Aattelin kirjoittaa omia ajatuksia, kun olen menettänyt lyhyen ajan sisällä kaksi hyvin läheistä ihmistä.
5.4. kuoli ukkini 93-vuotiaana Kuusamon keskussairaalassa. Hänen hautajaisiaan vietettiin 23.4. Kuusamon kirkossa. Reilu viikko hautajaisten jälkeen vietettiin 2.5. kaksostyttöjemme ristiäisiä. Minun kummitätini oli myös pyydetty sinne ja koska hän oli pirteä 45-vuotias täti, hän oli myös toisen tyttäreni kummi. Viikko ristiäisten jälkeen äitienpäivänä 9.5. klo 11.20 kummitätini sai pahan aivoverenvuodon uimahallissa. Onneksi hän oli matalassa altaassa ja hän ei ehdi saada vettä keuhkoihin. Hän yritti herätä ambulanssissa, mutta hänet nukutettiin heti. Hän vietiin OYS:in teho II:lle ja vietti siellä loput elämänsä ajasta nukutettuna hengityskoneessa. Aivopaineet olivat tosi korkeat. Korkeimmillaan ne kävi eilen 59:ssa, kun ne normaalisti on 7-10. Yleensä tädin aivopaineet vaihteli 40-50 välillä. Aivopaineet laski pari pykälää hetkeksi lääkkeen avulla. Eilen hänet todettiin aivokuolleeksi ja tänään hänet irrotetaan hengityskoneesta. Unilääkkeiden antaminenkin lopetettiin eilen, mutta hän ei herännyt. Pupillit reagoivat vielä toisen vuorokauden aikana, mutta eivät enää moneen päivään.
OYS:in tehon henkilökunta ihmetteli sitä miten täti jaksoi taistella näin pitkään. Nimittäin näin pahaan aivoverenvuotoon kuolee välittömästi 2/3 sen saanneista. Mm. mummoni tätin äiti kuoli sellaiseen. Veri oli levinnyt laajalle alueelle aivoja eikä mitään ollut enää tehtävissä kun paineetkin pysyi niin korkealla.
Tätini on ollut minulle hyvin rakas. Oma äitini on sairas eikä hänen kanssaan pysty juttelemaan kaikkia kovan henkilökohtaisia asioita. Tätini kanssa olen pystynyt juttelemaan sellaisiakin asioita, joista äitini kanssa en koskaan ole jutellut. Siksi tämä tuntuukin tosi pahalta. Ei ikinä olisi uskonut, että tämä terhakka ihminen kuolisi näin nuorena. Hän kävi katsomassa ukkia hoitokodissa viimeisen puolentoista vuoden aikana pari-kolme kertaa viikossa. Moni muu sukulaiseni ei välittänyt ukista niin paljon kuin tätini, joka oli ukin kuopus. Ukin kuolemaa osasin odottaa, mutta pahalta se silti tuntui. Tätini lähtö tuli taas niin yllättäen, ettei tällaista osannut edes kuvitella. Terve ihminen kun oli.
Tunteet vaihtelevat aikalailla. Olen surullinen, mutta onnellinen siitä että tätini ei tarvinnut tuntea kipuja eikä vuosia taistella kuolemaa vastaan. Hänellä on kolme aikuista lasta. Nuorin täytti 18 v. maaliskuussa. Ja ensimmäinen lapsenlapsi syntyi marraskuussa. Hän sanoikin itseään kummimummiksi. Tätilläni jäi tietotekniikan insinöörin paperit päättötyötä vaille saatua ja kolmas lyyrakin olisi tullut ensi vuonna. Täti ja äitini aikoivat viettää myös yhdessä 50 ja 60 vuotissynttäreitä. Heillä kun on paria päivää vaille tasan kymmenen vuotta ikäeroa.
Ikävää taas lähteä täältä Oulunseudulta ajelemaan Kuusamoon hautajaisiin. Varmaan tällä kertaa mennään koko perheellä. Ukin hautajaisiin otin vain esikoisen mukaan ja mies jäi kaksosten kanssa kotiin.
Tuntuu siltä, että niin paljon meillä molemmilla olisi ollut toiselle annettavaa. Ja nyt tätini on jo poissa.
