Nyt olisi hyvä tuoda esille aiheeseen liittyen, mikä oikeastaan on kummin tarkoitus ja tehtävä. Käsittääkseni hänen osaltaan pitäisi huolehtia jo varhaislapsuudesta alkaen siitä, että lapselle aletaan opettaa kristillisen uskon perusteita ja elämäntapaa, jossa kristillisyys on oleellinen osa ihmisen elämää. Jos lapsi kasteen jälkeen jätetään hengellisessä mielessä heitteille, niin ettei hän saa kodin ja kummin toimesta mitään uskonopetusta, hänet on oikeastaan kastettu ihan turhaan.
Ei pelkkä kaste ketään pelasta, ilman Jumalan sanan opetusta ja sitä että myöhemmin, ymmärryksensä mukaan, kun Jumalan armo vetää ihmistä puoleensa, hän voi tehdä tietoisen valinnan lähteä elämään Jeesusta seuraten. Valinnan voi jättää myös tekemättä ja elää synnillisesti rellestäen, tai vain ns. "hyvää" elämää eläen, mutta ilman todellista yhteyttä Jumalaan. Jumala voi kutsua vielä toistamiseenkin tai jopa kolmasti ihmisen elämän aikana. Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että kun aikaa kuluu, niin aina se tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi ihmiselle, tehdä se elämänsä tärkein ratkaisu -lähteä seuraamaan Jeesusta.
Olisi hyvä jos voisitte kertoa, millaista on hyvä kummius, miten sitä voi toteuttaa. Miten kummilasten hengellistä opetusta ja -kasvua voi oikealla tavalla valvoa ja toteuttaa. Itse olen aikoinani käynyt lapsena sunnuntaisin pyhäkoulussa, mutta vieläkö niitä tms. on lapsille tarjolla?
http://www.helistin.fi/kirkko-lahellasi/artikkelit/kirkko-uutisoi-6553185/kerro-kummitarina-voita-kirjapalkinto-3203616
Laitoin tuolle sivulle oman kommenttini aiheesta:
"Tämäpä onkin hyvä puheenaihe! "Miten olet muistanut kummilastasi". On muuten todella hyvä kysymys, jota monien kummien olisikin kai syytä oikein pysähtyä miettimään. Nimittäin siinä mielessä kun ajatellaan kummiuden merkitystä hengellisessä mielessä. Vai saako tällaista aspektia nykyisessä, Jumalasta paljolti vieraantuneessa yhteiskunnassa enää ottaa edes esille?
Niin siinäpä vasta onkin kysymys. Mutta eikös siitä juuri olekin kysymys -kummiudessa? Vai onko kummius nykyään vain joku heppoinen ja merkityksetön, tai muun merkityksen omaava asia? Onko nyt niin, ettei tällaista kysymystä saisi ottaakaan esille, kun nykyään, jos aiheesta yrittää aloittaa keskustelun, niin monet alkavat heti mantramaisesti hokea, että "uskonasiat ovat jokaisen ihan vain henkilökohtaisia asioita"...? Missä sellainen määritelmä on laadittu? Käsittääkseni tuolle väittämälle ei ainakaan raamatullisesti löydy mitään perustelua. Pikemminkin päinvastoin, kun ajatellaan mm. Jeesuksen ns. "lähetyskäskyä", jonka hän jätti seuraajilleen. Se on sitten eri asia, jos emme halua olla Jeesuksen seuraajia, mutta jos niin on, niin miten voi sitten alkaa lapselle kummiksi?
Niin onhan se ihan hyvä kysymys, jonka yhteydessä on jokaisen kummin hyvä miettiä myös omaa hengellistä tilaansa. Ollaanko itse sellaisessa tilassa, että voidaan seurata ja huolehtia myös kummilapsen hengellistä kasvua? Keskusteleeko kummi vastuunsa mukaisesti lapsen kanssa hengellisistä, kristinuskon asioista? Tai hakeeko kummi, edes joskus, kummilapsensa vaikka kirkkoon tms., jos hänen omat vanhempansa eivät "kiireiltänsä" tai muusta syystä aina pääse lähtemään...?
Eivätpä ole ollenkaan turhia asioita, mietittäväksi. Samalla voi miettiä laajemminkin, millaisessa tilassa maamme on nykyään, siis hengellisessä mielessä. Ja miettiä niitä kerrannaisvaikutuksia, mitä jo nyt on nähtävissä, kun kristilliset perusarvot tuntuvat olevan monille jo täysin tuntemattomia käsitteitä. Individualismi hedonismi sen sijaan kukoistaa ja sitä ”sanomaa” julistetaan mm. täällä ”terveys”-sivuilla, mutta siihen nähden onkin pahoinvointi nykymaailmassa kovasti vain yleistä.
