Onko itsemurha itsekäs teko?

Ihminen nauttii aina toisen ahdingosta, se on rakennettu ihmisen geeneihin, sillä ihminen ei ole eläin, vaan taisteleva peto

Läheiseni teki itsemurhan vuosi sitten ja en ajattele että olisi ollut itsekäs teko koska tiedän kaikki hänen ongelmat sun muuta, kukaan muukaan ei olisi jaksanut tuollaista koko aja tuli paskaa niskaan! mutta ikävä on kova ja alkaa tuntumaan pikku hiljaa että jaksaako sitä itsekkään enään mutta läheisten tuella jaksan! :)

ahaaaaaaaii kirjoitti:

Läheiseni teki itsemurhan vuosi sitten ja en ajattele että olisi ollut itsekäs teko koska tiedän kaikki hänen ongelmat sun muuta, kukaan muukaan ei olisi jaksanut tuollaista koko aja tuli paskaa niskaan! mutta ikävä on kova ja alkaa tuntumaan pikku hiljaa että jaksaako sitä itsekkään enään mutta läheisten tuella jaksan! :)

Lue lisää

itsemurhan kanssa se joko tehdään tai ei.

kokenut läheltä kirjoitti:

itsemurhan kanssa se joko tehdään tai ei.

Jos läheiset tietäisivät, kuinka vaikeaa ja millaisia asioita itsemurhaa harkitseva joutuisi käymään läpi, he tappaisivat tämän ettei tämän tarvitsisi vielä sitäkin joutua tekemään.

Ihan oikeasti. Sillä, joka ei tiedä mitä tämä on, ei ole oikeutta sanoa itsemurhaa itsekkääksi teoksi. Ei ole oikeutta. Äitini äiti tappoi itsensä kun olin neljä, ja äitini, joka hänen kanssaan oli todella läheinen, hyväksyi asian. Mummi sai vihdoin sen mitä halusi, ja pääsi parempaan paikkaan.

Minä yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 15 vuotiaana, harkittuani sitä viisi vuotta. Nyt kolmen vuoden kuluttua harkitsen sitä useampien yritysten jälkeen edelleen. Ja minä voin vaikka vannoa, että jos kukaan tietäisi mitä minä käyn läpi, hän survoisi tikarin sydämeeni tai laukaisisi luodin otsaani sen kummemmin harkitsematta.

Turha tuomita asiaa, mistä ei tiedä mitään.

toista ei pakoteta elämään ja kärsimään täällä. Kyllä itsarintekijä tekee sen ihan muilta kysymättä, eli se tulee melkeinpä aina yllätyksenä omaisille. Ihminen, joka uhkaa perhettään itsemurhallaan, ei yleensä sitä tee.

Saahan sitä tuota ihminen käydä saunassaankin ilman lupaa.

judgers kirjoitti:

Jos läheiset tietäisivät, kuinka vaikeaa ja millaisia asioita itsemurhaa harkitseva joutuisi käymään läpi, he tappaisivat tämän ettei tämän tarvitsisi vielä sitäkin joutua tekemään.

Ihan oikeasti. Sillä, joka ei tiedä mitä tämä on, ei ole oikeutta sanoa itsemurhaa itsekkääksi teoksi. Ei ole oikeutta. Äitini äiti tappoi itsensä kun olin neljä, ja äitini, joka hänen kanssaan oli todella läheinen, hyväksyi asian. Mummi sai vihdoin sen mitä halusi, ja pääsi parempaan paikkaan.

Minä yritin itsemurhaa ensimmäisen kerran 15 vuotiaana, harkittuani sitä viisi vuotta. Nyt kolmen vuoden kuluttua harkitsen sitä useampien yritysten jälkeen edelleen. Ja minä voin vaikka vannoa, että jos kukaan tietäisi mitä minä käyn läpi, hän survoisi tikarin sydämeeni tai laukaisisi luodin otsaani sen kummemmin harkitsematta.

Turha tuomita asiaa, mistä ei tiedä mitään.

Lue lisää

minkä takia ajattelit tekeväsi itsemurhan ovat?

Neljännen löylyn hei kirjoitti:

Saahan sitä tuota ihminen käydä saunassaankin ilman lupaa.

ei saa saunassa käydä kun saunavuoron aikana.

