Tänään on aika kertoa kokemus tilasta ennen fyysistä elämää.
Työskentelin kavereideni eli itseni osasteni kanssa tiiviisti ja rakensimme maailmaa. Piirtelimme kuin taidemaalarit ilmaan kuvioita, joista syntyi konkreettisia olioita. Ne olivat melko yksinkertaisia, tarkoituksenamme oli saada rakennettua maailmasta monisyinen ja monivivahteinen paikka, jossa olisi kaikkea ja joka olisi rikasta. Hyvin elävää saimme rakennettua. Olimme abstraktissa avaruudessa rakennusolentoina. Rakensimme ideoista, joita olimme me. Me olemme siis ideoita. Samalla kun rakensimme ympäristöämme, rakensimme itseämme, ja kaikki osaset avaruudessa olivat todellakin meitä. "Me" ymmärsimme olevamme luonnollisia osasia itsestämme, yhdestä. Rakensimme tämän yhden ainoan valtakuntaa joka on, syvensimme ja monipuolustimme sitä jotta tulisimme syvemmiksi ja tietoisemmiksi, kokevimmiksi itsestämme. Ei ollut puhetta eikä käsitteitä, oli yhteinen harmoninen ymmärrys.
Nyt tämä ymmärrys palaa fyysiseen maailmaan, on sen hetki. Nykyhetki. Tämä palaava kokemus muuntaa tietoisuuden siinä ihmisessä missä se manifestoituu.
Päätimme tulla tälle pallolle, koska se tarjosi ihmiskehon. Ihmiskeho on hyvin monimutkainen apparaatti, jonka kautta voi syventää itseään monipuolisella tavalla ja sen ilmaisuvoima on suuri. Meilllä osasilla on ollut jo lukuisia ihmiselämiä, ja olemme tulleet suurin osa jo täysin fyysisiksi ihmisiksi. Fyysinen tarkoittaa sitä että ymmärtää että on kehossa tiiviisti. Tässä elämässä kenties en ymmärrä mitä on olla täysin kehoihminen, siis sellainen joka luulee olevansa keho. Se kokemus jää minulta tällä erää paitsi. Osa meistä on jo aloittanut paluun siihen tilaan mistä lähdimme muovailemaan maailmaa, joka on me itse. Kun muovailemme maailmaa, muovailemme itseämme. Olemme fyysiselläkin alueella yhden osasia, Te olette minun osaseni jotaka lähtivät matkaan. Olette siroteltu ympäri tätä palloa. Rakastan osasiani, meitä rakentajia.
Kun olemme monipuolisesti hankkineet kokemuksia, voimme rakentaa niin ettei tule tylsää. Ja luomisvauhti on riittävä, etenemme puuhissamme. Sillä eräänlaisen tylsyyden vuoksi päätimme lähteä kartuttamaan kokemuksia. Nyt meillä on mielenkiintoisempaa. Olemme täällä koska tahdomme elämän olevan mielenkiintoista ja elävää! Monipuolista! Tahdomme oppia vuorovaikutusta.
Kun puhumme palstalla ns. yksilölle, puhumme itsellemme. Jos toimimme ns. tuhmasti toiselle, toimimme sitä tarkoituksella, koska tiedämme puheen kohdistuvan suoraan itseemme. Toinen on osa itsestämme. Jos toimimme ns. kiltisti (maailmallisia käsitteitä, eivät kuulu todellisuuteen), niin toimimme kiltisti tietoisesti. Tällainen on yhteiskunta joka ilmentää itseämme. Kun on muistissa alkulähtökohta, niin todennäköisyys ns. harmoniselle fyyiselle toiminnalle kasvaa, koska sisin on alkulähtökohdassa, joka on harmonista yhteistoimintaa.
Tämän harmonisen yhteistoiminnan on kasvettava, lisäännyttävä ja monipuolistuttava, tultava elävämmäksi, täysin kristallinkirkkaan tietoiseksi ja siksi olemme täällä.
Palaamme sinne mistä lähdimmekin, mutta syventyneinä ja tiedostavampina.
Työskentelin kavereideni eli itseni osasteni kanssa tiiviisti ja rakensimme maailmaa. Piirtelimme kuin taidemaalarit ilmaan kuvioita, joista syntyi konkreettisia olioita. Ne olivat melko yksinkertaisia, tarkoituksenamme oli saada rakennettua maailmasta monisyinen ja monivivahteinen paikka, jossa olisi kaikkea ja joka olisi rikasta. Hyvin elävää saimme rakennettua. Olimme abstraktissa avaruudessa rakennusolentoina. Rakensimme ideoista, joita olimme me. Me olemme siis ideoita. Samalla kun rakensimme ympäristöämme, rakensimme itseämme, ja kaikki osaset avaruudessa olivat todellakin meitä. "Me" ymmärsimme olevamme luonnollisia osasia itsestämme, yhdestä. Rakensimme tämän yhden ainoan valtakuntaa joka on, syvensimme ja monipuolustimme sitä jotta tulisimme syvemmiksi ja tietoisemmiksi, kokevimmiksi itsestämme. Ei ollut puhetta eikä käsitteitä, oli yhteinen harmoninen ymmärrys.
Nyt tämä ymmärrys palaa fyysiseen maailmaan, on sen hetki. Nykyhetki. Tämä palaava kokemus muuntaa tietoisuuden siinä ihmisessä missä se manifestoituu.
Päätimme tulla tälle pallolle, koska se tarjosi ihmiskehon. Ihmiskeho on hyvin monimutkainen apparaatti, jonka kautta voi syventää itseään monipuolisella tavalla ja sen ilmaisuvoima on suuri. Meilllä osasilla on ollut jo lukuisia ihmiselämiä, ja olemme tulleet suurin osa jo täysin fyysisiksi ihmisiksi. Fyysinen tarkoittaa sitä että ymmärtää että on kehossa tiiviisti. Tässä elämässä kenties en ymmärrä mitä on olla täysin kehoihminen, siis sellainen joka luulee olevansa keho. Se kokemus jää minulta tällä erää paitsi. Osa meistä on jo aloittanut paluun siihen tilaan mistä lähdimme muovailemaan maailmaa, joka on me itse. Kun muovailemme maailmaa, muovailemme itseämme. Olemme fyysiselläkin alueella yhden osasia, Te olette minun osaseni jotaka lähtivät matkaan. Olette siroteltu ympäri tätä palloa. Rakastan osasiani, meitä rakentajia.
