Toimittajilla lukee joskus "press", joskus "tv" kypärässä ja luotiliiveissä, ilmeisesti vähän samassa tarkoituksessa kuin punainen risti tai sininen kypärä on toisilla.
Kauemmas näkyvä merkki, ainakin tarpeeksi pimeällä, on 2 eri väristä välkkyvää lediä, jotka sopivalla nopeudella viestittää bittijonoa, joka tarkoittaa esim. punaista ristiä, mediaa tai YK:ta. Jos "datansiirto" nopeus on tarpeeksi pieni, siitä saa selvää paljaalla silmällä, jos 15 bittiä per sekunti, sen voi kuvata tavallisella kameralla ja katsoa hidastuksella, jos nopeammin, tarvitaan erityinen kamera, valoviestintälaitteisto jota voi käyttää paljon muuhunkin viestintään (esim. radiopuhelimen asemasta) tai pitää ottaa valokuva sopivan pitkällä valotuksella (esim. 0,5 sekuntia), kameraa heilutellen, jotta valoparin jättämä viiru näkyy katkoviivana josta bitit voi tulkita silmämääräisesti tai ohjelmistolla. Esim. punainen välähdys voi tarkoittaa ykköstä ja sininen välähdys nollaa, tai jos tyydytään hitaampaan nopeuteen jotta saataisiin suurempi luotettavuus ja tasaisempi kirkkaus, 1 = "01", 0="10" tai 1="1011", 0="1101 tms....
Merkistökoodaus voi olla joku standardin mukainen 7, 8 tai 16 bittinen (esim. ISO-8859-1 tai UTF-8). Sillä annetaan sitten jatkuvasti merkkiä esim. "OSCE-mtGs3T OSCE-mtGs3T OSCE-mtGs3T " eli OSCE, viiva, yksilöivä tunnus ja sanaväli.
(Esim. merimerkeissä ja poijuissa käytetään välkkyviä signaaleja.)
Vastaavan voi tehdä myös radioaalloilla transponderilla, jos viesti lähetetään esim. kerran 20 sekunnissa. Samalla voi lähettää koordinaatit, jotka on saatu satelliiteista. Toisaalta, koska voi ajatella, että sodassa tai konfliktissa gps ja galileo signaalit häiriintyy, myös muulla tavalla saaduille koordinaateille voi olla lähetyksessä koodinsa ja virhemarginaalit, ja eri paikannussatelliittien signaaleista voi lähettää sopivan kokoiset pätkät raakana, jotta edes sijaintinsa tietävien vastaanottajien on mahdollista laskea lähettimen paikka (tai edes viiva jolla lähetin on). Alkeellisin muu paikannuskeino on ilmanpainemittari, jonka mittaustuloksista voi laskea ne korkeuskäyrät joilla saatetaan olla.
Rypälepommien kanssa kolmanneksi paras vaihtoehto on, että esim. joka viides "pommi" on led-lähetin, joka on tiheydeltään, painojakaumaltaan ja aerodynamiikaltaan samanlainen kuin oikeat osapommit, mutta laskeuduttuaan lähettää ensimmäiset pari minuuttia jatkuvaa valoa ja seuraavan kuukauden tai vuoden ajan välkähtelee esim. 10 sekunnin välein jollain standardin mukaisella tavalla (jota ei sekoiteta merimerkkeihin) ja lisäksi antaa äänimerkkejä. (2 AA-paristoa pystyy antamaan jopa jatkuvaa heikkoa valoa muutaman viikon ajan.) Näin alueella liikkuvat voivat helposti välttää pommitusaluetta tai olla erityisen varovaisia.
(Toisiksi paras vaihtoehto on, että 100% osapommeista räjähtää tai pilaantuu kemiallisesti päivässä. Paras vaihtoehto on ettei mitään pommeja edes valmisteta tai varastoida.)
Vastaava toimii myös jos pudotettavien räjähteiden ei ole tarkoituskaan räjähtää heti, vaan olla miinakenttänä.
Melkein vastaava toimii myös kranaattikonekiväärin ammuksien kanssa, jos joka viides ammus on led-lähetin. Tosin sellaiset led-lähetin-ammukset joutuvat ehkä väistämättä olemaan sellaisia että ne menevät hieman eri paikkaan kuin mihin oikea ammus menisi? Myös tätä voi perustella myös taktisilla syillä, eli pimeässä loistavat valopisteet auttavat hahmottamaan sitä paikkaa jota juuri pommitettiin.