Juu, olitte varmaan niitä joille hän oli kohde tai hyväksi käyttö.

Säälin teitä jotka kehtaatte sano julki itsemurhan olevan itsekäs.

Meillä kaikilla on vain Yksi Ainoa Elämä elämme yhteisöissä ja jokainen on vastuussa muista. Kannattaa miettiä mikä oli juuri sinun siivusi siinä että vain kuolema oli ratkaisuna: Itsekäs Itsemurha.

Jokaisella meillä on edessä yksi ainoa Maailmanloppu, se on oma kuolema, jota kukaan ei voi välttää.

Annetaan siis Hautarauha, hyväksi käyttö ei onnistu enää, raja siihen on kuolema.

ensin vaikka koulusta joka eriarvoistaa ihmiset jo pienenstä pitäen.

Ei tarvitse syyttää, todeta voi, mutta ei silläkään merkitystä ole. Etenkin itsemurhaaja oli itsenäinen

Kun puhutaan läheisen ihmisen tai oikeastaan ihan kenen tahansa tekemästä itsemurhasta, keskustelu siirtyy usein tekoon liittyvän itsekkyyden tai epäitsekkyyden pohdintaan. Miksi niin surullista ja traagista asiaa halutaan edes pohtia tällaisesta näkökulmasta.
Itsemurhaan päätyvällä ihmisellä ei itsellään löydy muuta ratkaisua johon hän voisi päätyä. Usein tilanteen takana on niin vaikeita ja hankalia, pitkiä asiota, joiden kantaminen läpi elämän on aivan liian raskasta ja näistä asioista eroon pääseminen tarkoittaa yleensä hankkiutumista eroon myös elämästään. Ei kukaan tee itsemurhaa jos ei usko tilanteensa olevan toivoton.
Mikä sitten on itsekästä ja mikä ei. Mielestäni kaikkein viimeisimmäksi voimme väittää että itsemurhan tehneet ihmiset olisivat itsekkäitä kun eivät tuskaisessa tai toivottomassa tilanteessaan muista laittaa maailman kaikkia muita ihmsiä itsensä edelle.

Itsemurha on epätoivoa
Itsemurha on toivottomuutta
Itsemurha on surua
Itsemurha on ahdistusta...
...mutta
Itsemurha EI OLE itsekkyyttä

SAWQ kirjoitti:

Kun puhutaan läheisen ihmisen tai oikeastaan ihan kenen tahansa tekemästä itsemurhasta, keskustelu siirtyy usein tekoon liittyvän itsekkyyden tai epäitsekkyyden pohdintaan. Miksi niin surullista ja traagista asiaa halutaan edes pohtia tällaisesta näkökulmasta.
Itsemurhaan päätyvällä ihmisellä ei itsellään löydy muuta ratkaisua johon hän voisi päätyä. Usein tilanteen takana on niin vaikeita ja hankalia, pitkiä asiota, joiden kantaminen läpi elämän on aivan liian raskasta ja näistä asioista eroon pääseminen tarkoittaa yleensä hankkiutumista eroon myös elämästään. Ei kukaan tee itsemurhaa jos ei usko tilanteensa olevan toivoton.
Mikä sitten on itsekästä ja mikä ei. Mielestäni kaikkein viimeisimmäksi voimme väittää että itsemurhan tehneet ihmiset olisivat itsekkäitä kun eivät tuskaisessa tai toivottomassa tilanteessaan muista laittaa maailman kaikkia muita ihmsiä itsensä edelle.

Itsemurha on epätoivoa
Itsemurha on toivottomuutta
Itsemurha on surua
Itsemurha on ahdistusta...
...mutta
Itsemurha EI OLE itsekkyyttä

Lue lisää

itsemurha aiheuttaa epätoivoa
itsemurha aiheuttaa toivottomuutta
itsemurha aiheuttaa surua
itsemurha aiheuttaa ahdistusta

Itsemurha siirtää vaikeat tunteet omaisille. Kaikki te jotka sitä harkitsette; elämässä on vielä toivoa. Selviät näistä ongelmista. Et ehkä tänään tai huomenna, mutta selviät. Se on sen arvoista. Olen nähnyt elämänilon palautuneen itsemurhaa yrittäneelle. Olen nähnyt ja kokenut helvetin, minkä itsemurha saa omaisissa aikaan. Yrittäkää.

