Nenäleikkaus, kertokaa miksi ei

Itsekin mietin ennen leikkaukseen menoa, että mitkä olisivat pahimmat skenariot. Liioittelin niitä hiukan omassa päässänikin, mutta näin leikkauksen läpikäyneenä sanon, että pahimmat mielikuvat voisivat liittyä nimenomaan riskeihin, jotka ovat läsnä KAIKISSA leikkauksissa. Mielestäni suurin kauhuskenario oli itselleni, että en yksinkertaisesti heräisi tuosta leikkauksesta, että siis suurinpiirtein kuolisin jonkin anestesia-aineen vaikutuksesta. Nenä on suhteellisen pieni elin ja nenäleikkaukseen liittyvät muut riskit lienevät aika pienet. Itse olen aina pelännyt anestesiaa. Tosin anestesia-aineet ovat kehittyneet hyvin paljon, eli myös tuo riski on nykyään aivan minimaalinen. Mutta kun kysyit kauhuskenariota, en muuta keksi.
Sosiaalisia tai muita suhtautumisongelmia ei nenäleikkauksesta tule, jos tunnet itsesi enemmän kuin pintapuolisesti. Tosin hetken mielijohteesta ei tule nenäleikkaukseen hakeutua, kannattaa harkita se tarkkaan, onko ongelmasi pelkkää "luuloa" vai häiritseekö nenäsi oikeasti, onko siinä häiritsevä vika, joka vaikuttaa esim. psyykeeseesi.

Itse olin leikattavana eräällä hyvinkin kehutulla ja tunnetulla kirurgilla. Lopputulokseen en ole millään tasolla tyytyväinen. Koko elämäni pöyrii nyt entistä enemmän nenäni ympärillä ja uusintaleikkauksen toivossa. Rahat meni ja uusitaleikkauksessa on suurempi riski epäonnistua. Olen suorastaan epätoivoinen!

Kun leikkaukseen panostaa niin paljon ja se ei ole mikään pikku juttu, niin tietenkin odottaa, että lopputulos on hyvä ja kasvattaa itsetuntoa, niinkuin monet näillä palstoilla hehkuttavat onnistuneita tuloksiaan. Kun paketti viimein avataan, jännitys ja odotus on suuri... Paljastuu paketin alta nenä, joka on yhtä iso kuin ennen ja kumman mallinen --> Sain tästä nenäkompleksin loppuelämäkseni.

Uskaltaako enään uusintaleikkaukseen...

En ole mikään nenäleikkausten asiantuntija, mutta olen lukenut, että nenäleikkaus olisi yksi vaativimmista kauneusleikkauksista. Nenärustosta ei aina varmuudella näe, miten ohut tai paksu se on. Nenästä voi siis helposti tulla erinäköinen kuin mitä on haluttu, ja kaipa se nenärusto voi jotenkin romahtaakin.

Harkitsisin kunnolla, onko nenässä oikeasti vikaa. Minulla itselläni oli monta vuotta melkoinen nenäkompleksi. Nenäni murtui nelivuotiaana ja sen sisälle kasvoi rusto. Peilailin usein nenääni pikkupeiliä hyväksikäyttäen puolelta toiselle. Nykyään en enää ymmärrä, mitä vikaa nenässäni muka oli...

Mutta - en ole nähnyt teidän neniänne, enkä siksi tiedä, onko niissä "vikaa" tai ei.

Minä olen 23-vuotias nainen ja oon myöskin kärsinyt nenästäni vuosikaudet. Yhtä ikävää kommenttia lukuunottamatta en muista ikinä kuulleeni nenästäni mitään, eikä se mielestäni liiemmin kiinnitä muiden ihmisten huomiota.
Omasta mielestäni nenä kuitenkin pilaa naamani ja ulkonäköni. Vaikka nenä on suora ja symmetrinen, se on vain liian iso ja leveä naamaani nähden ja nenänkärki on "läskinen", jos mitään kärkeä nenästäni voi edes erottaa.
Leikkausasia pyöri mielessäni monta vuotta. Säästin myös rahaa sitä varten, että jonakin päivänä rohkaisisin mieleni ja tekisin jotain tälle ongelmalleni, jonka itse en usko katoavan ajan kuluessa, toisin sanoen itse en usko ongelman olevan korvieni välissä.
On tietysti turhamaista, jos haluaa itseään peilistä katsoessa nähdä kauniin kuvan. Ja on huonoa itsetuntoa, jos peilistä katsoessa näkee ruman ihmisen. Kumpaa minä sitten edustan, kun itseäni peilistä katsoessa näen kauniin ihmisen, jolla on helvetin ruma nenä.
Minuakin pelotti eniten tuo sosiaalinen häpeä. Kenelle voisin puhua edes harkitsevani nenäleikkausta? Kyseessähän on henkilökohtainen asia, ei tuollaista kukaan halua pitkin maailmaa mainostaa ja tuulettaa, mutta minä halusin jollekin puhua ja kertoa ajatuksistani. Valikoin muutaman ystävän, joille sitten avauduin. He kaikki torppasivat puheeni typeränä hössötyksenä. Koska nämä ihmiset ovat mun oikeasti hyviä ystäviä, he ilmaisivat asian niin, että sanoivat vain ettei mun nenässäni ole mitään vikaa, oon kaunis tällasena kuin olen jne jne. Yksi ihmetteli, miks mun täytyy hakea jotakin vikaa itsestäni. Rivien välistä tulkitsin noi kaikki kommentit juuri tuollaiseksi "vika on sun päässä" -meiningiksi. Yhdeltä ystävältäni sitten puolileikilläni kysyin, mitä mieltä hän ois jos me vaihdettaisiin neniä, olisiko hän tyytyväinen jos pärstäänsä halkoisi mun perunanenä. Mä kun ottaisin hänen siron ja pienen nöpönenänsä heti jos voisin asian noin vain päättää. Ystäväni kuittasi asian sanomalla, että maailmassa on pahempiakin ongelmia kuin meidän kahden nenät. Ikään kuin mä en oisi sitä tiennyt.
Netin keskustelupalstoilta sain lukea kannustavia kertomuksia ja kommentteja, sellaisten ihmisten kertomana, jotka oikeasti tiesivät miltä musta tuntuu. Toki noillakin fooruimeilla pyörii paljon kaikenlaisia tekopyhiä hurskastelijoita, jotka ottavat keskusteluihin osaa vain loukatakseen muita.
Viime kuussa päätin sitten varata ajan plastiikkakirurgin konsultaatiokäynnille. Ajattelin, etten menetä mitään, ja että parhaassa tapauksessa saan mielenrauhan, joko luovun koko leikkausajatuksesta tai sitten saan varmuuden siitä, että se todella mun tapauksessani kannattaa. Asia kiinnosti ja 120 euroa puolen tunnin konsultaatiosta ei tuntunut pahalta. Lääkäri, josta pidin heti tosi paljon, oli todella asiallinen ja ammattimainen. Kerroin harkitsevani nenäleikkausta ja vähän sitäkin spekuloitiin, että minkä takia. Lääkäri itse totesi, ettei mut nähtyään olisi arvannut, että nenäni takia tulin. Kerroin omat näkemykseni siitä, mitä nenälleni mielestäni tulisi tehdä, jonka jälkeen lääkäri piirsi oman versionsa paperille. Paitsi että nenänkärkeäni kavennettaisiin, hän näki tarpeelliseksi myös hioa luuta nenänvarresta, niin että koko nokka muotoutuisi hieman kapeammaksi. Sitten puhuttiin kaikki itse operaatioon liittyvä, riskit, jälkihoito, mahdolliset psyykkiset vaikutukset. Lääkäri sanoi, että ottaa mut mielellään potilaaksi, koska mun kertoman mukaan käsitykseni koko asiasta, toimenpiteestä ja sen tuomista muutoksista olivat hyvin realistiset. Silti hän kehotti mua vielä harkitsemaan, mm. nuoren ikäni takia. Valitsin kyllä ehdottomasti monista vaihtoehdoista todellisen helmen, lääkärini nimittäin! Jo lähtiessäni vastaanotolta hymyilin enemmän kuin normaalisti, ja kotiin päin ajellessani tuli kyyneleet silmiin, kun tunsin niin suurta helpotusta. Jo tuolloin olin tuolloin 95%sesti päättänyt, että leikkaus tehdään.
Rahat mulla on kasassa. Ikä on ehkä nuori mutta mitä oon muiden nenäleikeltyjen kertomuksia lukenut, niin ainoa asia jota moni sanoo katuvansa on vain se, ettei teettänyt operaatiota jo kymmenen vuotta aiemmin, niin paljon se on kohottanut itsetuntoa ja sitä kautta parantanut elämänlaatua.
Konsultaatiokäyntini jälkeen harkitsin asiaa pari viikkoa. Leikkaus tuntui koko tuon ajan hyvältä päätökseltä. Puhuin töissä esimiehelleni parin viikon vapaasta, jonka mahdollisesti vielä kevään aikana tarvitsisin. Onneksi mulla oli viimevuodelta vapaita ja ylityötunteja sen verran, että ei tarvitse pitää palkatonta. Kun töistä ilmotettiin, että huhtikuun loppuun saisin kahden viikon vapaan, ei mun tarvinnut enää miettiä. Tartuin puhelimeen ja varasin ajan leikkaukseen, joka on 26.4. Oon valtavan onnellinen, että rohkenin viimeinkin tehdä tämän päätöksen. Ja oon varma, että oon sitä vielä leikkauksen jälkeenkin:)

