1. Sekä tavaran, että palveluiden paikallisessa, kansallisessa, että globaalissa tuottamisessa ja kaupassa tavoitellaan kiivaasti tuottavuuden jatkuvaa paranemista. Tämä tapahtuu joko tinkimällä palkkakustannuksista (halvan työvoiman maat) tai hyödyntämällä eritasoista automaatiota (tai, kuten useimmiten, molempia).
2. Kummassakin tapauksessa tuotantoon liittyvien työntekijöiden (tai entisten) ostovoima, kulutuskyky heikkenee. Teknisen kehityksen mahdollistaman automaation tapauksessa osa työvoimasta saa kenkää, jos ei markkinoiden ostovoima jossakin pysty kuluttamaan koko tuottavuuden nousua.
3. Teknisen kehityksen mahdollistama automaatio muuttaa tarvittavalta työvoimalta edellytettyä osaamista ja koulutusta, lähes aina vaativampaan suuntaan. Työmarkkinoille syntyy rakenteellinen työttömyys: samaan aikaan on kova pula osaavista, koulutetuista työntekijöistä, mutta runsas tarjonta sellaisesta (työttömästä) työvoimasta, jolle ei pystytä järjestämään sellaista heidän osaamistaan ja jaksamistaan vastaavaa työtä, josta heille olisi varaa maksaa sellaista palkka, että sillä tulisi toimeen ja olisi vielä hyvä elinkeinoelämän toivoma ostovoimainen kuluttaja. Ongelma ei ole koulutuksen laadussa vaan siinä, että helpot tehtävät on helpompi automatisoida ja teknologia mahdollistaa yhä vaikeampien työtehtävien automatisoinnin. Jäljelle jäävät työtehtävät ovat yhä vaikeampia ja stressaavampia. Ei ole mitään näyttöä väitteelle, että 2000-luvulla automaatio toisi enemmän uusia työpaikkoja kuin mitä se hävittää.
4. Ostovoimaa siis sekä katoaa korkean koulutustason teollisuusmaissa, että sitä ei synny alhaisen palkkatason maihin (siinä suhteessa kuin muulla katoaa). Elinkeinoelämä tarvitsee ostovoimaisia kuluttajia. Siksi hintatasoa on pakko yrittää yhä voimakkaammin laskea, sekä pudottamalla työvoimakustannuksia, että tehostamalla automaatiota, jolloin markkinoiden ostovoima yhä putoaa, kaikkialla. Seurauksena on tilanne, jossa pienetkin häiriöt ("finanssilamat" ym) voivat aiheuttaa vakavia globaaleita taantumia, jota hallitukset yrittävät korjata lisäämällä valtionvelkaa. Valtiovelan hoito taas vuorostaan heikentää kuluttajien ostovoimaa.
5. Koska tekninen kehitys jatkuu kiihtyvällä vauhdilla, jopa halpatyövoiman maiden työntekijöitä korvataan automatiolla (esim. Kiinassa). Tuotantokoneistot tarvitsevat kaikkialla yhä vähemmän ihmistyötä, jonka tarve lähestyy asymptoottisesti (vähitellen) nollaa, täysautomaatiota, niin teollisuudessa kuin palveluissakin. Ennen pitkään jokainen voidaan korvata automaatiolla.
6. Nykyisellä globaalilla finanssijärjestelmällä ei ole mitään lääkeitä kuvaamani oravanpyörään. Romahdus lienee väistämätön. Tästä romahduksesta ei sitten enään nousta vanhoille tavoille, jos ollenkaan. Tilannetta pahentaa se, että ongelma kielletään, siitä johdonmukaisesti vaietaan.
7. Jonkinlaisia epätoivoisia lääkkeitä ongelmaan voisivat olla:
7a: Resulssitalous: luovutaan rahasta (mutta tähän ei missään tulla vapaaehtoisesti suostumaan). Ainoa mahdollisuus on kokeilla järjestelmää rajoitetuissa systeemeissä.
