Kumma,että itsemurha on edelleen tabu.
Itse miellän itsemurhan omalla kohdallani iloiseksi asiaksi,koska suru päättyy ainaiseksi.
Miksi ihmisiä yritetään väkisin kannustaa pysymään hengissä? Moni "joutuu" tekemään itsemurhan,koska kukaan ei anna heille kuolinapua.
Valitettavasti en itse ole vielä riittävän rohkea,että uskaltaisin tehdä itsemurhan.Siihen saakka harras iltarukoukseni tänääkin on,"että en heräisi enää uuteen aamuun".
Itse miellän itsemurhan omalla kohdallani iloiseksi asiaksi,koska suru päättyy ainaiseksi.
Miksi ihmisiä yritetään väkisin kannustaa pysymään hengissä? Moni "joutuu" tekemään itsemurhan,koska kukaan ei anna heille kuolinapua.
Valitettavasti en itse ole vielä riittävän rohkea,että uskaltaisin tehdä itsemurhan.Siihen saakka harras iltarukoukseni tänääkin on,"että en heräisi enää uuteen aamuun".
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voihan hengissä pysyminen olla ihmisillä niin geeneissä, että vielä väestöräjähdyksen tuomien ongelmienkin keskellä itsemurha on tabu.
Voi olla myös pelottavaa kuulla toisen ihmisen itsemurha-ajatuksia, jos itselläkään ei mene hyvin. Tiedä häntä.
Mutta jos jollakin on vuosia jo ollut aivan epätoivoinen tilanne, niin en itse ainakaan rupeaisi syyllistämään itsemurhaa miettivää.
Hyvää huomenta restandpeace
Itsemurhia on varmaan ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Kuoleminen loppujen lopuksi sitä samaa kuolemaa mitä kuollaan onnettomuuksissa, sairauksissa ja vanhuudessa. Onko se sitten mitenkään tabu joka olisi kielletty? Ehkäpä enempikin ei hyväksytty koska elämään haetaan ja kehitetään paljon tieteen avulla keinoja miten elämää voitaisiin suojella ja varjella pitkäaikaiseksi, joskus jopa yli normaalin. Nämä ihmiset pitävät elämää arvokkaana ja tahtovatkin elää. Toki tähänkin joukkoon aina mahtuu ne poikkeukset jotka tahtovat kuolla. Tahdot ja mieltymykset ovat useasti niin monissa asioissa kaukana toisistaan.
Monet sanovat tietävänsä surun päättyvän ainaiseksi mutta kukaan ei ole voinut sitä mitenkään toteen näyttää. Se jääkin sitten uskomukseksi tai arvaukseksi. Entäpä jos se ei olekaan sitä? Vain tietämätön tai muutoin tyhmä uskaltaa sukeltaa tuntemattomaan tummaan veteen pää edellä tietämättä paljonko sillä kohtaa on vettä?
Avustajan mukana oleminen kuolemassa ei voi enää olla mikään itse murha vaikka toteuttaisi toisen tahtoa. Silloin siinä on mukana jo useampi kuin pelkästään itse. Joillekin vain ei ole mitenkään mahdollista toteuttaa sitä itse. En minäkään jaksa tai kykene kantamaan joitakin esineitä yksin vaan tarvitsen apurin. Sen sijaan kuntohierojani on sellainen järkäle, että pystyy vastaavissa tilanteissa ihan itsekseenkin.
Rohkeuden puuttuminen on joskus luonnollista itsensä suojelemista. Rohkeutta ja arkuutta tarvitaan oikeissa asioissa mutta ei väärissä. Vaikeissa elämän tilanteissa niiden erottaminen voi olla vaikeaa. Onnellinen ihminen ja elämäänsä edes osittain tyytyväinen koettaa vaalia elämäänsä onnettoman rukoillessa kuolemaansa. Elämän muutokset voisivat olla se ratkaisu muuttaa elämä parempaan tai huonompaan.
Minäkin joskus lapsena rukoilin, että saisin mopon. Sitä ei tullut ennen kuin äiti osti sen minulle. Sain sen äidiltä, en Jumalalta. Se on niinkin, ettei kenkäkaupasta voi ostaa juustoa vaikka kuinka haluaisi kun sitä ei siellä ole tarjolla. Rukoustakin voi jalostaa.
On iloa jos on pystynyt itse tai toisten avulla saavuttamaan hyvän elämän tai edes tyydyttävän sellaisen. Siksi on olemassa aika joka vie sitä eteenpäin päivä kerrallaan ja silloin on mahdollisuus koettaa muuttaa sitä.
Kymmeniä vuosia saariston vesistöllä liikkuneesta kalastajalta kysyttiin: -sinä se varmaan tunnet tämän seudun kaikki kivet ja karit. Kalastaja vastasi: -en tunne mutta tiedän kaikki väylät missä niitä ei ole.