Kun olemme monipuolisesti hankkineet kokemuksia, voimme rakentaa niin ettei tule tylsää. Ja luomisvauhti on riittävä, etenemme puuhissamme. Sillä eräänlaisen tylsyyden vuoksi päätimme lähteä kartuttamaan kokemuksia. Nyt meillä on mielenkiintoisempaa. Olemme täällä koska tahdomme elämän olevan mielenkiintoista ja elävää! Monipuolista! Tahdomme oppia vuorovaikutusta.
Kun puhumme palstalla ns. yksilölle, puhumme itsellemme. Jos toimimme ns. tuhmasti toiselle, toimimme sitä tarkoituksella, koska tiedämme puheen kohdistuvan suoraan itseemme. Toinen on osa itsestämme. Jos toimimme ns. kiltisti (maailmallisia käsitteitä, eivät kuulu todellisuuteen), niin toimimme kiltisti tietoisesti. Tällainen on yhteiskunta joka ilmentää itseämme. Kun on muistissa alkulähtökohta, niin todennäköisyys ns. harmoniselle fyyiselle toiminnalle kasvaa, koska sisin on alkulähtökohdassa, joka on harmonista yhteistoimintaa.
Tämän harmonisen yhteistoiminnan on kasvettava, lisäännyttävä ja monipuolistuttava, tultava elävämmäksi, täysin kristallinkirkkaan tietoiseksi ja siksi olemme täällä.
Palaamme sinne mistä lähdimmekin, mutta syventyneinä ja tiedostavampina.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kun tietoisuus on sisäistynyt henkiseen maailmaan, hän saattaa tuntea olonsa tylsäksi ja kaipaa elämää. Tästä yksinkertaisuuden tuomasta tietynlaisesta "ahdistavuudesta", tieto siitä että on vain yksi, tästä saattaa syntyä maallisen elämän kaipausta. Kaipausta itsensä toteuttamiseen kokemisen muodossa, että voisi saada kokemista vuorovaikutuksessa olemisesta monien kanssa. Tästä kaipauksesta, kun ei jaksa yksinonolevuutta, syntyy itsensä ulkoistaminen takaisin fyysiseen maailmaan.
Tämä sama on koettavissa meditaation kautta, sitä jaksaa vain suhteellisen määrän. Jossain vaiheessa syntyy kaipaus toimia, eli luoda. Kuoleman jälkeen on mennään syvemmälle ja syvemmälle lepoon, yksinolevaisuutta kohti, ja sen jälkeen synnytään moninaisuuteen, mikäli jäi jotain kokematta.
Näkisin tällaisen kierron välttämättömyydeksi. Voiko todellakin jäädä henkiseen maailmaan pysyväisesti, siitä ei todellakaan kokemusperäisesti ei tietoa, ei kokemusta. On tämä suuri seikkailu.
Kuka sanoi minussa: Todellisuudessa ei ole tapahtumia,vaan ajassa ja paikassa.Todellisuus on tapahtumat
ajan ja paikan tiedostava tietoisuus?
olet varmaankin erityisen herkkä ja virittynyt ihminen, niinkun ne muutkin uhvomiehet?
Tietoisuus on jotain perimmäistä. Se, missä kaikki lepää. Tietoisuudessa tapahtuu, tietoisuus itsessään on liikkumaton ja tapahtumaton tausta. Kun on tietoisuudessa, ei voi nähsä itseänsä. Tämä on helppo todeta ja tietää tieton tasolla kun sitä on kokenut. 24/7 kokeminen, myös unen aikana jolloin on tietoisesti hereillä "nukkuessaan", on sitten eri juttu.
Me ihmiset läksimme juuri tuon tietoisuuden terästämisen vuoksi, tahdoimme tietoisuutta joka ei sammuile ja syttyile kuin lepattava liekki. Nythän se ihmiskunnassa vielä lepattelee, kun monet ei muista entisiä elämiänsä tai muista olleensa kuolleita jo monet monet kerrat. Kun tietoisuutemme on terävöitynyt, niin kooemme tämän touhun vähän kuin teatterina. Tapahtumat vilisevät tietoisuudessamme kuin filmissä, filmi on vain filmiä ja kuvat (ihmiset) lakkaavat kun valo sammutetaan teatterista. Tuo valo on tietoisuuden kohdistamisen valo. Kun kohdistamme tietoisuuden hengen maailmaan, syttyy se valoisaksi ja näemme ja koemme sitä. Kyse on siitä minne tietoisuuden valomme kohdistamme.
Minne sinä palaat kun "kyllästyt teatteriin"?
Ja millä perusteilla edes uskot palaavasi jonnekin, vaikkapa "tiedottomuuteenkaan", kun jatkuvasti ruokit teatteriasi(ei siis teaterin ulkopuolista eli aitoa) ja hahmojasi ja tätä miljöötä? Millä ihmeellä luulet pääseväsi irti hahmoistasi?
Me ihmiset tulimme tälle pallolle hahmoihin, kun tunsimme mieltymystä näihin muotoihin. Kaipasimme elävämpää, monimuotoisempaa ja rikkaampaa elämää. Tiesimme saavuttavamme sen ihmiskokemuksen kautta. Meidän tulee tehdä joitain prosesseja, joita ihmiset sanovat erehdyksiksi tai synneiksi. kun havaitsemme erehdyksemme ja syntimme, voimme alkaa korjaamaan niitä, jolloin ymmäryksemme kasvaa. näemme virheemme vasta kunonolla kun olemme tehneet virheitä. Tulimme siis kantapään kautta oppimaan. Ymmärryksen kasvun kautta on mahdollista elää elävämmin ja tietoisemmin hengen tietoisuuden maailmoissa, niin että perpektiivi hengen maailmoissa on laaja.