5.4. kuoli ukkini 93-vuotiaana Kuusamon keskussairaalassa. Hänen hautajaisiaan vietettiin 23.4. Kuusamon kirkossa. Reilu viikko hautajaisten jälkeen vietettiin 2.5. kaksostyttöjemme ristiäisiä. Minun kummitätini oli myös pyydetty sinne ja koska hän oli pirteä 45-vuotias täti, hän oli myös toisen tyttäreni kummi. Viikko ristiäisten jälkeen äitienpäivänä 9.5. klo 11.20 kummitätini sai pahan aivoverenvuodon uimahallissa. Onneksi hän oli matalassa altaassa ja hän ei ehdi saada vettä keuhkoihin. Hän yritti herätä ambulanssissa, mutta hänet nukutettiin heti. Hän vietiin OYS:in teho II:lle ja vietti siellä loput elämänsä ajasta nukutettuna hengityskoneessa. Aivopaineet olivat tosi korkeat. Korkeimmillaan ne kävi eilen 59:ssa, kun ne normaalisti on 7-10. Yleensä tädin aivopaineet vaihteli 40-50 välillä. Aivopaineet laski pari pykälää hetkeksi lääkkeen avulla. Eilen hänet todettiin aivokuolleeksi ja tänään hänet irrotetaan hengityskoneesta. Unilääkkeiden antaminenkin lopetettiin eilen, mutta hän ei herännyt. Pupillit reagoivat vielä toisen vuorokauden aikana, mutta eivät enää moneen päivään.
OYS:in tehon henkilökunta ihmetteli sitä miten täti jaksoi taistella näin pitkään. Nimittäin näin pahaan aivoverenvuotoon kuolee välittömästi 2/3 sen saanneista. Mm. mummoni tätin äiti kuoli sellaiseen. Veri oli levinnyt laajalle alueelle aivoja eikä mitään ollut enää tehtävissä kun paineetkin pysyi niin korkealla.
Tätini on ollut minulle hyvin rakas. Oma äitini on sairas eikä hänen kanssaan pysty juttelemaan kaikkia kovan henkilökohtaisia asioita. Tätini kanssa olen pystynyt juttelemaan sellaisiakin asioita, joista äitini kanssa en koskaan ole jutellut. Siksi tämä tuntuukin tosi pahalta. Ei ikinä olisi uskonut, että tämä terhakka ihminen kuolisi näin nuorena. Hän kävi katsomassa ukkia hoitokodissa viimeisen puolentoista vuoden aikana pari-kolme kertaa viikossa. Moni muu sukulaiseni ei välittänyt ukista niin paljon kuin tätini, joka oli ukin kuopus. Ukin kuolemaa osasin odottaa, mutta pahalta se silti tuntui. Tätini lähtö tuli taas niin yllättäen, ettei tällaista osannut edes kuvitella. Terve ihminen kun oli.
Tunteet vaihtelevat aikalailla. Olen surullinen, mutta onnellinen siitä että tätini ei tarvinnut tuntea kipuja eikä vuosia taistella kuolemaa vastaan. Hänellä on kolme aikuista lasta. Nuorin täytti 18 v. maaliskuussa. Ja ensimmäinen lapsenlapsi syntyi marraskuussa. Hän sanoikin itseään kummimummiksi. Tätilläni jäi tietotekniikan insinöörin paperit päättötyötä vaille saatua ja kolmas lyyrakin olisi tullut ensi vuonna. Täti ja äitini aikoivat viettää myös yhdessä 50 ja 60 vuotissynttäreitä. Heillä kun on paria päivää vaille tasan kymmenen vuotta ikäeroa.
Ikävää taas lähteä täältä Oulunseudulta ajelemaan Kuusamoon hautajaisiin. Varmaan tällä kertaa mennään koko perheellä. Ukin hautajaisiin otin vain esikoisen mukaan ja mies jäi kaksosten kanssa kotiin.
Tuntuu siltä, että niin paljon meillä molemmilla olisi ollut toiselle annettavaa. Ja nyt tätini on jo poissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle. Koita jaksaa, vaikka raskasta varmasti onkin...:(