Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kauhein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan.
Jatkosodan henki, mitä se oli? Ei mitään! Silloin lähdettiin eikä aikailtu!
Vertaa tähän:
Talvisodan henki, mitä se oli?
_Opponentti_ 18.1.2011 19:45
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9605363
>> Talvisodan henkeä on kuvattu kaikin mahdollisin ylisanoin mitkä nyt yleensäkin sotaan kuuluvat, enkä viitsi niitä tässä alkaa toistaa. Jokainen on kuullut varmasti niin paljon, että tietää ja tuntee ne ilmaisut.
Mutta saattaa takana olla, ainakin osittain, paljon arkisempikin selitys. Nimittäin suomalaisten aivan poikkeuksellinen nöyryys ja herranpelko. Mieli teki lähteä livoon mutta ei yksinkertaisesti uskallettu kun herrat olisi suuttuneet aivan hirmuisesti ja määränneet kuitenkin rangaistuksena hyökkäämään ja valtaamaan luovutetut asemat takaisin. Herranpelko voitti jopa itsesuojeluvaistonkin. Tietysti saattoi olla myöskin antautumisen pelkoa seurauksena koulujen harjoittamasta kauhupropagandasta.
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kauhein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan.
Jatkosodan henki, mitä se oli? Ei mitään! Silloin lähdettiin eikä aikailtu!
Vertaa tähän:
Talvisodan henki, mitä se oli?
_Opponentti_ 18.1.2011 19:45
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9605363
>> Talvisodan henkeä on kuvattu kaikin mahdollisin ylisanoin mitkä nyt yleensäkin sotaan kuuluvat, enkä viitsi niitä tässä alkaa toistaa. Jokainen on kuullut varmasti niin paljon, että tietää ja tuntee ne ilmaisut.
Mutta saattaa takana olla, ainakin osittain, paljon arkisempikin selitys. Nimittäin suomalaisten aivan poikkeuksellinen nöyryys ja herranpelko. Mieli teki lähteä livoon mutta ei yksinkertaisesti uskallettu kun herrat olisi suuttuneet aivan hirmuisesti ja määränneet kuitenkin rangaistuksena hyökkäämään ja valtaamaan luovutetut asemat takaisin. Herranpelko voitti jopa itsesuojeluvaistonkin. Tietysti saattoi olla myöskin antautumisen pelkoa seurauksena koulujen harjoittamasta kauhupropagandasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämää Vilppulan urhojen muistolle vähän muunnettuna:
Etulinjan eessä on valppaana kansa,
mi aina on vaatinut vapauttansa...
Vannoivat näin pojat "urheat" siellä:
Maasta pois vaikka menköhön henki,
jo soutaneet on niin isäntä kuin renki.
Kunnia soutaa on vapauden tiellä,
Tää Ihantala on murtumaton.
Se Ihantala on koetettu taakse jättää:
painettu on päin ihanaa länttä,
kaikki, mi jaksoi airoja käyttää,
ja pidetään vasta, nyt sekä aina,
kurjuuden ies meitä koskaan ei paina.
Taistossa juosten sen tahdomme näyttää.
Tää vala on murtumaton.
Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kauhein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan.
Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämä Vilppulan urhojen muistolle sai ensiesityksensä vasta vapaussodan jälkeisillä Lapuan päivillä 14. heinäkuuta 1918, mutta koska se on tunnetuimpia vapaussodasta tehtyjä marsseja, puoltaa se paikkaansa tässä yhteydessä.
Kytösavun aukeilla mailla on kansa
mi aina on vaalinut vapauttansa.
Vannoivat näin pojat urheat siellä:
Orjuus pois, taikka menköön henki,
niinkuin mennyt on isienkin,
kunnia kuolla on vapauden tiellä.
Tää vala on murtumaton.
Se vala on koetettu puhtaana pitää:
painettu on päin inhaa itää,
kaikki, mi jaksoi kalpaa käyttää,
ja pidetään vasta, nyt sekä aina,
orjuuden ies meitä koskaan ei paina.