Ennen laskeutumistamme hengen maailmoista ihmiskunta oli perspektiiviltään suppea ja tietoisuudeltaan heikko. Materiassa ja synnissä elämällä me vahvistumme. Käytännössä joudun nyt käyttämään käsitteitä jotka eivät kunnolla kuvaa asioita, koska käsitteitä näile prosesseille ei ole vielä luotu. Ehkä saamme jotain tollkkua kuitenkin vajavaisia käsitteitä käyttämällä?
Aivan käsittämätöntä miten sekoitat hengen maailman alhaiseksi ja ihmisten eläimellisyyden korkeammaksi tasoksi? Henget siis ottavat karkeammasta saastasta oppia, jotta päsisivät takaisin sinne mistä tulivat oppimaan?
Materiassa tosiaan opimme. Materia tarjoaa sopivan tiiveyden ja paineen, jotta tietoisuus voi tiivistyä timantinkaltaiseksi. Olemme painekattilassa.
Hienompi "rakeinen haluaa tulla karkammaksi rakenteeksi" jotta pääsisi hienommaksi rakenteeksi? Sehän on saman kaltainen älyttömyys kuin se että aikuinen toivoisi tulevansa lapsen kaltaiseksi jotta kasvaisi aikuisemmaksi.
>>> Mitä` järkee?
Tällainen tuossa mielessä "älytön" matka monilla on ollut. Nyt on aika kasvaa pääasiassa myönteisyyden kautta, ihmiskunnan kokonaisuuden kannalta katsottuna. Opimme myönteisyyden kautta mm. älyä. Ei alempaa älyä pelkästään, joka erottelee, vaan korkeampaa älyä joka yhdistää.
Ei noin ajatellussa"matkassa",,siis takaperoisesti, täydellisemmästä kohti epätäydellisempää tarkoituksena potensoida itsensä täydellisemmäksi ole mielestäni järkeä.
Ja miksi yleensäkään sekoittaa kehitykseen mitään ylempänä olevaa valmista mallia kun se ei sovi ajatteluun?
Tai syistä ja valinnoista, joita emme varmasti tiedä, johtuviin negaatiomaisiin seurauksiin mitään positiivista,,vaikkakin ne kontraisivat positiivista?
Ei se että tuntuu "itsestä niin hyvältäettä" merkitse välttämättä kokonaisuuden kannalta hyvää. Mieti vaikka psygopaatteja, heidän itsekästä maailmaansa, joka on heidän mielessään ihanan terve ja lisäksi nautinnollinen. Mitä se on laajemman kokonaisuuden kannalta, eikö se ole helvetti mm. heille jotka kärsivät antaessaan nautinnon tuolle psygolle?
Menisin itse lähemmäs alkua ja sen ideoita(miksi yleensä luoda?) kuin alun jälkeistä jatkumoa, jossa on jo liian myöhäistä yrittää "peruuttaa".
Jos ei muista kokemusta niin silloin luonnollisesti luotamme järkeen. Se on ok. Tilanne luomisessa on sellainen, että luomiseen ajauduttiin, koska olimme kokemattomia ja tahdoimme ihmiskokemusta, jonka kautta voisi syventää tietoisuutta. Tähän olivat myötävaikuttamassa myös suuremmat voimat, joiden mukana lähdimme asteittain astumaan tiiviimpään muotoon.
Tarkkis kertoo tuosta tarkemmin.
Kun nyt tämän olemme tiedostaneet, niin on havaittu että myönteisyyden kautta voi verhoja ohentaa, jotta Tietoisuus voi ilmentyä paremmin. Myönteisyys värähtelee helpommin Tietoisuuden kanssa kuin kielteisyys. Myönteisyys tavallaan kerääntyy Tietoisuuden ympärille, kokemuksen mukaan.
Ensimmäinen luominen tapahtui, kun Suuri Henki - tämä on nyt se yksi ja ainut Jumala - loi tai ilmensi itsestään 17 luomusta. Suuri Henki ei ole persoona vaan valtava energiakenttä, tietoisuuskenttä tai rakkauskenttä tai jotain sellaista. Tämä Suuri Henki eli Jumala persoonallistui vasta näinä seitsemänätoista ilmentymänä. Tämän jälkeen Suuri Henki eli Jumala eli kenttä ei ole tehnyt eikä puhunut kenellekään mitään. Toiminnasta on huolehtineet nämä 17 ilmentymää. Heitä kutsutaan Jumaluuden Ylimmiksi Persoonallisuuksiksi, näin ainakin Bhagavad-Gitassa esim. Krisna on yksi heistä. Isä-Luoja, Äiti-Luoja ja viidentoista persoonan tekninen osasto. Siinä Jumalan suorat luomukset, muita ei ole.
Suuri Henki eli kenttä jäi persoonattomaksi energiavarastoksi, jonka me tunnemme Pyhänä Henkenä. Pyhä Henki persoonallistuu vasta silloin kun joku luoja ottaa sitä oman luomuksensa raaka-aineeksi eli syöttää neutraaliin energiaan ohjelman.
Miksi Suuri Henki aloitti luomisen?
Suuri Henki: "Erotin Itsen Itsestäni, jotta voisin rakastaa Itseäni enemmän."
Olisko niin, että rakkauden tähden aloitettiin ja samalla tyylillä jatkettiin porras portaalta alaspäin kunnes alkusyy hävisi taivaan tuuliin ja tilalle tuli itsekkäät tarkoitusperät.
Huomasin että aloituksessa on väärinkäsityksen mahdollisuus, niinkuin yleensä kun tekstimuotoon asiaa puetaan. Tämä luominen minkä me ihmiset voimme periaatteessa muistaa ja osa muistammekin on lähtöisin ns. syytasolta, arvioni mukaan. Vaikka tuo syytaso on melkoisen matala taso verrattuna kosmoksen määrättömiin sfääreihin, niin siellä jo ymmärretään yhteyden päälle. Ymmärrämme olevamme yhden osia, tai näemme itsemme toisissa osasissa. Tämä on ilmeisesti se viimeinen luominen, johon osallistuimme. Osasta meistä tuli ensin kasvikunnan hoivaajia eteerisessä muodossa, kunnes "lankesimme" aineellisempaan olotilaan.
