Tshetshenia – in memoriam
Mart Helmen artikkeli Eesti Päevalehdessä 14.5.2004, suomentanut Juhani Putkinen:
Groznyissa 9. maaliskuuta räjähtänyt pommi, joka tappoi Tshetshenian Moskova-mielisen nukkehallitsijan Ahmad Kadyrovin, päästi valloilleen polemiikin siitä, mitä kapinallisesta tasavallasta tulee. Kuten usein aiemminkin, nähtiin, että keskushallitus on joutunut oman politiikkansa kanssa umpikujaan sekä, ettei se voi enää jatkaa samaa kurssia.
Tosiaan, vaikka tshetsheeneillä onkin oman historiallisen kotimaansa ulkopuolella merkittäviä yhteisöjä, ei Moskovalla ole helppoa löytää itselleen uskollisia kätyreitä. Sitä sillä perusteella, että tshetsheenit ovat säilyttäneet oman klaanirakenteen sekä absoluuttinen enemmistö klaaneista, eli taipeista ovat vihamielisiä Venäjän suhteen. Se tarkoittaa, että venäjänmieliset henkilöt joutuvat ottamaan askeleitaan tshetsheenikansan massiivisen enemmistön halveksunnan ja vihan alla.
Putinin ja Jeltsinin erilaiset tiet
Kuitenkaan minä en saa olla samaa mieltä heidän kanssaan, jotka väittävät, että Moskova on joutunut umpikujaan oman Tshetshenian politiikkansa kanssa. Ei ole. Moskova on ollut umpikujassa oman Tshetshenian politiikkansa kanssa alusta lähtien, kun asioita katsotaan läntisen demokraatin ja ihmisoikeusaktivistin silmin. Presidentti Vladimir Putinilla ja Venäjän hallituksella ei ole ollut minkäänlaista Tshetshenian kriisin ratkaisusuunnitelmaa vuodesta 1999 alkaen ja kaikki puuhastelut Kadyrovin kaltaisten henkilöiden kanssa on silmänkääntötemppu, jotta huomio kiinnittyisi sivuun siitä, mikä on Moskovan todellinen politiikka kapinoivassa tasavallassa. Politiikka keskittyy yhteen ainoaan sanaan ja se on kansanmurha.
Tässä kohtaa pyydän ymmärtämään minut oikein. Kansanmurha ei tarkoita tässä tapauksessa tshetsheenien osittaista surmaamista ja kyydittämistä kodeistaan. Sellaista, nykyiseen tilanteeseen verrattuna lievää versiota yritti vallassaolonsa viimeisinä vuosina Boris Jeltsinin hallinto. Valitettavasti ymmärrettiin hyvin nopeasti, että se tarkoittaa ongelman vientiä toisille Venäjän alueille, ennen kaikkea Dagestaniin ja Ingushiaan. Kun Putin nousi presidentinvirkaan, hän ottikin Tshetshenian kysymyksen esille hänelle ominaisella tarmolla ja tehokkuudella, aloittaen kansanmurhan kaikkein raaimman version toteuttamisen eli tshetsheenikansan pitkäaikaisen fyysisen hävittämisen suoranaisten sotatoimien, vangitsemisten, byrokraattisen terrorin sekä kaikkien muiden imperiumin käytössä olevien keinojen avulla. Viisaana poliitikkona Putin ymmärtää, että parhaillaan, kun maailman, erityisesti USA:n mielenkiinto on keskittynyt Lähi-Itään ja Euroopan Unioni on pulassa laajenemisen, sekä sisäisten reformien kanssa, hän voi käyttäytyä tshetsheenien kanssa rankaisematta. Viisaana poliitikkona hän ymmärtää myös, ettei kansanmurhaa tarvitse suorittaa kiirehtien sekä ponnistellen, vaan aikaa myöten, käyttäen tekosyynä taistelua terrorismia vastaan. Mutta kaikki se ei muuta asian sisältöä. Nyt olisi maailman taholta vastuuntuntoista todeta, että ilman ulkopuolista sekaantumista on tshetsheenikansa tuomittu häviämään lähimmän kymmenen vuoden kuluessa.
Kuolemantuomio demokratialle kaiken kaikkiaan
Valitettavasti niin sanottujen demokraattisten valtioiden johtajat eivät kykene ymmärtämään, että Tshetshenian kysymyksen putinistinen ratkaiseminen tarkoittaa kuolemantuomiota myös demokratialle kaiken kaikkiaan. Aluksi tietenkin Venäjällä, jota on yritetty niin kovasti integroida kaikin mahdollisin periksi antamisin ja lainoin, seuraavaksi Euroopassa ja USA:ssa, sillä venyvät säännöt, joita kerran aletaan käyttämään yhden tai toisen valtion mittaamiseksi, tahtovat venyä ajan kuluessa yhä enemmän ja tulevat yhtenä hetkenä voimaan joka puolella ja absoluuttisesti kaikessa. Kuten ovat jo tulleet voimaan esimerkiksi Viron ja Latvian suhteen.