Kiitos,siinä oli paljon mielenkiintoista luettavaa. Toivottavasti tulet sitten myös leikkauksen jälkeen kertomaan miten meni ja miten parantuminen etenee :)

Olen myös miettinyt leikkausta. Ikää on 18v. Ajatellin että 1-2 vuotta odottelen. Nenä on murtunut mutta se ei ole ainut ongelma, nenänpää on pyöreä ja jotenkin paksu ja keskellä tuollainen "syvennys" tms. Olen miettinyt että riittäisi että korjaisi tuon murtumakohdan jossa siis tommonen kyhmy, mutta jos leikkaukseen nyt lähtee niin olisi vähän tyhmää jättää nenänpää tuollaiseksi jos samalla olisi mahdollisuus sekin korjata.

Meir_:lle:
Ne tuttavasi, jotka väkisin sanoivat, että nenässäsi ei ole mitään vikaa, ovat niitä, jotka eivät koskaan toivo itsetuntosi paranevankaan.
Näissä asioissa ei kannata luottaa tuttavien, ystävien tai edes sukulaisten mielipiteisiin. Lähimmät ihmiset ovat susia näissä asioissa.
Se sen sijaan kuullosti hyvältä, kun mainitsit nenäkirurgisi suhtautumisesta. Suomessa nenään erikoistuva plastiikkakirurgi ei lähde operoimaan perusteetta nenää. Toisaalta sinun on hyvä kuunnella myös sitä, että nenäkirurgisi sanoi ensisilmäyksellä sinua katsottuaan, ettei välttämättä olisi ajatellut, että tulet nenän takia. Se on informaatio, jota itse olisin pohdiskellut aika paljon, kun olin menossa nenäleikkaukseen. Eli kirurgi pyrkii olemaan mahdollisimman objektiiivnen potilaansa tavatessaan, eli ikäänkuin testaa itsensä, onko potilaalla silminnähden, objektiivisesti havaittavaa esteettistä "virhettä" nenässä. Mikäli sitä ei ole, nenään ei kirurgi helpolla kajoa.

Itselläni taisi olla kyllä se tilanne, että nenäni oli suoraan sanottuna naisen nenäksi silminnähden ja näkyvästi "outo". Olen erittäin kiitollinen kirurgilleni, että vaikka hän oli erittäin kohtelias, hän osasi asettaa sanansa niin, että sain vakuutettua itseni siitä, että en ole kuvitellut asioita nenästäni. Menin nimittäin oikeasti hakemaan vastausta siihen, että minua oli melkein 39 vuotta häirinnyt kauhea klyyvarini ja että sen voisi myös ammatti-ihminen todeta, että asialle voidaan tehdä jotain. Kirurgi oli niin realisti, että sanoi, että nenää voidaan monelta osin estetisoida ja että täytän tietyt kriteerit.

Onhan selvää, että mitään kauniita nöpöneniä yksikään kirurgi ei Suomessa lähde operoimaan ja se on hyvä se. Mun tilanne oli se, että epäonnistuessaankin leikkaus parantaa nenääni...:=))

Mulla on samanlaisia ajatuksia kuin aloittajalla ja mä oon samaa ikäluokkaa eli myös nuori. Sosiaalinen häpeä on tosiaan suurin kynnyskysymys, haluaisin ettei kaikki saa tietää. En myöskään halua leimautua pinnalliseksi friikiksi, olen mielestäni oikein fiksu ihminen ja aion myös kouluttautua hyvin. Ketjun aloittaja, en haluaisi udella, mutta oletko menossa opiskelemaan, ja jos, niin miten aioit selvitytyä siitä mahdollisesta häpeästä, kun varmaan joihinkin tuttuihin törmää? Rahakaan ei vielä mulla riitä, ja myös opiskelun aloittamisen vuoksi en vielä ole leikkaukseen menossa, vaikka nenä onkin mielestäni todella ruma ja iso ja suorastaan pelottavan näköinen :( lisäksi minussa on paljon muutakin rumaa, joten aion ensin tehdä pienempiä toimenpiteitä, jotta selviän paremmin siihen asti, kunnes pääsen nenäleikkaukseen. Ärsyttää juuri tuo läheisten selittäminen, että vika on mun pään sisällä ja en mä ole oikeasti ruma, vaikka tiedän varmasti, että olen. Mulla on terveet silmät päässä! On inhottavaa kun huomaa joskus ohikulkijoiden katsovan minua vähän halveksien tai kummaksuen, mutta siihenkin äitini väittää, että harhaluuloa... En haluaisi hävetä aina kun liikun kodin ulkopuolella! Jos on positiivisia tai negatiivisia kokemuksia leikkauksista, niin voitteko kertoa, ja myös paikan/kirurgin ja noin-hinnan, pliis? Nimimerkeillä "naaman menetys" ja "harkitkaa tarkkaan", missä/kellä kävitte?