Syytasolla koemme heijastuksen ykseydestä. Se on hyvin todellista, vaikka onkin vain heijaste todellisesta ykseydestä, joka on paljon korkeammalla. Näin minua on opetettu, kun nyt olen tuon aloituksen kirjoittanut.
Nuo "jumalat", jotka lähiaikoina ovat raamatuihin ynnä muihin tekstiä viestittäneet, ovat olleet välittäjiä, eivät itse korkeimpia jumalia.
Monta muunninta on ollut välissä ja viimeisimpiä muuntimia oli syytaso, abstrakti älymaailma. Tähän älymaailmaan voimme nyt kohota päivätajunnassamme, koska meissä on jälleen herännyt yleisten periaatteiden taju. Tuosta ponnistamme epäitsekkään työn alueelle.
kirjoitat>>Miksi Suuri Henki aloitti luomisen?
Suuri Henki: "Erotin Itsen Itsestäni, jotta voisin rakastaa Itseäni enemmän."
Olisko niin, että rakkauden tähden aloitettiin ja samalla tyylillä jatkettiin porras portaalta alaspäin kunnes alkusyy hävisi taivaan tuuliin ja tilalle tuli itsekkäät tarkoitusperät.
Hyvä ja valaiseva lisäys sinulta, mutta huomaatko ystävä rakas sen että syy-taso ajaessaan tietoisuuksia kohti syytöntä tasoa merkitsee sitä että sellainen on jo olemassa.
Tässä veikkauksessasi siis nousee syyt, syylliset ja syyttömät esiin hyvänä oivalluksena jos ei samaan aikaan viitata syyllisten oikeudelliseen asemaan positiivisena moraalisena tekona.
Kontekstimme pyrkii oikaisemaan kyllä tietoisuuksien erheen, mutta se ei ole itse kontekstin ansio.
Tässä lastuja "enkelinäkökulmasta" sun ajatuksen virtaasi.
Luomisen leikkiä kaikki tää. Energioilla pelaamista. Selviytymistarinoita eri tiheyksissä. Omien "siipien" kantavuuden kokeilemista.
Luomisen periaate: ota neutraalia luomisen perusraaka-ainetta eli Pyhää Henkeä, anna sille muoto tai ohjelmoi se - persoonallista Pyhä Henki - , päästä se sitten vapaaksi. Jos pidät siitä kiinni, niin huomenna se on monumentti. Vapaana ollessaan se päivittyy joka hetki uudelleen. Luomus elää omaa elämäänsä ja on jatkuvan kehityksen alainen.
Hengen maailmoissa luoja päästää luomuksensa aina irti - ei hallitse - ja antaa matkaevästykseksi vain: "tee mitä teet, mutta älä vahingoita itseäsi äläkä toisia."
Alemmissa aineen maailmoissa tämä vääristyy. Esimerkkinä 4D:n luomuksille asennettu orjageeni. Heidän luojansa ei halua, että kukaan luoduistaan nousee uhkaamaan hänen asemaansa.
Meidän 3D -maapallo on koulutus- ja kokeiluplaneetta. Negatiivisuutta tultiin opiskelemaan kaksinaisuusmenetelmällä. Hyvä ja paha ja välissä niin kapea "viiva", että aina horjahtaa jommalle kummalle puolelle ja joudumme tästä syystä voiman epätasapainoon. On se sitten plus- tai miinusmerkkistä voiman ylimäärää, niin fysiikan lakien mukaisesti haetaan taas tasapainoa vastakkaisesta voimasta.
Jatkuvaa pelaamista ongelma/ratkaisu, ja kun ratkaisu ei tule samalta tasolta kuin missä ongelma luodaan vaan astetta korkeammalta, niin siinä jalostumisemme ja laajentumisemme mahdollisuus. Ratkaisusta kultahippu negatiivisuudenhallinta-laatikkoon. Maaplaneettakorkeakoulun käyneet ovat kokemusperäisiä luojia.
Koko ensimmäinen luominen mitätöidään ja siirrytään toiseen luomistodellisuuteen. Me hankimme ne tiedot ja osaamisen täällä Maaplaneetaprojektissa, millä tämä toinen luominen toteutetaan. Me raivasimme käytävän ensimmäisestä luomisesta toiseen ja kuljemme sen ensimmäisinä, kaikki muut tulevat meidän perässä. Voimme olla ylpeitä saavutuksestamme.
Täällä 3D -maapallolla meidät "enkelit" on painettu mitättömyyden tilaan. Meidän syntymäominaisuutemme ovat: kauneus, voima, viisaus, tieto, kuuluisuus ja kieltäymys (kaiken hallinta) täydessä mitassaan. Mitä niistä on nyt meillä itse kullakin jäljellä - ei juuri mitään. Nuo ominaisuudet on meidän ja ne kuuluvat meille ja nyt meidän on vaadittava ne takaisin itsellemme. Projekti on valmis ja onnistunut ja nyt meidän on päästävä vapaaksi tästä mitättömyydestä.
Sanotaan, että tämä 3D -elämä on illusio tai harhaa. Eikä ole, vaan tämä on väliaikainen tosi, joka tekee kipeää kun iholle asti yltää. Tämä raastava väliaikainen tosi - oikealle raiteelle palauttaminen - tarvittiin, jotta voidaan jatkaa luomisella leikittelyä.