Kauemmas näkyvä merkki, ainakin tarpeeksi pimeällä, on 2 eri väristä välkkyvää lediä, jotka sopivalla nopeudella viestittää bittijonoa, joka tarkoittaa esim. punaista ristiä, mediaa tai YK:ta. Jos "datansiirto" nopeus on tarpeeksi pieni, siitä saa selvää paljaalla silmällä, jos 15 bittiä per sekunti, sen voi kuvata tavallisella kameralla ja katsoa hidastuksella, jos nopeammin, tarvitaan erityinen kamera, valoviestintälaitteisto jota voi käyttää paljon muuhunkin viestintään (esim. radiopuhelimen asemasta) tai pitää ottaa valokuva sopivan pitkällä valotuksella (esim. 0,5 sekuntia), kameraa heilutellen, jotta valoparin jättämä viiru näkyy katkoviivana josta bitit voi tulkita silmämääräisesti tai ohjelmistolla. Esim. punainen välähdys voi tarkoittaa ykköstä ja sininen välähdys nollaa, tai jos tyydytään hitaampaan nopeuteen jotta saataisiin suurempi luotettavuus ja tasaisempi kirkkaus, 1 = "01", 0="10" tai 1="1011", 0="1101 tms....
Merkistökoodaus voi olla joku standardin mukainen 7, 8 tai 16 bittinen (esim. ISO-8859-1 tai UTF-8). Sillä annetaan sitten jatkuvasti merkkiä esim. "OSCE-mtGs3T OSCE-mtGs3T OSCE-mtGs3T " eli OSCE, viiva, yksilöivä tunnus ja sanaväli.
(Esim. merimerkeissä ja poijuissa käytetään välkkyviä signaaleja.)
Vastaavan voi tehdä myös radioaalloilla transponderilla, jos viesti lähetetään esim. kerran 20 sekunnissa. Samalla voi lähettää koordinaatit, jotka on saatu satelliiteista. Toisaalta, koska voi ajatella, että sodassa tai konfliktissa gps ja galileo signaalit häiriintyy, myös muulla tavalla saaduille koordinaateille voi olla lähetyksessä koodinsa ja virhemarginaalit, ja eri paikannussatelliittien signaaleista voi lähettää sopivan kokoiset pätkät raakana, jotta edes sijaintinsa tietävien vastaanottajien on mahdollista laskea lähettimen paikka (tai edes viiva jolla lähetin on). Alkeellisin muu paikannuskeino on ilmanpainemittari, jonka mittaustuloksista voi laskea ne korkeuskäyrät joilla saatetaan olla.
Rypälepommien kanssa kolmanneksi paras vaihtoehto on, että esim. joka viides "pommi" on led-lähetin, joka on tiheydeltään, painojakaumaltaan ja aerodynamiikaltaan samanlainen kuin oikeat osapommit, mutta laskeuduttuaan lähettää ensimmäiset pari minuuttia jatkuvaa valoa ja seuraavan kuukauden tai vuoden ajan välkähtelee esim. 10 sekunnin välein jollain standardin mukaisella tavalla (jota ei sekoiteta merimerkkeihin) ja lisäksi antaa äänimerkkejä. (2 AA-paristoa pystyy antamaan jopa jatkuvaa heikkoa valoa muutaman viikon ajan.) Näin alueella liikkuvat voivat helposti välttää pommitusaluetta tai olla erityisen varovaisia.
(Toisiksi paras vaihtoehto on, että 100% osapommeista räjähtää tai pilaantuu kemiallisesti päivässä. Paras vaihtoehto on ettei mitään pommeja edes valmisteta tai varastoida.)
Vastaava toimii myös jos pudotettavien räjähteiden ei ole tarkoituskaan räjähtää heti, vaan olla miinakenttänä.
Melkein vastaava toimii myös kranaattikonekiväärin ammuksien kanssa, jos joka viides ammus on led-lähetin. Tosin sellaiset led-lähetin-ammukset joutuvat ehkä väistämättä olemaan sellaisia että ne menevät hieman eri paikkaan kuin mihin oikea ammus menisi? Myös tätä voi perustella myös taktisilla syillä, eli pimeässä loistavat valopisteet auttavat hahmottamaan sitä paikkaa jota juuri pommitettiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.