7b: Valtiovalta alkaa pikavauhtia pakkomuuttamaan tavallisia kuluttajia ja palkansaajia aluksi ainakin osittain pääomatuloilla eläjiksi. Raha säilytetään.
8. Paras olisi yhdistää molemmat yritykset ja siten viivästyttää suurromahdusta.
2. Kummassakin tapauksessa tuotantoon liittyvien työntekijöiden (tai entisten) ostovoima, kulutuskyky heikkenee. Teknisen kehityksen mahdollistaman automaation tapauksessa osa työvoimasta saa kenkää, jos ei markkinoiden ostovoima jossakin pysty kuluttamaan koko tuottavuuden nousua.
3. Teknisen kehityksen mahdollistama automaatio muuttaa tarvittavalta työvoimalta edellytettyä osaamista ja koulutusta, lähes aina vaativampaan suuntaan. Työmarkkinoille syntyy rakenteellinen työttömyys: samaan aikaan on kova pula osaavista, koulutetuista työntekijöistä, mutta runsas tarjonta sellaisesta (työttömästä) työvoimasta, jolle ei pystytä järjestämään sellaista heidän osaamistaan ja jaksamistaan vastaavaa työtä, josta heille olisi varaa maksaa sellaista palkka, että sillä tulisi toimeen ja olisi vielä hyvä elinkeinoelämän toivoma ostovoimainen kuluttaja. Ongelma ei ole koulutuksen laadussa vaan siinä, että helpot tehtävät on helpompi automatisoida ja teknologia mahdollistaa yhä vaikeampien työtehtävien automatisoinnin. Jäljelle jäävät työtehtävät ovat yhä vaikeampia ja stressaavampia. Ei ole mitään näyttöä väitteelle, että 2000-luvulla automaatio toisi enemmän uusia työpaikkoja kuin mitä se hävittää.
4. Ostovoimaa siis sekä katoaa korkean koulutustason teollisuusmaissa, että sitä ei synny alhaisen palkkatason maihin (siinä suhteessa kuin muulla katoaa). Elinkeinoelämä tarvitsee ostovoimaisia kuluttajia. Siksi hintatasoa on pakko yrittää yhä voimakkaammin laskea, sekä pudottamalla työvoimakustannuksia, että tehostamalla automaatiota, jolloin markkinoiden ostovoima yhä putoaa, kaikkialla. Seurauksena on tilanne, jossa pienetkin häiriöt ("finanssilamat" ym) voivat aiheuttaa vakavia globaaleita taantumia, jota hallitukset yrittävät korjata lisäämällä valtionvelkaa. Valtiovelan hoito taas vuorostaan heikentää kuluttajien ostovoimaa.
5. Koska tekninen kehitys jatkuu kiihtyvällä vauhdilla, jopa halpatyövoiman maiden työntekijöitä korvataan automatiolla (esim. Kiinassa). Tuotantokoneistot tarvitsevat kaikkialla yhä vähemmän ihmistyötä, jonka tarve lähestyy asymptoottisesti (vähitellen) nollaa, täysautomaatiota, niin teollisuudessa kuin palveluissakin. Ennen pitkään jokainen voidaan korvata automaatiolla.
6. Nykyisellä globaalilla finanssijärjestelmällä ei ole mitään lääkeitä kuvaamani oravanpyörään. Romahdus lienee väistämätön. Tästä romahduksesta ei sitten enään nousta vanhoille tavoille, jos ollenkaan. Tilannetta pahentaa se, että ongelma kielletään, siitä johdonmukaisesti vaietaan.
7. Jonkinlaisia epätoivoisia lääkkeitä ongelmaan voisivat olla:
7a: Resulssitalous: luovutaan rahasta (mutta tähän ei missään tulla vapaaehtoisesti suostumaan). Ainoa mahdollisuus on kokeilla järjestelmää rajoitetuissa systeemeissä.