Tosiasia on edelleen kuitenkin se, että ihminen on kolmijakoinen kokonaisuus; henki sielu ja ruumis. Nuo kaksi viimeistä yleensä saavat kyllä kovasti huomiota osakseen, mutta kovin suurella osalla ihmisistä henki ei saa mitään ns. ”hengellistä ravintoa”. Se on varmasti eräs suurimmista syistä, mistä ihmisten pahoinvointi nykyään johtuu, tarkoittaen siis ei-ulkonaista huonovointisuutta. (Huom. hengellinen ei ole sama kuin sielullinen, jota voidaan ”ruokkia” mm. ns. taidenautinnoilla.)
Jumala maatamme, päättäjiämme ja kansaamme Siunatkoon ja johdattakoon oikeaan suuntaan! "...Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa..."
Ei pelkkä kaste ketään pelasta, ilman Jumalan sanan opetusta ja sitä että myöhemmin, ymmärryksensä mukaan, kun Jumalan armo vetää ihmistä puoleensa, hän voi tehdä tietoisen valinnan lähteä elämään Jeesusta seuraten. Valinnan voi jättää myös tekemättä ja elää synnillisesti rellestäen, tai vain ns. "hyvää" elämää eläen, mutta ilman todellista yhteyttä Jumalaan. Jumala voi kutsua vielä toistamiseenkin tai jopa kolmasti ihmisen elämän aikana. Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että kun aikaa kuluu, niin aina se tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi ihmiselle, tehdä se elämänsä tärkein ratkaisu -lähteä seuraamaan Jeesusta.
Olisi hyvä jos voisitte kertoa, millaista on hyvä kummius, miten sitä voi toteuttaa. Miten kummilasten hengellistä opetusta ja -kasvua voi oikealla tavalla valvoa ja toteuttaa. Itse olen aikoinani käynyt lapsena sunnuntaisin pyhäkoulussa, mutta vieläkö niitä tms. on lapsille tarjolla?
http://www.helistin.fi/kirkko-lahellasi/artikkelit/kirkko-uutisoi-6553185/kerro-kummitarina-voita-kirjapalkinto-3203616
Laitoin tuolle sivulle oman kommenttini aiheesta:
"Tämäpä onkin hyvä puheenaihe! "Miten olet muistanut kummilastasi". On muuten todella hyvä kysymys, jota monien kummien olisikin kai syytä oikein pysähtyä miettimään. Nimittäin siinä mielessä kun ajatellaan kummiuden merkitystä hengellisessä mielessä. Vai saako tällaista aspektia nykyisessä, Jumalasta paljolti vieraantuneessa yhteiskunnassa enää ottaa edes esille?
Niin siinäpä vasta onkin kysymys. Mutta eikös siitä juuri olekin kysymys -kummiudessa? Vai onko kummius nykyään vain joku heppoinen ja merkityksetön, tai muun merkityksen omaava asia? Onko nyt niin, ettei tällaista kysymystä saisi ottaakaan esille, kun nykyään, jos aiheesta yrittää aloittaa keskustelun, niin monet alkavat heti mantramaisesti hokea, että "uskonasiat ovat jokaisen ihan vain henkilökohtaisia asioita"...? Missä sellainen määritelmä on laadittu? Käsittääkseni tuolle väittämälle ei ainakaan raamatullisesti löydy mitään perustelua. Pikemminkin päinvastoin, kun ajatellaan mm. Jeesuksen ns. "lähetyskäskyä", jonka hän jätti seuraajilleen. Se on sitten eri asia, jos emme halua olla Jeesuksen seuraajia, mutta jos niin on, niin miten voi sitten alkaa lapselle kummiksi?
Niin onhan se ihan hyvä kysymys, jonka yhteydessä on jokaisen kummin hyvä miettiä myös omaa hengellistä tilaansa. Ollaanko itse sellaisessa tilassa, että voidaan seurata ja huolehtia myös kummilapsen hengellistä kasvua? Keskusteleeko kummi vastuunsa mukaisesti lapsen kanssa hengellisistä, kristinuskon asioista? Tai hakeeko kummi, edes joskus, kummilapsensa vaikka kirkkoon tms., jos hänen omat vanhempansa eivät "kiireiltänsä" tai muusta syystä aina pääse lähtemään...?
