Jos kieltäytyi lähtemästä evakkoon?

Työelämävalmennukseen Stalinin kanavalle, ja karenssia päälle.

Pääosa palautettiin sodan päätyttyä. Osa halusi jäädä, osa oli kuollut. Esimerkiksi Talvisodassa Hyrsylän mutkaan jääneistä lapsista monet paleltuivat evakuoinnin aikana. Kyllä aiheesta on muistelmia olemassa.

Jatkosodassa ei siviilejä juuri jäänyt, vaikka Kannaksella kiire tulikin.

kahdesta itärajan taakse jääneestä sisaruksesta, jotka jäivät sinne kotiinsa. Juttu oli varmaankin NL:n aikana, harmi että ei tullut leikattua arkistoon.

Appiukon kotikyliltä Kuolemajärveltä sanoivat yhden jääneen, Jatkosodassa.
On muistettava, että Talvisodassa lähdettiin Kannaksellakin pakoon taisteluita, ei sinne halunnut kukaan jäädä, vaikka olisi ollut kuinka kommunisti.

joka jatkoi kesken jäänyttä urakkaansa vaikka isännät olivat vaihtuneet. Nautimme tzajut vielä v1991 Ladoka hotellissa Hänen kanssaan.

Muutama keskustelu asiasta ......................
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6570176
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6570176

jotka olivat vakaumuksellisia kommunisteja. Nämä olivat pitäneet valmiina punalippuja tulevaa vapauttajaansa varten, he katosivat ehkä Siperiaan. Vielä 1970-luvulla Suomessa oli piirejä joilla oli punaliput myös valmiina esille otettavaksi. Tuulen ja takkien käännyttyä 90-luvun lopulla nämä hankkivat sitten EY-lippuja. Vasemmisto onkin katunut katkerasti sitä, että se ei huomannut mahdollisuutta järjestää "kansan"äänestystä Suomen liittämiseksi Neuvostoliittoon EU:äänestyksen tapaan. Neuvostoliiton ollessa voimissaan oikeistopiirit pitivät Suomessa tankit täynnä valmiina lähtöön jos muuttuisimme NeuvostoSuomeksi, säästönsä he pitivät käteisinä Amerikan Dollareissa ja kultana. Näiltä ajoilta onkin perua tapa että hankitaan ulkomaanpassi heti kun se on mahdollista ja tehdään harjoitusmatkoja ulkomaille lähtöä varten.

Suojärven pitäjän Hyrsylän mutkaa ei evakoitu. Monissa pitäjissä elää vieläkin päälle 65 vuotiaita Talvisodan Hyrsylän veteraaneja.

Hyrsylän mutka talvisodassa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyrsylä

Talvisodan sytyttyä jäi Hyrsylästä ja muista Suojärven pitäjän eri kylistä siviiliväestö hyökkäävien neuvostojoukkojen vangiksi. Nämä kylien siviiliasukkaat vietiin keskitysleirille Interposolkan kylään Petroskoin eteläpuolelle ja Kaimaojan leirille Kontupohjan länsipuolelle. Yhteensä Suojärven rajakylistä jäi runsaat 1700 siviilivankia, joista vajaa puolet Hyrsylän mutkan kylistä. Tarkat luvut löytyvät kirjasta "Tasavallan panttivangit". Usein puhutaan virheellisesti vain Hyrsylän mutkan alueelta jääneistä siviilisotavangeista, vaikka muualta Suojärven eri kylistä jäi siviilisotavankeja enemmän.

Moskovan rauhan ehtojen mukaisesti vankienpalautuksen jälkeen 25. toukokuuta 1940 voitiin todeta, että siviilisotavangeista oli kuollut leiriaikana 102 henkeä. Nämä siviiliuhrit on luetteloitu Nurmeksen Bomban talon yhteydessä olevan tsasounan edustalla olevaan kivipaateen. Nuorimmat uhrit olivat iältään ainoastaan muutaman viikon ikäisiä, kun vanhimmat olivat puolestaan pitkälti yli 80-vuotiaita. Suojärven lauluemo Ogoi Määränen kuoli Helsingissä sotavankien karanteenileirillä 3. pnä kesäkuuta. Hän oli kuollessaan 82-vuotias.