Syiden alin taso viittaa esim. simulointiin, jota voimme tehdä, kun katsomme mitä tapahtuu, jos otamme energialaatua A ja muodostamme sen muotoon c. Syntynyt olio Ac lähtee liikkeelle kehitykselliselle janalle, tai jos sen matka tyssää, siitä tulee kivettymä. Syytasolta ennenmuinoin tehtiin moninaisia kokeiluja ja hyvin matalista luomisista tuli kivettymiä. Käsittääkseni luotu palaa luojansa luo, jos sitä ei luoda puhtailta tasoilta käsin, ja tuo syiden taso ei ole riittävän puhdas. Luoja ei osaa päästää irti luodustaan alemmilla tasoilla.
Sama tulee eteen ihmisen ajatusmekaniikassa. Jos ihminen ajatuksen tasolla ollessaan ajattelee eli luo ajatusolion, olio palaa luojansa luo ja luoja on vastuussa luodunsa tekosista. Ihminen on siis vastuussa ajatustensa tekosista, jotka ovat eläviä.
Tämä ajatusmekaniikka palaa nyt uudelleen käsittelyyn kun suunnistamme korkeammille tasoille, Joudumme ensin käsittelemään luomamme ajatusmuodot, kärsimään tai nauttimaan niistä, ja tarvittaessa neutraloimaan niitä. Meillä on valta luomiemme ajatustemme ylitse, ainakin jos emme kokonaan elä luomiemme ajatusten vallassa.
Tuolta alemman luomisen tasolta suunnistamme uuteen puhtaaseen hengen maailmaan. Se on olemassa meille vasta kun olemme vastaavuus-resonanssin itseemme aktivoineet, joka vastaa tason yleistä ideaalia, johtotähteä. Palvelu on seuraavan tason johtotähti. Aktivaatio tapahtuu ylemmältä tasolta osin, mutta suurimman duunin joudumme itse tekemään.
Tässä joitain tasoeväitä pureskeltavaksi.
Tasoajattelu voi tuoda mielikuvan jostain kerrostalosta, jossa on monta tasoa ja kullakin kerroksella on "ylihoitajansa" joka hoitaa sitä kerrosta, samalla käskyttäen alemman kerroksen hoitajaa tekemään jotain.
Kyseessä ei ole näin hierarkkisen jäykästä ja kaavamaisesta, josta kannattaisi muodostaa mielessään pysyvä rautalankamalli. Kaavamaisessa käskytyshierarkiassa toimii ns. vanha energia. Uusi ajattelu muuntaa hierarkiasysteemin lähemmäksi reaalitodellisuutta, jollaisena sen nykyään havaitsemme.
Kyse on tiedotuksesta ja vuorovaikutuksesta eri todellisuuden puolien välillä, jotta tietoisuuden evoluutio voi jatkua. "Tasot" ovat enemmänkin päällekkäisiä ja sisäkkäisiä näkökulmia. Yhdeltä tasolta näkee seuraavalle aavistuksen verran, mutta ylemmältä ( laajemmasta perspektiivistä ) voi nähdä kaikki alemmat tasot ( suppeammat perspektiivit ). Kyse ei ole eriarvoisuudesta, vaan todellisuuden erilaisista hahmotustavoista ja missä aspektissa käsityskyky kulloinkin pääsääntöisesti on.
Ihmisellä voi käsityskyky vaihdella eri tasojen välillä maallisen elämän aikana, hienommasta karkeampaan jo saman vuorokauden aikana, ja sen perusteella minne hän tietoisuutensa kulloinkin suuntaa. Kuoleman jälkeen tietoisuuden sisältö porrastuu ulkonaisiin ympäristöihin, joita hän elää yksi kerrallaan. Niistä muodostuu kuin jono jotka hän elää vuoron perään. Mielen sisältö ikään kuin karkaa ulkomaailmaan ja muodostaa henkilökohtaisen ympäristön, jossa on muitakin ihmisiä, jotka kuuluvat kyseiseen uskomusjärjestelmään. On paasattu yleisistä periaatteista siksi, koska filosofisten periaatteiden tasolla kaavamaisuus vähenee ja muodot ovat taipuisampia - häkki on vähemmän tiivis ja sieltä näkee jo ulos. Ulkomaailmasta tulee näin ollen myös väljempi kuoleman jälkeen.
"Palvelun" sisäistäminen tarkoittaa karkeamman itsensä unohtamista, jolloin toiminta on aina palvelua vaikka siihen ei pyrittäisikään. Tämä kuuluu mielestäni nyt koettavalle aikakaudelle, seuraavalla aikakaudella koemme vielä täydellisempää muutosta. Tietoisuuden evoluution yleinen liike on moninaisuudesta kohti yhteyttä, ja lopulta palaa ykseyteen. Biologinen evoluutio sen sijaan on kohti moninaisuutta nähdäkseni jatkuvasti, biologinen apparaattimme tulee täydentymään ja monipuolistumaan.
¤Syiden alin taso viittaa esim. simulointiin, jota voimme tehdä, kun katsomme mitä tapahtuu, jos otamme energialaatua A ja muodostamme sen muotoon c. Syntynyt olio Ac lähtee liikkeelle kehitykselliselle janalle, tai jos sen matka tyssää, siitä tulee kivettymä.¤
- Käsittääkseni huomiot nousevat seurausten viitteistä, joiden seurausten kautta syitä voidaan pällistelen ja kokien ihmetellä?
Jos ja kun 'A-voima' muodostetaan 'c-muodoksi' ja tämä 'Ac' lähtee liikkeelle, siihen on oltava syy.
Tekijän syitä tehdä 'Ac' voi olla paljon,,aina pitkästymisestä johtuvasta leikittelystä, aina omien voimiensa ja "kaikkivoipaisuutensa" koetteluun luodun kehityksen janallisella mahdollistamisella.
Mutta on sekin mahdollisuus, ainakin seurauksista saatujen huomioidn perusteella, että kyse voi olla ilkikurisesta tai jopa oma-hyväisestä egomaanisesta luojasta. Valtaa hamuavasta alemmasta luojasta joka nauttii luomuksiensa kärsimyksistä? Kun kaikki ominaisuudet ja kokemuksista tulevat opit on oltava ennalta olemassa(koska kaikki tehdään juuri sitä silmällä pitäen), niin miksi muuten kuin nauttiakseen juuri näytelmästä sijais-kärsijöiden kautta edes vaivautua?
