Uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen ilman epäilyksen häivääkään. Olen tehnyt paljon pahoja asioita elämässäni ja parin viime vuoden aikana olen tullut ns. synnin tuntoon. Olen ollut järkyttynyt omista teoistani, enkä ymmärrä omaa käyttäytymistäni. Eilen tajusin, että olen ihan oikeasti tullut uskoon. Mutta en saa yhteyttä yläkertaan. Rukoilen paljon, mutta pelkään, etten kelpaa enää, koska olen tehnyt liikaa syntiä. Pyydän joka päivä Jeesusta elämääni johdattamaan, mutta minusta ei tunnu siltä, että rukoukseni olisi tullut kuulluksi. Miten saisin varmuuden, että minunkin syntini ovat anteeksiannetut?
Usko ilman pelastusvarmuutta
Kirkoton
7139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Parhaillaan sinä leikittelet homosapiensille luonnollisella (evoluution jalostamalla) aivokemiallisella tapahtumalla jossa lajitoveria kohtaan tehdyt hyvät teot ja ajatukset vapauttavat aivoihin hyvää mieltä aiheuttavia aivoaineita.
Uskovaiset tosin ovat sekoittaneet ajatuksesi pahemman kerran ja siinä vaiheessa jos uskot jonkin satuolennon vastaavan sinulle, he ovat tehneet sinut hulluksi, tai valehtelet.
Jeesus odottaa jokapäivä sitä sinun rukoustasi, ja se on hänelle tärkeää että rukoilet. Hän ei katso sinun teksmisiisi tai laminlyönteihisi, vaan sinuun itseesi, ja kuulee kyllä sinun rukouksesi!
Pyydän anteeksi kirjoituvirheitä, siis Jeesus ei katso mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, vaan hän katsoo ainoastaan sinuun. Rukouksesi kuullaan!
sinun kannattaisi ilmeisesti keskustella noista mieltäsi painavista asioista jonkun sinulle tutun uskovan kanssa. Ateistin vastauksen saitkin jo luettavaksesi. Tuskin siitä oli mitään apua, päinvastoin, siinähän puhutaan satuolennosta, hulluksi tekemisestä ja valehtelemisesta, aiheista, joista monilla ateisteilla on näillä palstoilla tapana puhua aina uudestaan uskontojen ja uskon yhteydessä.
En tunne yhtäkään uskovaista tältä paikkakunnalta. Olen rukoillut, että joku tulisi vastaan. En tiedä, mitä tehdä, mutta mieheni kertoi äsken, että hänkin uskoo. Riittääkö, että me kaksi yhdessä rukoillaan?
Jumala on tehnyt ihmisen sosiaaliseksi ja voimme kasvaa ihmisinä ja uskossa toisten kanssa seurakunnassa. Jospa alkaisitte rukoillen käymään kristillissä seurakunnissa (ei jahova, mormooni ym). Kyllä sitten alkaa selkiintymään, missä on teille tarkoitettu hengellinen koti. Vajavaisia ihmisiä me kaikki usovaiset olemme.
Eihän Paavalikaan ollut ihan varma, vaikka oli hyvä mies. On kilvoiteltava.
Monet kauhistelevat syntiään, harvalla se niin vakavaa on, että olisi suuri syntinen.
Keskustelu voi pahentaa asiaa, jos etsit Jumalan tahtoa, löydät itse paremmin oikean tien.
Syyllisyydentunne voi joskus olla suhteetonta, että on oppinut tuntemaan syyllisyyttä väärällä tavalla vaikka joku muu on oikea syypää.