Hyrsylän mutkan alueella olleet kolme kylää, Hyrsylä, Ignoila ja Hautavaara ovat edelleen asuttuja, mutta kylissä ei ole ollenkaan palveluja. Hyrsylän kylä kuului itsenäisyyden alussa Salmin pitäjään, josta se liitettiin myöhemmin Suojärveen.

Hyrsylän alueen kuuluisin suomalainen lienee Aira Samulin, joka on perustanut yleisölle avoimen karjalaistaloa muistuttavan kodin Länsi-Uudellemaalle Hyrsylän Mutkan nimellä. Toinen tunnettu hyrsyläläinen oli talvisodassa kaatunut maratonjuoksun olympiamitalisti Martti Marttelin.

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/siviili/talvisota/vihollisen_vankina.htm

" Suojärven pitäjään kuuluvassa ns. Hyrsylän mutkassa oli kolme kylää: Hyrsylä, Hautavaara ja Ignoila. Jälkimmäinen oli minun kotikyläni. Kotitalostani oli valtakunnanrajalle matkaa kaksi kilometriä, rajavartiostoon vajaa kilometri. Äitini oli suomalainen, isäni venäläinen kansakoulunopettaja. He olivat menneet naimisiin ennen Suomen itsenäistymistä, ja kun raja maamme itsenäistyttyä sulkeutui, he jäivät Suomen puolelle. Meitä oli kymmenen lasta, tyttöjä ja poikia. Meillä oli pieni tila, jota viljelimme. Äitini kuoli v. 1937, ja siitä lähtien - olin silloin 13-vuotias - minä hoidin perheemme taloutta isän auttaessa ja opastaessa. "...............

Äitini Kaleria Määränen jäi Hyrsylänmutkaan ja otettin sotavangiksi. Heidät vapautettiin kesäkuussa sodan päättyessä ja he joutuivat Helsinkiin karantereniin.

Olin 2000-luvulla ns kotiseutumatkalla Kannaksen Uudellakirkolla. Yleensä neljän päivän matkalle kierreltiin kotipitäjän lisäksi myös muita lähipitäjiä. Kanneljärven kirkolla kuulin, että paikalla asui yhä suomalainen mies, jonka oli täytynyt jäädä sinne kesällä 1944 Puna-armeijan edetessä alueelle.

Ei häntä suinkaan tapettu oltu. Kävi kuulemma usein katsomassa kun suomalaisbusseja kävi Kannelmäen kirkon raunioilla. Suomeen hänellä ei ollut pääsyä... en tiedä oliko edes halunnut. Yleensä Kannaksen paikalliset asukkaat elivät taloudellisesti varsin vaatimatonta elämää.

Talvisodan lopulla Risto Ryti ja Väinö Tanner olivat sitä mieltä, että Karjalaa ei pidä evakoida vaan asukkaat jätetään sinne. Molemmat olivat talousmiehiä ja ajattelivat, että tällä vältetään valtion maksuun tulevat korvaukset evakoille. N-liitto ei suostunut tällaiseen eikä halunnut suomalaisia riesakseen. Alueet evakuoitiin.
(Juho Niukkanen: Talvisodan puolustusministeri kertoo WSOY1951)

Hyrsylä 1/9 2014.
Ostimme serkkujemme kanssa Rajahongan entisen talon Ala Hyrsylän järven rannalta 30.12.2013.
Olen käynyt nyt 3 kertaa siellä ja yöpynyt mökissämme.Äitini koti oli n100 m päässä ,isäni koti n1 km päässä Rajahongasta.Aijomme kunnostaa taloa ja rakentaa saunan järven rantaan.Talossa on sähköt,hyvä pätzi da ei hometta (osto matkalla sovimme serkun kans, opittelemmo sie pagista karjalaks hos vähä kerralleh) Ylen on hyvä mieles sinne proijies da sie olles,pätzii lämmitimmy da piiraudu söimmö.Kuun lopul tullah serkut(sevoittaret)isol joukol sinne toisel rannal Suomea elin paikois,osa ei ole ni kosnu käynyh Hyrsyläs.Varmah silmy kastuu kazelles tauttojen,ja maumoiloiden elin paikkoi.Sit pagisen lisäy täh jieloh.Jos kel on Hyrsylän Rajahongan talois kerrottavua,voitko täh primiettii da pagista jielot meil kaikil,hyväks mieleks. Hyvyä sygysyy.

moro "alueet evakuoitiin"

Mitä tarkoittaa: NL nimenomaan kieltäytyi hyväksymästä asukkaiden paluuta?

työläisiä ja pääsivät työläisten paratiisi-valtioon.