SAWQ kirjoitti:

Kun puhutaan läheisen ihmisen tai oikeastaan ihan kenen tahansa tekemästä itsemurhasta, keskustelu siirtyy usein tekoon liittyvän itsekkyyden tai epäitsekkyyden pohdintaan. Miksi niin surullista ja traagista asiaa halutaan edes pohtia tällaisesta näkökulmasta.
Itsemurhaan päätyvällä ihmisellä ei itsellään löydy muuta ratkaisua johon hän voisi päätyä. Usein tilanteen takana on niin vaikeita ja hankalia, pitkiä asiota, joiden kantaminen läpi elämän on aivan liian raskasta ja näistä asioista eroon pääseminen tarkoittaa yleensä hankkiutumista eroon myös elämästään. Ei kukaan tee itsemurhaa jos ei usko tilanteensa olevan toivoton.
Mikä sitten on itsekästä ja mikä ei. Mielestäni kaikkein viimeisimmäksi voimme väittää että itsemurhan tehneet ihmiset olisivat itsekkäitä kun eivät tuskaisessa tai toivottomassa tilanteessaan muista laittaa maailman kaikkia muita ihmsiä itsensä edelle.

Itsemurha on epätoivoa
Itsemurha on toivottomuutta
Itsemurha on surua
Itsemurha on ahdistusta...
...mutta
Itsemurha EI OLE itsekkyyttä

Lue lisää

En juurikaaan lue enkä välitä näistä keskustejutuista mut nyt kysyisin, kuinka moni teistä on seurannut itsaria suunnitelleen ja lopuksi sitä kerran koittaneen ( työntekijä huomas) joten hän sai toisen mahdollisuuden elää ja ajatella asiat uudelleen :että onko asiat todella niin huonosti. Avovaimona minulle ei edes sairaalasta ilmoiteta kun ns. mieheni on melkein kuollut. Ihmettelin kun hänen siskonsa ja äitinsä ja joku serkkunainen tulivat minulle huutamaan (oikeasti huutamaan isolla H:lla ) että minun olisi pitänyt huolehtia ,että hän olisi maksanut lainat pois ennenkuin yrittää luistaa niistä ja se on minun vikani. Eikä mulla ollut hajuakaan mitä ne huutaa. Kysyin kun sain suunvuoron että mitä te puhutte?
Sitten vasta sain tietää että hän makaa sairaalassa yritettyään itsaria mun auton pakokaasuilla.
Eiku siitä paikasta sairaalaan . ongelma : en lähisukulainen ei tietoja. Hulluna huutamaan .Pääsin kun uhkasin laittaa koko paikan remonttiin huoli oli tosi kova.
Sain hänet kotiin kun ei tullu äiti eikä kukaan suvusta häntä hakeen. Päästiin kotiin ja hän oli tietysti viel sekasin,minä ja tyttäreni oltiin aivan ihmeissään mitä pitää tehdä. Sovittin et antaa olla nyt kysytään vast huomen , ei keritty oleen kotona kuin noin puoli tuntia kun sama suku revohka tulee sanomaan hänelle et tapa ittes vasta ku lainat on maksettu ettei meille jää vastuuu. Hän oli jossain muualla . Oli pakko heittää porukka ulos. Voin sanoa että en itsekkään ollu kovin hyväs hapes vaikka voimakas luonne olenkin.

Jatkuu jos joku halu kirjoitti:

