Lukion kurssilla ja myöhemmin muussakin kirjallisuudessa olen törmännyt filosofi Friedrich Nietzchen ajatuksiin. Häneen mukaansa meidän tulisi luopua turhista ennakkoluuloistamme ja peloistamme, sekä astua täyteen vastuuseen teoistamme. Itse henkilökohtaisesti voin ainakin allekirjoittaa tuon 100%:sti. En tarkoita, että olisin jatkuvasti kuoreen käpertyneenä, mutta mielestäni ihmiset aiheuttavat itselleen paljon vahinkoa ajattelemalla "En minä kehtaa", "Teen niin sitten kun olen...", "En minä voi" jne... Monta lomamatkaa on jäänyt tekemättä ja kokemusta kokematta liiallisen varovaisuuden takia. Monesti ihminen pystyy paljon enempään, mitä itse uskookaan, kunhan vain uskaltaa heittäytyä ja panostaa tosissaan siihen asiaan mitä on tekemässä. Itsensä peliin laittamisesta on kysymys. Turhat ennakkoluulot estävät ihmisiä saamasta positiivisia kokemuksia. Uskaltamine(/uskaltamattomuus) kertaantuvat ja aiheuttavat positiivisia(/negatiivisia) kierteitä. Kun huomaa onnistuneensa on seuraavaan tekemiseen helpompi lähteä ja toisinpäin. Me antaudumme aivan liian helposti mekaaniseen arkeen, jossa ajattelumme on lähinnä näennäistä. Toistamme vain jo aiemmin opittuja toimintamallejamme. Kuinka usein voit väittää tehneesi jotain sellaista, mitä et ole aiemmin tehnyt? Esimerkiksi aloittanut uuden harrastuksen tai laittanut sellaista ruokaa, mitä et ole aiemmin tehnyt. Suurin osa peloistamme tai jännitystiloistamme jotakin asiaa kohtaan ovat todellisuudessa turhia. Loppujen lopuksihan itse asiat eivät sinänsä ole huonoja/vaarallisia/pelottavia, ne vaan yksinkertaisesti ovat. Ennakkoluulot ja niiden aiheuttamat estyneisyystuntemukset, jotka tilanteisiin liitetään ovat peräisin lähtöisin meidän omista mielistämme. Luonnollisesti on henkiinjäämisen kannalta hyödyllistä pelätä esim. moottoritiellä kävelemistä silmät peitettyinä tai jäämistä putoavan pianon alle (kärjistetyt esimerkit), mutta usein mielemme liittää ennakkoluuloja asioihin turhaan. Ajatelkaapa luokan edessä puhetta pitävän oppilaan jännittämistä tai koulukiusattua, jonka kalloon on tatuoitunut pelko lähes kaikkia ihmisiä kohtaan. Kuinka haitallisia ja mielettömiä heidän pelkonsa heidän oman etunsa kannalta ovatkaan. Liian usein meiltä myös ennakkoluulojemme takia unohtuu se vapaus, mikä meillä on. Vapaus valita ympärillämme avautuvista mahdollisuuksista ja vapaus vaikuttaa asioihin, olla luova. Tämän vapauden vastapainona on ottaa täydellinen vastuu tekemisistämme. Kuten Nietzhe asian ilmaisee "astu vapauden ja jumalallisen vastuun valoon. Ryhdy luojaksi, joka on vastuussa tämän olemassa olon jatkumisesta". Nietzche sysää kaiken vastuun ihmiselle todetessaan "Jumala on kuollut". Luultavasti meidän on täällä sitä mukavampi elää, mitä useampi meistä kantaa vastuun itsestään. On vain usein niin helppoa paeta vastuuta tai rueta vapaa matkustajaksi. Näin saavutetaan omia etuja, mutta se ei palvele kokonaisuutta. Nietzchen filosofiassa kehotetaan meitä:"ryhdy elämän rakastajaksi: TANSSIVAKSI, YLPEÄKSI, ROHKEAKSI, NAURAVAKSI, IHMISEKSI! Ihmiseksi, joka iloitsee kaikista tämän aivan liian lyhyen elämän nyansseista ja vaaroista." Mielestäni tässä on tiivistetty aika ytimekkäästi se, mistä tässä hommassa on kysymys. Lauseista huokuu sellaista elämän iloa ja energiaa, joka olisi hyvä muistaa arjen paineissa. Monesti taivumme yleisesti vallitseviin mielipiteisiin tai teemme tekoja, vastoin omaa tahtoamme sen sijaan, että puolustaisimma ylpeästi ja rohkeasti omia näkemyksiämme ja toimisimme niiden mukaan. Luonnollisesti elämme yhteisöissä, joissa on muitakin ihmisiä ja kompromisseja on tehtävä, mutta usein emme nosta itseämme esiin silloinkaan kun aihetta olisi. Lisäksi uskon, että pitkällä tähtäimellä toimiminen oman tahtomme, sen minkä koemme oikeaksi, mukaisesti kasvattaa itseluottamustamme. Jatkuva omaa tahtoamme vastaan tekeminen taas rapistuttaa itseluottamustamme. Nietzchen filosofia on erittäin yksilökeskeistä, mutta ainakin ajatuksia herättävää.
