Ekslusiiviset dokauspiirit?

Onko aihe jotekin tabu,kun kukaan ei ole rohjennut kommentoida?

Eipä tuo alkoholin ja joskus muidenkin aineiden käyttö niin harvianaista ole uskovien keskuudessa.Itse tiedän useita pitkään uskossa olleita,jotka varsin ensimmäisten alkuvuosien jälkeen ovat ottaneet alkoholin selkeästi ns.viihdekäytöön.

Onks tietoo?

Pääsiskö johonkin pk-seudun "kuppikerhoon" mukaan? Nyt - tänään?

"Juteltiin asiasta kaverin kanssa ja ihmeteltiin,että meille kutsua ei ole koskaan näihin tapaamisiin tullut,vaikka ollaan tunnettu tyypit jo vuosikaudet.Selitys lienee se,että kumipakaan meistä ei dokaa ja kuulemma "pilattaisiin vain tunnelma"."

Eli et ole ollut paikalla, etkä myöskään ole kysynyt "sisäpiiriläisiltä" miksi et pääse mukaan tai että kuinka paljon he mahdollisesti alkoholia käyttävät? Eli onko ne sun kavereita vai vain jotain tyyppejä jotka uskoo samaan Jumalaan?

Jokaisen aikuisen(hyvä olis teinienkin) pitää itse omalla kohallaan miettiä alkoholin käytön tai käyttämättömyyden määrä, tai onko se itsetarkoitus, ja tämä EI RIIPU siitä mikä elämänkatsomus sinulla on. Saman kansalliskulttuurin vaikutuspiirissä ovat kaikki ihmiset, ja ihmisen taipumus on se että jos ei päätä omia rajojaan niin sitten ne ei ainakaan pidä. Se miten sitten lapset kukin alkoholin suhteen kasvattaa on myös yksi haaste. Sekä liian lepsu että alkoholin demonisoiva tapa on useissa tutkimuksissa todettu huonoiksi. Eli jos on itse absolutisti, niin joku järjellinen suhtautumistapa on hyvä silti olla asiaan. Jos jollain porukalla(kristittyjä tai ei) tulee yhdessäolon päätekijäksi kännääminen, se on mun mielestä aina jotenkin surkeaa ja ihmistä passivoivaa pitemmän päälle, lisäksi usein toistettuna sillä tavalla sitten seulotaan kaveripiiristä esiin ne joilla on tendenssiä ongelmakäyttöön, ja se on aika karhunpalvelus.

Kristityillä nuorilla on vastuu paitsi itsestään, myös osansa siinä mitä ei-kristityt yhteiskunnan jäsenet ajattelevat heistä, mitä he sen kautta ajattelevat kristinuskosta, ja osittain vieläpä se mitä he sitten ajattelevat Jumalasta, jonka olemassaoloon uskovat tai eivät. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta jokainen on varmasti kuullut todisteita tästä ajatteluketjusta. On ihmisiä joille yksi argumentti ateisimin puolesta ristiretket tai kännissä autolla ajanut pappi tms. Eli sekin tarinan pappi on siten voinut vaikuttaa siihen onko jonkun mielestä Jumala olemassa vai ei. On tavallaan hämmästyttävääkin miten tarkkaa moraalia kristityiltä odottaa moni sellainen joka ei itse usko tai edes jaa samanlaisia moraalikäsityksiä. Mutta tällaisistä "tulosvastuun" ylläpitäjistähän voi olla vaikka kiitollinenkin, jos vaikka tulis skarpattua vähän.

Että miettikää ihmiset mihin aikanne käytätte, jo senkin takia että jos sen ajan kun ei dokaile, tai katso täysin tyhjänpäiväistä aivoja syövyttävää tv-roskaa kristitty ihminen käyttää esim. siihen että miettii mitä voisi tehdä heikon, köyhän tai hyljeksityn hyväksi, Suomessa ja muualla tai miten voisi edistää eri elämänkatsomusten omaavien kansalaisten keskinäistä aitoa ihmisyyden kunnioitusta niin johan rupeaisi tapahtumaan. Ja koska ihmisestä itsestään ei mitään pohjatonta hyvyyttä ja rakkautta voi ammentaa, niin Jumalan kanssa kannattaa viettää aikaa. "Viettäkää aikaa valossa, niin jaksatte olla pimeydessä." opasti Äiti Teresa nunnia jotka lähtivät kadulle etsimään hylättyjä vauvoja roskiksista. Ei ihmiset mitään sankareita ole, joten kaikkea virhettä sitä jokaisen elämästä löytyy aina vaan, ja jos omin voimin yrittää olla kaikessa täydellinen, niin lopulta jää vielä ylpeys siitä että on täydellinen ja ylpeys on pohjimmiltaan aika iso este rakkauden toiminnalle elämässäsi. Toisten virheillä vaan on suurempi media-arvo, jos ovat julkisesti tunnustaneet tavoittelevansa vähentäväsä edes joidenkin virheiden tahallista tekemistä, ja sitten pudottavat riman. Pudotatpa riman itse, tai olet se joka katsoo vierestä pitkin nenänvartta, ja ompa teillä minkälaiset vakaumukset tahansa tai ei mitään periaatteita ensinkään, niin silti tärkeintä sinun kannaltasi on sinun oma elämäsi, ja miten sen elät. Miten sen elät?

Vai sellaista peliä.. Veljen pitäisi veljeään tukea houkutuksessa, mutta tässä tapauksessa taitaa veli vaan yllyttää. Noh, Jumala näkee suljettujenkin seinien sisälle ja Hänelle ovat tilivelvollisia.

"Kaikki on minulle sallittua, mutta kaikki ei ole minulle hyödyksi." Tuosta touhusta en tiedä onko mitään hyötyä ja Jumalan eessä saavat kukin miettiä onko itselleen sallittua. Jokainen itse tietää jos tekevät väärin. Muutenkin suosittelen jokaiselle tällaiseen kuppikuntaan tahtovalle, että rukoilisitte Isän edessä onko tämä minulle sallittua. Itse miettisin myös, miltä touhu näyttää ei-uskovan silmissä. Jos se on Jumalankin silmissä ok, pitäisi tavasta uskaltaa puhua.

"Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä"