Kansainvälisesti arvostetuimpiin kuuluva Suomi-tutkija Bernd Wegner: "Keskustellessani suomalaisten kollekojeni kanssa minut aina joskus valtaa vaikutekma, että heidän työnsä hyvin voimakas keskittyminen Suomen politiikkaan saa heidät yliarvioimaan sen tehokkuuden ja vaikutuksen. Suomi oli pikkuvaltio, jolla oli pikkuvaltion inhimilliset ja materiaaliset resurssit. Näin ollen sen vaikutus toiseen maailmansotaan kokonaisuudessaan oli hyvin pieni. Kaikki ne tilanteet, joissa Suomen hallituksen oli tehtävä kauaskantoisia ratkaisuja, olivat valtaosaksi suurvaltasuhteiden heijastumaa,eivät seurausta maan omasta politiikasta. Helsingin näkökulmasta politiikka oli siis reagoimisen taitoa, ei toiminnan.
Suomen politiikan liikkumavarasta on kiittäminen ennenkaikkea "geostrategisesti syrjäistä seutua" ei niinkään suomalaisten johtajien todellisuuden tajua.
Mikäli Suomi olisi sijainnut siellä missä Puola tai Baltian maat, kohtalo olisi ollut melko lailla toinen.
Näin Suomi-tutkija Bernd Wegner
Suomen politiikan liikkumavarasta on kiittäminen ennenkaikkea "geostrategisesti syrjäistä seutua" ei niinkään suomalaisten johtajien todellisuuden tajua.
Mikäli Suomi olisi sijainnut siellä missä Puola tai Baltian maat, kohtalo olisi ollut melko lailla toinen.
Näin Suomi-tutkija Bernd Wegner
Vastaukset 1
Vanhimmat
En lähde kommentoimaan koko kirjoitusta, vaan otan muutaman sitaatin:
"Suomen politiikan liikumavarasta on kiitäminen ennenkaikkea "geostrategisesti syrjäistä seutua" ei niinkään suomalaisten johtajien todellisuuden tajua."
Tämä hieman tulkinallinen asia. Tuskin kellaan oli "todellisuuden tajua" syksyllä 1939 (sodan syttymiseen ei uskottu), mutta se, miten olisi pitänyt toimia, jokaisella oli oma mielipide. Paasikiven mielestä olisi pitänyt päästä sopimukseen, joka olisi merkinyt maalle samaa kohtaloa, kuin eteläiselle naapurille.
Siinä ilmenee selvästi johtajien personallisuus ratkaisuihin vaikutavana tekijänä.
"Mikäli Suomi olisi sijainut siellä missä Puola tai Baltian maat, kohtalo olisi ollut melko lailla toinen."
Niin saataisi olla, erityisesti jos mahdollisuus puolustautumiseen olisi ollut yhtä olematomat, kuin kyseisillä valtioilla. Mutta on mahdollista, että johtajamme olisivat Virossakin olleet yhtä taipumattomia, jolleivat olisi uskoneet sodan mahdollisuuteen.
On muistettava, että Baltian maat taipuivat NL:n painostukseen, koska näkivät vaihtoehdot yhtä selvästi, kuin Chamberlain. Suomen poliitinen johto ei nähnyt sodan vaaraa tai ainakin odotti joitakin vähäisiä iskuja stradegisiin kohteisiin neuvottelujen aikana.
Tosin ei Englantikaan osanut odottaa sodan syttymistä neuvostoliiton ja Suomen välille v.1939.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että reagoinnin taitokin riipuu johdossa olevien henkilöiten personallisuudesta. Vaika on vaikeata sanoa, olisiko Paasikivi itse v.1939 toiminut Suomen johdossa samoin kuin silloiset johtajat, niin ainakin silloin esitämien suosituksista ja muistelmista päätelen mies olisi ollut väärä henkilö maalle.
Preisdentti Mauno Koivisto sanoi aikoinaan, että Suomi on "reagoiva valtio". Vaika se pitääkin paikansa, niin siitähuolimata tehtyihin ratkaisuihin vaikutaneet tekijät kannattaa tutkia.
Historia kuitenkin osoittaa, että Suomen ei tarvitse alistua passiivisesti objktin asemaan, vaan voi olla myös subjekti, eli tekijä, jonka reagtion suurvaltojen kannataa ottaa huomioon.