Jos tämä on mieltämäsi 'simulaatio' ("niin ylhäällä kuin alhaalla") niin 'simulaationkin' noudattaa 'simuloijan' tarkoitusperiä ja aatoksia.
Syitä luoda tälläinen 'simulaatio' tilanteessa jossa siirretään tuntemuksia, epätoivoa, kärsimystä, mielettömyyttä alemmille ja ajatteleville olennoille, tuoden heille faktallisesti hyvittämätöntä kärsimystä, antaa sellainen toiminta kyllä vahvoja viitteitä itsestään simuloijasta.
Ja tässäkin kaiken tuon staffin edellä oleva olemassaolo laittaa simlaatiota haluavan melko arveluttavaan valoon?
Kausaalitasosta alaspäin tapahtunut luominen on keinotekoinen simulaatio, mielestäni. Koko ajatusmaailma ja astraalitodellisuudet ovat suuri Virtuaalitodellisuus, jos ne ymmärretään itsetarkoituksellisiksi. Niiden piti alunperin olla vain työkalun asemassa.
On tapahtunut selkeä luomisvirhe menneisyydessä. Luomisia on kuitenkin useita, ei pelkästään pahoja. Pahan käsitän tässä kuitenkin sellaiseksi, että se aikaansaa reaktiona hyvyyteen suuntautumista, siis pois karkeata materiasta, joska on tässä yhteydessä "hyvä". Viimeisimmässä luomisessa synnytettiin tämä karkea 3D pallo. Meidän ei olisi tarvinnut joutua näin syvälle materiaan. Jouduimme kun silloinen inspiraattorimme siihen inspiroi ja menimme mukana. Koska kuitenkin olemme nousussa, niin etenemme pitemmälle kuin jos emme olisi langenneet 3D maailmaan, juuri tämän luomiserehdyksen vuoksi. Tapahtuu myönteinen vastavaikutus, erheen vuoksi.
Meihin istutettiin kuolematon sisin 2000 vuotta sitten korkeatasoisen puuttumisen ansiosta. Kristusvirikkeen puuttuminen maailman kohtaloon käänsi suunnan hyvin nopeasti, ja siitä on tuloksena mm. länsimaiset yhteiskunnat nykyisessä muodossaan. En yhdistä tuota virikettä johonkin yksittäiseen henkilöön. Ulkoisesti se ilmenee länsimaisena järjestyksenä ja aktiivisena ulospäinsuuntautuvana rakkautena, toki kaikissa yhtesikunnissa on puutteitakin.
Buddhavirike ilmenee sisäänpäinkääntyneenä rakkautena, käännytään pelkästään sisäisiin maailmoihin. Näitä virikkeitä ilmennetään nykyään sekä-että, jolloin on sisäänpäinkääntynyttä ja ulospäinsuuntautuvaa palvelua.
Nyt olemme sen aiemman pomon tasolla ja enemmänkin. Kuolematon ytimemme suuntaa meidät sisäisen oivalluksen kautta. Uudet impulssit ovat muuttaneet ja muuttamassa sisäisyyttämme.
¤Kausaalitasosta alaspäin tapahtunut luominen on keinotekoinen simulaatio, mielestäni. Koko ajatusmaailma ja astraalitodellisuudet ovat suuri Virtuaalitodellisuus, jos ne ymmärretään itsetarkoituksellisiksi. Niiden piti alunperin olla vain työkalun asemassa.¤
- Työkalu mihin?
¤On tapahtunut selkeä luomisvirhe menneisyydessä. Luomisia on kuitenkin useita, ei pelkästään pahoja. Pahan käsitän tässä kuitenkin sellaiseksi, että se aikaansaa reaktiona hyvyyteen suuntautumista, siis pois karkeata materiasta, joska on tässä yhteydessä "hyvä".¤
- Samoin ajatellen tuo ajatus voisi toimia, mutta edelleen luomista ei voida eroittaa ja yhdistää seliselien avulla mihinkään muuhun kuin syy&seuraus suhteiden kautta itse luojaan. Se taas merkitsee sitä ettei syitä luomisprosessiin ja sen tuloksiin voida ajatella itsetarkoituksellisellisesti mihinkään parempaan ohjaavaksi.Tilanne on "pukki kaalimaan vartijana". Sen vuoksi ajaudutaan siihen päätelmään että syyt ja seuraukset luomiseen johtuvat, ei suinkaan hyvää tarkoittavista toimista, vaan toimista jotka suuntautuvat itsekeskeisyyteen ja sen seuraamuksiin, joita laajemmat ja korkeammat perusperiaatteet määräävät ja joita vastaan on siis luomisprosesseihin ryhdyttäessä rikottu.
¤Viimeisimmässä luomisessa synnytettiin tämä karkea 3D pallo. Meidän ei olisi tarvinnut joutua näin syvälle materiaan. Jouduimme kun silloinen inspiraattorimme siihen inspiroi ja menimme mukana. Koska kuitenkin olemme nousussa, niin etenemme pitemmälle kuin jos emme olisi langenneet 3D maailmaan, juuri tämän luomiserehdyksen vuoksi. Tapahtuu myönteinen vastavaikutus, erheen vuoksi.¤
- Perustele väite?
Nimittäin jos kerrot ja itse asiassa kun ihailet luomistyötä, et ehkä hoksaa sitä faktaa ettei luomistyössä sinällään ole "myönteistä vaikutusta", vaan se myönteisyys juontuu korkeammista voimista, jotka eivät ole osallisia luomiseen. Tässä on oleellinen ero.
Kunnia sinne minne se kuuluu.