Olisi kiva kuulla Meir_ :n kokemuksia jos vielä tänne tulet , kun eikö sulla tänään ollut se leikkaus? :)

Heippa taas!
Olin joka tapauksessa tulossa tänne takasin kertoon tosta mun operaatiostani, mut olipas mukava huomata että täällä oli erikseen sitä toivottu ja varsinkin edellinen kirjoitus lämmitti mieltä:)
Tosiaan eilen olin Tampereella leikattavana. Voisin sanoa kaiken menneen erittäin hyvin:) Lääkäri ja 3 hoitajaa, jotka avustivat, olivat kaikki ihania, kiitos heille, olen todella tyytyväinen saamaani palveluun!
Operaatio itsessään ei ollut mikään miellyttävin kokemus, arvatakin sen saattaa:) teki aika kipeetä, tehtiin siis paikallispuudutuksessa, mikä ei vienyt nenästä tuntoa kokonaan. Aika ajoin sain kyllä purra hammasta mutta missään vaiheessa en ajatellut, että mihinkä sitä onkaan tullut lähdettyä.
Leikkauksen ajan olin hereillä, pystyin puhumaan jne. Nenästä oli tunto puoliksi turrutettu, kipu ei tuntunut kovana mutta jonkinasteisena kuitenkin. Kaikki leikkelyt, viilaukset ja neulomiset tunsin erinäisinä pistoina ja nipistelyinä. Ikävin oli ehkä ompelu, kun iho neulottiin sierainten sisäpuolelta kiinni. Oisiko kuusi tikkiä laitettu kumpaankin sieraimeen. Aika ajoin siinä sai puristella käsiä nyrkkiin, silmiä kiinni ja hampaita purra yhteen, mutta siedettävissä oli kuitenkin. On sitä maailmassa kovempiakin kipuja ja varsinkin, kun tämä operaatio mulle mun omasta vapaasta tahdosta tehtiin, ja vieläpä melko lailla kevyin perustein, niin katson että pieni kärsimys oli ihan paikallaan, enkä siis valita siitä enempää. Hoitaja kyllä sanoi, että lääkeannosta voidaan lisätä, jos kipu käy oikein kovaksi, eli ei sitä kivun takia kenenkään tarvitse kesken jättää. Mulla itsellä on aika korkea kipukynnys.
Nyt nenä on aika arka, särkee varmaan samalla tavalla kuin jos oisi murtunut. Lastaa ja teippejä pidän viikon. Silmänurkkiin tuli mustelmat jo eilen, heti leikkauksen jälkeeen. Viime yönä ne olivat laajentuneet ja tummuneet, ja silmät ja tuo silmien välinen alue (?) ovat pahasti turvoksissa. Meinasin pelästyä, kun aamulla itseäni peilistä katsoin, mutta toisaalta olen kyllä aika huvittavan näköinen ja otin jo pari kuvaakin itsestäni muistoksi:) Nenästä pisaroi myös verta jonkun verran, kuitenkin niin, että sitä tulee vähemmän ulos, suurin osa kuivuu sisälle sieraimiin. Viimeksi aamulla koitin vanupuikolla kaivella isompia krönttejä pois:P, mutta sekin tekee aika kipeetä. Niistämään ei pysty, jo tuo lasta estää sen ja toiseksi se sattuisi liikaa.
Liikkumista ulkomaailmassa koitan vältellä. En viitsisi viedä roskiksiakaan valoisaan aikaan, kun naapurin mammat päivystävät tuossa pihakeinussa aurinkoa ottamassa. Jos he nyt mut jossakin rappukäytävässä sattusivat näkemään, erehtysivät varmaan luulemaan, että mut on hakattu. No senkin varalta on sentään hyvä, ettei mulla asu tässä miestä, jota voisivat sit syytellä väkivallantekijäksi. Mut niin, parhaani koitan tehdä, ettei mun tarvitsisi täältä kämpästäni mihinkään lähteä. Aattelin, että autolla voin ilta-aikaan ajella käymään äidin ja isän luona tai kaverilla, joka ei asu keskustassa. Muut ystäväni (jotka tästä siis tietävät) käyvät sit tässä mun tykönä ja ovat luvanneet käydä mulle kaupassa ja muutenkin jeesailla, jos jotakin tarvitsen. Kaikkiaan olen kertonut operaatiosta kuudelle ihmiselle, eli niitä kaikkia jotka eivät tiedä, aion vain hienovarasesti vältellä viikon-pari. Sitä paitsi päätin jo etukäteen omistaa nää kaksi viikkoa pääsykoekirjojen lukemiseen, joita en muuten varmaan oisi ehtinyt edes avaamaan, ja vielä kun noi jokakeväiset kiekkokarkelot osuu näille viikoille, niin televisiokin tarjoaa mulle mieleistä ohjelmaa, kerrankin.
Viikon päästä olisi tarkoitus mennä poistattaan nämä härpäkkeest nenästäni. Sillon pitäisi sit jo näkyä, millaiseksi nokka on leikkauksen myötä muotoutunut. Nenänvarren luuta hiottiin molemmilta puolilta, ja kärjestä otettiin rustoa pois, vaikkakin lääkäri sanoi, että rusto oli tosi ohutta, niin ettei kovin radikaalisti uskaltanut poistella, mutta kapeampi ja kärjestä hiukan sirompi nenä on odotettavissa, siis juuri se mitä toivoinkin.
En nyt osaa tiivistää tähän enempää, tulihan tuossa jo tekstiä ainakin, hyvä jos joku jaksaa loppuun lukea. Kyselkää jos on jotain mielessä tai jos multa jäi jotakin oleellista leikkaukseen liittyvää kertomatta. Laitan tänne taas lisää toipumisesta ja viimeistään sit jotakin, kun oon käynyt poistattamassa näitä teippejä ja leikkauksen jäljet on nähtävissä:)

Hei meir_!
Uskaltaisitko kertoa kenellä lääkärillä leikkauksessa kävit ja mitä maksoi?
Itsellä tarkoitus myös leikkauttaa tänä kesänä nenän kärkiosaa (paikallispuudutuksessa menee luulisin). Kiitos jos viitsit vastailla:)

Heips!

