voiko pumppaaminen tyrehdyttää maidon tulon?

huolestunutäiti

Elikkäs, voiko maidon tulo rinnoista loppua tai vähentyä sillä että pumppaan pelkästään enkä imetä suoraan rinnoista vauvaa? Ajattelin tehdä niin että pumppaan aina maidon ja annan sitten pullosta lapselle, koska imettäminen sattuu aivan kamalasti (toiseen rintaan) ja pumppaaminen taas ei satu ollenkaan. Muutenkin jotenkin imettäminen tuntuu epämiellyttävälle :( Haluaisin kuitenkin tarjota lapselleni omaa maitoani ja siksi olen pumpannut sitä pulloon talteen.. olen nyt toiminut näin 2päivää. Nyt kuitenkin tuntuu ettei maitoa tule niin paljoa kerralla, eikä rinnat mene enää pinkeäksi vaikka edellisestä pumppaamisesta olisi pitkäkin aika :S Voisko siis maidon tulo loppua jos pelkästään pumppaan enkä suoranaisesti imetä lasta?

9

2186

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Voi tyrehdyttää..

      En sano, että se välttämättä sitä tekisi, mutta se on mahdollista.

      Vauva saa imemällä rinnat huomattavasti tyhjemmiksi kuin pumppu ja siksi vauvan imeminen heruttaa maitoa muodostumaan paljon tehokkaammin. Kipu loppuu kyllä, kun rinnat tottuu imemiseen. Rasvaa nännejä ahkerasti ja anna ilmakylpyjä (maidonkerääjä on tässä hyvä, kun sen voi pitää liivien sisällä).

      Tsemppiä ja voimia imetykseen!! :)

      • pummpuäiti

        Vastasin jo erillisenä viestinä aloittajalle, mutta edelliseen on pakko kommentoida.
        Taas yksi urbaani legenda imetyksestä:

        "Kipu loppuu kyllä, kun rinnat tottuu imemiseen."

        Näin ei todellakaan ole, jos vauvan imuote on koko ajan päin mäntyä eikä a) sitä saada korjattua, b)vauva ei itse hoksaa oikeaa otetta, c) äiti ei jaksa eikä pysty jäädä sitä hetkeä odottelemaan fyysisen tuskan ja henkisen ahdistuksen takia! Omassa tilanteessani oli kyse a:sta ja b:stä, jotka sitten nopeasti johtivat c:hen!


      • Tottakai..
        pummpuäiti kirjoitti:

        Vastasin jo erillisenä viestinä aloittajalle, mutta edelliseen on pakko kommentoida.
        Taas yksi urbaani legenda imetyksestä:

        "Kipu loppuu kyllä, kun rinnat tottuu imemiseen."

        Näin ei todellakaan ole, jos vauvan imuote on koko ajan päin mäntyä eikä a) sitä saada korjattua, b)vauva ei itse hoksaa oikeaa otetta, c) äiti ei jaksa eikä pysty jäädä sitä hetkeä odottelemaan fyysisen tuskan ja henkisen ahdistuksen takia! Omassa tilanteessani oli kyse a:sta ja b:stä, jotka sitten nopeasti johtivat c:hen!

        se on taas asia erikseen jos imuote ei ole kunnossa. Oletin, että aloittajalla ei ollut kyse tästä, kun yleensä se imuote kuitenkin tarkistetaan jo sairaalassa (niinkuin varmaan sinullakin) eikä hän sitä viestissään maininnut. Jos kyseessä on juuri alkaneesta imetyksestä johtuva kipu niin se kyllä loppuu kunhan nännit tottuu imetykseen.


    • tsemppiä vaan

      Kyllä se saattaa maidontuloa vähentää. Jos imetys muuten sujuu hyvin mutta aiheuttaa toiseen rintaan kipua, koeta olla kärsivällinen sillä kyllä ne rinnat/nännit siihen tottuu! Pari viikkoa siinä voi mennä. Kokeile rintakumia jos tuntuu liian kipeältä? On se kuitenkin paljon helpompaa imettää kuin olla aina sitä maitoa pumppaamassa.

    • pumppuäiti

      Hei!