¤Meihin istutettiin kuolematon sisin 2000 vuotta sitten korkeatasoisen puuttumisen ansiosta. Kristusvirikkeen puuttuminen maailman kohtaloon käänsi suunnan hyvin nopeasti, ja siitä on tuloksena mm. länsimaiset yhteiskunnat nykyisessä muodossaan. En yhdistä tuota virikettä johonkin yksittäiseen henkilöön. Ulkoisesti se ilmenee länsimaisena järjestyksenä ja aktiivisena ulospäinsuuntautuvana rakkautena, toki kaikissa yhtesikunnissa on puutteitakin.¤
- Tuo mainitsemasi "korkeatasoinen puuttuja" ei ole perustellen sitä tai se miksi se mm. kristiuskossa mielletään.
Minusta tässä Kristus asbektissa asiat menevät myös sekaisin.
Hyvä ja siunauksellinen mielletään tässä maailmassa nautinnoksi ja menestykseksi maailmassa joka nautinnosta elää. Paha taas kaikenlaiseksi puutteeksi maailmassa jonka myytti itse kertoi kuitenkin vastoin kultasauvaisten pappien ja minäänsä palvovien uskovien harmiksi suuhunsa kirjoitetun sanan kautta; oskai maailmaa josta minun kuninkuuteni ei ole ja josta syystä tämä maailma minua ja teitä vihaa". Eli maailmassa viihtyvät eivät ole myytinkään omia, he eivät ole kai mistään kotoisin (ovat harhaa).
¤Buddhavirike ilmenee sisäänpäinkääntyneenä rakkautena, käännytään pelkästään sisäisiin maailmoihin. Näitä virikkeitä ilmennetään nykyään sekä-että, jolloin on sisäänpäinkääntynyttä ja ulospäinsuuntautuvaa palvelua.
Nyt olemme sen aiemman pomon tasolla ja enemmänkin. Kuolematon ytimemme suuntaa meidät sisäisen oivalluksen kautta. Uudet impulssit ovat muuttaneet ja muuttamassa sisäisyyttämme.¤
- Budha-luonto, eli Kristus-luonto ei ole se kenties se viimeisin viritys sekään. Tämä siksi että alku-logostelu vihjaa siihen mahdollisuuteen, että juuri yhteenkokoontuvat voimat ovat lopulta hengen tasossa se alkuperäinen Kristus joka yhdessä tiivistyneenä ja emansinoituneena klopaalina tietoisuutena ja kaiken tämän alkuna tekee nöyrtyneenä "Isänsä" edessä paluu päätöksen nöyrästi palaten.
Tulin juuri kotiin ja ilon päivän johdosta ostin Runebergin torttua. Hyvältä maistuu.
" ¤Kausaalitasosta alaspäin tapahtunut luominen on keinotekoinen simulaatio, mielestäni. Koko ajatusmaailma ja astraalitodellisuudet ovat suuri Virtuaalitodellisuus, jos ne ymmärretään itsetarkoituksellisiksi. Niiden piti alunperin olla vain työkalun asemassa.¤
- Työkalu mihin? "
Työkalu on sellainen että sitä voidaan pitää kädessä, muttei luulla olevansa työkalu. Työkalulla tehdän erilaisia toimenpiteitä. Työkalu mullassa toimimiseen, esim. kasvien istutus tarvittessa jos tarve vaatii. Henkiset kasvit ovat hienoimmillaan hienovireisiä myötätunnon ajatuksia. Nyt nämä työkalut monesti luulevat olevansa itse olemassa, kun niin käytännössä ylläpidetään korkeamman toimesta. Siinä vissi ero.
" ¤Viimeisimmässä luomisessa synnytettiin tämä karkea 3D pallo. Meidän ei olisi tarvinnut joutua näin syvälle materiaan. Jouduimme kun silloinen inspiraattorimme siihen inspiroi ja menimme mukana. Koska kuitenkin olemme nousussa, niin etenemme pitemmälle kuin jos emme olisi langenneet 3D maailmaan, juuri tämän luomiserehdyksen vuoksi. Tapahtuu myönteinen vastavaikutus, erheen vuoksi.¤
- Perustele väite? "
Asia nähdään tällaisena. Käytetään visiota, jota ollaan perustelematta alemmalla järjellä, joka kuuluu sofistien valtakuntaan. Todetaan vain että asia on näin.
Oliko tuo nyt ihan fiksua?
Olen jäänyt miettimään, mikä on se korkeampi, perimmäinen syy tulla tänne ja syntyä ihmiskehoon. Onko sillä suuri merkitys, kenen kautta syntyy?
Kummatkin lapseni ovat "ilmestyneet" minulle ennen kuin olen tullut raskaaksi. Esikoinen ilmestyi useasti sekä valveilla että unessa, ensimmäisen kerran ilmestyi 4 tai 5 vuotta ennen syntymäänsä ja sen jälkeen tasaisesti. Hän itse asiassa kysyi minulta suoraan, voiko hän syntyä meille (minulle ja silloiselle poikaystävälleni, josta myöhemmin tuli mieheni). Hän esiintyi kahdessa ihmishahmossa ja nyt leikki-ikäisenä muistuttaa hämmentävän paljon näitä kumpaakin hahmoa (hahmot olivat eri ikäisiä). Ensimmäisistä ilmestymisistä lähtien oli selvää ja tärkeää, että hän syntyy juuri minulle ja hän antoi vuosien mittaa ymmärtää, että hän odotti minua. Kun tulin raskaaksi, kaikki näyt loppuivat siihen, enkä ole noita hahmoja nähnyt edes unissa kertaakaan sen jälkeen.
Vauvana hän oli jotenkin erikoinen, ei mitenkään normaalista poikkeava vaan enemmän läsnä kuin yksikään toinen tapaamani vauva. Muistan, kun olimme 3-kuukautisneuvolassa ja eräs nainen kysyi, onko lapseni puolivuotias. Hän sanoi, että vauvani silmissä oli tietoisuutta, joka yleensä tulee vasta yli puolivuotiaille lapsille.
