Olen käyttänyt vuoden verran Efexoria, 150 mg päivässä. Sitä aiemmin muita masennuslääkkeitä nelisen vuotta.
Aloituksen jälkeen paino on noussut tasaisesti tänä aikana13 kg. Efexorin myötä tuli vielä ummetus ja turvotus. Se ei paljoa mieltä ylennä. Olo on hyvä, muttei kukaan enää tunne minua, kun olen niin läski ja katsovat ettei se tuokaan saa kilojaan alas. Annetaan vinkkejä miten saa painoa alas jne. Syön kuten ennen lääkitystä ja liikun samalla tavalla.
Onko kohtalotovereita?
Aloituksen jälkeen paino on noussut tasaisesti tänä aikana13 kg. Efexorin myötä tuli vielä ummetus ja turvotus. Se ei paljoa mieltä ylennä. Olo on hyvä, muttei kukaan enää tunne minua, kun olen niin läski ja katsovat ettei se tuokaan saa kilojaan alas. Annetaan vinkkejä miten saa painoa alas jne. Syön kuten ennen lääkitystä ja liikun samalla tavalla.
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Efe johonkin toiseen, vaikka SSRI-lääkkeeseen.
Cymbalta ja Cipralex.
Minulla mirtatzapiini aiheutti saman ja olisin varmaan lihonut sata kiloa jos en olis vaatinu työpaikkalääkäriä vaihtamaan seroniliin.Jolla oli taas muita sivuoireita mm. pahin oli täydellinen unettomuus ja minulla hyvä tilanne että saatoin lopettaa molemmat pikkuhiljaa (söin niitä yhtäaikaa jonkin aikaa). Koleilemalla löydät varmasti sopivan lääkkeen vähäisillä sivuvaikutuksilla.Muista vain että et lopeta niitä yhtäkkiä vaan pikkuhiljaa vähentämällä.ja tietysti lääkärin siunaus täytyy olla asialla.Älä lannistu,tiedän miltä sinusta nyt tuntuu kun olen ollut itse samassa jamassa mutta koskaan kukaan ei tullut ainakaan päin naamaa sanomaan jotain ulkoisesta olemuksesta.
Käytän seroxatia joka on siis SSRI-lääke. Olen käyttänyt kohta 3 vuotta ja kiloja on tullut 8 lisää. :( Harrastan kyllä liikuntaa ja syön terveellisesti, mutta jostain syystä seroxat vaan lihottaa. Luulen että seroxat hidastaa aineenvaihduntaa.
Ei Efexor ainakaan lihota, mutta monet muut kylläkin. Eli olen käyttänyt monia masennuslääkkeitä ja viimeksi oli Cipralex joka turvotti niin etten saanut sormuksia pois sormesta ja kun lopetin sen niin ensimmäisen viikon aikana lähti kaksi kiloa. Sitten aloitin Venlafaxin Orionin (sama kuin Efexor) ja olen ihan tyytyväinen, en ole ainakaan lihonut, päin vastoin. Mutta annoksen pitää olla isompi kuin 150 mg, niin lukee käyttöohjeessakin, ennen kuin estää näläntunnetta, minulla annos on 2,5 tablettia kertaa 75 mg:aa eli noin 180 mg ja täytyy sanoa, että ei erityisemmin ole ruokahalua.
ainut vaihtoehto.
itse onnistuin jättämään pillerit lihottuni 25kg, sukkien pukeminen, vessassa käynti ym tälläiset asiat olivat kohtuuttoman vaikeita. aloitin VHH-dietin ja heitin cipralexit mäkeen, pari vuotta, aikaa paino lähestyy alkupistettä, ja masennus helpottanut. näin minulla, harkitkaa.
ensi kesänä jätän lääkkeet ja kokeilen ajatella "omilla aivoilla". Rankka kokemus tulossa viekkareista, mutta haluan pärjätä ilman. Haluan kehoni takaisin!!
Jos ihminen pystyy noin vaan lopettamaan lääkkeet ja tulee hyvin toimeen ilmankin, en ymmärrä miksi alunperinkään lääkitystä on aloitettu. Mitä olen ymmärtänyt, niin täälläkin monet ovat syöneet masennuslääkkeitä vain muutaman kuukauden. Itselläni todettiin masennus jo 8 vuotta sitten ja käytän lääkkeitä ehkä loppuikäni (nyt 50 v.). Vähintään puoli vuotta pitää ollakin ennen kuin masennuslääkkeet todella alkavat vaikuttaa ja voivat parantaa sairaudesta nimeltä masennus. Jos vaan ohimenevästi tuntuu pahalta ja masentaa, ei mielestäni ole mitään mieltä alkaa edes syödä lääkkeitä.
Itse sairastuin masennukseen jo lapsena, mutta sairautta ei silloin tunnettu, ja diagnoosi tehtiin vasta erittäin vaikeiden paniikkihäiriöiden jälkeen 90-luvulla (silloinkin tutkittiin kaikki muu kuin henkinen puoli ja itse tein siitä johtopäätöksen kun mitään fyysistä sairautta ei löytynyt).
määrätään tänäpäivänä vähän joka vaivaan, ihan kuin se olisi joku ihmelääke.
Sitähän se ei kuitenkaan ole, eikä siitä kaikki edes hyödy.
Toiset meistä ovat altiimpia painon nousulle ja siitä ei suinkaan masennus parane, jos ei peilikuvaansa enää tunne.
Luulisi lääkärien hälytyskellojen soivan, sillä diabeettekseen sairastuneiden määrä kasvaa koko ajan ja sehän sitten onkin lopun elämän sairaus.
kärsin paniikkikohtauksista 90 -luvulla. Silloin määrättiin vain Imodiumia, kun reagoin vatsalla kaikkeen. Ei ymmärretty miten ahdistunut olin. Sitä jatkui vuosikausia ja sitten 2006 todettiin masennus. Lääkkeitä olen syönyt siitä saakka. En minä toisinaan välitä ihmisten katseista.
Joskus taas en kehtaa peiliin katsoa.