miettikääpä tätä!
Anonyymi#74 3/7
5537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus jossa oli paljon asiaa,ajattelen montaa juttua itsekin noin.
Nyky ihminen elää koko elämänsä(sairasta)toisten ihmisten kautta ja peilaa omaa hyvyyttään/huonouttaan toisten kautta.Hakee hyväksyntää ja tarvetta kuulua joukkoon täysin naurettavista asioista.Itse ajattelen joitain asioita hyvin hyvin(liianko?)pitkälle ja olen esimerkiksi rehellisesti sitä mieltä että käytöstavat ovat suurelta osin "perseennuolentaa",itsensä leimaamista "yhteisiin arvoihin"(kuviteltuja,sääntöjä,"ylempien"määräämiä)ja aina kompromissin tekoa jos tehdään pikkuisenkaan erilailla,kuin oma "sisäinen lapsi" haluaisi.Yleensä käytöstavat ovat normaaleja tilanteissa joista halutaan selvitä "helpolla",mutta se on silloinkin kompromissi,koska siinä "ollaan" hetken aikaa jotain mitä toiset odottavatkin olevan.
Aloin miettimään tuon juttusi luettuani tätä nykyistä pinnallista elämää,jossa inhottavat ihmiset eivät tajua miellyttävänsä toisia hakiessaan "kicksejään" mitä erilaisimmista,mukamas yksilöllisistä tempuistaan,vaikka juju onkin se,että erilaisuus on samanlaisuutta.Jos kunnon pesunkestävä pintaliitäjä haluaa "menestyä" ja sulautua omaan ryhmäänsä,on hänen oltava "erilainen" jotta hän on hyväksyttävä(eli samanlainen).
"Nietzchen filosofiassa kehotetaan meitä:"ryhdy elämän rakastajaksi: TANSSIVAKSI, YLPEÄKSI, ROHKEAKSI, NAURAVAKSI, IHMISEKSI! Ihmiseksi, joka iloitsee kaikista tämän aivan liian lyhyen elämän nyansseista ja vaaroista."
-kun oikein mietin,niin tuo Nietzchen kehoitus ei välttämättä pois sulje nykyisen kaltaista ulkokultaista suorituskeskeistä elämän tyyliä(siis jos se oikein halutaan vääntää palvelemaan nykyistä tyyliä).
Jollekkinhan itsensä muokkaaminen,miellytyspisteiden kerääminen,huomion saaminen ym ym "kunnon ihmisenä" oleminen saattaa olla yksi tämän aivan liian lyhyen elämän nyansseista.
Tietysti aina tuntuu hyvältä saadessaan positiivista juomiota sivullisilta,eikö totta,mutta toisaalta on säälittäää,jos ihmisen hyvinvointi pohjaa siihen,että hän muokkaa itseään saadakseen positiivista huomiota.
Välillä miettii niin saakelisti,että pää on käynnissä 24 h vuorokaudessa...vaikeita asioita.Mutta kompromisseja kun ei haluaisi tehdä(...mistä tiedän,että tuo ihanteeni ei ole olemassa näyttääkseni ihanteeni ulkopuolisille,hakien näin huomiota???)..tuo täysin autenttinen ajatuksen juoksu antanee kuvan siitä,miten ajatuksen juoksu epäilee toisinaan kaikkea,itseäänkin...
Ihan ajattelemisen arvoista kyllä. Nietzchen tulkinnan ongelmana on kautta aikojen ollut soveltamisen puute. Äärimmilleen yksilökeskeinen ja superihmiseen tähtäävää filosofiaa ovat (väärin?)käyttäneet mm. natsit ja sarjamurhaajat. Krediittinä sinulle osaat sopeuttaa ideologiaa ympäristön vaikutuksiin.