      Minulla ei imetys onnistunut ollenkaan. Syynä oli vauvan huono imuote, jota ei saatu kuntoon ammattilaistenkaan avulla. Arviolta 5 eri imetykseen erikoistunutta ohjaajaa yritti meitä auttaa (mm. Kätilöopiston sairaalassa). Imetys oli yhtä tuskaa! Itkin ja kärsin rinnat verta vuotavina ekan viikon kunnes aloin pumpata. Ja se onnistuikin hyvin. Pumppasin 5 kuukautta lapselleni maitoa! Että on se ihan mahdollista niinkin, siitä vain harvemmin puhutaan. Toki imettäminen olisi ollut toisaalta paljon helpompaa (ainakin alussa kun piti nousta pari kertaa yössäkin pumpulle), mutta on siinä paljon hyviäkin puolia. Mm. isä pystyy syöttämään siinä missä äitikin. Ja tuore äidinmaitohan säilyy tunteja huoneenlämmössä. Pumppasin aina ennen nukkumaanmenoa ja laiton tuttipullon tyynyn alle. Siitä se oli sitten helppo napata käyttöön vauvan herätessä (hän nukkui alkukuukaudet kanssamme sängyssä).

      En nyt mitenkään halua että tämäkin keskustelu kääntyisi juupas-eipäs -väittelyyn, mutta sanonpahan vaan, että maidon pumppaamisesta on hirveän vähän tietoa tarjolla. Ja aina siihen saa vastaukseksi kehotuksia yrittää vaan "sitkeästi imettää". Ja se, että ihmiset sanovat, että "imetä vaan, kyllä muakin aluksi sattui tosi paljon!" ei auta yhtään mitään, vaan saa aikaiseksi korkeintaan pahan mielen.

      Vertauskuvana omasta imetyksestäni kuvasin sitä imetysohjaajalle: "kuin työntäisi rinnanpään vapaaehtoisesti hiirenloukkuun tunnin välein". Sellaista se todellakin oli! Viikon jälkeen olin niin ahdistunut ja hermoraunio, että välillä teki oikeasti mieli heittää vauva seinään ("miksi se haluaa satuttaa mua noin paljon!") En ole muuten mitenkään kipuherkkä, en esim. ota ikinä puudutusta hammaslääkärissä tavalliseen poraukseen. Edelleen olen sitä mieltä, että synnytys oli ihan pikkujuttu imetykseen verrattuna. Jos niistä pitäisi valita, valitsisin synnytyksen (ja synnytykseni ei ollut mikään maailman helpoin, tuli mm. 12 tikkiä alapäähän)!

      En tiedä vähensikö pumppaus minulla maitoa kun en ikinä varsinaisesti onnistunut imettämään. Olen kuullut, että toisilla näin voi käydä. Minulla lapsi oli "täysimetyksellä" 4 kuukautta, sen jälkeen kiinteiden ja korvikkeen avulla pumppaus ja maidontulo pikkuhiljaa väheni. Eli hyvin tuli maitoa koko ajan ennen kuin itse aloin tietoisesti vähentämään tuotantoa. Jos päädyt tähän ratkaisuun, niin vuokraa ehdottomasti sairaalapumppu! Tsemppiä!

      • "tsemppiä vaan"

        Jos olet vain viikon verran imettänyt ja sitten kivun takia luovuttanut, se on vielä tosi lyhyt aika. Ymmärtääkseni lähes kaikilla on kipua parin ekan viikon ajan ja olisi hyvä että jo neuvolassa ym kerrottaisiin siitä, jotta kaikki äidit tietäisivät että se on yleensä ohimenevä vaihe ja että ehkä kannattaakin se pari viikkoa kärvistellä niin sitten helpottaa. Myös aika auttaa eli kun vauva ja vauvan suu kasvaa, imuote paranee ihan itsestään. Näin kävi meilläkin.

        En yritä mitenkään vähätellä kokemustasi, mutta usko että on sitä kipua ollut muillakin ja ihan omasta kokemuksesta tässä kirjoitetaan. Muistan vielä ihan elävästi miltä tuntuu kun vastasyntynyt puree nänniä ikenillään ja miten silloin ihan pelottaa kun lapsen suu rintaa lähestyy. Kyllä siinä tuli kiroiltua ja itkettyäkin. Omalla vauvallani oli siis imuote ihan pielessä aluksi mutta kyllä se siitä vähitellen parani vaikka siinä monen monta viikkoa menikin. Käytin rintakumia kun tuntui ettei kipua kestä, sai vähän rinnanpäät levätä ja sitten taas jaksoi yrittää ilmankin.