En juurikaaan lue enkä välitä näistä keskustejutuista mut nyt kysyisin, kuinka moni teistä on seurannut itsaria suunnitelleen ja lopuksi sitä kerran koittaneen ( työntekijä huomas) joten hän sai toisen mahdollisuuden elää ja ajatella asiat uudelleen :että onko asiat todella niin huonosti. Avovaimona minulle ei edes sairaalasta ilmoiteta kun ns. mieheni on melkein kuollut. Ihmettelin kun hänen siskonsa ja äitinsä ja joku serkkunainen tulivat minulle huutamaan (oikeasti huutamaan isolla H:lla ) että minun olisi pitänyt huolehtia ,että hän olisi maksanut lainat pois ennenkuin yrittää luistaa niistä ja se on minun vikani. Eikä mulla ollut hajuakaan mitä ne huutaa. Kysyin kun sain suunvuoron että mitä te puhutte?
Sitten vasta sain tietää että hän makaa sairaalassa yritettyään itsaria mun auton pakokaasuilla.
Eiku siitä paikasta sairaalaan . ongelma : en lähisukulainen ei tietoja. Hulluna huutamaan .Pääsin kun uhkasin laittaa koko paikan remonttiin huoli oli tosi kova.
Sain hänet kotiin kun ei tullu äiti eikä kukaan suvusta häntä hakeen. Päästiin kotiin ja hän oli tietysti viel sekasin,minä ja tyttäreni oltiin aivan ihmeissään mitä pitää tehdä. Sovittin et antaa olla nyt kysytään vast huomen , ei keritty oleen kotona kuin noin puoli tuntia kun sama suku revohka tulee sanomaan hänelle et tapa ittes vasta ku lainat on maksettu ettei meille jää vastuuu. Hän oli jossain muualla . Oli pakko heittää porukka ulos. Voin sanoa että en itsekkään ollu kovin hyväs hapes vaikka voimakas luonne olenkin.

Lue lisää

Olen ihmeissäni mihin kaikki menivät jotka tietävät itsareista ja syistä kaiken?
Olen 53 vuotias nainen ja tiedän mistä puhun. okei ei hajuakaan mistä puhun .
En edes pilkkaa.
Olen alkoholisti tänäpäivänä-Taisi olla olla väärin ilmoittaa se.

palaneet siivet kirjoitti:

itsemurha aiheuttaa epätoivoa
itsemurha aiheuttaa toivottomuutta
itsemurha aiheuttaa surua
itsemurha aiheuttaa ahdistusta

Itsemurha siirtää vaikeat tunteet omaisille. Kaikki te jotka sitä harkitsette; elämässä on vielä toivoa. Selviät näistä ongelmista. Et ehkä tänään tai huomenna, mutta selviät. Se on sen arvoista. Olen nähnyt elämänilon palautuneen itsemurhaa yrittäneelle. Olen nähnyt ja kokenut helvetin, minkä itsemurha saa omaisissa aikaan. Yrittäkää.

Lue lisää

En ehkä tänään tai huomenna. Tai päivää sen jälkeen. Tai ensi viikolla. Tai sitten kun kuulun kategoriaan yksinäiset vanhukset. Ja kuolen vanhuuteen, sitä parempaa huomista odottaneena. Minä olen tähän mennessä odottanut noin 12 145 päivää sitä parempaa huomista. Yrittänyt ihan tosissani luoda kontaktia muihin ihmisiin ja epäonnistun vailla minkäänlaista käsitystä siitä miten voisin toimia paremmin. Ei minkäänlaista käsitystä. Ihmissuhteet vaan hajoavat käsiin. Tästä näkövinkkelistä, vaikka im olisi maailman itsekkäin teko niin kohdallani se ei vahingoita ketään - minulla ei ole ketään perääni itkemässä. Työelämässä olen vain koneiston osa joka on korvattavissa seuraavalla työntekijällä, ei sieltäkään perään huudella.

Et ole nähnyt minun elämäniloni palaavan, olen ollut sairas jo yli kolme vuosikymmentä. Ei se elinkaaren pituus onnea tuo, vaan elämänlaatu. Siinä en vaan onnistu.

Kyllä itsemurha on oikeutettu jos on painava syy, juuri tälläiset poika/tyttöystävä "tradegiat" ovat melko naurettavia. Masennus on yksi pahimmista "vähäpätöisistä" syistä tehdä se. Tuntuu ettei millään ole mitään väliä enää. Itse tuon kokenut. Itsemurha on yleensä se viimeinen oljenkorsi jos ketään maailmassa ei pysty enää sinua auttamaan. En suosittele tekemään enkä tekemättä jättämään.

iwillriseagain_ kirjoitti:

Kyllä itsemurha on oikeutettu jos on painava syy, juuri tälläiset poika/tyttöystävä "tradegiat" ovat melko naurettavia. Masennus on yksi pahimmista "vähäpätöisistä" syistä tehdä se. Tuntuu ettei millään ole mitään väliä enää. Itse tuon kokenut. Itsemurha on yleensä se viimeinen oljenkorsi jos ketään maailmassa ei pysty enää sinua auttamaan. En suosittele tekemään enkä tekemättä jättämään.