Mainittakoon kuitenkin, että rohkeus arkipäivässäkään ei aina ole suotavaa. Jos jalkapallossa alin puolustaja hakee onnistumisia harhauttamalla karvaajaa hän luultavastti välillä menettää pallon. Onnistumisesta ei joukkueelle ole hyötyä, mutta epäonnistuminen on usein katastrofi. Tästä syystähän useimmat haluavat nimenomaan hyökkääjiksi ;)
Toinen pointti on rutiineissa. Vanhan kansan sanonnan mukaan: "Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä." Jos ajatukseni ovat kiinni jossain muussa, niin on mielestäni ok olla ajattelematta suuresti minkä ruuan syön (riistakäristys on aina hyvää). Itse asiassa jatkuva hedonistinen ajattelu tekisi esimerkiksi töissäkäynnistä mahdotonta (tai voihan siellä istua ajattelemassa omiaan ja nostaa siitä palkkaa, mutta se ei eduskunnan ulkopuolella useinkaan kanna pitkälle).
Pointiini on tämä: Vaikka elämästä nauttiminen on tärkeää on Nietzchen filosofian seuraaminen vuorovaikutteisessa yhteiskunnassa melko vaikeaa. Siinä saa tasapainoilla koko filosofian vesittämisen ja yhteiskunnallisten/eettisten velvoitteiden unohtamisen välissä. Herättää ajatuksia, mutta kokemuksen mukaan Nietzchen kanssa saa olla varovainen ;)
"Elämää ja Erotiikkaa. Sitä unohtaa ei saisi milloinkaan"
-Juha Watt Vainio
"Vapaus on vastuuta. Siksi useimmat pelkäävät sitä"
-G.B.Shaw
"Jumala on kuollut"
-Nietzche
"Nietzche on kuollut"
-Jumala ;)
"Itse asiassa jatkuva hedonistinen ajattelu tekisi esimerkiksi töissäkäynnistä mahdotonta (tai voihan siellä istua ajattelemassa omiaan ja nostaa siitä palkkaa, mutta se ei eduskunnan ulkopuolella useinkaan kanna pitkälle)."
-kuka käskee tekemään niitä töitä?
(useimmilla lapset ja asuntolainat,jotka ovat hankittu,koska "niin kuuluu tehdä")
minä olen ollut tässä jo taas aika pitkän siivun tekemättä töitä.(joskin myös välillä opiskellut korkea koulussa,joka ei mahdollista[ainakaan koko päivä työtä] työtä).Kyllikseni olen ruoassa pysynyt,viinissä ja tupakassakin,tarvittavissa määrin.( vuokria ei ole jäänyt rästiin)
Sinänsä aika moni muu onkin turhaa,ja aina sidoksissa siihen,että niillä hankinnoilla olisi jotain tekemistä ulkopuolisille näyttämisen kanssa.Eli ne olisivat asioita joita en yksin autiolla saarella asuessani haluaisi/tarvitsisi,viiniä,tupakkaa ja ruokaa sen sijaan haluaisin sielläkin.
Yksi mihin voisin tarvita rahaa enemmän olisi ehkä matkustelu,se olisi hauskaa.Ja taatusti haluaisin sitä autiolla saarellakin yksin ollessani.
"-kuka käskee tekemään niitä töitä? "
Näin juuri. Haluat olla vapaa ja villi. Jos kukaan ei tee työtä ei sulle tule mistään rahaa. Jos kukaan ei tee töitä pääset matkustelemaankin vain jalkapatikassa. Jos kukaan ei tee töitä tippuisi maapallon asukasluku nopeasti murto-osaan, sillä vapaasti kasvavat marjat yms. ei 6 miljardia ihmistä elätä. Toisaalta väkiluku laskee muutenkin jos lapsia hankitaan vain "koska 'niin kuuluu tehdä'".
Juuri tuota siis tarkoitin siis ajattelulla, jossa unohdetaan ympäröivä maailma ja katsotaan omaan napaan. Kiva, että verorahani kustantavat sinulle viiniä ja tupakkaa. Kiva, että todistit pointtini. Kivaa päivänjatkoa.
