On hyvin tärkeää ymmärtää sapatin todellinen merkitys. Mooseksen laissa (3Moos 23) mainitut seitsemän erilaista juhlasapattia samoinkuin sapattivuodet olivat vain esikuvallisia varjoja tulevasta (Kol 2:16). Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa (Hepr 4:9-10).
Me voimme päästä todelliseen sapatinlepoon Kristuksessa. Soutamalla emme koskaan pääse siihen lepoon, mihin pääsemme, jos annamme tuulen täyttää purjeet. Emme voi pelastua sapattia viettämällä, emmekä edes viettää todellista sapattia, ennenkuin Jeesus on saanut pelastaa meidät ja astua purteemme.
Sapatin Herran tullessa takaisin maan päälle, koko maa, joka nyt kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita, saa sapattivuoden määräysten esikuvan mukaisesti kokea todellisen sapatinlevon, kun koittaa ihmiskunnan seitsemäs millenium, tuhat vuotta kestävä aika, jolloin Sapatin Herra Jeesus Kristus hallitsee. Silloin ei leijonakaan saalista, vaan syö ruohoa lampaan kanssa samalla laitumella. Tuona aikana joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra. (Jes 66:23)
Mitä viikkosapattiin tulee, niin ratkaisevan tärkeää on se, että sapatti asetettiin ihmistä varten (Mark 2:27). ihmisen parhaaksi, ei ihmisen kiusaksi. Ihminen ei ole sapattia varten. Vaan heti kun Jumala oli ihmisen luonut, Hän asetti joka seitsemännen päivän lepopäiväksi. On kokeiltu sellaistakin rytmiä, että vain joka kymmenen päivä oli lepopäivä. Sitä rytmiä ihminen ei kestänyt.
Me käytämme hyvin pakanallisia viikonpäivänimityksiä. (Sunday = auringonpäivä). Mutta jo venäjän puolella lauantai on суббота (sapatti) ja sunnuntai on воскресенье (ylösnousemus). On tärkeää tehdä ero näiden päivien välillä. Sapatti on Herran pyhittämä lepopäivä, sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä. Viikkosapatti alkaa perjantaina auringon laskiessa ja päättyy lauantaina auringon laskiessa.
Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä. Ja sitten heti kun sapatti oli ohi, eli lauantaiehtoolla he kokoontuivat keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa. He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona, joka aloitti viikon ensimmäisen päivän. Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin muistelemaan Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, oli juuri se hetki, jolloin Jeesus nousi maan povesta, jossa Hän oli ollut kolme päivää ja kolme yötä. Jeesus kuoli ristillä keskiviikkona suuren sapatin eli juhlasapatin valmistuspäivänä. Ja Hänet pantiin hautaan sitten kiireellä juuri ennen tuon juhlasapatin alkamista keskiviikkoillalla. Ja sitten oltuaan kolme päivää ja kolme yötä maan povessa, Hän nousi ylös haudasta. Siis sapatinpäivän ja viikon ensimmäisen päivän taitehetkessä.
Kun Luukas kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta, joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti, hän ei suinkaan puhu mitään päivästä, ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä". Alkutekstissä lukee: Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7). Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä sapatin vartiohetkien jälkeen he olivat kokoontuneet. Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön. Tuo sanonta liittyy juutalaisten perinteiseen sapatinpäivän Messiasateriaan, joka oli lupa nauttia vasta pimeän tullen kun tähdet näkyivät kirkkaasti. Siihen asti puhujan piti pitkittää puhettaan Messiaan salaisuuksista. Luukas kertoo, että tuona yönä monta lamppua oli palamassa. Ja nehän suitsevat. Ja niin pieni poikanen vaipui syvään uneen ja putosi ikkunasta. Poika virkosi eloon. Ja sitten keskiyöllä murrettiin leipää. Tilaisuus jatkui aamuun asti. Eli tuon kokoontumisen päättyessä viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia, päivä sarasti jo, ja Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.
Tuota päivää, jonka alkajaisiksi lauantaiehtoona Kristityillä oli tapana kokoontua ehtoolliselle, alettiin toisella vuosisadalla kutsua Herran päiväksi. Ja sitten 300-luvulla Konstantinus määräsi kristityt noudattamaan auringonpäivää lepopäivänä. Ja muutama vuosikymmen myöhemmin Laodikean kirkolliskokous kielsi kristityiltä lauantain pitämisen lepopäivänä. Noin puolitoista tuhatta vuotta myöhemmin alettiin uudestaan eri puolilla maailmaa eri uskovien ryhmissä viettämään lepopäivää sapattina. Ellen G White ja hänen miehensä James olivat aloittaneet sapatinvieton vuonna 1846, ja he alkoivat ponnekkaasti käännyttää adventisteja samalle tielle. Ja niin syntyi seitsemännen päivän adventismi. Eikä tässä sinänsä mitään väärää ole. Päinvastoin. Siis siinä, että viettää sapattia lauantaina.