Toivon, että sinäkin löydät kaikki ne elämän väylät missä sinun on helppo kulkea. Voimia kaikkeen.
Tää on muuten aika hyvä, mutta tuota rukousjuttua en tajuu. Lapsi tietty ei voi ymmärtää, mitä rukous tarkoittaa ja voi rukoilla mopoa tai että löytäisi juustoa kenkäkaupasta. Mutta mitä tekemistä niillä on rukouksen kanssa aikuisen maailmassa ? Rahaa, lottovoittoakaan on turha rukoilla, eivät ne tule niin.
Rukous tarkoittaa ajatuksen tasolla, mielessä, tehtävää työtä ja asennoitumista asiaan. Mietintää, toiveen 'heittämistä' itselleen, Luojalleen, että asiat sujuisivat ja lutviutuisivat hyvin ja oikein. Toimia pitää kyllä ihan itse parhaan taitonsa ja voimiensa mukaan, rukouksella valetaan uskoa ja luottoa omiin voimiin ja kykyihin, pyydetään voimia, toivotaan parasta ja uskotaan onnistumiseen. Uskotaan ja luotetaan siihen, että on joku suurempi voima, joka kantaa, kun itse yrittää, tekee, menee, toimii, elää ja antaa muidenkin elää.
Ihmisen jumaluus asuu alitajunnassa, siinä suuressa tuntemattomassa, josta ei vieläkään tiedetä mitään. Paitsi, että jotkut osaavat ja pystyvät käyttämään sitä hyväkseen saavuttaakseen kaikenlaisia isoja asioita ja menestystä elämässä. Puuttuuko se sitten kokonaan heiltä, jotka hautovat vain omaa napaansa ja miten senkin olemassaolon voisi päättää ?
Nyt tuli hyvää tietoa, että mitä se rukous on. Joku on joskus sanonut, että huokauskin voisi olla sitä mutta siitähän puuttuu kaikki tuo mielessä, tehtävää työtä ja asennoitumista asiaan. Mietintää, toiveen 'heittämistä' itselleen, Luojalleen, että asiat sujuisivat ja lutviutuisivat hyvin ja oikein jne.
Kiitti :). Mutta rukoustahan on monenlaista, kai se huokauskin voi olla ihan yhtälailla. Yleensä ihmiset rukoilevat omilla tavoilla itsekseen ja omia asioitaan pohtien taikka sitten hädissään omien läheistensä puolesta / takia.
Kaikkein voimakkainta rukous on kertomusten mukaan silloin, kun suuri joukko, yhdessä tai erikseen, kaukanakin toisistaan, kääntää ajatukset ja toiveet yhteen yhteiseen asiaan, joukkovoimaa voi siis käyttää joskus myös hyväksi, yleensähän joukossa vain tyhmyys tiivistyy.
Minusta sinä luettelit paljon kauniita ja tärkeitä asioita rukoukseen. Kyllähän rukouksissa täytyy sisältöä olla ja eiköhän se Luoja ne huokauksetkin ymmärrä sillä aina ei ole mahdollista ja voimia kaikkea pukea sanoiksi.
Kyllä sitä rukoilla voi ja pitää voida milloin vain myös keskittymättä, ajattelematta jne. Jos ei voisi, ei hyökkäysten ja vaikeiden tilanteiden keskellä pystyisi ollenkaan rukoilemaan. Vaan pitää pystyä, jopa taistelurukousta. Siksipä sen on lähdettävä täysin levosta ja suorittamattomuudesta käsin, oltava täysin konstailematonta ja nöyrää suorittamattomuudessaan ja kaunokielisyyden/ajattelun puutteessaan, nöyränä kuin lapsi isänsä edessä tietäen ettei voi kätkeä mitään. sillon se toimii.Ei tarvitse osata mitään verbaalista rukoillakseen. Rukouksen tulisi olla kuin hengittämistä on kans sittenki yllättävän hyvä vertaus(en oo ennen tajunnu), siis että se tapahtuu yhtä spontaanisti, pinnistelemättä ja huomaamatta, kaiken aikaa.
Tällöin se on aitoa ja nöyrää ja toimii eikä ole suorittamista/uskonnon harjoittamista.
että toki sitä voi myös mietiskellen ja varsin syvästi ja laajasti tiedostaen rukoilla:)
Juups, oikiassa olet; "ei rukous vaadi juuri mitään". Paitsi ajatuksen. Ja ajatukset kumpuavat sieltä, mihin rukouksella koetetaan vaikuttaa, omaan alitajuntaan. Ja sitä kauttahan on yhteys sinne, mistä kukaan ei tierä mitään.