En ole ikinä tykännyt "..jos kaikki tekisivät noin..." ajattelusta.Koska kaikki ei niin tee.Suomalainen luterilainen nöyryys(jota seuraa häpeä) pitää siitä huolen,tuskin voit väittää että valtaosa työtä tekevistä täydestä sydämestään ajattelee yhteistä hyvää.Kyse on hyväksynnän saamisesta.Ja kaikkien hyödykkeiden hankkimisesta,joita meille lanseerataan niin pirun tärkeinä.Se siitä.
Ja sikseen,en minä mitenkään laittomasti sinun verorahojasi käyttele,opiskelijahan sanoin olleeni,olenpa vieläkin virallisesti.
Kai minä saan toimia miten haluan lakien rajoissa?
(tietenkään kaikki eivät hyväksy kaikkia lakeja)
Voit tietysti pyrkiä vallan kahvaan ja muuttaa työttömyysraha käytäntöjä/opintotuki käytäntöjä.
Ja ei minun periaatteenani ole mitenkään erityisesti lorvia toisten kustannuksella...yritänpähän tulla vähällä toimeen helposti ja koen oikeudekseni tehdä näin niin kauan kuin laki sen sallii.Minuun ei huonompiihminen-pilkka pure.
(hain tässä muuten juuri töitä,eilen tein hakemuksen)
Tuo sinun ajattelu tapa on juuri inhottava minun mielestäni,työtä tekevät antavat kuvan että he ovat niin saatanan tärkeitä...sinäkin voit hypätä sivuraiteelle,vakuutan,ja maailma ei siihen pysähdy.Usko pois.
"Jos kukaan ei tee töitä tippuisi maapallon asukasluku nopeasti murto-osaan, sillä vapaasti kasvavat marjat yms. ei 6 miljardia ihmistä elätä. "
-olisiko mielestäsi kauhea onnettomuus jos jo nyt pahasti liikakansoitetulta maapallolta hieman karsittaisiin...?Ei tämä kuitenkaan pitkään jatku,luonto kyllä keksii tapoja karsia.
Mitä tuohon lapsien tekoon tulee,niin suomalaisen Keijo Keskiarvotallaajan elämähän on ennalta määrätty putki,tuskin voit sitä kieltää.Lapsena opitaan tietyt arvot.Nuoruudessa ryhmän paine antaa suuntaa tiettyyn suuntaan.Yhteiskunnan perusyksikkö on perhe,ilman muuta Keijo siis perheen hankkii.Onhan Keijo kunnon ihminen.Vaikeata on,mutta niin kuuluukin,elämän vaikeus on arvo sinänsä(suomessa).Paineita on,mutta niitä ei suomalaiseen tapaan näytetä (eikä niistä puhuta)kuin kännissä,välillä vähän pieksetään vaimoakin humalapäissään,mutta niinhän kaikki kunnon miehet tekevät.Lapsia tulee muutama lisää,ja tarvis hankkia se tilavampi rivitalon pätkä.Enempää ylitöitä ei pää kestä,eli otettakoon laina.Siitäkös "suuret tahot" tykkäävät,Keijo on kiinnitetty nyt pitkäksi aikaa,karkuun se ei pääse.Keijo tuntee itsensä tärkeäksi.Välillä Keijo ajattelee,joskus jopa mullistavia ja kumouksellisia ajatuksia,mutta yleensä hän halveksii tätä piirrettä itsessään.
Hän tykkää lähistöllä asuvan juopon tarinointi taidosta,ja salaa pitää tata tarinoitsijaa kaverinaankin lähiön kaljakuppilan huuruisissa perjantai illoissa.Mutta Keijo-kunnonihminen inhoaa tätä juoppoa,itsekäs paska,Keijo ajattelee,koska tämä ei tee meidän hyväksi mitään,eikä Keijo ymmärrä juuri samalla hetkellä olevansa yhtä itsekäs.Saako ihminen siis arvonsa vasta uhratessaan oman itsekkyytensä suuren joukon itsekkyyden hyväksi,näin pitkälle ei varsin simppelit teknikon aivot Keijoa johdata.
Keijo pääsee(jos elää niin pitkään)eläkkeelle,nyt hän on lunastanut oikeuden elää oikeasti,kunnon ihmisen täytyy rääkätä itseään konsensuksen mielenmukaisesti 40 vuotta,ennenkuin hän saa päättää mitä omalla elämällään tekee.Keijo kuolee 73,7 vuotiaana,hänestä puhutaan kauniisti,niinkuin muistakin vastaavassa tilanteessa(koska eihän niitä tosiasioita ääneen sanota elävästäkään,niin miksi kuolleesta).NÄitä tarinoita on miljoonia.