Perheissä ja suvuissa voi olla erilaisia riitoja pohjautuen siihen millaisia katsantokantoja heillä on. Jos isä ja poika riitaantuvat, tai äiti ja tytär ja anoppi ja miniä, samoin myös appi ja vävy. Riitojen mielenkiintoinen persoonallisuus on, että ne voivat haihtua olemattomiin kun osapuolet löytävät kutakin tyydyttävän totuuden ja omaksuvat sen. Riidat saattavat myös ikään kuin piiloutua silloin kun perhettä tai sukua kohtaa jokin yhteinen vihollinen, joka saattaa tuhota koko joukon. Kun yhteinen vihollinen on voitettu voi koettelemuksen kokemus olla niin satuttava, että riitatilanne on ikään kuin menettänyt merkityksensä yhdessä saadun voiton rinnalla. Silloin perhekunta naurahtaa lähinnä erimielisyyksilleen ja keskinäinen anteeksiantaminen astuu voimaan, aivan ilman erillistä pyyntöä tai vaadetta. Voiko enää muuta sanoa, kuin että voitto vihollisesta on ollut täydellinen.
Jeesus sanoi eräässä opetuksessaan, että ”luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maanpäälle rauhaa? En suinkaan, sanon teille, vaan riitaa.” No mikäs se sellainen rauhanruhtinas on joka tuokin maanpäälle riitaa eikä rauhaa, kysyy nimimerkillä asiasta kiinnostunut? Tähän mennessä kun olen asiaa pohtinut mietin, että olisiko sittenkin niin, että selvitys työ on tehtävä ensin ja kun selvitystyö on saatu loppuun, silloin lanka on suoraa ja sen voi keriä kerälle ja silloin sitä voi käyttää ja neuloa siitä vaikkapa tumput. Ennen kuin tumppulanka on tuossa jalossa muodossa on ensin otettava lammas kiinni ja kerittävä se, eikä siinä vielä kaikki, villa on puhdistettava ja kehrättävä että siitä tulisi lankaa, osaava värjääkin sen vielä. Tämän jälkeen alkaa neulominen ja viimeiseksi lankojen päätteleminen, hauskannäköiset lapanen&lapanen ovat edessämme.
Jos yhteyden palikat eivät sovi toisiinsa, ei niistä voi mitään rakentaa. Nyt astuu kuvaan palikoitten valmistaja joka tarkastaa ja sorvaa palikat uudelleen, kohta on täydellisen rakennuksen tarvikkeet sorvattu oikeille mitoille ja rakentaminen voi alkaa. Joskus siinä kuulkaa lastu lentää, ei tunnu palikasta kivalta. Saattoipa rakennusmestarin käsiinkin tulla haavoja joskus syviäkin, haavat eivät kuitenkaan estäneet kun työ oli saatava valmiiksi. Valmiissa ovat jokainen silmukka tai jokainen puuosa ei ainoastaan oikeanmallisia vaan aivan oikeilla paikoillaan ja tiedättekö ne ovat onnellisia silmukoita tai rakennuksen osia ja työ joka tuli valmiiksi, se on täydellinen.
Jeesus sanoi eräässä opetuksessaan, että ”luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maanpäälle rauhaa? En suinkaan, sanon teille, vaan riitaa.” No mikäs se sellainen rauhanruhtinas on joka tuokin maanpäälle riitaa eikä rauhaa, kysyy nimimerkillä asiasta kiinnostunut? Tähän mennessä kun olen asiaa pohtinut mietin, että olisiko sittenkin niin, että selvitys työ on tehtävä ensin ja kun selvitystyö on saatu loppuun, silloin lanka on suoraa ja sen voi keriä kerälle ja silloin sitä voi käyttää ja neuloa siitä vaikkapa tumput. Ennen kuin tumppulanka on tuossa jalossa muodossa on ensin otettava lammas kiinni ja kerittävä se, eikä siinä vielä kaikki, villa on puhdistettava ja kehrättävä että siitä tulisi lankaa, osaava värjääkin sen vielä. Tämän jälkeen alkaa neulominen ja viimeiseksi lankojen päätteleminen, hauskannäköiset lapanen&lapanen ovat edessämme.
Jos yhteyden palikat eivät sovi toisiinsa, ei niistä voi mitään rakentaa. Nyt astuu kuvaan palikoitten valmistaja joka tarkastaa ja sorvaa palikat uudelleen, kohta on täydellisen rakennuksen tarvikkeet sorvattu oikeille mitoille ja rakentaminen voi alkaa. Joskus siinä kuulkaa lastu lentää, ei tunnu palikasta kivalta. Saattoipa rakennusmestarin käsiinkin tulla haavoja joskus syviäkin, haavat eivät kuitenkaan estäneet kun työ oli saatava valmiiksi. Valmiissa ovat jokainen silmukka tai jokainen puuosa ei ainoastaan oikeanmallisia vaan aivan oikeilla paikoillaan ja tiedättekö ne ovat onnellisia silmukoita tai rakennuksen osia ja työ joka tuli valmiiksi, se on täydellinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.