Tshetsheniassa vierailleet virolaiset lehtimiehet ovat olleet sikäläisistä taistelijoista ihastuksissaan ja vahvistaneet, ettei tshetsheenejä ole mahdollista voittaa. On kyllä. Kun heidät kaikki tapetaan.
Nyt, 9. toukokuuta jälkeen vahvistavat, taistelussaan naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta todellisessa maailmassa kiinnepisteen kadottaneet poliitikot meille, että Venäjän pitää muuttaa Tshetshenian politiikkaansa. Ei pidä. Sillä Moskova lähtee toteamuksesta, että kuollut ei pure. Kuten 150 vuotta sitten Washington lähti toteamuksesta, että vain kuollut intiaani on hyvä intiaani. Kuten Washington silloin niin vie Venäjä nyt lävitse oman tahtonsa. Ellei kukaan puutu asiaan. Reaalipolitiikan kannaltahan maailma pärjää suurenmoisesti myös ilman tshetsheenikansaa. Kuten se, muuten, tuli suurenmoisesti toimeen ilman itsenäisiä Baltian maita.
http://www.epl.ee/artikkel_265092.html
Huom! Mart Helme on edellinen, pitkäaikainen, Viron Moskovan suurlähettiläs, eikä kuka hyvänsä kirjoittelija.
Mart Helmen artikkeli Eesti Päevalehdessä 14.5.2004, suomentanut Juhani Putkinen:
Groznyissa 9. maaliskuuta räjähtänyt pommi, joka tappoi Tshetshenian Moskova-mielisen nukkehallitsijan Ahmad Kadyrovin, päästi valloilleen polemiikin siitä, mitä kapinallisesta tasavallasta tulee. Kuten usein aiemminkin, nähtiin, että keskushallitus on joutunut oman politiikkansa kanssa umpikujaan sekä, ettei se voi enää jatkaa samaa kurssia.
Tosiaan, vaikka tshetsheeneillä onkin oman historiallisen kotimaansa ulkopuolella merkittäviä yhteisöjä, ei Moskovalla ole helppoa löytää itselleen uskollisia kätyreitä. Sitä sillä perusteella, että tshetsheenit ovat säilyttäneet oman klaanirakenteen sekä absoluuttinen enemmistö klaaneista, eli taipeista ovat vihamielisiä Venäjän suhteen. Se tarkoittaa, että venäjänmieliset henkilöt joutuvat ottamaan askeleitaan tshetsheenikansan massiivisen enemmistön halveksunnan ja vihan alla.
Putinin ja Jeltsinin erilaiset tiet
Kuitenkaan minä en saa olla samaa mieltä heidän kanssaan, jotka väittävät, että Moskova on joutunut umpikujaan oman Tshetshenian politiikkansa kanssa. Ei ole. Moskova on ollut umpikujassa oman Tshetshenian politiikkansa kanssa alusta lähtien, kun asioita katsotaan läntisen demokraatin ja ihmisoikeusaktivistin silmin. Presidentti Vladimir Putinilla ja Venäjän hallituksella ei ole ollut minkäänlaista Tshetshenian kriisin ratkaisusuunnitelmaa vuodesta 1999 alkaen ja kaikki puuhastelut Kadyrovin kaltaisten henkilöiden kanssa on silmänkääntötemppu, jotta huomio kiinnittyisi sivuun siitä, mikä on Moskovan todellinen politiikka kapinoivassa tasavallassa. Politiikka keskittyy yhteen ainoaan sanaan ja se on kansanmurha.
Tässä kohtaa pyydän ymmärtämään minut oikein. Kansanmurha ei tarkoita tässä tapauksessa tshetsheenien osittaista surmaamista ja kyydittämistä kodeistaan. Sellaista, nykyiseen tilanteeseen verrattuna lievää versiota yritti vallassaolonsa viimeisinä vuosina Boris Jeltsinin hallinto. Valitettavasti ymmärrettiin hyvin nopeasti, että se tarkoittaa ongelman vientiä toisille Venäjän alueille, ennen kaikkea Dagestaniin ja Ingushiaan. Kun Putin nousi presidentinvirkaan, hän ottikin Tshetshenian kysymyksen esille hänelle ominaisella tarmolla ja tehokkuudella, aloittaen kansanmurhan kaikkein raaimman version toteuttamisen eli tshetsheenikansan pitkäaikaisen fyysisen hävittämisen suoranaisten sotatoimien, vangitsemisten, byrokraattisen terrorin sekä kaikkien muiden imperiumin käytössä olevien keinojen avulla. Viisaana poliitikkona Putin ymmärtää, että parhaillaan, kun maailman, erityisesti USA:n mielenkiinto on keskittynyt Lähi-Itään ja Euroopan Unioni on pulassa laajenemisen, sekä sisäisten reformien kanssa, hän voi käyttäytyä tshetsheenien kanssa rankaisematta. Viisaana poliitikkona hän ymmärtää myös, ettei kansanmurhaa tarvitse suorittaa kiirehtien sekä ponnistellen, vaan aikaa myöten, käyttäen tekosyynä taistelua terrorismia vastaan. Mutta kaikki se ei muuta asian sisältöä. Nyt olisi maailman taholta vastuuntuntoista todeta, että ilman ulkopuolista sekaantumista on tshetsheenikansa tuomittu häviämään lähimmän kymmenen vuoden kuluessa.