Eivätpä ole ollenkaan turhia asioita, mietittäväksi. Samalla voi miettiä laajemminkin, millaisessa tilassa maamme on nykyään, siis hengellisessä mielessä. Ja miettiä niitä kerrannaisvaikutuksia, mitä jo nyt on nähtävissä, kun kristilliset perusarvot tuntuvat olevan monille jo täysin tuntemattomia käsitteitä. Individualismi hedonismi sen sijaan kukoistaa ja sitä ”sanomaa” julistetaan mm. täällä ”terveys”-sivuilla, mutta siihen nähden onkin pahoinvointi nykymaailmassa kovasti vain yleistä.
Tosiasia on edelleen kuitenkin se, että ihminen on kolmijakoinen kokonaisuus; henki sielu ja ruumis. Nuo kaksi viimeistä yleensä saavat kyllä kovasti huomiota osakseen, mutta kovin suurella osalla ihmisistä henki ei saa mitään ns. ”hengellistä ravintoa”. Se on varmasti eräs suurimmista syistä, mistä ihmisten pahoinvointi nykyään johtuu, tarkoittaen siis ei-ulkonaista huonovointisuutta. (Huom. hengellinen ei ole sama kuin sielullinen, jota voidaan ”ruokkia” mm. ns. taidenautinnoilla.)
Jumala maatamme, päättäjiämme ja kansaamme Siunatkoon ja johdattakoon oikeaan suuntaan! "...Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa..."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikä on kummi?
milloin ja miksi luterilainen lahko muutti kasteen todistajat kummeiksi?
Minusta sellaisessa lapsuudessa ei ole mitään hyvää, jos lapselle valehdellaan olemattomista olennoista.
Raamatullinen järjestys on:
Sanan ja evankeliumin julistaminen, kehoitus parannukseen, josta he jotka ottavat Sanan vastaan ja uskovat kastetaan! Heitä tulee sitten opettaa ja kasvattaa Kristuksen Tiellä!
Raamattu ei opeta pelastusta pelkän kasteen kautta, ei liioin sylivauvakastetta.
Pelastus tapahtuu yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden ja Hänen kauttansa!
Ei ne tekstit totuudeksi muutu, vaikka itse niihin uskot :)
Otatko sieltä tarukirjasta myös lastenhoito-ohjeet?
"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa."
"Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta."
"Hulluus tarttuu helposti nuorukaiseen, mutta kunnon kuritus ajaa sen pois."
"Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole."
"Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä."
"niin hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä."
Tiukkaa settiä. Onneksi noista joutuu tänä päivänä oikeuteen, eikä jumalaa näy missään.
Alun perin kaste oli paholaisen häätämistä. Myöhemmin evankelis-luterilainen kirkko luopui paholaisen häätämisestä kasteen yhteydessä, mutta paholaisten häätämistä esiintyy edelleen eri puolilla maailmaa. Nykyisen evankelis-luterilaisen opin mukaan kaste on ns. pyhä toimitus, jossa lapsi otetaan lahkon jäseneksi.
Kaste ei ole koskaan ollut nimenantojuhla ..... lukekaa sitä tarukirjaanne
kummi voi myös erota kirkosta ja jatkaa kummina oloaan
kummin tehtvää ei ole Jumala ja Jeesus asettanut vaan sen on asettanut lapsiakin noitarovioilla tappaneen rikollisuuden herra epäjumala.
Kummi, perisynti, lapsikaste jne ovat sanoja joita Jumala ja Jeesus ei ole käyttäneen vaan Heitä pilkaten rikollinen kristinuskon lisää Heidän Sanaan oppeja jotka ovat saatanasta.
Kummin tehtävä on palkatta paimentaa nuoria pysymään lapsia tappaneen rikollisuuden herran orjuudessa ja näin toimien pyrittävä pitämään hengellisesti tapettua lasta (risti otsaan pakko kasteessa, kuolleen merkki) pois siitä Jumalan Valtakunnan kaltaisuudesta josta Jeesus Omalla Sanallaan on opettanut.
--
VT
5Moos 12:32. Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois."
UT
Joh. Ilm. 22:18, 19 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
SUOMEN PERUSTUSLAKI:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
2 luku
Perusoikeudet
6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
>>Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.
7 §
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.
---
Perustuslain 11 §:n mukaan "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."
---------------
YKSI DEMOKRAATTINEN LAILLA SUOJATTU OIKEUS ON USKONVAPAUS. SITÄ EI TULE PUOLUSTUS KYVYTTÖMILTÄ LAPSILTAKAAN VARASTAA PAKKO LAPSIKASTEELLA!
Minun kummini ei polttanut minua kertaakaan roviolla, mutta hän onkin eronnut kirkosta.
@@@ Perustuslain 11 §:n mukaan "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." @@@
Kannatan 100% ja suutun vimmatusti, jos joku tulee pakottamaan minut mukaan leikkeihinsä.