Tarkastelin järkipäätelmiä ja logiikkaa. Sitten tarkastelin luolematonta osaa, joika ei ole koskaan syntynyt ja eikä koskaan kuole.
Huomasin, että järkipäätelmät ja logiikka ovat kuolevaisia. Kun on kuolemattomassa osassa, on sama kieltääkö vai myöntääkö jonkun asian sanallisella tai ajatustasolla, koska uskomukset ja päätelmät eivät liikuta sitä. On kyllä hyvä luoda uskomus Jumalaan, jos ei ole kuolematon, sillä silloin on ideaali, jota kohti pyrkiä ja joka antaa toivoa. Tämä uskomus voi aiheuttaa myönteisyyden lisääntymistä, ja onhan se todellisuuden kanssa ajatuksen tasolla sopusoinnussa, vaikka ajatukset kuolevatkin. Huomasin myös että myönteisyyden lisääminen aikaansaa suuremman todennäköisyyden oivalluksille, kuin kielteisyyden lisääminen. Huomasin myös että Jumala ei poistu sitä kieltämällä, se pysyy ja sillä siisti.
Osho oli oikeassa kun sanoi, " kiitos Jumalalle että Jumala on kuollut ". Hän kiitti Jumalaa siitä että mielikuva ja ajatus Jumalasta on kuollut ( Oshossa ), ja todellinen Jumala on kuitenkin olemassa. Kaikkialla hiljaisuuden kenttänä, hyvin tarkkaavaisena.
Silti vaikka ajatukset ovat yhtä kuin nolla kuolemattoman osan kanssa, ne ovat osa Jumalaa. Kaikki on Jumalaa. Näin ulkoinen ja sisäinen yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi.
Huomasin, että järkipäätelmät ja logiikka ovat kuolevaisia. Kun on kuolemattomassa osassa, on sama kieltääkö vai myöntääkö jonkun asian sanallisella tai ajatustasolla, koska uskomukset ja päätelmät eivät liikuta sitä. On kyllä hyvä luoda uskomus Jumalaan, jos ei ole kuolematon, sillä silloin on ideaali, jota kohti pyrkiä ja joka antaa toivoa. Tämä uskomus voi aiheuttaa myönteisyyden lisääntymistä, ja onhan se todellisuuden kanssa ajatuksen tasolla sopusoinnussa, vaikka ajatukset kuolevatkin. Huomasin myös että myönteisyyden lisääminen aikaansaa suuremman todennäköisyyden oivalluksille, kuin kielteisyyden lisääminen. Huomasin myös että Jumala ei poistu sitä kieltämällä, se pysyy ja sillä siisti.
Osho oli oikeassa kun sanoi, " kiitos Jumalalle että Jumala on kuollut ". Hän kiitti Jumalaa siitä että mielikuva ja ajatus Jumalasta on kuollut ( Oshossa ), ja todellinen Jumala on kuitenkin olemassa. Kaikkialla hiljaisuuden kenttänä, hyvin tarkkaavaisena.
Silti vaikka ajatukset ovat yhtä kuin nolla kuolemattoman osan kanssa, ne ovat osa Jumalaa. Kaikki on Jumalaa. Näin ulkoinen ja sisäinen yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä "positiivista" on lopulta sellaisessa logiikassa jossa myönteisyyden nimissä epä-tosia yritetään syöttää lävitse totuutena?
Kun logiikka purkaa (minkä tahansa) ajatus-rakennelman perustoiltaan (vaikkapa) epä-todeksi, niin ei positiivisuus muuta tuota faktaa.
Minusta positiivinen tunnustaa faktat ja niistä nousevat päätelmät, eikä suinkaan verhoa mm. ikävää faktaa positiivisuus-torjunnan taakse.
Oikeasti positiivinen ihminen ei voi elää k u i n faktojen kautta.
Rehellinen ihminen vaatii siis loogisuutta ja faktoja(tietoa) vaikka se "totuus koskisikin". On vain rehellisesti hyväksyttävä myös negatiivisuus, sillä valhe negatiivisen tunteen esiin nostaa.
Maailmassa ei ole muuta havaittavaa kuin erilaisuus. Hyvyyden ja pahuuden määrittelee jokainen itse. Luojan todellisuus määrittelee oikean koska väärää eli pahuutta ei olekaan. On parempi, että uskoo tietävänsä mahdollisimman vähän muille kuin itselleen.
Ajatteleminen on perustoiltaan erhe. Logiikka ja järki toimii ajatuksen tasolla. Vaikka nuo toimivat oikein hyvin materian tasolla, niin hengen yhteyden maailmassa järjen ylittää se havainto, että minun ja sinun kuolematon osuutesi ovatkin käytännössä ykseydessä. Tämän ykseyden pohjalta näemme maailmankin ykseydessä olevana. Erotteleva järki ja logiikkahan sen näkee erillisenä.
Totuus on siis kunkin oma totuus, vaikka mitä kerrottaisiin sanoin tai tekstin kautta. Kun sanomme totuutta yksilökohtaiseksi, niin meidän ei tarvitse käännyttää ketään. Tällöin voimme löytää itse mikä on se oikea totuus. Totuus on hyvä löytää sisältä itsenäisesti. Näin pidämme yksilöllisen voimamme.
Edit: pari näpsäkkää kirjoitusvirhettä korjattu
"Pakko" lisätä tarkennus, kun tulin kirjoitaneeksi että ajattelu on erhe. Kyllä se on, mutta me voimem käyttää tätä erhettä hyväksemme luonteen kultivoinnissa. Jolloin on mahdollista oivaltaa mitä se ajatuksettomuus oikein tarkoittaa. Luonteen kultivoinnin ajatusten kautta näkisin kuolemattomuuden "työstämisessä" merkittävällä sijalla. Se ei ole kuitenkaan viimeinen askel tuossa entiselle kuolemisessa, sopiva alku syventyessämme syvemmälle kuolemiseen nykyhetkessä.
Että olemme osa kuolematonta ajatonta elämää, ja myös mielemme sisältö on sitä, mutta mutta materian kautta ajalliseksi muuntuneena, jotta tuo ajaton voi ilmentyä ajassa ja aineessa
Misi sitten ei tuo ajaton ei ilmene kauttamme johtuu siitä, että tuossa kehiityksessä tapahtui virhe, jossa ihminen loi tietämättään keskuksen joka sitoi ihmisen aikaan niin ettei tuo ajaton voi ilmetä.
Luomiskertomukset joka ovat muuttuneet ajan myötä niin että emme ymmärrä enään niiden tarkoitusta, tuovat sen kyllä esiin jos näemme niiden todellisen sanoman.
Jos tuota virhettä ei olisi tapahtunut partiisi oloissa niin ihminen eläisi edelleenkin tussa tilassa, mutta hänen käytössään olisi ajatus, mutta nyt se tuon ajallisen keskuksen käytössä, joten ajaton voi vaikuttaa ihmisen kautta vain silloin kun ajattelija on pois suljettu