Lue lisää

usein uhkailee itsemurhalla, miksiköhän?

........... kirjoitti:

usein uhkailee itsemurhalla, miksiköhän?

Itse näin vierestä kun hyvä ystävä ampui aivonsa pihalle. Ei traumoja, muttei fiiliskään hyvä ollut. Se kyllä vitutti kun valtio takavarikoi sen aseen- oli nimittäin mun laiton pyssy, 7,65 mm Parabellum. Pieni kaliiberi, mutta kyllä sillä takaraivo lähti!

Maailma on just reilu. Sä, sun veli ja kaikki muutkin, myös ne itsemurhan tekijät, on ihan samoissa arpajaisissa. Niillä on omat päivänsä eikä ne lopulta niistä päätä, aikaa on se mitä on. Itsemurhan tekijät sitten tavallaan päättää, joo, mutta samaa säkää se on: ei kaikilla se nuppi ala heittämään sillee.
Kuka sä olet kertomaan, kenen pitää syntyä ja kuolla: itket että itsemurhan tehneet tekee väärin, kun ne tekee sen omalla kohdallaan, mutta sä saat paasata sitä muiden kohdalla? Haloo, oisko nyt pikkusen traumat painamassa. Sun veljes elämä oli sen, ei muiden, ja huonosti kävi siinä kohtaa, että sille nyt sitten kävi onnettomuus. Niin, semmosta elämä on. Lotossa on yksi 15miljoonasta se mahis, mutta se on kaikilla: rikkailla, köyhillä, iästä riippumatta niillä, ketkä lottoaa. Näin se on kaikessa muussakin, ja maailma on siis reilu.

Sun veljes olisi voinut päätyä lapsena jo ihmiskauppiatten uhriksi ja joutua raiskatuksi iällä 10-15 vuotta, kunnes olisi tehnyt itsemurhan tai kuollut huumeiden yliannostukseen. Kyllä, näin on, sekin mahdollisuus on olemassa, halusit sä sitä myöntää tai et. Ja se tarkottaa, ettei toi edes vielä ole epäreilua, muista se.

Monet ihmiset eivät kuole, ketkä eivät halua kuolla. Vaan KAIKKI ihmiset kuolvat, halusivat tai eivät, jokaikinen, joka syntyy, tulee kuolemaan. Niin se vaan on. Osa vanhana, osa nuorena, osa ihan lapsina, osa yli 100-vuotiaana. Osa sairauteen, osa onnettomuuteen, osa vanhuuttaan ja osa... No, hyvä että syntymään ehtii. Kuka sen elämän sitten antaa. Kuka päättää kuka on riittävän oikeutettu tai ei ole. Kuka sitten haluaa sen ja kuka ei. Joku ottaisi lyhyenkin elämän veljesi paikalla ja pitäisi sitä parempana kun omansa. Joku toinen pelkää 100-vuotiaanakin kun aina jää jotain kesken. Sinä, kuka tietää, ei tiedä, voit elää tai kuolla. Samaa arpajaista se on ihan kaikille.

Suru on itsekeskeistä. Sä haluat nyt ymmärtää kaiken vaan omasta näkökulmastasi ja oman traumasi kautta. Mutta maailma ei ole niin mustavalkoinen. Osa itsemurhan tehneistä kärsii suunnattomasti, ja on sairasta ajatella, että niiden pitäisi pakottaa itsensä kärsimään että sinulla olisi parempi mieli ja että sinä voisit elää surusi kanssa: vaikette te edes tunne! Ei kukaan voi elää "toisen puolesta" eikä eläisi. Tuskin sinä haluaisit elää niin kovasti jos olisit jatkuvissa tuskissasi, vai pitäisitkö veljeäsi väkisin elossa puolivihanneksena vaan itsesi takia? Tosiaan, niinkin olisi voinut käydä, pitäisikö joka tilanteessa haluta elää?