7b: Valtiovalta alkaa pikavauhtia pakkomuuttamaan tavallisia kuluttajia ja palkansaajia aluksi ainakin osittain pääomatuloilla eläjiksi. Raha säilytetään.
8. Paras olisi yhdistää molemmat yritykset ja siten viivästyttää suurromahdusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä pitäis julkaista kaikissa tiedotusvälineissä!
Jep Jep!!!
Saat kopioida mihin tahansa, vaikka omissa nimissäsi, jos huvittaa.
Vastaava blogikirjoitukseni tammikuulta:
http://akvama-ajattelua.blogspot.com/2011/01/vaalivuoden-talousteema.html
Viime vuoden tammikuulta:
http://akvama-ajattelua.blogspot.com/search/label/Globaali ekonomia
Minua harmittaa, kun kukaan ei tosissaan ole edes yrittänyt kumota näitä. Saisinpa Jyrki Kataisen, Siksten Korkmannin tai Raimo Sailaksen yrittämään. Eivät yritä, he tietävät asian, mutta vaikenevat.
Jep, olisi kaunis ja viehättävä ajatus että uusi tehokas tekniikka aina parantaisi kaikkien ihmisten oloja, mutta suunnattomat määrät resursseja ja luonnonvaroja käytetään lähes hyödyttömien kertakäyttöisten tavaroiden valmistamiseen mahdollisimman tehokkaasti jotta rikas eliitti tulisi vielä rikkaammaksi.
Mitä hyötyä siitä on että on mahdollisuus ostaa halpoja kännyköitä ja taulutelevisioita jos/kun valtio tulee maksukyvyttömäksi eikä enää pysty maksamaan tukia valtavalle työttömien/eläkeläisten joukolle? Tällöinhän koko tuntemamme yhteiskunta murenee, ja jäljelle jää kourallinen valtavan rikkaita ja suuria monikansallisia yrityksiä yksityis armeijoineen ja kehittyneine huipputeknologioineen joista eivät ihmiset hyödy mitään elleivät satu pääsemään työläisiksi niihin.
Tervetuloa tulevaisuuteen
Näyttää siltä että tavalliset ihmiset blogeissa ja foorumeilla ovat paremmin selvillä taloustilanteen hankaluuksista kuin mitä suurissa medioissa kerrotaan.
Mikä tähän voi olla syynä? Luultavasti johtavat poliitikot ja liikemiehet sekä median valveutuneet ammattilaiset tietävät hyvin ongelmien vakavuuden, mutta pyritäänkö ongelmat pitämään piilossa jotta ei tulisi paniikkia?
Siksi minusta kaikkien, jotka tajuavat, tai edes luulevat tajuavansa tilanteen, pitäisi omin sanoin tunkea analyysiään joka paikkaan. Pidän tämän kevään erittäin positiivisenä limiönä, että "Resulssitalous/Zeitgeist-ilmiö" herättää keskustelua näistä. Tänä aamuna radiossa oli Enbusken johdolla keskustelu, jossa "markkinatalouden asiantuntija" ei pilkallisesti ampunut ongelmia alas, vaikka työnsikin ne "markkitalouden ulkopuolisiksi sosiaalipoliittisiksi ongelmiksi", joka oli tietysti hyvin typerää. Onko ideoita, miten asian saisi nostettua valtakunnalliseksi vaaliteemaksi? Minä aion mennä kiusaamaan toreille ehdokkaita, mutta TV:n suuriin vaalikeskusteluihin asiaa ei voi helpolla nostaa. Ainakin ensin pitäisi päästä iltalehtien lööppeihin: "KANSALAISET PELKÄÄVÄT SUURTA ROMAHDUSTA, POLIITIKOT VAIKENEVAT!!!!"
Siis asia esille jokaiselle mahdolliselle foorumille...