Asia on tuota monimutkaisempi. Talvisodan AIKANA evakuoitiin kaikki asutus Karjalasta taisteluiden tieltä.

Riippumatta Rytin ja Paasikiven mielipiteistä niin olisinpa halunnut nähdä sen Suomen hallituksen, joka olisi alkanut Välirauhan aikna VÄKISIN palauttamaan Karjalaisia toiselle puolelle rajaa! Aika utopistinen ajatus silloinkin, jos neukut olisvat heidät huolineet??

Olikohan tuo suomalainen mies, joka siellä Uudellakirkolla asui, todellakin jatkosodan aikana sinne jäänyt, eli siis kantasuomalainen?

Olen matkustellut hyvinkin paljon Itä-Karjalassa ja Kannaksella aina 80-luvulta lähtien ja onhan siellä vaikka miten paljon suomalaisiksi kutsuttuja asukkaita, mutta eivät he kuitenkaan ole sinne millään tavalla "jääneitä," vaan ihan alunperinkin silloisen Neuvostoliiton kansalaisia.

Siellä on esim. kansallisuudeltaan suomalaisia, jotka ovat Neuvostoliittoon loikanneiden jälkeläisiä. Loikkareitahan sinne alkoi mennä ensin kansalaissodan ja sittemmin pulavuosien takia ja myös aatteellisista syistä. Kohtalo oli kaikille karu ja varsinkin miehille, mutta heidän jälkeläisiään siellä on edelleen.

Sitten iso ryhmä on inkeriläiset, joista monet pitävät itseään suomalaisina (ja periaatteessa sitä ovatkin). Inkeriläiset olivat todellakin suomalainen heimo, joka keisarivallan aikaan asui nykyisen Pietarin alueella. Inkeriläisten kieli muistuttaa eniten kantasuomalaisten kieltä. Kun Suomi itsenäistyttyään erkaantui Venäjästä, inkeriläiset jäivät asuinsijoilleen.

Sitten on karjalaiset, joilla on myös oma karjalan kieli. Kyllä siitäkin harjaantumalla suomalainen jonkinlaisen selvän saa. Heitä ei saa sotkea siirtokarjalaisiin.

Rajan taakse Itä-Karjalaan jäi paljon suomea puhuvia, mutta muuten venäläisiä ihmisiä, jotka ei siis milloinkaan ole suomalaisia olleetkaan. 80- ja 90-luvulla tapasin vaikka millä mitoin vanhempia ihmisiä, jotka puhuivat ihan ymmärrettävästi suomea, kuka oli karjalainen, kuka vepsäläinen, kuka inkeriläinen, kuka mitäkin, kukaan ei kuitenkaan ollut koskaan ollut Suomen kansalainen.

En silti voi väittää, etteikö olisi mahdollista, että jotkut yksilöt olisivat ihan tarkoituksella jääneet Karjalaan. Mikä lie tarkoitusperä kullakin.

Äitini on Kannakselta Muolaan pitäjästä, ja siellä oli suuri venäläisyhdyskunta, Kyyrölä. Kyyrölän väki oli täysin venäläistä, eivätkä he olleet juuri lainkaan tekemisissä suomalaisten kanssa. Vain nuoret pojat joskus ottivat yhteen suomalaispoikien kanssa. Kun talvisota alkoi, Kyyrölän väki lähti evakkoon ihan samalla tavalla kuin muukin asujaimisto. Eivätpä jääneet sinne hekään. Ja äitini muisteli sieltä lähteneen poikia Suomen armeijaankin taistelemaan venäläisiä vastaan.

Kyllä hänen on täytynyt sitten olla ihan nuori poika silloin Neuvostoliittoon jäädessään. Mikähän tarina siinä on takana. Luulisi hänellä olleen vanhemmat ja muukin perhe ja suku silloin siinä ympärillä, joten kysymyksiä herättää. NL kohteli suomalaisia hyvin ankarasti niinä aikoina, ja myöhemminkin. Kaikki vierasperäiset ihmisethän olivat valtion vihollisia.