      • Pumppuäiti
        "tsemppiä vaan" kirjoitti:

        Jos olet vain viikon verran imettänyt ja sitten kivun takia luovuttanut, se on vielä tosi lyhyt aika. Ymmärtääkseni lähes kaikilla on kipua parin ekan viikon ajan ja olisi hyvä että jo neuvolassa ym kerrottaisiin siitä, jotta kaikki äidit tietäisivät että se on yleensä ohimenevä vaihe ja että ehkä kannattaakin se pari viikkoa kärvistellä niin sitten helpottaa. Myös aika auttaa eli kun vauva ja vauvan suu kasvaa, imuote paranee ihan itsestään. Näin kävi meilläkin.

        En yritä mitenkään vähätellä kokemustasi, mutta usko että on sitä kipua ollut muillakin ja ihan omasta kokemuksesta tässä kirjoitetaan. Muistan vielä ihan elävästi miltä tuntuu kun vastasyntynyt puree nänniä ikenillään ja miten silloin ihan pelottaa kun lapsen suu rintaa lähestyy. Kyllä siinä tuli kiroiltua ja itkettyäkin. Omalla vauvallani oli siis imuote ihan pielessä aluksi mutta kyllä se siitä vähitellen parani vaikka siinä monen monta viikkoa menikin. Käytin rintakumia kun tuntui ettei kipua kestä, sai vähän rinnanpäät levätä ja sitten taas jaksoi yrittää ilmankin.

        Hei,

        Niin, kuten viestissäni kerroin, ongelma oli vauvan imuote, jota ei saatu kuntoon. Yritimme kyllä harjoitella imetystä sen ensimmäisen viikonkin jälkeen, mutta imuotetta ei kerta kaikkiaan saatu kuntoon. Katson, että "aktiivisesti" koetin imettää tuon viikon, sen jälkeen siirryin pumppaamaan ja harjoittelemaan imetystä ammattilaisen kanssa sekä yksin. Siinä onnistumatta.

        Tiedän kyllä varsin hyvin, että suurimmalla osalla äideistä imetys sattuu aluksi. Yleisin syy on rinnanpäiden tottumattomuus imetykseen. Tämähän on helppoa ymmärtää maalaisjärjelläkin. Toistan, että omassa tapauksessa kyseessä oli monen tekijän summa. Ilmeisesti rinnanpääni olivat poikkeukselliset arat (olen punaverikkö ja ihoni on todella ohut ja herkkä muutenkin). Suurin syy oli kuitenkin tuo lapsen onneton imuote. Imetysohjaaja totesi itse vauvan ollessa kolmekuinen kun olimme hänen vastaanotollaan n. 5 kertaa, että "ei tuo imetys näytä nyt kertakaikkiaan onnistuvan, kun lapsi ei osaa imeä oikein". Imetysohjaaja näki itse miten väärä ja kivulias ote oli, ja KANNUSTI itse minua lopettamaan imetysyritykset, koska näki minun olevan hermoraunio ja sen, että imetys ei välttämättä tulisi koskaan onnistumaan!

        Aina ei siis tosiaan ole kyse vain siitä, että rinnat ovat aluksi arat imetyksestä!


      • Pumppuäiti
        Pumppuäiti kirjoitti:

        Hei,

        Niin, kuten viestissäni kerroin, ongelma oli vauvan imuote, jota ei saatu kuntoon. Yritimme kyllä harjoitella imetystä sen ensimmäisen viikonkin jälkeen, mutta imuotetta ei kerta kaikkiaan saatu kuntoon. Katson, että "aktiivisesti" koetin imettää tuon viikon, sen jälkeen siirryin pumppaamaan ja harjoittelemaan imetystä ammattilaisen kanssa sekä yksin. Siinä onnistumatta.

        Tiedän kyllä varsin hyvin, että suurimmalla osalla äideistä imetys sattuu aluksi. Yleisin syy on rinnanpäiden tottumattomuus imetykseen. Tämähän on helppoa ymmärtää maalaisjärjelläkin. Toistan, että omassa tapauksessa kyseessä oli monen tekijän summa. Ilmeisesti rinnanpääni olivat poikkeukselliset arat (olen punaverikkö ja ihoni on todella ohut ja herkkä muutenkin). Suurin syy oli kuitenkin tuo lapsen onneton imuote. Imetysohjaaja totesi itse vauvan ollessa kolmekuinen kun olimme hänen vastaanotollaan n. 5 kertaa, että "ei tuo imetys näytä nyt kertakaikkiaan onnistuvan, kun lapsi ei osaa imeä oikein". Imetysohjaaja näki itse miten väärä ja kivulias ote oli, ja KANNUSTI itse minua lopettamaan imetysyritykset, koska näki minun olevan hermoraunio ja sen, että imetys ei välttämättä tulisi koskaan onnistumaan!