Me voimme päästä todelliseen sapatinlepoon Kristuksessa. Soutamalla emme koskaan pääse siihen lepoon, mihin pääsemme, jos annamme tuulen täyttää purjeet. Emme voi pelastua sapattia viettämällä, emmekä edes viettää todellista sapattia, ennenkuin Jeesus on saanut pelastaa meidät ja astua purteemme.
Sapatin Herran tullessa takaisin maan päälle, koko maa, joka nyt kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita, saa sapattivuoden määräysten esikuvan mukaisesti kokea todellisen sapatinlevon, kun koittaa ihmiskunnan seitsemäs millenium, tuhat vuotta kestävä aika, jolloin Sapatin Herra Jeesus Kristus hallitsee. Silloin ei leijonakaan saalista, vaan syö ruohoa lampaan kanssa samalla laitumella. Tuona aikana joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra. (Jes 66:23)
Mitä viikkosapattiin tulee, niin ratkaisevan tärkeää on se, että sapatti asetettiin ihmistä varten (Mark 2:27). ihmisen parhaaksi, ei ihmisen kiusaksi. Ihminen ei ole sapattia varten. Vaan heti kun Jumala oli ihmisen luonut, Hän asetti joka seitsemännen päivän lepopäiväksi. On kokeiltu sellaistakin rytmiä, että vain joka kymmenen päivä oli lepopäivä. Sitä rytmiä ihminen ei kestänyt.
Me käytämme hyvin pakanallisia viikonpäivänimityksiä. (Sunday = auringonpäivä). Mutta jo venäjän puolella lauantai on суббота (sapatti) ja sunnuntai on воскресенье (ylösnousemus). On tärkeää tehdä ero näiden päivien välillä. Sapatti on Herran pyhittämä lepopäivä, sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä. Viikkosapatti alkaa perjantaina auringon laskiessa ja päättyy lauantaina auringon laskiessa.
Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä. Ja sitten heti kun sapatti oli ohi, eli lauantaiehtoolla he kokoontuivat keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa. He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona, joka aloitti viikon ensimmäisen päivän. Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin muistelemaan Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, oli juuri se hetki, jolloin Jeesus nousi maan povesta, jossa Hän oli ollut kolme päivää ja kolme yötä. Jeesus kuoli ristillä keskiviikkona suuren sapatin eli juhlasapatin valmistuspäivänä. Ja Hänet pantiin hautaan sitten kiireellä juuri ennen tuon juhlasapatin alkamista keskiviikkoillalla. Ja sitten oltuaan kolme päivää ja kolme yötä maan povessa, Hän nousi ylös haudasta. Siis sapatinpäivän ja viikon ensimmäisen päivän taitehetkessä.
Kun Luukas kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta, joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti, hän ei suinkaan puhu mitään päivästä, ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä". Alkutekstissä lukee: Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7). Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä sapatin vartiohetkien jälkeen he olivat kokoontuneet. Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön. Tuo sanonta liittyy juutalaisten perinteiseen sapatinpäivän Messiasateriaan, joka oli lupa nauttia vasta pimeän tullen kun tähdet näkyivät kirkkaasti. Siihen asti puhujan piti pitkittää puhettaan Messiaan salaisuuksista. Luukas kertoo, että tuona yönä monta lamppua oli palamassa. Ja nehän suitsevat. Ja niin pieni poikanen vaipui syvään uneen ja putosi ikkunasta. Poika virkosi eloon. Ja sitten keskiyöllä murrettiin leipää. Tilaisuus jatkui aamuun asti. Eli tuon kokoontumisen päättyessä viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia, päivä sarasti jo, ja Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.
Tuota päivää, jonka alkajaisiksi lauantaiehtoona Kristityillä oli tapana kokoontua ehtoolliselle, alettiin toisella vuosisadalla kutsua Herran päiväksi. Ja sitten 300-luvulla Konstantinus määräsi kristityt noudattamaan auringonpäivää lepopäivänä. Ja muutama vuosikymmen myöhemmin Laodikean kirkolliskokous kielsi kristityiltä lauantain pitämisen lepopäivänä. Noin puolitoista tuhatta vuotta myöhemmin alettiin uudestaan eri puolilla maailmaa eri uskovien ryhmissä viettämään lepopäivää sapattina. Ellen G White ja hänen miehensä James olivat aloittaneet sapatinvieton vuonna 1846, ja he alkoivat ponnekkaasti käännyttää adventisteja samalle tielle. Ja niin syntyi seitsemännen päivän adventismi. Eikä tässä sinänsä mitään väärää ole. Päinvastoin. Siis siinä, että viettää sapattia lauantaina.