Juu voin kertoa, varsinkaan kun ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa tuosta leikanneesta lääkäristä, joka siis oli Jukka Kostiainen. Valitsin hänet koska halusin leikkaukseen ennemmin Tampereelle tai Hämeenlinnaan ihan käytännön syistä. Päätin, että jos löydän hyvän* kirurgin Tampereelta, en edes harkitse vaihtoehtoja Helsingistä, jossa niitä oisi toki ollut huomattavasti enemmän. Hyvän kriteeriksi riitti mulle se, etten löytänyt Jukasta negatiivista kirjoittelua tai huonoa palautetta. Yksi saattoi olla sellainen, jossa asiakas oli pettynyt, kun oli leikannut liian vähän, muuten kaikki olivat erittäin tyytyväisiä paitsi palveluun myös leikkauksen tulokseen. Mäkin voin osaltani jo kertoa olevani tyytyväinen kaikkeen muuhun, tuloksenhan näen sit vasta ensi viikon tiistaina mut hyvät on fiilikset näin etukäteen. Nenä paraneekin mukavasti vaikka simmut on vielä mustat ja hiukan turvoksissa.
Suosittelen lämpimästi käymään konsultaatiossa jos nenäasia mieltänne vaivaa. Mulla oli ajatus leikkauksesta pyörinyt päässä muutaman vuoden, ajatus nenäni rumuudesta jo useampia vuosia. Kun menin konsultaatioon, päätin, että kun sieltä tulen niin päätös on selvä, joko leikkaus tai sitten hylkään ajatuksenkin siitä loppuiäksi.
Konsultaatiossa ei annettu kuvaa siitä miltä nenäni tulisi näyttämään leikkausen jälkeen. Jukka kysyi multa mikä mielestäni nenässäni on vialla ja mitä itse haluisin sille tehtävän. Sitten hän kertoi oman näkemyksensä ja siltä pohjalta tehtiin leikkaussuunnitelma. En tavallaan tiennyt etukäteen miltä nenä tulisi näyttämään vaikka tiesin miten sitä muutetaan. Kysyyhän se luottoa lääkäriin ja siksi on musta tosi tärkeetä myös se, millasen kuvan lääkäristään saa juuri tuon ekan käynnin perusteella.
Itse olin suunnitellut pelkkää nenän kärjen kavennusta ja arvioinut kustannukseksi noin 4000 euroa, mutta Kostiainen oli sitä mieltä että nenäluuta hiotaan varresta ja tehdään koko nokasta kapeampi. Hinnaksi tuli hiukan reilu 5000 euroa, mutta sanosin et joka pennin arvonen oli! On jo nyt niin hyvä olo, vaikken uutta nenääni ole vielä edes nähnyt, että meinaa kyyneleet tulla silmiin kun tätä kirjotan ja ajattelen sitä päivää, kun saan katsoa peiliin, hymyillä ja tuntea itseni kauniiksi ja viehättäväksi.

Kiitos kertomuksestasi:). Itse olen ajatellut Tatu Tarkkaa (Terveystalo/Mehiläinen) kun hänestäkin on monilla hyviä kokemuksia. Periaatteessa voin mennä Helsinkiinkin leikkaukseen, mutta kotipaikkakunnalla se olisi tietty kätevämpää. Toteutettiinko leikkauksesi avotekniikalla vai suljetusti? Ja tehtiinkö sieraimille tai sierainaukoille mitään vai pienenikä ne samalla "itsestään"? Itsellä siis ongelma on juuri nenänpää, se on leveä ja perunamainen pottu joka hymyillessä leviää entisestään ja isohkot sierainaukot ei paranna asiaa. Olen kärsinyt tästä niin kauan, että nyt vaan yksinkertaisesti saa riittää. Rohkaistuin paljon kirjoituksestani, joten taidan heti huomenna varata konsultaatioajan.

Kiitos vielä tuhannesti kertomuksestasi ja kerrohan miten toipuminen etenee ja miltä nenä näyttää kun saat paketin pois;)

Kannattaa rohkaistua ainakin konsultaatioon, eihän se mitään ota jos ei annakaan. Jos sinulla on niin sanottu suomalinen pottu, se ei välttämättä ole edes mahdottoman suuri haaste kirurgille. Minulta on hiottu kunnolla luuta ja muotoiltu uudelleen nenänpää ja siitä tuli erinomainen. Näin jälkikäteen voisin sanoa, että olin aivan liian epäileväinen leikkauksen suhteen, ei tämä leikkaus ole niin ihmeellinen. Tosin se voi kyllä parantaa paljon itsetuntoa, mitä se minulla ainakin teki :=))

Olen samaa mieltä et rohkeesti konsultaatioon! Satasen verran sekin maksaa, mut sieltä lähteissä sit varmaan tiedät kantasi asiaan: Haluatko leikkaukseen vaiko et. Sitten voit alkaa valmistella leikkaukseen liittyviä käytännön juttuja tai jos sanoa hyvästit koko mieltäsi vaivanneelle asialle.
Mun leikkaukseni oli ns. suljettu. Aika pienimuotoinen, aikaa meni leikkaussalissa 2 tuntia ja sen päälle toiset sit makailin sairaalassa. Oon ymmärtänyt et toi avoin on yleensä käytössä ns. vaikeemmissa tapauksissa ja sen jälkeen joutuu oleen sairaalassa yön.
Sieraimista ei ollut erikseen puhetta et niitä pitäisi pienentää, vaikka mullakin on juuri sellaset normit-isohkot ollut, jotka nimenomaan hymyillessä ja muutenkin ilmehtiessä näyttää vielä isommilta. Mut mulla on tunne kun nenääni nyt tästä teippauksien päältä katselen, että sieraimetkin saattaisivat hivenen kutistua. Siitä varmaan jotain mainintaa oli lääkärin puolelta, mutta en muista, olin niin tohkeissani tosta kavennuksesta etten varmaan oisi välittänyt vaikka oisivat leikanneet mulle kolmannen sieraimen, kunhan itse nenä saatiin pienemmäksi:)
Eikä kestä mitenkään kiitellä, kerron asiasta täällä oikein mieluusti. Itselleni oli niin paljon apua tän päätöksen teossa juuri heistä, jotka olivat jo leikkauksessa käyneet ja jakoivat kokemuksensa. Palailen taas asiaan!

Moi!

Kävin sitten viime tiistaina otattamassa teippaukset ja lastat pois. Hoitaja nyppi teipit ja lääkäri tarkasti haavat, hyvin kuulemma paranevat vaik sillon ja siis nytkin mulla on toisessa sieraimessa huomattavasti isompi ompeleista ja kuivuneesta ihokudoksesta ja verestä muodostunut "möhkäle" jota en pirullakaan saa sorkittua pois. Nenään pantiin vielä kevyt teippaus "noin viikoksi", tänään otin sen pois tai se irtosi puoliksi itsestään kun kävin suihkussa.
Sitten asiaan. Teipit poistettuani en ole ihan tyytyväinen. Peilikuvani näyttää oudolta. En odottanut että muuttuisin kaunottareksi, olin kyllä tietoinen, että vain nenääni pienennetään, naamaani ei vaihdeta. Nenäni on vieläkin iso:( Kärki on hyvännäköinen, sellainen kuin toivoin mutta esimerkiksi nenäluun hiontaa (teki tuntuvasti lisää hintaa leikkaukselle) ei huomaa mistään.
Toisaalta nenä on vielä turvoksissa ja arka, ja tosiaan tuo toisessa sieraimessa oleva arpikimppu saa toisen puolen näyttämään hiukan isommalta:) Eli tässä ei kai auta kuin odottaa. Lääkäri sanoi, että ihon asettumisessa uuden "rakennelman" päälle voi mennä aikaa, mutta kun nuori iältäni vielä olen, pitäisi tapahtua suht nopeasti. ? Tällä hetkellä on vähän ristiriitainen fiilis, edelleenkään en kadu mutta kuten sanoin en nyt ole ihan tohkeissanikaan enää. Katsotaan mitä tapahtuu kun jokusia päiviä tässä taas kuluu... Huomenna pitäisi mennä töihinkin, vähän jännittää vaikkei tää muutos tosiaan mikään huomattava ole, ainakaan vielä...

Siis leikkauksestasi on vasta aikaa pari viikkoa?