        Aina ei siis tosiaan ole kyse vain siitä, että rinnat ovat aluksi arat imetyksestä!

        Vielä haluan lisätä, että mekin kokeilimme toki rintakumia. Siitä ei ollut mitään hyötyä, päinvastoin se pahensi kipua ja haavaumia. Ongelma niissä oli, että oikean kokoista rintakumia ei ollut olemassa, kaikki merkit ja koot olivat liian pieniä (Kätilöopistolla totesivat, ettei tällaista ollut ennen tullut vastaan että ei se varmaan ihan tavallista ole). Ja tosiaan rintakumilla kipu oli aivan yhtä hirvittävä, haavauman kohta vain muuttui. Lopulta rinnanpääni alkoivat märkiä ilmakylvyistä ja lansinohin sivelyistä huolimatta (ja hygienia oli toki kohdallaan). Että mielestäni oma kokemus oli ääripäästä, mutta näinkin voi käydä. Ja koen kyllä todella täydellisenä vittuiluna ja/tai ymmärtämättöyytenä, jos joku tosissaan väittää, että olisin voinut vielä YRITTÄÄ enemmän. Tein kaikkeni imetyksen onnistumisen eteen. Se ei silti onnistunut.


    • th-äiti

      Hei!
      Mikäli jatkat säännöllistä pumppaamista vauvan ateriarytmissä, niin maidon ei pitäisi sen vuoksi tyrehtyä. Vaikka rinnat eivät tuntuisi täysiltä tai maitoa tulisi pumppauskerralla vain vähän, niin jatka silti sitkeästi säännöllistä pumppaamista! Kyllä sitä sitten aikanaan pitäisi kertyä. Tyrehtymiseen on sitten muut syyt, kuten stressi, ravitsemuksen puute (Muista juoda riittävästi!) ym. Kun pumppaat maitoa, niin herumista edesauttaa vauvan lähellä olo tai tuoksu tai kuva tai pelkästään hänen ajattelu.
      Tsemppiä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Terveystalo paljasti yksityisen sairaanhoidon empatia puutteet

      Yksityisellä puolella raha ratkaisee, jos ei ole rahaa potilas ei saa empatiaa eikä siten apuakaan: Poliisi teki rikosi
      Maailman menoa
      158
      1561
    2. Ehdin aamulla

      ajattelemaan sinua. Olit ensimmäisenä mielessäni. Avasin silmäni tähän uneen, jota elämäksi kutsutaan. Kuuntelin lintuje
      Ikävä
      139
      1235
    3. Puhuuko Orpo niin totta kuin osaa?

      Vai osaisiko "en muuta keksinyt" -Orpo edes vähän paremmin puhua totta? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f8d5241f-
      Maailman menoa
      199
      1086
    4. Mä todella toivon että

      Sulla on nyt kaikki hyvin sun elämässä, olet sisukas nainen sen näki jo ensimmäisestä hetkestä.
      Ikävä
      36
      987
    5. Olen ollut pois täältä neljä kuukautta

      Neljä kuukautta sitten olin tosiaan psykoottinen, ja jouduinkin osastolle hoidettavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ystävyys-
      Ikävä
      178
      852
    6. Laita viestiä?

      Sitten kun on sinulle hyvä hetki, minä odotan. Jotain jäi kesken ja haluan viedä sen loppuun 😘
      Ikävä
      61
      852
    7. Naiselle kysymys

      Oletko rakastunut minuun?
      Ikävä
      56
      798
    8. Katselimme pitkään ja se merkitsi minulle paljon

      Sinulle se ei merkannut näköjään mitään.
      Ikävä
      41
      786
    9. Ymmärräthän, että sun katkeruus ajaa mut pois

      Sä olet niin itseriittoinen, ettet edes tajua mitä myrkkyä suollat ympärillesi. Olet harhaisessa päässäsi kuvittellut et
      Ikävä
      39
      695
    10. Sun pitää mies unohtaa

      Minut jo. Tiedän että se on sulle tosi hankalaa. Mut sun pitää unohtaa mut jo. Älä kirjoita mulle tänne viestejä enää.
      Ikävä
      49
      687
    Aihe