Toinen lapseni on vasta matkalla eli masussa odottamassa. Hän ilmestyi minulle vain kerran ennen raskautta kirkkaana valo-olentona. Valo-olento oli piirteetön ja sukupuoleton (kun taas esikoisen hahmo oli aina selvästi poika), mutta erittäin voimakas henkisesti. Jää nähtäväksi, millainen lapsi hänestä tulee. Ultran mukaan nyt kuitenkin ihan tavallinen vauva :)
Mutta miksi minulle pitää ilmoittaa? Miksi esikoisen piti selvästi kertoa, että hän haluaa ja hänen tarvitsee syntyä minulle (nyt leikki-ikäisenä hän kertoo tulleensa punaisesta auringosta, mitä lie se sitten tarkoittaa, ja hän näkee, ainakin toisinaan, henkiolentoja ja on todella kiinnostunut niistä)? Onhan se tavallaan mielenkiintoista ja nämä kokemukset ovat saaneet minut ymmärtämään enemmän maailmaa ja elämää, sekä ehkä kuolemaakin. Ja tämä toinen lapsi sitten... raskaus on ollut raskas ja haastava (vaikka vauvalla on kaikki mainiosti), tuntuu, että vaikeammaksi menee. Miksi minut valittiin? Mitä valo-olento tarkoittaa? Luulisin, että moni olisi ymmärtänyt ko. olennon enkeliksi, mutta hänestä pursui sellaista voimaa ja ylemmyyden tunnetta, ehkä huvittuneisuuttakin (liittyen tilanteeseen), etten missään nimessä pitäisi häntä puhtoisena pulmusena :)
Syntyminen on tapana sopia ennen kuin synnytään. Sopiminen tehdään joko henkimaailmassa ennen molempien maallista elämää tai unitilan aikana, kun vanhemmaksi aiottu on jo syntynyt. Unitilan kautta voimme tiedostaa edesmenneitä ystäviämme, jos emme tiedosta sitä päivätajunnassamme. Joskus emme muista uniamme, jonka aikana olemme vierailleet henkimaailmassa sopimusta "allekirjoittamassa". Kun muistamme, niin se saattaa herättää kysymyksiä. Näin asian käsitän.
Henkiset olennot ovat toisinaan aika veikeän humoristisia. Minulta kysyttiin viimeksi, että oletko teologi? Ja hymyiltiin päälle. Käsittävät puhumistyylini "teologiseksi" :) Kepeässä ilmapiirissä on niin helppo olla humoristinen. Nuorisossa olen ollut havaitsevinani ihan uutta oivalluskykyä. Ihmettelin tässä pari päivää sitten kadulla kävellessäni miten voi joku tietää tuonkin asian, ystävilleen puhuessaan, vaikka ikänsä puolesta ei ole varmaankaan lukenut mitään henkisen alan kirjallisuutta.
Nykyään eri dimensioiden välinen raja-aita on ohuempi kuin tiiveimmän materian aikakaudella vuosisatoja sitten. Näin ihmiset alkavat muistamaan uniaan ja näkökyky ja oivalluskyky alkaa heräämään. "Punainen aurinko" viittaa henkiseen maailmaan. Käsitykseni mukaan oikea henkimaailma, sellainen extreme-henkinen, alkaa juuri auringon maailmasta. Teosofit sanoisivat ehkä että buddhinen maailma, jonne monet päätyvät.
En voi sanoa muulta kuin sen mitä Uranus henki on minulle sanonut. Siis, jokainen maailmaan tuleva sielu saa tiedon tulevista vanhemmistaan ja tulevasta ”vahvistumisvälineestään” täällä maailmassa sillä hetkellä kun vanhempien perintötekijät ovat yhtyneet, tarkoittaa munasolun hedelmöitymistä. Silloin hänen sanojensa mukaan soivat taivaassa kellot. Sielu seuraa tämän jälkeen "hänelle" nimettyä ihmisalkiota ja liittyy siihen kun syntyminen on tapahtunut.
Itse uskon Uranuksen sanomaan, kuten muuhunkin mitä hän on minulle sanonut. Henkimaailmasta tulleisiin viesteihin on syytä aina suhtautua varauksella, koska monet häiritsevät tekijät saattavat vaikutta vääristävästi viestien sisältöön, esim. ihmisten ajatukset.
Tämän valinnan tekee joku toinen sinun puolestasi. Eikä kukaan muista edes nimeään, jos hän on ollut henkmaailmassa. Kuviteltua tietoa hän koettaa muistaa, ikään kuin hän olisi ollut tietoisessa muodossa
henkimaailmassa. Esimerkiksi minä muistan nopean poistumiseni elävien maasta. Seuraava herääminen
tapahtui synnyttyäni lihaan. Mistä minut siirrettiin syntyvään ihmis lapseen? Tätä en tiedä, koska olen
nukkunut tämän ajan ja syvästi nukkunut ei tiedä mistään mitään. Enkä edes tiedä minkä nimisenä olen elänyt? Paljon on minulla ainakin puuttuvaa tietoa []
Me sieluyksilöt olemme kuin näyttämöllä jossa on esiintyvä näyttelijä ja taivaassa oleva ohjaaja joka antaa näyttelijälle jatkuvasti ohjeita jos tuo haluaa ottaa ohjeet vastaaan.
Tämä asia on tuttua myös tällä foorumilla kirjoittaneelle, nimimerkki Arittalle, joka sanoi asian tuntevansa, jos nyt oikein muistan. Itse en ole tätä kuullut muualta kuin henkimaailmasta.
Jos joku tietää enemmän asiasta niin luen tiedot mielelläni.
Vanhemmat määräytyvät heidän geneettisten ominaisuuksiensa mukaan, valinta ei näin ollen ole mielivaltainen, mutta syntyvää ohjataan tiettyihin valintoihin. Kaikki siksi, että syntyvä saisi parhaat geneettiset tekijät tulevaan vahvistumiseensa ja hengelliseen kasvuunsa alkavassa elämässään. Kehittynyt, monet elämät elänyt sielu, joutuu vaikeaan tilanteeseen kun se sidotaan alkeelliseen lihalliseen ihmiseen. Kuitenkin jokainen syntyvä on itse halunnut tulla tänne, sillä nämä olosuhteet ”pakottavat” jokaisen ihmisen henkiseen kasvuun.