Kapseloituminen

Ei kukaan järkevä vastaa täällä tommoseen kysymykseen koska kuitenkin joutuu copy pasten sivuille tahtomattaan...vaikka olisi jotain pientä vaan sattunu niin se ottaa sen tiedon haltuunsa ja mustamaalaa sillä kaikki mahdollisen.....Eli tietoa olis mutta ei tahtoa kertoa täällä....eikä edes mitään kauhu tarinaa mistä olis kauheita traumoja tullu...

"Plastiikkakirurgeista, muista lääkäreistä, tilastotieteilijöistä ja tutkijoista koostunut asiantuntijaryhmä tarkasteli kahden maailman suurimman rintaimplanttien valmistajan esittämiä tutkimustietoja.

McGhanin tutkimuksessa 71 prosentilla rintojen suurennusleikkauksessa olleista ja 84 prosentilla rinnan poiston jälkeen operoiduista naisista todettiin vähintään yksi komplikaatio ensimmäisen neljän vuoden sisällä. Komitean jäsenet olivat huolestuneita korkeista komplikaatioluvuista. Niihin kuuluivat muun muassa kova kipu, implantin rikkoutuminen sekä myöhempien korjausleikkausten ja implanttien poistoleikkausten suuri määrä.riskeistä ei ole luotettavaa tietoa."

http://www.center4policy.org/implantsi.html

joo, mulle tuli kapseli toiseen rintaan. mut leikattiin n 12 v sitten suomessa ja kaikki oli eka ihan hyvin. ongelmia tuli vasta muutama vuosi sitten ja menin sit samaan paikkaan valittaan asiasta. ne olis kyllä poistanut kapselin, mutta mun ois pitänyt maksaa uusiks melkein yhtä paljo. siks mä sit soitin the lookkiin, kun mun kaveri oli käyny siellä. ne leikkas mun rinnat uusiks. ja leikkaus oli säälittävän halpa. kaikki taas hyvin.

"Uusimpien epidemiologisten tutkimusten perusteella komplikaatioiden yleisyydestä voidaan jo esittää päteviä arvioita. Esimerkiksi Pohjoismaissa on viime vuosina tehty huomattavaa tutkimusta paikallisten komplikaatioiden yleisyydestä (Kjoller ym. 2002, Hölmich ym. 2004). Hiljattain julkaistiin myös suomalainen tutkimus (Kulmala ym. 2004), jossa selvitettiin paikallisten komplikaatioiden esiintyvyyttä ja niiden aiheuttamia hoitotoimenpiteitä esteettisistä syistä implantit hankkineiden naisten keskuudessa. Tutkimuksessa oli mukana lähes 700 suomalaista naista, joiden sairauskertomustiedot kerättiin komplikaatioiden ja niiden vaatimien hoitotoimenpiteiden kartoittamiseksi. Osalle lähetettiin myös kyselylomake lisätietojen keräämiseksi.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että noin joka kolmannelle naiselle oli ilmaantunut leikkauksen jälkeen jonkinlaisia ongelmia. Yleisin ja eniten jatkohoitotoimenpiteitä tai uusintaleikkauksia aiheuttava ongelma oli implantin kapseloituminen (taulukko), jossa implantin ympärille normaalisti muodostunut sidekudoskerros arpeutuu aiheuttaen kipua, rinnan kovettumista ja muodon vääristymistä. Tutkimuksen mukaan kapseloitumista esiintyi vajaan 11 vuoden keskimääräisen seurantajakson aikana noin 18 %:lla naisista. Muut komplikaatiot olivat huomattavasti harvinaisempia. Kaikista naisista noin 22 % oli käynyt vähintään yhdessä uusintaleikkauksessa seurantajakson aikana. Tulokset olivat melko yhteneviä aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa kapseloitumisen esiintyvyys on vaihdellut 11 ja 18 %:n välillä ja lisäleikkausten tarve välillä 11–30 % (Gabriel ym. 1997, Kjoller ym. 2002). Myös harvinaisempien komplikaatioiden osalta tulokset vastasivat aikaisempien tutkimusten tuloksia (Silverman ym. 1996, Kjoller ym. 2002).

Esteettiseen rintakirurgiaan, kuten kirurgisiin toimenpiteisiin yleensäkin, liittyy komplikaatioriskejä. Suomessa plastiikkakirurgian taso on korkea, joten räikeimmät ongelmat, joita joidenkin maiden epäpätevien leikkaajien käsissä saattaa syntyä, näyttävät maassamme olevan erittäin harvinaisia. Lisäksi näyttäisi siltä, että silikoni-implanttien tuotekehittely ja mahdollisesti uudenlaiset leikkausmenetelmät ovat vähentämässä mm. kapseloitumisen esiintyvyyttä. Oman tutkimuksemme (Kulmala ym. 2004) aineiston vuosien 1998–2002 välillä leikatuista naisista vain 4 %:lla esiintyi kapseloitumista. Määrä on merkitsevästi pienempi kuin aikaisempina vuosina leikatuilla. Lisäksi implantin asettaminen rintalihaksen alle eikä päälle näytti samoin suojaavan merkitsevästi kapseloitumiselta.

Kapseloitumisen lisäksi implantin rupturoituminen eli halkeaminen saattaa aiheuttaa hoitoa vaativia ongelmia. Implanttiruptuuran esiintyvyyteen ja terveydellisiin vaikutuksiin liittyvä tutkimustieto on kuitenkin toistaiseksi puutteellista. Tiedetään, että implantin rupturoitumisriski kasvaa ajan myötä (Brown ym. 2000), mutta ei tiedetä, kuinka usein näin tapahtuu. Arviot haljenneiden implanttien määrästä ovat vaihdelleet tutkimuksen ja menetelmien mukaan 15 %:sta (Hölmich ym. 2003) 47 %:iin (Marotta ym. 2002) kymmenen vuoden seurannan aikana. Myös implanttiruptuuran kliininen merkitys on epäselvä. Koska ruptuura ei yleensä aiheuta oireita, se saattaa jäädä helposti toteamatta. Implanttiruptuuran varmin toteamismenetelmä on magneettikuvaus (Hölmich ym. 2003), mutta tutkimus on kallis ja vaatii ammattitaitoa (Kulmala ym. 2005).

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näyttää siis siltä, että leikkausta seuraavien kymmenen vuoden aikana 70–80 % naisista säästyy suuremmilta ongelmilta ja lisäleikkauksilta. Toisaalta etenkin eriasteiset kapseloitumisongelmat ja uusintaleikkaukset koskettavat noin viidesosaa kaikista leikkauksessa käyneistä naisista."