No, eihän tämä aloitus tietenkään millään tavalla liity profetioihin, joten jos joku sen haluaa poistattaa palstalle kuulumattomana, niin tehköön sen.
Pekka Ruuska lauloi aikoinaan Livingstone-yhtyeensä kanssa eräässä laulussaan "pieneksi kasvamisesta". Tämä ajatus on jäänyt vaivaamaan minua, sillä myös körttiläiset puhuivat samasta asiasta. Puhuivat 1800-luvulla, kun ihmisiä vielä tuli herätyksen tilaan körttiläisyyden kautta.
Kuinka ihminen voi kasvaa pieneksi? Onko se jotain sellaista, josta Johannes Kastaja sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä."? Mikä on se tapa, jolla Vapahtaja saa enemmän muotoa ja hahmoa uskovaisessa samalla, kun uskovaisen itsekkyys vähenee? Millä tavalla se tapahtuu?
Itse olen pyrkinyt olemaan iloitseva iloitsevien kanssa ja itkevä itkevien kanssa, mutta en ole varma, osaanko toimia oikein. Eräs muslimiystäväni pitää minua tärkeimpänä neuvonantajanaan ihmissuhdekysymyksissä, ja eräs saatananpalvojahevariystäväni arvostaa minua siksi, että voin keskustella hänen kanssaan uskonnosta ja ateismista kiihkottomasti.
Se ei riitä. Ei riitä, että olen ihminen ihmiselle. En osaa evankelioida oikalla tavalla!
Pekka Ruuska lauloi aikoinaan Livingstone-yhtyeensä kanssa eräässä laulussaan "pieneksi kasvamisesta". Tämä ajatus on jäänyt vaivaamaan minua, sillä myös körttiläiset puhuivat samasta asiasta. Puhuivat 1800-luvulla, kun ihmisiä vielä tuli herätyksen tilaan körttiläisyyden kautta.
Kuinka ihminen voi kasvaa pieneksi? Onko se jotain sellaista, josta Johannes Kastaja sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä."? Mikä on se tapa, jolla Vapahtaja saa enemmän muotoa ja hahmoa uskovaisessa samalla, kun uskovaisen itsekkyys vähenee? Millä tavalla se tapahtuu?
Itse olen pyrkinyt olemaan iloitseva iloitsevien kanssa ja itkevä itkevien kanssa, mutta en ole varma, osaanko toimia oikein. Eräs muslimiystäväni pitää minua tärkeimpänä neuvonantajanaan ihmissuhdekysymyksissä, ja eräs saatananpalvojahevariystäväni arvostaa minua siksi, että voin keskustella hänen kanssaan uskonnosta ja ateismista kiihkottomasti.
Se ei riitä. Ei riitä, että olen ihminen ihmiselle. En osaa evankelioida oikalla tavalla!
Vastaukset 9
Vanhimmat
huutelee jonkun kertakäyttönimimerkin B. takaa? Et sinä mikään uskova ole kun et ole uskossa kastettu, joten älä sinä kysele uskovien asioista, kun et niistä mitään tajua.
kasvaa suureksi meissä (Jeesus Herramme!) mitä se ihmiseltä edellyttää?
Ei itämaisen opin mukaista "tyhjentymisrituaalia", jollaisessa moni on täyttynyt valheen voimilla!
Vaan Jeesuksen opetuksen mukaista: Joka tahtoo minun perässäni kulkea.... Ja mitä sitten?
Ottakoon ristinsä! Mitä risti merkitsee? Mitä se Jeesukselle merkitsi? Lopullista ja ehdotonta kuuliaisuutta
Isän tahdolle. Ja - sitä se tarkoittaa jokaiselle Jeesuksen seuraajalle!
On annettava kaikki. Oma tahto, tunteet, järki, motiivit, suunnitelmat. Kaikki valta Hänelle jolla Mestarina valta kuuluu. Miten se "pienentää"? Siten, että Jeesus saa yhä enemmän osuutta ihmisessä, voi yhä enemmän ja laajemmin vaikuttaa henkensä kautta! Niin kuin apostolien aikana? He olivat TÄYNNÄ uskoa ja pyhää Henkeä!
Näin he olivat "pienentyneet" sekä lihallisen että inhimillisen; oman tahdon tasolla. He olivat kasvaneet lähes maksimitasoon Jumalan suunitelmissa. He olivat täynnä voimaa, uskoa, kirkkautta.
Pitää varoa opetusta "väärästä pieneksi kasvamisesta". Sellaista on aina ollut. Väärää "nöyryyttä", jossa ihminen esittelee: minä vain, minä en ole mitään, minä olen niin halpa ja huono. Sellainen voi olla käännettyä ylpeyttä, kiitoksen kerjäämistä. Tahtoelämää ei tule sairaalla tavalla "alistaa". Vaan antaa se Herralle, niinkuin hyvä ratsuhevonen antaa ohjakset täysin Isäntänsä käsiin! Hevosella on OMA tahto, voima, mutta se antaa tahtonsa suuremman tahdon ohjattavaksi.
