Ilon päivä katolilaisille!
Vanha dominikaaniriitus palaa Suomeen
Studium Catholicum ja hiippakunnassa toimiva Gregorius-yhdistys ovat ilmoittaneet, että isä Antoine Lévy OP alkaa viettää Studium Catholicumin kappelissa säännöllisesti vanhan dominikaaniriituksen mukaisia messuja.
Ensimmäinen messu on lauantaina 29.1.2011 klo 18.00 Studiumin kappelissa. Sen jälkeen messuja on pääsääntöisesti aina joka toinen lauantai-ilta. Väliviikoilla on samaan aikaan hepreankielinen messu.
Vanha dominikaaniriitus ulottuu keskiajalle dominikaanisääntökunnan alkuaikoihin. Sen olennaiset piirteet ovat säilyneet muuttumattomina, ja niinpä niistä voi aistia sitä messutunnelmaa, joka leimasi suomalaista kristillisyyttä aina reformaation alkamiseen asti.
Vanhan dominikaaniriituksen messu poikkeaa muutamassa kohdassa roomalaisen riituksen ns. tridentiinisestä messusta.
Lisätietoa dominikaaniriituksesta saa esimerkiksi täältä: http://www.op-stjoseph.org/preaching/dominican_rite/home/; tai täältä: http://dominican-liturgy.blogspot.com/.
Vanha dominikaaniriitus palaa Suomeen
Studium Catholicum ja hiippakunnassa toimiva Gregorius-yhdistys ovat ilmoittaneet, että isä Antoine Lévy OP alkaa viettää Studium Catholicumin kappelissa säännöllisesti vanhan dominikaaniriituksen mukaisia messuja.
Ensimmäinen messu on lauantaina 29.1.2011 klo 18.00 Studiumin kappelissa. Sen jälkeen messuja on pääsääntöisesti aina joka toinen lauantai-ilta. Väliviikoilla on samaan aikaan hepreankielinen messu.
Vanha dominikaaniriitus ulottuu keskiajalle dominikaanisääntökunnan alkuaikoihin. Sen olennaiset piirteet ovat säilyneet muuttumattomina, ja niinpä niistä voi aistia sitä messutunnelmaa, joka leimasi suomalaista kristillisyyttä aina reformaation alkamiseen asti.
Vanhan dominikaaniriituksen messu poikkeaa muutamassa kohdassa roomalaisen riituksen ns. tridentiinisestä messusta.
Lisätietoa dominikaaniriituksesta saa esimerkiksi täältä: http://www.op-stjoseph.org/preaching/dominican_rite/home/; tai täältä: http://dominican-liturgy.blogspot.com/.
Vastaukset 7
Vanhimmat
siitä onkin aikaa kun viimeksi ole Studiumissa käynyt. Täytyy tulla käymään kunhan kerkeän. On vain aina joka viikolopu niin kiire, että ei millään meinaa ehtiä.
Sinne varmaan saa tuoda kuuntelijoita kanssa ihan katsomaan? Että vanhat tekijät ei siittä sitten pahatuisi jos tuo muutaman neokatekumeenien käsistä pelastaman ihmisen sinne?
ei ja hyvä vaan, jos katolilaiset riitelee keskenään, niin eivät kerkee muita käännyttelemään. Tässä nykytilanteessa olisivat perinteisemmistä arvoista pitävät luterilaiset turhan helppoa kauraa. Dominikaanien keskiaikaiseen seremoniaan pitäisi olla kyllä muillakin kuin tämän päivän suomalaisilla ja Suomessa asuvilla katolilaisilla oikeus...
Mistä ihmeestä muuten seremoniaan riittäisi "vanhoja tekijöitä"? Kuulostaa kovin suorituspohjaiselta lajilta. Jos ei seremoniaa ole juurikaan aiemmin Suomessa vietetty, niin ovatko Suomen katolilaiset käyneet ulkomailla harjoittelemassa? Ei varmaan ihan pari messua vuodessa "vanhaa tekijää" tee... Onko sitä ylipäätään vietetty kovin tiuhaan muuallakaan?
Paha mennä sanomaan, ehkä se on omasta ajatusmaailmasta kiinni mitä jotkut pitävät suorituspohjaisena. Monet ovat asuneet pitkiäkin aikoja ulkomailla ja näin altistuneet jopa huomaamattaan monille vaikutteille. Jos vaikka sattuu olemaan metropysäkki dominikaaniluostarin edessä, niin helppoahan sinne on mennä messuun, sen sijaan että menee tylsään omaan seurakuntaansa. Jos vaikka laskee, että asuu vaikka 6 vuotta noin ja käy vaikka 35 kertaa vuodessa messussa, ja jos vaikka lähtee siitä että 1/3 messuista dominikaanien luona, niin se tekee 70 messua. Tosin suurin osa on silti normaaleja.
Tässä video jumallisesta dominikaanisesta messusta. Jos tällaista kuultaisiin Suomessa, varmasti saisimme 10 000 uutta katolilaista vuosittain!
http://www.youtube.com/watch?v=ib1RBg-FmTQ
Dominikaanit osaavat saarnata ja ajavat partansa päivittäin, toisin kuin puolalaiset risuparrat. Puolalaiset SCJ-papit voisivat palata takaisin Puolaan, jos piispa tajuaisi pyytää tänne vaikka saksalaisia dominikaaneja.