Taistossa kuollen sen tahdomme näyttää.
Tää vala on murtumaton.
Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Utsjoki, Häme, koko Karjalan puoli,
tuntevat mikä on Ilkan suku,
Laurilan työ, sekä Vilppulan vaihe,
lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kaunein luku.
Sankarit vaan, niin käy kuolemaan.
Uumajan soutufarssi
(Jääkärimarssin sanoihin mukaeltuna)
Pyhä soutumme on, yhä voittamaton,
meil' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme venhomme varassa on,
ei voimamme heltyä saata.
Soutuhuutomme loiskuten merelle soi,
mi katkovi aaltojansa.
ei ennen voimamme uupua voi,
kuin soudettu on Ruotsin ranta.
Kun painuvi säät taas meren, maan,
me soutajat uskoimme yhä.
Oli rinnassa työ, tuhat tuskaa,
vaan yks' aatos ylpeä, yhä:
Me soudamme kostona karkurin,
soma on soudun kohtalot koittaa.
Latu uusi nyt Suomesta lähtevä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa
Korsnäs, Närpiö, Vaasan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen ranta.
Sen laakeutta ei edes hurrit saa
pois Pohjolan taivaan alta.
Kun veneen airoja soutajain
käsivarret jäntevät kantaa,
yli pauhujen merien hyisien
päin nousevan Ruotsin rantaa.
Katsottiinkohan Uumajassa oliko rakot kämmen- vai selkäpuolella! ;-)
Antiikin historiankirjoittajat - mm. Sallustius - kertovat miten taistelun jälkeen käytiin kääntelemässä ruumiit sen toteamiseksi olivatko miekaniskut rinta- vai selkäpuolella. Voi sitä halveksunnan määrää, jos joku osoittautui selkänsä kääntäneeksi pakenijaksi. Kunnian mies kohtasi kuolonsa pelotta ja pakenematta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sallustius
Gaius Sallustius Crispus (86-34 eaa.) oli roomalainen historiankirjoittaja. Hän oli Julius Caesarin kannattaja, ja kirjoitti teoksia Catilinan salaliitosta ja Jugurthan sodasta.
Kuka tietää paljonko niitä sotilaita karkasi Ruotsiin? Ihmetyttää kun missään kirjoissa tästä ei kerrota ja täällä vaan aihetta puidaan vuodesta toiseen.
Luenko vääriä kirjoja?
Asiaa on käsitelty niukasti, koska sillä ei ollut suurta merkitystä. Nämä hurrikaunaiset sitä jauhavat uudelleen ja uudelleen.
Liekkö jauhamiseen silläkin osuutta, että niistä 800:sta oli 600 ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, siis rantaruotsalaisia hurreja!
Rintamakerkureita oli kesällä 1944 Kulomaan kirjan mukaan yli 30 000. Kieli oli heillä oli yhteinen, kaikilla keskellä suuta kun juoksivat ja uivat Saimaan saaristoon.
päivittäin noin 6 000 karkuria ja eksynyttä. Heidät pidätettiin ja palautettiin yksiköihin. Määrä putosi nopeasti juhannnuksen jälkeen.
Saimaan saaristoon asti pääsi ehkä 150-200 karkuria. Heitä koottiin useaan otteeeseen. Ehkä 20-30 piileksi sodan loppuun. Joitakin pakeni kotiseudulle asti.
"Rintamakerkureita oli kesällä 1944 Kulomaan kirjan mukaan yli 30 000"
Kaikki lomilta myöhästyneetkin lienee tuossa luvussa mukana?