Vastaukset 15
Vanhimmat
todellakaan merkitse yhtään mitään yhdellekään adventistille?
Kun Jeesus tulee toisen kerran, Hän ei edes astu
tämän maan päälle, vanhurskas kun on.
Hänen enkelinsä kokoavat hänen pelastettunsa maan 4 kulmalta. ja Kristuksessa kuolleet herätetään
ja hän vie omansa tämän maan päältä tuhanneksi vuodeksi taivaaseen, jossa me tuomitsemme
tänne kuolleina jääneet maan asukkaat.
Maa jää tyhjäksi ja autioksi planeetaksi, joten madotkin kuolevat.
Naurattaa ajatuskin että Jeesus suostuisi asumaan kaatopaikkojen ja
autonromuken , kuten ladojen, fiattijen, ja madzojen keskellä
Aloituksesta:
" Tuota päivää, jonka alkajaisiksi lauantaiehtoona Kristityillä oli tapana kokoontua ehtoolliselle,
alettiin toisella vuosisadalla kutsua Herran päiväksi. "
Ennen tuota uudistusta ehtoollista vietettiin sapatin JÄLKEISEN päivän ehtoona eli ylösnousemuspäivän ehtoona. Kuuluuhan HPE ylösnousemuksen yhteyteen paremmin kuin sapatin. Adamin muisto sopii sapattiin,
luomisen muistopäivään.
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.
Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville,
ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka.
EI TIKKUA RISTIIN
Tiesitkö benedi että sinä et saa sapattina laittaa tikkua ristiin, et edes yhtä tulitikkua taittaa ristiin?
En tiedä onko laki vielä valmis, mutta ästä on ennakkopäätös ...
4. Moos. 15.
Sapatin rikkojan rangaistus
32 Israelilaisten ollessa autiomaassa tavattiin muuan mies keräämästä polttopuita sapattina.
33 Ne, jotka olivat tavanneet hänet puita keräämästä, veivät hänet Mooseksen, Aaronin ja kansan eteen.
34 Miestä pidettiin vangittuna, koska ei vielä ollut selvää määräystä siitä, mitä tällaisessa tapauksessa oli tehtävä.
35 Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Se mies on surmattava. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi leirin ulkopuolella."
36 Niin kansa vei miehen leirin ulkopuolelle ja kivitti hänet hengiltä Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti.
Tämä koskee sinua, benedi, joka väität pitäväsi sapatin.
Mitähän taas tuollakin tarkoitit, benedi, selvää emme saaneet:
"Kun Jeesus tulee toisen kerran, Hän ei edes astu
tämän maan päälle, vanhurskas kun on."
On kirjoitettu ...
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Sak. 14:1&rnd=1296924459028
Sak.14:4
Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso.
Job 19:25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Benedi, tuntuu kuin et olisi ikinä Raamattua avannut!
Ladakuski pääsee taivaaseen! Hän ei ole saanut elämässään mitää hyvää, kuten rikasmies.
Herra on armollinen varsinkin takavetosen Ladan omistajalle.
Et tiedä, kuinka tämä kuski siunaa itsensä ennen matkaa, eihän autossa ole turvatyynyjäkään ja turvavöiden kiinnitys ei täytä EU- standardia. Sen tähdenhän sen myynti loppui v. 1997.
Mutta hyvä kun muistutit, avaanpa ensi kertaa Raamatun ja katson.
mitä minulle rakkaaksi käynyt Aasinvarsani ajattelee!?
Ihan oikeita säädöksiä esitit minulle ja meille muillekin...mutta minähän jo sanoin' että aasinvarsa on vielä varsa, tyhmä ja kokematon raamatun säädöksien tulkinnnassa!
Oletkohan smaa suku aaseille jolla Jeesus ratsasti...sillä kun itse viisaus
ratsastaa aasilla, niin sellaisen aasin puhekin on järkevää puhetta!
Mutta sääli on siinä, ettei hankitut ominaisuudet periydy
" Ja hän pyyhki pois sen kirjoituksen ( tuon jonka aasi kirjoitti benedille),
säädöksineen ( ettei saa laittaa tikkua ristiin), joka oli meitä vastaan ja oli
meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin"
Kol 2: 14
Se, aasi jolla Jeesus ratsasti on tämän asian varmaan tiennyt, 2000v sitten,
sillä joku varmasti ratsasti Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen aasilla kirkkoon!
