Vankileirien saaristo?

henkilö tai lähde ole kiistänyt "Vankileirien saariston" totuudellisuutta.

Kirjallisuutta:
Varlam Shalamov "Kolyman kertomuksia"

Olen henkilökohtaisesti tavannut yhden virolaisen, nyt jo edesmenneen yliopistomiehen, joka kertoi minulle kokemuksistaan leirielämästä näillä Stalinin "riemuleireillä". Tämä kaveri kertoi mm. kuinka opittiin olemaan niskuromatta, kun yksi sidottiin puuhuun kiinni malliksi muille kesäyöksi. Leiri oli sijainnut sen verran pohjoisessa, että aurinko ei kesällä laskenut lainkaan, joten hyttysille ja mäkäräisille riitti syötävää. Aamulla oli sitten aika hiljainen poika tämä kaveri, joka otettiin siitä puusta sitten irti, silmät muurautuneina umpeen ja muutenkin aika turvonneena. Tämä kaveri myös kertoi, että Stalinin kuolema pelasti hänet, koska v. 1953 jälkeen hänetkin vapautettiin varsin pian.
Tunsin hänet monta vuotta ja vasta viimeisinä elinvuosinaan hän kertoi minulle noista ajoistaan. Kaikesta näki, että kokemus oli ollut rankka.

Suosittelen tutustumaan muihinkin kirjoihin, joissa on kirjoittajien omakohtaisia kokemuksia noista leireistä ja karkotuksista. Taisto Huuskonen kirjoitti omasta ja vaimonsa kokemuksistaan parikin kirjaa: Laps Suomen ja Ennin tarinan, jo niistäkin saa lukemalla jonkilaisen kuvan oloista leireillä, vaikka he eivät joutuneetkaan aivan pahimpiin paikkoihin. Jo pelkkä junamatka kylmissä härkävaunuissa Siperiaan uuvutti monet ja leiri kuittasi monet. Useissa dokumenteissa mainitaan jopa ihmislihan syömistä mm. Rybinskin patotyömaalla, jossa liki miljoona pakkotyövankia näki nälkää. Rybinskin pakkotyöleiriltä kuvatut Neuvostopropagandafilmitkin oli kuvattu näyttelijöiden voimin, kun vangit olivat niin huonossa kunnossa.

Olennaisesti oikein.

Vilkaise Anne Applebaumin teosta, jos haluat tieteellisemmän näkökannan.
Leiriläisten muistelmia on vaikka kuinka Otto-Villen vaimosta alkaen.