Te jotka puhutta itsemurhasta, lopettakaa se.Mieheni kuoli 3 viikkoa sitten ja maailmani romahti kerrallaan.
Tytto menetti isansa,,,, huoli taloudesta painaa ja laskut kertyy,,,, surun seassa joutuu toimimaan kuin ei mit olisi tapahtunut,,, ei saa surra kuin viikonloppuisin, duuniin heti, juosta ja soitella,,,tuntuu kuin hulluksi tulee,, sukulaiset ovat poissa, mis on ne jotka hautajaisissa sanoivat et auttavat, jos tulee jotan,,,,
Kaikki katosivat,mutta sukulaiset ovat olleet tosi, kylmii,,,
Mutta olen sanonut itselleni, minua ei nujerreta nyt,,,,
Jos ajattelette tehda itsarin niin se ei ole muu kuin hyvin ekoistinen teko...
Tytto menetti isansa,,,, huoli taloudesta painaa ja laskut kertyy,,,, surun seassa joutuu toimimaan kuin ei mit olisi tapahtunut,,, ei saa surra kuin viikonloppuisin, duuniin heti, juosta ja soitella,,,tuntuu kuin hulluksi tulee,, sukulaiset ovat poissa, mis on ne jotka hautajaisissa sanoivat et auttavat, jos tulee jotan,,,,
Kaikki katosivat,mutta sukulaiset ovat olleet tosi, kylmii,,,
Mutta olen sanonut itselleni, minua ei nujerreta nyt,,,,
Jos ajattelette tehda itsarin niin se ei ole muu kuin hyvin ekoistinen teko...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja olen samaa mieltä kuin sinä. Nuori mies kuoli tänä viikonloppuna kolarissa. Tuntuu epäreilulta,
mutta elämä päättyy joskus niin odottamatta.
Ystäväsi ja sukulaisesi eivät ehkä tiedä miten suhtautua tilanteeseen ja monet ajattelevat myös
että sureva haluaa olla rauhassa. Vaikka monesti kaipaisi juuri läheisten tukea. Nuo läheiset
joutuvat tietenkin kamppailemaan myös oman surunsa kanssa. Voisitko pyytää jotakuta
vaikka muisteluiltaan kotiisi?