Neokatekumenaaliseminaarin takia saadaan vain kitaramessuja ja sooloilua alttareilla. Ei mikään ihme että kutsumuksia ei Suomesta löydy! SCJ tai neokat eivät vain sovi Suomeen.
Meillä täällä Saksassa on pappispula. Pistä vain ne papit tilaukseen - mutta ota huomioon, että Saksassakin puhutaan siitä, että kutsumuksia ei enää oikein tule. Puolasta ja muualta toivotaan täälläkin mahdollista helpotusta pappispulaan.
Seurakuntia yhdistellään ja esimerkiksi meidän seurakuntamme on yhdistelty kahdesta seurakunnasta. Kirkkoherroja oli vuosien ajan tasan yksi ja hanen apunaan tasan yksi kappalainen (joka on muuten ulkomaalainen - entisestä itäeuroopasta kotoisin oleva " kirkon siirtotyöläinen") Ja seurakuntamme jäsenmäärä on suurempi kuin teidän koko hiippakuntanne jäsenmäärä! Nyt onneksi pari kuukautta sitten saimme vielä yhden papin.
Arvatkaa, ketkä saarnaavat todella usein messuissamme? Maallikot - naiset tai miehet - tietenkin. Onneksi eräs eläkkeellä oleva pappi istuu kerran viikossa rippituolissa - muuten koko parannuksen sakramenttia ei täällä teidän hiippakuntaanne suuremmassa seurakunnassamme pystyttäisi edes viettämään. Vaikka meillä on kai sentään asiat ihan nyvin. Tässä n. 30 km päässä olevassa seurakunnassa, josta tunnen muutamia vanhuksia, uskotellaan heille, että rippiä ei enää tarvitse"sillä tavalla viettää kuin aiemmin": Riittää, kun osallistuu paaston aikana yleiseen katumushartaustilaisuuteen ns. Bußandachtiin.
Ns. sananjumalanpalveluksiakin järjestetään Saksassa paljon. Sujuvat ilman pappejakin, kun eukaristiaa ei ole, ihan maallikkovoimin.
Älkää nyt sentään haaveilko, että veisitte meiltä siellä Suomen diasporassa vähäiset pappien rippeemmekin. Rahathan te joka tapauksessa viette. ;-)
No valitettavasti se, että ei ole esikuvia syö varmasti kiinnostusta ryhtyä papiksi. Samoiten voisin väittää, että neokatekumeenimeininki ei ole omiaan edistämään kutsumuksien syntyä Suomessa. Ne luterilaiset jotka liittyvät katoliseen kirkkoon haluavat enmmän perinteitä kun kitaransoittoa. Lisäksi kun nämä yhdistetää SCJ:n kutsumuksia ehkäisevään politiikkaan saadaan mahdoton soppa.
Siksi ehdotan seuraavaa:
-parrat pois papeilta
-siistit hiukset papeille
-papeille sutaani päälle sunnuntaisin
-kitaransoitto pois standardimessusta
-paljon messupalvelijoita
-kerran vuodessa kutsmusretriitti (huom. kutsumuksia on muitakin kun pappeus (avioliitto tms.))
-kaikkiin niihin henkilöihin, jotka sanovat olevansa kiinnostuneet pappeudesta, pitää suhtautua asiallisesti.
-kunnon mahdollisuus ripittäytyä muillekkin kuin omalle kirkkoherralle. Tämä on todella iso ongelma kaikkialla muualla paitsi Helsingissä. Siis Jonkun papin, OP, Opus Dei tms. Pitää kiertää maalaisseurakunnissa säännöllisesti. Itse pitäisin todella hienona asiana Opus Dei tulisi ulos klubihuoneistostaan ja pitäisi vähintäään yhden messun vuodessa jokaisessa seurakunnassa.
Saksan tapauksessa täytyy ottaa huomioon, että DDR:n henki kummittelee vielä todella voimakkaasti ja varmasti tämä näkyy vielä pitkään. Saksassakin asuneena voin sanoa, että tietyillä alueilla ei ole mitään pappispulaa. Päinvastoin, heitä on ihan riittävästi. Lisäksi, jos seurakunta on pinta-alallisesti pieni, pystyy yksikin asiansa osaava pappi hoitamaan sen.
t. paroni von Münchhausen
Jos SCJ-pappeja haluaa kritisoida, niin sen saa toki tehdä. Risuparroiksi haukkuminen on kuitenkin turhanpäiväistä ja mautonta panettelua; samantasoista kuin mitä muutama vuosi sitten kirkkoon liittyessäni kuulin piispa Jozef Wrobelista. Ei hyvä. Parrakkaiden pappien parrat ovat nähdäkseni olleet suht. hyvin siistittyjä. Ihan kaikkiin pappeihin en ole tietysti törmännyt. Kuten en myöskään kitaramessuun. En kertaakaan. Toki tiedän, että neokatekumenaaleilla tällainen tapa on, mutta ei minua ole koskaan normimessussa kitaralla yllätetty. Eikös se mainita ohjelmassa erikseen, jos on jokin erikoismessu?
Olisi muuten kiva kuulla dominikaanimessussa käyneiden kommentteja, erityisesti ensikertalaisten. Jos vaikka rohkenisi itsekin käydä.