Oikeasti niitä varsinaisia karkureita oli muutamia tuhansia. Ei kait tästä mitään kielikysymystä ole tehty, mutta Ruotsiin meni 1944-45 huomattava määrä mm. ruotsinkielisen Pohjanmaan miehiä. Näistä sotilaskarkureiksi luokiteltiin noin 800 ja heistä 3/4 osaa oli kotoisin juuri ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Väitöskirja on tämäkin, aivan siinä missä jokun Kulomaankin teos ja samoja tilastoja on tässäkin teoksessa käyty läpi:
Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944 Otava 1976 ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid. Suomen armeijan valistustoiminta ja mielialojen ohjaus Jatkosodan aikana.
Samainen kirja kertoo sivulla 162, miten IV armeijakunnan osalta koottiin 22.6.1944 mennessä selustasta yli 19000 sotilasta eksyneinä tai karkureiksi luokiteltuina. Summittaisen arvion mukaan heistä voitiin pitää n. 10%-20 % asemansa jättäneinä sotilaskarkureina. Karkureiksi vahvistettiin koko armeijan osalta ratkaisuvaiheessa 1944 vain 5338 miestä. Todellisuudessa luku oli paljon suurempi.
Salmisen kirjan lähteenä on ollut katsaus IV AK:n sotapoliisin toimintaan 10-30.6.1944, IV AKE:n kirjelmä n:ro 513, 2.7.1944, T 1060/16, SA, Junttila 1952, 70, Junttila, P J, Taistelutehon laskemiseen vaikuttaneet tekijät sodan 1941-1944 aikana ja siitä tehtävät johtopäätökset. Sotakorkeakoulun diplomityö 1952)
Tuosta diplomityöstä on Junttilan laatima artikkeli ja se on luettavissa tuosta Tiede ja Ase kirjasta
Suomen sotatieteellisen seuran vuosijulkaisu Tiede ja Ase nro 13, 1955, P. Junttila, sivut 12-47
Tämä, jos mikä, kuvastaa hyvin silloista vallinnutta "asevelihenkeä".
Vieraan maan soturi on pilkkalaulu saksalaisista sotilaista ja suomalaisista naisista vuodelta 1942
Vieraan maan soturi
Siell´ lempivät lehdoissa saksalaiset
alppikengistä jäljet vain jää.
Siell´ uinuvat naisemme sankarien
käsivarsilla saksalaisten.
Jalkavaimoiksi tekivät naisemme
on muistoissa suloiset yöt.
He kaatuivat hetkeksi vesakkoihin
sydän suruihin jäi Suomen mies.
Kotimökillä vanhukset huokailevat
missä viipyvät tyttömme taas.
On hiuksensa surusta harmaantuneet
ja silmissä kyynelten veet.
Naiset lempensä uhrasi saksmanneille
pikku peipit vain jäljellä on.
Lapsi isätön orvoksi kai tänne jää
isä maailmalle jo häipynyt on.
Hän oli vain soturi vierahan maan
ja naistemme lemmen nyt saa.
Kun soturit urheat palaavat taas,
naistemme rintama murtunut on.
21.2.1942 Turun laivaston keskuudessa levinnyt pilkkalaulu
Faforin, Heinonen: Kotirintama 1941-1944, 1972 Tammi, s. 115
Vertaa sanoitusta tähän:
Pienet kukkivat kummut (Little flowering hills)
composer: Ragnar Nyholm
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F03017_2
On päättynyt päivä, jo yö yllättää
Tykit tuokioks taas vaienneet.
Nuoret soturit hetkeksi rauhan nyt saa
Vie kotihin taas aatokset.
Kotimökillä äiti jo niin väsynyt.
Mitä aatelleekaan siellä nyt?
On surusta hiuksensa harmaantuneet
Ja silmissä kyynelten veet.
Vain kukkivat kummut nuo kalmistoineen
Lie kaikki mi jäljellä on.
Siell' lepää nyt sankarit Suomussalmen,
Summan, Raatteen ja Kollaan joen.
Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi,
On muistossa kumpujen yö.
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi,
Ei poikaimme sankarityöt.
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi
Ei poikaimme sankarityöt