Venäläinen ystäväni on suomenkielinen ja hänkin sanoi isänsä ja tämän kotiväen vain jääneen Neuvostoliittoon sodan jälkeen. He olivat asuneet kuitenkin inkeriläisalueella, mutta inkeriläisiä eivät olleet. Hän sanoi isänsä asuneen jossain Pyhäjärven alueella nuorempana, eli sen mukaan Suomen alueella. Olin vähän epäileväinen, mutta venäläisten kanssa keskustellessa asiat ei aina tunnu menevän perille puolin eikä toisin. Käsitys historian kulusta on erilainen. Myös sikäläisillä matkaoppailla tuntui joskus olevan ajatukset ihan hukassa. Puhumattakaan sitten siitä, että jopa suomalaiset oppaat olivat alkuaikoina vielä aatteen värittämiä hekin. Kävin jo 70-luvulla Laatokan Karjalassa, ja suomalainen opas näytti meille apteekkari Jääskeläisen huvilan, jonka tämä kuulemma oli ystävyyden osoituksena rakentanut venäläisille säveltäjille lepokodiksi sotien jälkeen.

Kun ystäväni hakeutui aikanaan Suomeen asumaan, tarvittavista asiakirjoista sitten selvisi, että hänen isänsä on kyllä suomalainen sen perusteella, että tämän vanhemmat olivat ihan supisuomalaisia, mutta nämä vanhemmat olivat muuttaneet Neuvostoliittoon 20-luvulla ja tämä hänen isänsä oli sitten syntynyt Neuvostoliitossa. Eli ns. loikkareiden jälkeläinen, ei todellakaan koskaan itse Suomen kansalainen. Pyhäjärvellä hän oli oleskellut jossain vaiheessa vasta sodan jälkeen.

Tällä ystävälläni oli vieläpä sellainen käsitys, että Kannas ja Viipuri on aina kuulunut Venäjään. Siellä vain asui suomalaisia, jotka sitten sodan päätyttyä lähtivät Suomeen, kai heidät hänen mielestään ajettiin sieltä pois. Ei oikein kohdannut meidän ajatusmaailmamme, mutta tästäkin jo näkee, että käsitykset siellä vaihtelee suuresti. En tiedä miten nykyvenäläisille lapsille ja nuorille historiaa opetetaan, pelkään pahoin että entiseen malliin.

Tarinaa on niin monta kuin ihmistäkin, ja kaikkeahan maailmaan mahtuu.

Sai tanssia aamusta iltaan ripaskaa.

Siinä vaiheessa kun evakot lähti Karjalasta oli kaikki sotimisikäset miehet armeijassa eli ton miehen on täytynyt olla alaikänen tai sitten yli-ikänen kun sinne jäi. Eli jälkimmäisessä tapauksessa syntynyt jo 1800- luvun puolella tai ihan vuosisadan vaihteessa. Ja olis vielä kymmenisen vuotta sitten ollut elossa tapailemassa suomalaisia turisteja... jaa-a.

Sotilaskarkuri?

Tai jäänyt sotavangiksi ja sille tielleen? Eihän niistä kaikki koskaan palanneet.

Miehet oli kyllä yleensä kaikki kynnelle kykenevät valjastettu johonkin armeijaa palvelevaan hommaan, munkin isoisä oli rautatieläinen eikä siks ollut sotimassa vaikka iän puolesta olis vielä voinut olla mutta rautatieläiset tarvittiin huolehtimaan kuljetuksista. Eli joku palveluksesta kokonaan vapautettu olis sitten ollut tuo ukkeli.

En oo koskaan kuullut moisesta, ja olis tosi mielenkiintoista jos joku joka olis sinne jäänyt, olis kertonut myöhemmin, miten sille kävi. Ei oo kirjoja kirjoitettu eikä muistelmia julkastu. Ihan muutama teos on, missä kannakselle asettuneet uudet asukkaat, siis venäläiset, on kertoneet niistä ajoista. Ihan tyhjälle alueelle kuulemma tulivat. Eikä sinne ihan heti tavalliset ihmiset ees päässeet, vaan jotkut puolueviskaalit tietenkin ensin.

Suomussalmen pohjoisalueilla jäi runsaasti asukkaita paikalleen ja odottivat miehittäjiä. Kainuussa oli tuolloin kommunisteilla vahva kannatus. Näin paikalliset kertoivat asiasta 90-luvulla.