Tämä näkyy mm. apostoli Paavalin elämässä. Hän oli voimakas ihminen, sielun, tiedon, tahdon, viisauden tasolla, mutta hän "luki kaiken roskaksi" - siis toissijaiseksi, että Herra saisi Hänessä muodon, ja saikin! Hän antoi kykynsä TÄYSIN Jumalan tahdon toteutumiseen, ja se oli tervettä "pieneksi" kasvua!
Mitä me olemme? Hyppysellinen savea, maan tomua... Mutta? Miten Jumala meidät arvioi? Hän loi meidät, lunasti meidät kalleimmalla valuutalla; Kristuksen puhtaalla uhrilla, viattomalla verellä! Se on se "arvo", joka tekee ihmiset samanarvoisiksi. Kun "lunastushinta" oli sama, on myös lunastettujen arvo sama!
Meidän tulee vapaasta tahdosta antaa itsemme Herralle. Kaikki. Silloin Hän ohjaa ja kasvattaa, niin että Hän saa vallan olemuksessamme. On "pieni ihminen" - mutta Suuri Jumala! Ylistys Hänelle!
Toivottavasti tämä edes jotakin valaisi? Mutta praktisessa elämässä... muistuu mieleen laulu:
"Ei nöyrää lapsen mieltä niin sattumalta saa,
ei tuskatta voi Herra niin täysin pelastaa.
Vaan kautta kyyneltulvan käy pyhityksen tie,
niin että aatoksemme ain Jeesuksehe vie!"
kun katselin upeaa aurinkoa, päivän pidentymistä, että...
- "pieneksi kasvaminen" on myös Jumalan Valon kasvua ihmisessä,
- pimeyden vähentymistä!
Kaamos? On pimein aika. Pimeys on voitollla. Sitten alkaa päivä pidentyä. Valo voittaa pimeyttä, kunnes Lapissa on yötön yö. Täysi valkeus.
Kun pimeys käy "pieneksi" valon voima vastaavasti lisäntyy! Kun Jeesus valtaa alaa ihmisessä, Hän kasvaa, inhimillinen ja (synnillinen) taso käy pienemmäksi, häviäväksi tasoksi.
Siksi, on hyvä antaa Hänen valloittaa alaa olemuksessame! Taistelutta se tuskin käy?
Olet aloittanut ketjun jo vuonna 2011 joten tuskinpa enää tätä luet, mutta tahtoisin vielä mietiskellä mitä itse olen oppinut ystäviltäni.
Kuinka Herra meidät kohtaa luterilaisen opin mukaan? Sanassa ja sakramenteissa. Lue Raamattua, sillä Sana on Kristus. Käy ehtoollisella, sillä siinä meille annetaan Kristuksen ruumis ja veri. Saamme luottaa täysin siihen, että kun pyydämme armahdusta synneistämme, ei ole mitään muuta, mitä Taivaan Isä meille mieluummin antaa, kuin täyden armahduksen, Jeesuksen takia. Kun elää näin seurakunnan yhteydessä ja kuuntelee Hyvän Paimenen ääntä, luottaa yksin Jeesukseen, sanoohan hän Raamatussa olevansa "Tie, totuus ja elämä" saa luottaa, että on hyvässä turvassa ja matkalla oikeaan suuntaan. Ja siis olen oppinut että taivaskriteeri ei ole, kuinka monesti elämässäsi kävit messussa, mutta seurakunnan tilaisuudet auttavat valvomaan, niin ettemme hukkaa sitä, mitä olemme jo saaneet löytää. Vielä tänäänkin on armo kaikkien ulottuvilla!
Tuohan tarkoittaa vain sitä, että tässä elämässä täytyy olla mahdollisimman kurja ja vihattu ja haukuttu jolloin tuhatvuotiskaudella on kuin keisari, kaikkein ylistetyin ja rakastetuin ja ihailluin Kristuksen ylipappi. Ja päinvastoin.
....
Osaakin olla hyvä aloitus. Ihmiset kun yleensä tahtovat tulla suuriksi.
Tulkaa lasten kaltaisiksi.
Lapsi luottaa, on aito, saa osakseen rakkauden ilman omia ansioita, vain siksi että on syntynyt. Lapsi rakastaa. Meitä mitataan toisella tavalla kuin maailma mittaa. Maailma kunnioittaa titteleitä, me kunnioitamme sitä mitä Jumala kunnioittaa, pientä ihmistä. Kristus meissä näkyys sitä kirkkaammin, mitä vähemmän me katsomme ihmisen ansioita. Lasten enkelit näkevät Jumalan kasvot.
Keitä sinä arvostat? Siinä on sinun suuruutesi tai pienuutesi.
Aloituksella hyvää pohdintaa.
"Kuinka ihminen voi kasvaa pieneksi? Onko se jotain sellaista, josta Johannes Kastaja sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä."? Mikä on se tapa, jolla Vapahtaja saa enemmän muotoa ja hahmoa uskovaisessa samalla, kun uskovaisen itsekkyys vähenee? Millä tavalla se tapahtuu?"
Paljon hyviä aloituksia jää varjoon jos joku määtätty taho yksin suoltaa omiaan tolkuttomasti joka päivä, kuten viimeisinä aikoina nähty.