Ei tulokset vielä näy, nenässä on turvotusta jne, tietääkseni tuo luun hionta turvottaa kun jotkut luukalvot menee siinä tietenkin rikki, eli luunhionnan tulokset näkyy vasta pikkuhiljaa, kyllähän se nenäsi on kaventunut jos luuta on hiottu, jos se ei vielä näy, niin syy on varmaan turvotus, sillä tosiaan käsittääkseni tuo luun hionta turvottaa nenää siitä hiontakohdasta, ja turvotus laskee kun kasvaa uusi luukalvo.

Nyt todella vasta pari viikkoa leikkauksesta, eli todella liian aikaista ruveta vetämään johtopäätöksiä, tämä siis minun mielipiteeni.

Olet varmaan nähnyt kuvissa Michael Jacksonin nenän leikkausten jälkeen ja millainen se oli alkuperäisenä. Siinä esimerkki mitä voi tapahtua. Ja muutenkin voi tulla komplikaatio ja mätiä pois koko nenä. SItten ei ole enää mitä leikata.

http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://sanakari.files.wordpress.com/2009/06/michael-jackson.jpg&imgrefurl=http://sanakari.wordpress.com/2009/06/26/rest-in-peace-michael/&h=356&w=359&sz=32&tbnid=vh-vjqu2sCcLAM:&tbnh=120&tbnw=121&prev=/search?q=michael jackson&tbm=isch&tbo=u&zoom=1&q=michael jackson&hl=fi&usg=__5w35gJ9apzDOMOrqwDbrQ2uAFRA=&sa=X&ei=f1HITbjDNZDJswaxxeCwBA&ved=0CEoQ9QEwBg


http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1147022-talta-michael-jackson-nayttaisi-ilman-kauneusleikkauksia-nyt/

Hei meir_, näyttääkö nenäsi nyt yhtään paremmalta? Onko kukaan tutuistasi, joille siis et ole kertonut, huomannut mitään? Entäs arvet, onko ne miten näkyvät?

Moi! Nenä näyttää samalta kuin ennen leikkausta, plus kärjessä huomaa pienen eron, on siis jo hiukan kapeampi. Hyvin on mennyt tää viikko viime viikonloppusen järkytyksen jälkeen. Lauantaina tosiaan olin hiukan skeptinen, teipit poistettua tuli olo että tässäkö kaikki muutos sit on? Mutta sunnuntai vasta paha olikin, nimittäin aamulla nenäni oli turvonnut ihan valtaviin mittasuhteisiin. Tajusin tuolloin kun katsoin itseäni peilistä, miten paljon nenän koko ja muoto vaikuttaa ulkonäköön. En ole ikinä ollut niin kamalan näköinen. Nenäni oli yhtä leveä kuin suuni:) Töihin oli pakko mennä ja kyllähän mä siellä huomiota herätin, osa kyseli mitä mulle on sattunut. Tuntui todella tyhmältä sanoa, etten tiedä.
Olihan tuosta puhetta että nenä saattaa olla turvoksissa kuukausiakin leikkauksen jälkeen, ja lopullinen tulos on nähtävissä vasta puolen vuoden/vuoden kuluessa. Joten turhaan hermoilin, eikä mua siinä mikään muu oikeastaan ottanutkaan päähän kuin se, että sunnuntai tosiaan oli mulla työpäivä enkä todellakaan olisi halunnut sen näkösenä mennä työpaikalle. Herätin siellä huomiota, ja osa kysyikin mitä mulle on sattunut.
Nyt nenä tosiaan on aikalailla entisen näköinen. On toisaalta hyvä, jos ja kun muutos tapahtuu asteittain, niin mitä todennäköisimmin kukaan asiasta ei-tietävä ei tule mitään huomaamaan. Arpia ei näy ollenkaan, ja ompeleetkin ovat lähes kaikki jo sulaneet. Päivitän tässä taas lisää, kun muutosta tapahtuu.

Mä kävin äskettäin lopputarkastuksessa ja tri Kostianen sanoi että vaikka nenä näyttikin jo hyvältä(toispuoleista turvotusta) että voi mennä 2 vuotta ennekuin se nenä saa lopullisen muotonsa:) luuta kun hiotaan niin aina se turvottaa ja kestää pitkään ennekuin saa lopullisen muotonsa..Kyllä mullakin nenää turvotteli mutta aika pian se helpotti kun pidin kylmäpusseja ahkerasti ja annoin itselleni kevyttä lymfahierontaa...Onnea vaan uudelle nenällesi..(Lymfa kylmäpussit auttaa hyvn koska viikon alle viikossa hävisi mustelmat kokonaan)

Heippa!

Kävin aivan äskettäin nenäleikkauksessa Tampereella ja ihmettelen tuota aiempaa viestiä (meir_), jossa hän oli joutunut kärsimään leikkauksen ajan kivuista ja tunsi jopa ompeleiden laiton. Itse kävin samaisessa sairaalassa, mutta eri lääkärillä ja huomasin myös itse ajoittain puudutuksen vähenevän, mutta kun mainitsin siitä kirurgille niin hän lisäsi välittömästi puudutetta sekä hoitaja lisäsi suonensisäisesti myös kipulääkettä. Kivun ja muutenkin koko leikkauksen suhteen voin sanoa jälkeenpäin, että hammaslääkärin käynti on huomattavasti epämiellyttävämpi kokemus kuin tuo leikkaukseni. Tiimi ja leikkaava lääkäri olivat aivan mahtavia. Ainoa negatiivinen asia on ollut tämä toipumisaika kun missään ei voi päiväsaikaan liikkua lasta nenässä. Vastaan mielelläni, jos jollekin tulee kysymyksiä nenäleikkaukseeni liittyen. Itse mietin sitä viimeiset 15 vuotta ja nyt se on tehty! Tuloksia odotellessa...

Mielenkiinnolla luin tätä ketjua. Olen kärsinyt nenästäni varmaan aina vaikka se tuskin on pahimmasta päästä. Varsi on varmaan ok, mutta sitten päässä on semmoinen "pottu". Mietinkin että pelkkä nenänpään operointi varmaan riittäisi? Pelkään eniten leikkauksessa sitä, että mitä jos nenä jotenkin paranee väärin eli että voiko se nenänpään rusto jotenkin rustottua uudelleen rumaksi? Sillai että näkyy ulospäin jotain möykkyjä? Se on se mun pahin painajainen, nukutus tai kivut eivät pelota. Kommentteja nenästäni olen saanut pari, sivuprofiiliani häpeän. Yritän valokuvissakin aina olla suoraan kameraan kun tuntuu että nenähän se sieltä pilkottaa aina huomiota herättävästi. Mutta te "nenäihmiset" varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan :)

Suosittelen Margus Luhtia.Operoi pottunokkani.Asiallinen ja todella taitava.