Mitä sen erikoisempaa "saamista" elämässä on? En minä ainakaan omaa tahtoani tänne ole syntynyt. Äitini olisi toivonut että olisin kuollut kohtuun, joten vaikka se ja isukki minut tänne nu*si, ei nekään toivonut. Mitä saamista siinä oli alunperinkään? Kukaan ei tahtonut sitä. Kaikki on tehty silti, mikä tehtävissä on, muttei tästä mitään kummempaa tule, eikä elämä kiinnosta. Mistä minun pitäisi nyt tässä olla niin kovin kiitollinen? Ai että saan elää, mikä ainoastaan tarkoittaa, että saan kuolla? Sillä se on ihan sama, miten, minä tulen kuolemaan. Nyt kun synnyin, voin murskaantua hirven perseen alle auto-onnettomuudessa, tai päätyä neliraajahalvaantuneeksi, jatkaa tätä hienoa työttömän ja köyhän merkityksetöntä elämää (koska ei tunnu muutakaan olevan), elää... Miksi?
En puhu itsesäälissä, vaan kysyn, miksi? Olen muuttunut, muuttanut, tehnyt, elänyt, ja voin sanoa kokemuksella, ettei tässä mitään kummempaa ole. Maapallokin on kierretty ympäri, sinulle se on jännää, minulle ihan sama. Mutta kyse ei ole siitä, ettäkö olisin tätä pyytänyt tai että tämä olisi armona annettu.
Oli sinun veljesi kuolema epäreilua sinusta tai ei, se ei liity minuun millään tavalla, eikä hänen elämänsä, sinun elämäsi, tai kuolema, liity minuun. Ei paranna kipua eikä muuta syntymää. En ole teille mitään velkaa, kuten tekään ette minulle. Ei minulla ole velvollisuutta elää sinun mieliksesi, kun sinä et edes tiedä minua.

En myöskään tiedä miksi sinun pitäisi liikuttua toisten itsemurhista. Siis ketä et edes tunne. Ei minuakaan suoraan sanoen liikuta sinä, veljesi tai läheisesi. Ehkä veljesi hieman kuitenkin siinä, että minullakin on veli ja surisin kovasti jos hän kuolisi... Mutta muuten: luuletko että olet ainoa kuka mitään on menettänyt? Mitä väliä sillä on, mistä sinä liikutut ja osaatko tuntea empatiaa muita kohtaan, jos et pysty aina samaistumaan? Harva ihminen ymmärtää mitään muuta kuin itseään, etkä sinä ole poikkeus.

........... kirjoitti:

usein uhkailee itsemurhalla, miksiköhän?

On varmaan kiinni suomalaisessa kauniissa metsämaisemassa järvineen, arvostaa näkemäänsä, joten nopanheitto jatkuu

Ja toisaalta, jos oikeasti haluaa kuolla, siinä myös onnistuu. Ihan tuskattomastikin. Että ne "yritykset" on yleensä ihmisiltä jotka haluavat huomiota jne. miksei voisi oikeasti olla kiduttamatta muita ja joko oikeasti tappaa itsensä tai paremminkin, hakea sitä hoitoa, apua ja huomiota, kun sitä kerran haluaa?
Olet teinituskissasi, ehkä mielenterveydeltäsi järkkynyt tai vaan narsisti jo pienenä, haluat huomiota ja tuolla tavoinhan sitä saa. Mistä tietää?!
Mutta.
Kysymys kuuluu, että kun on huomiota muuallakin, on terkkarit, terveyskeskus, mielenterveystoimisto, on kuraattori, keskustelupalstat, tukiryhmät ja sosiaalihuollon kaveri-palvelut,niin miksi vitussa sä et hae sitä huomiota sieltä??? Miksi sä et hae sitä huomiota vaan syyttelet muita, ok, joo, jos sä olisit oikeasti ihmisten pettämä ja olisit joutunut kestämään edes 30 vuotta jotain, paskan lapsuuden, nuoruuden, taistelut, työttömyyden, väkivaltaa, köyhyyttä ja eron, niin mä jotenkin voisin ymmärtää, että jossain kohtaa se kamelin selkä vaan katkee...
Mä en tosiaankaan semmoisia ihmisiä paljon syytä siitä, että tappaa itsensä.