Elämä annetaan ihmiselle ihan muista syistä kuin siksi, että se päätetään oman käden kautta siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä elämästä elämää. Pyydä mieluummin iltarukouksessa voimia, että jaksaisit tehdä elämästä elämisen arvoista. Siksi sinä olet täällä maan päällä, et siksi, että saisit ja voisit pyöriä vain oman napasi ympärillä.
"Hyvin käytetty päivä antaa hyvän yöunen, hyvin eletty elämä hyvän kuoleman." Itsarikuolemasta ei seuraa "iloa" kenellekään, kaikista vähiten itsellesi. Ilot ja onnet ovat ihmisen omien korvien välissä, koeta kehitellä niitä sinne, niin keksit, miksi kannattaa elää siihen asti, kun on oikea aika.
sylvi "itsari kuolemasta ei seuraa iloa kenellekkään, kaikista vähiten ITSELLESI". Täh? Onko kuoleman jälkeen sillä, joka on kuollut, jonkunlaisia tuntoja/ tunteita. Onko joku tullut kertomaan itsarin jälkeen, miten hyvä/paha olo on??? Todella mielenkiintoista. Hmmm...
Ja joskus päätös lähteä voi tuoda rauhallisen olon, toisin kuin ns. mikään muu.
Jooo, ilot ja onnet ovat elämässä, ne vain pitää etsiä, löytää, keksiä ... ihan itte, elämä on sitä varten: elämän tarkoitus on murheen karkoitus.
"Elämä annetaan ihmiselle ihan muista syistä kuin siksi, että se päätetään oman käden kautta siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä elämästä elämää. Pyydä mieluummin iltarukouksessa voimia, että jaksaisit tehdä elämästä elämisen arvoista."
Kuulepa hyvä ystävä! Niitä "voimia on aikanaan pyydetty",mutta laihoin tuloksin.Nyt kun vuosia on jo takana yli 50 ja maailmaa nähty,niin ei tässä enee sen suurempa toivomusta ole kuin äkkikuolema.
Vaikka itsemurhaa olenkin jo vuosia miettinyt,niin lopullista rohkeutta itse tekoon ei vielä ole.Siksipä tässä vilä rukoillaan,että "elämän antaja" ottaisi sen pois.
olen yrittänyt, epäonnistunut... monella parempi (oletan) ilman minua joten olisipa onnistunut ajat sitten...
ei vain itseni vuoksi, vaan MUIDEN.
"Tulokset" riippuvat ihan vain sinusta. Rukoilla, toivoa, uskoa ja luottaa täytyy ja sitten tehdä ja toimia. Meillä on vuosia takana yhtä vähän ja itse olen vasta jokunen vuosi sitten aloittanut oman elämäni ja elämäntehtäväni. Maailmaa tuskin olet "nähnyt", sillä jokainen, joka avoimin silmin ja mielin sitä katselee, ei haudo itsariajatuksia.
Mitähän sinä lienet pyytänyt, jos omasta mielestäsi tulokset ovat "laihoja". Rukous tarkoittaa sitä, että sinä luot, suot, 'taiot', sanot, sanelet ... sisällesi uskon ja luoton siihen, että elämä kantaa ja kaikki, mitä sinä itse yrität ja teet, onnistuu ja sinä pystyt ja jaksat. Lottovoittoja on turha rukoilla mutta voimia ja viisautta, henkistä kasvua, jotta jaksaa jatkaa ja ottaa vastaan kaiken sen, mikä on tarkoitettu vastaanotettavaksi, siihen rukous on tarkoitettu.
Harmi, että rukous pyyntöihisi ei ainakaan vielä olla vastattu. Kokeileppa olla pyytämättä mitään. Kiität vain tästä päivästä niin katsotaan mitä tapahtuu.
Olet jo yli 50v. mies ja lähes kaiken kokenut tai ainakin nähnyt. Eihän sinulla teoreettisestikkaan ole enää paljoa aikaa jäljellä joten loppu tulee aikanaan ihan pyytämättäkin. Elä nyt päivä kerrallaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että toiveesi vielä toteutuu. Itsekin olen epätoivossani ollut valmis kuolemaan ja olen myös sairastunut kuoleman vakavasti mutta olen päättänyt katsoa tämän elämän loppuun saakka ja kuolla sitten kun se tulee minua noutamaan tulee se sitten äkisti tai hitaasti.
Voimia rukouksiin ja jos vastaus näyttää hiipuvan niin ei muuta kuin rukousta palavammaksi.
tämän enempää sanottavaa. En sentään kannusta tekemään itselle mitään pahaa vaikka tuohon toiseen samantyyliseen viestiketjuun vastasinkin.
Mut hei, sä oot ihana, restandpeace:) Noinki kai se on kuin sanot:)