Hyökkäysvaihetrauma?

Suurin syy suomalaisten v.1941 hyökkäysvaiheen traumalle on se, että oli moraalisesti väärin hyökätä erityisesti Tarton rajan yli. Suomen talvisota v.1939-40 ja 1944 kesäsotaa pidetään kunniakkaina, koska silloin puolustettiin omaa maata. Tähän on kolme syytä:

1. Suomalaiset rinnastivat Tarton rajojen ylitämisen NL:n hyökkäykseen Suomea vastaan.

Esimerkiksi Väinö tanner kirjoitti Mannerheimille ja arvosteli perusteluja turvallisista rajoista sillä, että silloin olisi pitänyt myös hyväksyä NL perustelut turvallisista rajoista. talvisota oli liian lähellä, jonka vuoksi suomalaiset samastuivat venäläisiin.

2. Sotasyyllisyys oikeudenkäynti, joiden yhtenä perusteena oli hyökkäysvaiheessa tehdyt ratkaisut.

3. Historiankirjoitus, jonka mukaan Suomi oli sopinut yhteisestä sodasta ennen venäläisten pommitusten alkamista.

Suomalaisilla oli 20 vuotta sellainen käsitys, että sotaan jouduttiin NL:n tekemien ilmapommitusten vuoksi ja päätös Karjalan takaisin valtaamisesta ja vanhan rajan ylittämisestä tehtiin vasta sodan sytyttyä.

Kun sitten on ilmennyt, että saksalaisten kanssa oli sovittu etukäteen yhteisestä hyökkäyksestä ja suunitelmat olivat olemassa ennen 24.6. niin suomalaislla on tunne, että oltiin mukana epäoikeutetussa sodassa. Tätä vaikutelmaa jotkut haluavat vahvistaa.

Kuten sanottu, Suomessa pidetään vain v.1939-40 ja 1944 kesän puolustustaisteluja oikeutettuina. Hyökkäys toiseen maahan on suomalaiselle knsanluonteelle vieras ajatus. Toisin on venäläisillä, saksalaisilla ja amerikkalaisilla ym.

Sen sijaan 1941 hyökkäysvaiheen sotilastappiot vaikuttavat mitenkään tähän tunneperäiseen tdraumaan.