Mutta tämä aasi ratsastaa tyhmyyden selässä,..Beeteliin katsomaan epäjumalaansa,
ja yhä tyhmemmäksi tulee!
Onneksi avasin ihan eka kertaa raamatun, ja heti tuli tuollanen peukalo
teksti, joka rauhotti aasin varsan pilttuuseensa !! Hih :)
kysypä Timolta. hän voi sen juostessa lukea
Minulla on ollut " kopeika" eli kopeekka,
joten kiitos profetiastasi!! Herralle,..ja sinullekin kun
profetoit minusta!
Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä. Ja sitten heti kun sapatti oli ohi, eli lauantaiehtoolla he kokoontuivat keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa. He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona, joka aloitti viikon ensimmäisen päivän.
******
kuinkahan on?
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm
Mistä sunnuntai on peräisin?
Kun tämä Rooman pedon sarvi muutteli aikoja ja Jumalan Tooran käskyjä, ei luonnollisesti Jumalan antama lepopäivä, sapatti, saanut olla rauhassa. Viikon seitsemäntenä päivänä ollut lepopäivä, sapatti, siirrettiin viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille eli aringon päivälle, koska roomalaiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa Mitras-kultissaan ja viettämään auringon päivää. Kehityksen kulun historiasta kertoo osuvasti Kööpenhaminan yliopiston kirkkohistorian professorin Fredrik Nilsenin kirjoittama Kristillisen kirkon historia I, jonka suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus (painettu Otavan kirjapainossa 1913):
*****
alkuseurakunta ei viettänyt sunnuntaita sapattina ja ehtoollista vietettiin myös joka päivä, kuten voidaan tänäänkin tehdä, sitä ei olla leimattu sunnuntaileimalla, eikä perimätiedolla, jota kauppppaat.
Sen, että seurakunta nimenomaan kokoontui lauantaiehtoolla, kun Juutalaisten sapatti oli ohi, perustelen toiseksi viimeisessä kappaleessani nimenomaan Raamatun kertomuksella:
Kun Luukas kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta, joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti, hän ei suinkaan puhu mitään päivästä, ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä". Alkutekstissä lukee: Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7). Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä sapatin vartiohetkien jälkeen he olivat kokoontuneet. Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön. Tuo sanonta liittyy juutalaisten perinteiseen sapatinpäivän Messias-ateriaan, joka oli lupa nauttia vasta pimeän tullen kun tähdet näkyivät kirkkaasti. Siihen asti puhujan piti pitkittää puhettaan Messiaan salaisuuksista. Luukas kertoo, että tuona yönä monta lamppua oli palamassa. Ja nehän suitsevat. Ja niin pieni poikanen vaipui syvään uneen ja putosi ikkunasta. Poika virkosi eloon. Ja sitten keskiyöllä murrettiin leipää. Tilaisuus jatkui aamuun asti. Eli tuon kokoontumisen päättyessä viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia, päivä sarasti jo, ja Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.
kuitenkin on niin että katolinen kirkko hylkäsi sapatin täydellisesti ja otti (pyhitti) viikottaiseksi päiväksi sunnuntain ja yhä tänäänkin kirkko vetoaa kirjoituksissaan niihin Raamatunjakeisiin missä muistutetaan "Herran sapatista" (Raamattu todella nimittää viikottaista sapattia nimenomaan "Herran sapatiksi").
Miksi sitten kirkko hylkäsi sapatin?
Todennäköisesti siksi, että sunnuntai sopi myöskin ei kristityille ihmisille paremmin koska sitä jo vietettiin monella taholla viikottaisena pyhänä. Esimerkiksi juuri auringon palvonnassa oli "auringon päivä" viikottainen pyhä.
Nythän ei ole niin että kirkko olisi ottanut muista uskonnoista ainoastaan sunnuntain, oikeastaan on tänäänkin kirkon opetuksissa paljon pakanuudesta perittyä uskontoa. Esimerkiksi joulu tuli samalla tavalla kirkon oppiin kuin sunnuntaikin, ihmiset nimittäin viettivät vuoden pimeintä päivää jo muissa uskonnoissa - päivää jolloin valo voitti pimeyden - ja kirkko "keksi"-- että koska Jeesus on maailman valo niin voimme viettää hänen syntymäpäiväänsä sinä päivänä jolloin valo alkaa kasvamaan maailmassa.. ja niin edelleen.. voisin ottaa montakin esimerkkiä mutta jätetään se toiseen kertaan - nythän on puhe sapatista.