Minä olen kärsinyt nokastani jo yli kolmekymmentä vuotta. Olen käynyt leikkauksessa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla (olin silloin noin kaksikymmenvuotias) leikattiin nenänkärkeä pienemmäksi. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa. Toisella kerralla (olin 31-vuotias) leikattiin myös luuta eli poistettiin kyömy ja lisäksi muotoiltiin nenänkärkeä siten, että sieraimet näkyvät nyt myös edestäpäin katsottuna. Kyömy oli kadonnut ja nenä näyttää suoralta sivusta katsottuna, kuten oli toiveenikin, mutta nenä on vielä liian pitkä eli olisi pitänyt kyömyn poiston lisäksi madaltaa nenänvartta. Nenänkärki on liian suuri ja eikä ole symmetrinen. Suunnittelin jo korjausleikkaukseen menoa, mutta asia sitten jäi.
Elämä on kyllä pyörinyt tuon nenän ympärillä ja paljon on jäänyt asioita tekemättä ja paljon varmasti kokematta, koska en nenäni takia kehtaa lähteä paikkoihin, joissa on paljon ihmisiä. Myöskään uimahalliin en kehtaa mennä, koska tukka kastuu ja litistyy ja silloin nenäni suuri koko vain korostuu. Itsetunto on mennyt eikä elämä maistu. Olen myös yrittänyt tappaa itseni asian takia. Tämä tapahtui kun olin 40-vuotias.
Tämä nenäongelma aiheuttaa mulla masennusta. Lääkäri sanoi, että mulla on
dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö! Jos ihmiset on mulle huomautellu mun nenästä, niin ei asia voi olla vain mun pään sisällä. Ja näenhän mä peilistä, että iso nokka mulla on! Oikein sukunokka.
Nyt olen taas miettinyt tuota leikkausasiaa, että jos sitä vielä koittais. Pelottaa vaan epäonnistumisen mahdollisuus, kun tämä ei ole ensimmäinen leikkaus enkä enää ole kovin nuori. Kävin joitakin vuosia sitten eräällä tunnetulla suomalaisella plastiikkakirurgilla näyttämässä nenääni, mutta hän ei suostunut leikkaamaan. Hän sanoi, että nenäni on jo tarpeeksi pitkä. En ymmärrä, mitä hän sillä tarkoitti. Näytty minulle pitkää nenää! :/
Hienoa että täällä voi lukea kokemuksia leikkauksista ja muusta asiaan liittyvästä. Silloin kun aikaisemmin kävin leikkauksessa, ei tätä mahdollisuutta ollut enkä siksi ottanut selvää asiasta sen enempää, vaan menin ensimmäiselle kirurgille, jolta sain ajan nopeasti. Olin tyhmä!

Kaikki tieto hyvistä kirurgeista otetaan kiitollisena vastaa!

Kiitos kovasti teille, jotka olette jakaneet kokemuksianne nenäleikkauksesta, juuri tällaista kaipasin. Muissa ketjuissa vaan väitellään kuka on paras leikkaaja tai kannattaako käydä virossa vai suomessa tai kannattaako käydä ollenkaan.

Minä olen harkinnut leikkausta yli 10 vuotta. Joskus enemmän, joskus vähemmän. En ole päässyt asiassa kuitenkaan edemmäs, joskus vuosia sitten tilasin jonkun tietopaketin nenäleikkauksesta, mutta siihen se jäi. Nyt kerään rohkeutta varatakseni ajan konsultaatiokäynnille. Sen jälkeen pitäisi mennä kai pankkiin pyytämään rahoitusta. Se onkin se suurin este varmaan ollut. Lisäksi minua ahdistaa kertoa perheelleni ja etenkin miesystävälleni leikkauksesta, sillä hän on varmasti sitä vastaan, vaikka kiusoitteleekin minua nenästäni silloin tällöin.

Haluaisin myös ajoittaa leikkauksen esim. kesälomaan, ettei tarvitsisi olla sairaslomalla leikkauksen vuoksi. Olisi jotenkin noloa viedä pomolle lääkärintodistus, jossa syynä lukee joku rhinoplastia. Vai mitä sairausloman syyksi/diagnoosiksi merkataan? Lisäksi meillä töissä kaikki on tosi uteliaita aina jos joku on pois, niin kysellään, että mikä sua vaivaa jne. vaikka se ei kuulu kenellekään.

Mietin myös tällaista, että voiko nenälastan kanssa pitää silmälaseja? Miten ne saa siihen lastan päälle, kun esim. poistuu sairaalasta? Kun mä en näe ilman laseja mitään ja tuskin leikkauksen aikana voi pitää piilolinssejä. Vai voiko?

Miten sitten se leikkauksen maksaminen? Pitikö maksaa etukäteen, sairaalasta poistuessa vai saiko laskun mukaan/postissa kotiin?

Kiitän etukäteen kaikkia, jotka viitsivät vastata!!

Ihana keskustelu ja täältä sain paljon uutta tietoa nenäleikkauksista. Olen 14-vuotias, mutta haaveissa olisi peruskoulun jälkeen nenäleikkaus.
Nyt teistä tuntuu varmastikkin siltä että olen joku pinnallinen kakara. Mutta olen saanut kuulla ikäviä kommentteja jo 2 vuotta, ja ne varmasti jatkuvat.

Eniten leikkaukseen menossa pelottaa se että miten muut hyväksyvät minut sen jälkeen (tutut, sukulaiset, ystävät), ja he joilla on "normaali" nenä varmaan miettivät jotain "Typerä ihminen kun meni vain kauneuden takia leikkaukseen jossa on omat riskinsä". Mutta te, joilla on "epämuotoinen nenä, tiedätte miltä tuntuu ihmisestä jota haukutaan ja pilkataan suoraan tai seläntakana vain nenän taki. Se on suorastaan inhottavaa.

Minua inhottaa katsoa omaaa varjoanikin sivusta päin, kun minulla nyt sattuu olemaan sellainen hyppyri peruna nenä.
Joskus tuntuu kun puhun ihmisten kanssa että he katsovat nenääni, eivätkä silmiäni. Jos nenäni olisi suora ja kapea, olisin kaunis ihminen, omasta mielestäni.

Mutta ihminen olen vain minäkin, eikä nenäni (toivottavasti) erota minua ihmisistä. Mutta ne pirun täydelliset ihmiset joskus vain näyttävät luulevan niin.

Hybyri nenä, kehottaisin sinua kuitenkin odottamaan vähintään siihen asti kun olet 18-vuotias. Nenähän kehittyy läpi elämän ja varsinkin kun olet vielä noin nuori kasvot voivat parissakin vuodessa muuttua ja tulla sopusuhtaisemmaksi ja paremman näköiseksi. Ja lisäksi olen jostain tutkinut, että leikkauksiin pääsisi vasta ollessaan sen 18, ainakin Suomessa. ( En nyt ole aivan varma (: )

Itsekin olen nyt 16-vuotias ja olen haaveillut pienestä korjauksesta jo 13- vuotiaasta. Ennen päätöstä haluan kuitenkin selvittää onko vika vain korvien välissä ja tulevaisuudesssa voisin jopa käydä psykologilla tms.

Ymmärrän kuitenkin enemmän kuin hyvin miltä sinusta tuntuu. Jos ne valvotut ja itketyt yöt vain laskisi yhteen niin luku olisi huimaava ja kun mietin tulevaisuutta voiko mikään olla ainakaan paremmin?