Mutta sä oot 15 vee. Vittu haloo? Et sä ole edes eläny.
Et sä ole edes joutunut vielä yrittämään mitään, ja joo, joo, kaikilla meillä on väkivaltaset alkoholistivanhemmat, vittu mitä sitten, nyyh, nyyh.

Mun mielestä toi kuvaa just hyvin "he huomioivat sinut vasta..." ja siitähän tässä on kyse? Mutta jospa lakkaisit tuijottamasta sitä omaa nuorta napaas ja luopuisit itsesäälistä. Ala SINÄ huomioimaan niitä, miten jotain itsesäälissää rypevää voi edes huomioida kun se haluaa martyyriksi. Ala toimia itte toisin. Ala ite vapaaehtoistyöhön, niin näätkin jotain. Ala itse pitämään aktiivisesti yhteyttä muihin ja KUUNTELE enemmän kun säälit ittees. Hanki töitä tai ala tosissaan opiskeleen, sillee että sä edes tietäsit oikeesti 10 vuoden päästä, onks sulla mahkuja vai ei.
Hae sitä huomioo, mut vähä toisilla keinoilla: sä et ole elänyt etkä kokenut. Sä oot joku teinirypijä, joka ratkasee asiat just niinkun kakarat tekee. Ylidramaattisella käytöksellä syyttäen muita vaikkei itekään mitään tee.

Jos sua kiusataan koulussa, nii ala pitään puoles, kaikilla tavoin: valita, taistele, tee rikosilmoitus, kerro kaikkien vanhemmille ja hankkiudu sieltä koulusta pois. Opettele lyömään takasin. Kokeile välillä jotain muuta kun toi mitä nyt teet. Jos oot joku teinikuoppo, niin ei tuu mieleen sitten lopettaa vai???
Jos taas ite joku kiusaaja tai paskan tekijä, niin toimiiks se sun mielestä tollee? Et mieti vähän, ei oikeen nyt toimi toi sun tyylis.

Syytät muita siitä, että ne jatkaa samaa rataa ku ennenkin, mut NIINHÄN SÄ ITE TEET!
Miksi vitussa sulla on oikeus jatkaa samaa huomion kerjäämistä? Miksei sun tartte kehittyä ja viisastua? Miksi sun ei tartte kuunnella, pitää yhteyttä, olla epäitsekkäämpi? Mikset sä itte huomioi muita? Miksi sun ei tartte kantaa vastuuta itestäs ja elämäs parantamisesta nyt jo? Kaikki itsemurhaa yrittävät ei oo itsekkäitä ja joo, jokaisella on oikeus, mutta sä olet liian nuori ja tosi itsekäs. Vaadit muilta kaikkee, mitä et itte tee.

Jos sä oot psykoterapian, masennuslääkkeitten, kasvamisen ja muuttumisen, opiskelujen, tosissaan yrittämisen, muiden huomioimisen ja epäitsekkyydelle vihkiytymisen, kaiken mahdolllisen kasvamisen ja yrittämisen jälkeen vielä 30-vuotiaana sitä mieltä, että tapat ittes, niin tiiät miksi ja sit sä oot oikeutettu siihen. Jos mikään ei sillonkaan toimi, ni ehkä sitte sä voit puhua jo jostain kokemuksesta.
Nyt et tosiaankaan voi.
Ehkä sun pitäs pikkusen kasvaa tosta teinimarttyyrin roolista ulos, ja jos sulla tosiaan on mielenterveysongelmia (päihdeongelmia jne.) niin hakisit apua. On aika turha lässyttää muiden itsekeskeisyydestä tossa sun tilanteessa.

Itsari ei todellakaan ole itsekästä! Ei voi itseään pakottaa olemaan täällä sen takia ettei muille tule paha mieli. Kyllä silloin jossain vaiheessa kuitenkin kuolee.

Jos kaikki olisi muka yhteiskunnan syytä, niin miksi vain jotkut sairastuvat, eivät kaikki ?
Sairastumiseen liittyy paljon muutakin kuin yhteiskunta, kyse on ihmisistä itsestään.