Oli kuinka oli niin näiden syiden tähden on sunnuntaista tullut monille sen kirkon (väärän)opin symbooli joka syntyi Raamatullisen uskon ja pakauskontojen yhteen sulautumisessa .. Kirkon oppi ei ole Raamatullinen - jopa kirkko itse tunnustaa sen.. sanotaan että kirkon opetuksia voi verrata ylös alaisin olevaan pyramiidiin, jonka kärki kyllä lepää Raamatussa mutta sen jälkeen on ihmisopit ja perinteet tulleet pääasiaksi.
Sanoit myös:
Hän nousi ylös haudasta. Siis sapatinpäivän ja viikon ensimmäisen päivän taitehetkessä.
Ap. t. 10:40 Hänet Jumala HERÄTTI kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä..
Ap. t. 13:34 Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen....
1. Kor. 6:14 ..ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa..
Siis tärkeää on että JUMALA HERÄTTI ..
Ok, nyt ehkä ymmärrät hieman enemmän mitä sunnuntai tarkoittaa monille ihmisille - myös monille adventisteilla
alex
en niinkään ole kiinnostunut varsinaisesti viikonpäivistä,
vaikka toinkin niitä aikan paljon näkyviin, vaan siitä,
mitä itse SAPATTI esimerkiksi sapatinlepo adventisteille merkitsee.
Sapatinlepoa voi viettää hyvällä omalla tunnolla, koska tietää sen Jeesuksen asettamaksi. Oma henkilökohtainen kokemukseni oli kun tulin uskoon kunnioitin luterilaisena sunnuntaita ja vaadin muitakin sitä tunnollisesti viettämään. Mutta kun minulle selvisi, että sunnutai lepopäivänä ei olekkaan Jumalan asettama vaan paholaisen aikaansaama väärennös, minulle tuli syvä inho sitä kohtaan. Samoin kuin sianlihaa kohtaan kun minulle Raamatusta selvisi, että sika on saastainen ja Jeesus kielsi sitä syömästä.
Kun noudatta Jumalan ohjeita ne eivät ole raskaita ja niissä on sinaus. Sapatissa kun sitä uskossa vietetään on on myös sellainen sinaus jota ei oikein osaa kuvata. Se vähän samanlainen sinus kuin jota saa kokea lähetystyössä, iloa jota vain Jumala voi antaa.
Rakastan Jeesusta ja hänen asetuksiaan ja olen koenut ne puhtaiksi, pyhiksi ja hyviksi.
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa (Hepr 4:9-10).
Mitä tämä sapatinlepo sinulle merkitsee?
Oletko jo saanut levon, vai merkitseekö tämä sinulle tulevaisuutta?
Kyse on Jumalan kansan tuleva ja Jumalan kohdalla lopullinen "voittolepo". Ei taisteluja eikä vajavuutta enää.
Käärmeen pää on lopullisesti poljettu ja voitto saatu. Ollaan Uudessa Taivaassa ja maan valtakunnassa.
..
täällä vielä olemme iäisyysmatkan tässä osassa, erämaassa.
Otsahiessä on sinun leipäsi ansaittava on Jumalan asettama tehtävä, hieman eri mitä paratiisissa oli.
Mutta tässä on aadamin lapselle lupa panna kuokka syrjään ja levätä, kuten hänen aasinsakin, perhekuntansa. Saa mennä siunattuna veisaamaan virtensä kiitoksen ja jakamaan rukousasiat.
Viikko, sapatti on kuin musiikissa metronomi, joka jakaa elämän tahdituksen.
Jumala jakaa siunauksensa, niin aadamin lapselle ja Israelin kansalle omana merkityksenään.
Hyväähän se on Jumalan tarkoitus, ottakaamme se siunaus vastaan.
niin Minä annan teille levon. (Matt 11:28)
Painopiste kommentissasi näytti olevan Jumalan valtakunnan näkyvässä tulemisessa, josta minä kirjoitin avaukseni kolmannessa kappaleessa. Mutta se, mitä kirjoitin toisessa kappaleessani, on totta jo ennen sitä. Jeesus puhui siitä, että vaikka Jumalan valtakunta ei nyt tule näkyvällä tavalla, Jumalan valtakunta on jo sisäisesti meissä. Myös Paavali puhuu selvästi juuri nyt meneillään olevasta ajasta, kun sanoi, ettei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Kun Jumalan valtakunnan Kuningas on tullut sydämemme haltijaksi, on sielumme jo saaneet sapatinlevon.