Koulussa kuulun ns. suosittujen ja ''johtavien'' porukkaan, mutta silti en tunne siihen kuuluvani, syynä on se että kaikki kaverini ovat kuin suoraan muotinäytösten lavoilta ja kun itse vilkaisen peiliin en kestä katsoa kuvajaistani. Myös pojat välttelevät minua, olen toki hiljainen, mutta niin on moni muukin ja silti he saavat pojilta huomiota sillä he ovat kauniita. On kamalaa kun itsevarmuus on täysin nollassa, ja ne haukut kuten hyi v*ittu, eivät ainakaan paranna oloa. Ja kun kavereille koittaa kertoa miten pahalta tuntuu kun näyttää tältä, he vain pyörittävät silmiään ja sanovat ''toi on itsesäälimistä, lopeta jo!''. Joten keneltäkään ei saa mitään tukea, vaikka juuri sitä tarvitsisi. Onhan se ymmärrettävää, sillä eivät he voi tietää miltä minusta tuntuu.

Tiedostan hyvin myös sen etten todellakaan leikkauksen jälkeen näytä miss suomelta, mutta ei se ole tarkoituskaan. Haluan vain tuntea itseni ihan kivan näköiseksi, saada menetetyn itsevarmuuden takaisin ja ennen kaikkea saada elämäni takaisin ja lopettaa tämän vatvomisen. Aivan varma en ole myöskään siitä onko leikkaus edes tarpeellinen vai olenko leikkauksen jälkeen yhtä ruma kuin ennen leikkaustakin. Minulla on todella pienet kasvot joten nenän leveys on silmiin pistävä, ei niinkään nenän peruna-pään, vaan varren, onhan se yhtä leveä kuin nenänpää joka on noin puolitoista kertaa tihrut silmäni. ( Eli siis aiiivan valtava, verrattuna ''normaaleihin'' neniin) :D

Leikkauksessa minuakin eniten pelottaa ihmisten suhtautuminen minuun sen jälkeen, komplikaatiot, se ettei nenä olekaan parempi vaan jopa rumempi ja myös se että mitä jos jäänkin koukkuun leikkauksiin. Eli jos nenä ei leikkauksen jälkeen miellytäkkään aivan täysin ja korjaan sen, ja sen jälkeen päätän vielä korjata vähän silmiäni, kulmiani, huuliani ja leukaani. Se olisi aivan järkyttävää ja jopa kamalinta mitä voisi tapahtua.

Minä odotan leikkausta ainakin vielä muutaman vuoden ja tarkastelen ihmisten suhtautumista nenääni ja muutenkin ulkonäkööni. On todella mukava lukea kokemuksia toisten kokemuksia, joten niitä lisää! :)

Huippu toi meir:in tarina! olisi kiva kuulla miltä meir:in nenä näyttää juuri nyt?

Minuakin kiinnostaisi kovasti miltä nenäsi näyttää nykyään? Oletko itse tyytyväinen ja onko kukaan huomannut muutosta? Olen itsekin nyt käynyt konsultaatiossa ja leikkaus on huhtikuussa. Kovasti jänittää, vaikka kyseessä onkin vain nenän kärkiosan muokkaus.

Itselläni ei ole kokemusta nenäleikkauksesta. Toisenlaisesta pieleen menneestä operaatiosta kylläkin joka löytyy tämän linkin takaa.. http://keskustelu.suomi24.fi/node/10464923#comment-53754288
Pääsääntönä voisin sinulle sanoa että harkitse tarkkaan koska lopputulos voi olla täysin järkyttävä ja huonompi kuin lähtötilanne... Eli jos todella koet nenäsi niin häiritseväksi että olet valmis ottamaan riskin pieleen menosta niin se on sinun asiasi mutta muista että jos lopputulos ei olekaan sellainen kuin olisit toivonut vaan jotakin aivan muuta niin millainen sosiaalinen häpeä sinua sitten kohtaa... Itse olen tästä kärsinyt huimasti kun oma operaationi meni piloille...

Haudi!

Olin kokonaan unohtanut tämän foorumin ja sen, että täällä joskus kirjoittelin. Joskus, ikään kuin tuosta olisi aikaa vuosia. Olipa mukavaa huomata, että kuulumisiani on kyselty ja että kirjoitukseni ovat herättäneet positiivisia fiiliksiä niitä lukeneissa. Tosiaan leikkauksestani alkaa olla kulunut puolitoista vuotta. Tarkastuksessa lääkäri sanoi, että paranemisprosessi etenee, mutta lopullinen tulos on nähtävissä noin pari vuotta operaatiosta. Nenäni on kaventunut vähitellen. Asteittaisen muutoksen huomaa parhaiten varta vasten nenästäni otettuja valokuvia toisiinsa vertaamalla. Muutos tapahtuu siis hitaasti. Tuttavapiiristäni ketään, joka ei tiedä mun leikeltävänä käyneen, ei ole asiaa huomannut tai ei ainakaan mulle ole mitään kommentoinut. Ystäväni, joille asiasta olen kertonut, sanovat huomaavansa eron, joskin tuo ero kuulemma enemmän paistaa koko olemuksestani kuin nenästäni.
Nyt kun prosessi alkaa olla loppusuoralla - ajatuksissani se loppuu, kun tuo kaksi vuotta tulee leikkauksesta kuluneeksi - voin vakuuttaa, etten kadu. Välillä en edes muista koko leikkausta, eli traumat ja identiteettikriisit ynnä sosiaaliset häpeät ja itseinhot meni mun osalta menojaan. Pari kertaa olen panikoinut, etteikö se nenä miksikään muutukaan. No, se siitä, kyllähän se muuttunut on. Pari kertaa nokka on omia aikojaan turvonnut nyrkin kokoiseksi (eka kesä leikkauksen jälkeen, helteet.) Pari kertaa olen miettinyt, paljonko 5000 euroa on rahaa... tai no, sitä mietin jo ennen leikkaustakin... Mut useammin ku pari kertaa, joka päivä useita kertoja, oon katsonut peiliin ja todennut, miten ihanaa on tuntea itsensä viehättäväksi ja kauniiksi. Nenäleikkaus oli mun mahdollisuuteni tehdä hyvä teko itselleni - ja onneksi sisäinen (terve) narsisti minussa päätti käyttää tuon mahdollisuuden.

Älkää leikelkö ruumiinosianne. Kaikki jotka leikkaavat ruumiinosiaan vaikuttavat siihen kierteeseen joka naisten mielikuviin syntyy omasta vartalostaan. Siis jos ympäristömme ihmisten ulkonäkö olisi synnynnäinen, olisi myös ihmiset tyytyväisempiä omaan ulkonäköönsä ja vartalon muotoihin.

Vertailu luo riittämättömyyden tunnetta. Todella suuri osa julkisuuden henkilöistä, suurin osa naisista on tehnyt ruumiinosaleikkauksia. Asiaa tutkittuaan sen voi todeta. Jos he kaikki olisivat jättäneet leikkaukset tekemättä, myös muiden naisten käsitys omasta ulkonäöstään olisi miellyttävämpi, kun vertailukohdat olisivat yhtä synnynnäisen näköisiä, kuin itse.

Naisten olisi varmaankin parempi löytää oma persoonallinen miellyttävä kauneuskäsitys itsestään kuin miettiä millaisia kauneuskäsityksiä plastiikkakirurgisesti muunnellut kuuluisuudet ovat luoneet.