Kuolemantuomio demokratialle kaiken kaikkiaan
Valitettavasti niin sanottujen demokraattisten valtioiden johtajat eivät kykene ymmärtämään, että Tshetshenian kysymyksen putinistinen ratkaiseminen tarkoittaa kuolemantuomiota myös demokratialle kaiken kaikkiaan. Aluksi tietenkin Venäjällä, jota on yritetty niin kovasti integroida kaikin mahdollisin periksi antamisin ja lainoin, seuraavaksi Euroopassa ja USA:ssa, sillä venyvät säännöt, joita kerran aletaan käyttämään yhden tai toisen valtion mittaamiseksi, tahtovat venyä ajan kuluessa yhä enemmän ja tulevat yhtenä hetkenä voimaan joka puolella ja absoluuttisesti kaikessa. Kuten ovat jo tulleet voimaan esimerkiksi Viron ja Latvian suhteen.
Tshetsheniassa vierailleet virolaiset lehtimiehet ovat olleet sikäläisistä taistelijoista ihastuksissaan ja vahvistaneet, ettei tshetsheenejä ole mahdollista voittaa. On kyllä. Kun heidät kaikki tapetaan.
Nyt, 9. toukokuuta jälkeen vahvistavat, taistelussaan naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta todellisessa maailmassa kiinnepisteen kadottaneet poliitikot meille, että Venäjän pitää muuttaa Tshetshenian politiikkaansa. Ei pidä. Sillä Moskova lähtee toteamuksesta, että kuollut ei pure. Kuten 150 vuotta sitten Washington lähti toteamuksesta, että vain kuollut intiaani on hyvä intiaani. Kuten Washington silloin niin vie Venäjä nyt lävitse oman tahtonsa. Ellei kukaan puutu asiaan. Reaalipolitiikan kannaltahan maailma pärjää suurenmoisesti myös ilman tshetsheenikansaa. Kuten se, muuten, tuli suurenmoisesti toimeen ilman itsenäisiä Baltian maita.
http://www.epl.ee/artikkel_265092.html
Huom! Mart Helme on edellinen, pitkäaikainen, Viron Moskovan suurlähettiläs, eikä kuka hyvänsä kirjoittelija.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta arvaan, ettei se täällä kirjoittelevia USA-vihaajia hätkähdytä milliäkään.
Kaikki se, mikä liittyy USA:n tai Israelin toimintaan, otetaan täällä vasemmistolaissuuntautuneiden pro-terroristien toimesta vakavan riepottelun kohteeksi, mutta tuollainen "mitätön" sivuasia, että yksi kansa tuhotaan kohta sukupuuttoon, ei näitä yksisilmäisiä kirjoittajia vaivaa sen kummemmin.
Kaksinaismoraalia pahimmillaan, sitä näillä palstoilla edustavat monet kirjoittajat, jotka tunnistaa siitä, että jutun pääaihe on USA:n haukkuminen, vaikka puhuttaisiin maailman riisisadon vaihtelevuudesta!
Valitettavasti olet oikeassa.
Suomessa on suomettumisen aikana kasvanut henkiöitä, jotka:
1. Haukkuvat USAa kaikessa mahdollisessa, olipa se syyllinen tai ei.
2. Kiittävät Venäjää kaikessa, vaikka se olisi syyllinen raskaisiin ihmisoikeusrikoksiin ja/tai sotarikoksiin.
3. Oma napa on kaikkein lähimpänä - ihan sama miten muilla menee.
Olisiko tuota samaa tekstiä saatavana englanniksi? Copy-pasteisin muutamalle keskustelupalstalle. Huomion herättäminen mahdollisimman monessa paras tapa.
Itse käänsin sen vironkielestä, en tiedä, että sitä olisi englanniksi. Sinänsä olisi erinomainen asia, kun sitä saataisiin levitettyä myös englanniksi.