Kuuluisuuteen liitetään tietysti alitajuisestikin menestys, kunnia, hyvä toimeentulo, arvostus, taitavuus, kyvykkyys, pärjäävyys ja muita hienoja mielikuvia. Silloin kuuluisan henkilön kasvonpiirteet ja vartalonmuodot myös tuntuvat muista ihmisistä vielä upeammilta, kun niiden allakin on jotain menestyvää. Kasvonpiirteet ja vartalonmuodot ovat kuitenkin useimmiten leikeltyjä. Jos kuuluisa nainen ei olisi leikannut itseään, menestyksen mielikuvia voisi liittää hänen luonnollisen muotoiseen nenäänsä, rintoihin ja vartaloonsa.

Persoonallisen näköiset ihmiset voivat olla hyvin kauniita. Eri ihmisten mielestä eri näköiset muodot ovat kauniita. Ihminen saattaa näyttää eri päivinä eri näköiseltä. Nyky-yhteiskunnan menestyksen ja kuuluisuuden ja tiettyjen tahojen, ei kaikkien siis, luomat kauneusmallit luovat harhaanjohtavia ajatusmalleja siitä miltä ihmisen pitäisi näyttää ja mikä on kaunista ja mikä on hyvää.

Tee itsestäsi kaunis.
Jättämällä leikkauksen väliin, voit olla luomassa synnynnäisen kauneuden luomien kauneusihanteiden yhteiskuntaa.

Ymmärrän, jos jollakin on mielessä vain ulkonäkö ja kasvojen muodot ja se, että ei ole tyytyväinen omaan vartaloonsa. Mutta ymmärrän myös sen, että leikkelemällä vartaloaan ihminen luo maailmaan vain lisää epäluonnollisia kauneusihanteita.

Tämä keskusteluketju on jo aika vanha mutta mielenkiintoinen ja toivon että keskustelujoita vielä riittää.olen 45v ja kerään rohkeutta mennä nenäleikkaukseen.sivuprofiilini on suht ok mutta edestäpäin nenäni on leveä ja hallitseva ja joka kerran kun nauran tunnen häpeää koska nenäni leviää valtavaksi! Olen käynyt kahdessa konsultaatiossa ja minua ei pelota muu kuin leikkauksen jälkeinen tukkoisuus ja puoli-istuma asennossa nukkuminen.minulla on kroonistuneita unihäiriöitä(4 lapsen jälkeen...) enkä pysty nukahtamaan jos ilma ei kulje nenän kautta tai jos en voi nukkua kyljelläni.kuulisin mielelläni kokemuksia siitä,kuinka kauan tukkoisuus kestää.se on tietenkin yksilöllistä,mutta jotain kokemuksia olisi ihanaa kuulla.pelkään nukkumattomuutta ja sen seurauksia.on kuitenkin jaksettava hoitaa lapset ja arki...

Olen menossa nenäleikkaukseen Luhtille ensiviikolla. Mietin leikkausta pitkään, kävin konsultaatiossa jo vuonna 2014. Vihdoin uskalsin varata ajan ja tehdä haaveesta totta. Hieman alkaa jo jännittämään, mutta kirurgista olen kuullut niin paljon hyvää, että luottavaisin mielin olen lähdössä.

Toipumisessa mietityttää nukkuminen ja muutenkin hengittäminen 24/7 suun kautta, kun kuulemma rohtuu huulet helposti. Syöminen voi olla vaikeaa, kun ei saisi pureskella mitään liian kovaa. Ja se, ettei hiuksia pääse pesemään kunnolla viikkoon tuottaa jo ahdistusta etukäteen :D Mutta nämä ovat pientä siihen nähden jos lopputulos on sellainen kuin on aina toivonut :)

Ainiin ja menen tosiaan poistattamaan kyömyn ja muokkaamaan hieman nenänpäätä :) Oma nenäni on hyvä edestä, kapea ja siro. Sivuprofiili on ihan ok, sillä kyömyni on aika pieni. Mutta ns 3/4 profiili häiritsee minua, siinä näkyy pieni kyömyni sekä "roikkuva" sierainten väli. Tästä kulmasta nenänpääni näyttää pallomaiselle ja pitkälle.

Hei kaikki täällä kirjoitelleet! Kiitos tästä ketjusta, olen hakenut tietoa nenäleikkauksesta, etenkin kokemuksista, mutta aika vähän löytyy Suomesta. Miten tähän ketjuun kommentoineet ihmiset, päädyittekö leikkaukseen ja miten meni?

Kaveri haaveili leikkauksesta 15 vuotta; 30- vuotiaana päätti mennä. Leikkauksessa viilattiin kyömy pois ja kavennettiin nenänpäätä. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen... Paitsi eihän nenä parantunutkaan. Nyt 5 vuoden jälkeen nenä kaverilla edelleen turpoilee ja kipuilee. Kyömy saatiin pois mutta mielestäni nenänpää on samankokoinen kuin ennen leikkausta. Nenä on myös jatkuvasti tukossa. Kaveri sanonu jälkeenpäin ettei taida katua mitään yhtä paljon kuin sitä leikkausta.
NIIN että miettikää tarkkaan...

Olisiko vastaajan ystävälle jotain hermovaurion tapaista jäänyt leikkauksesta?
Minulla murtui nenäluu ja siihen jäi hermovauriota. Vielä vuosien jälkeen vähän pistelee. Ja rumakin on, vino kyömy jäi.
Lääkärin mielestä jos tätä lähtis korjaa nii vois vaa pahentaa tilannetta...

Itse olen vasta alle 18-vuotias ja en vain kerta kaikkiaan pidä nenästäni. Se on leveä edestä päin ja myös hiukan pitkä. Joskus pienempänä kiusattiin ison nenän takia ja aina olen toivonut että olisi pienempi sirompi nenä. Olen nyt katsellut jonkin verran eri kokemuksia nenäleikkauksista ja olen päättänyt että sinne menisin. Halusin jo nuorempana tehdä nenäleikkauksen mutta vanhempani eivät suostuneet. Olisiko kellään sanoa minkä hintaisia ne yleensä ovat?

Laaja nenäleikkaus nukutuksessa vain ulkonäöllisin perustein maksaa n. 7000 euroa 24% alv, eli n. 9000 euroa. Jos samalla korjataan hengitys- tms. ongelmia, alvia ei tule.

Nenäleikkaus ei ole pieni ja riskitön operaatio. Harkitse vakavasti ja hae tietoa mahdollisimman paljon. Realself-sivustolta näkee muiden kokemuksia.

Mä olin juuri ekassa konsultaatiossa ja sain kirurgilta hinta-arvion ja yleensäkin myöntävän vastauksen leikkaukseen. Tuntuu kuitenkin vaikealta puhua asiasta monenkaan ihmisen kanssa, joten oon kolunnut nettiä läpi etsien vertaistukea. Haluaisin niin kovasti löytää ihmisiä samassa tilanteessa ja perustaa wappiryhmän jossa yhdessä tukea toisiamme ja antaa vinkkejä toisillemme. Niin iso asia, että yksin en pysty sellaista läpi käymään :(

Kiinnostaisiko jotakuta jopa lähteä messiin leikkaukseen ulkomaille? Suomessa ei tunnu oikein löytyvän ammattitaitoa. Kalliimmaksi ei ainakaan tulisi.