Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka osallistutte Kristuksen ruumiin rakentamiseen, missä sitten olettekaan ja työtänne teette. Meidän tulee aina muistaa, että jos kaikki olisivat silmiä, missä olisi silloin hajuaisti. Jos kaikki olisivat korvia, missä olisivat kädet jne. Siksipä meidän ei pidä koskaan laittaa toisiamme mihinkään muottiin, vaan antaa kunkin ilmentää Jeesusta sillä lahjalla, joka heissä on. Kuten täällä on sanottu: kun joku puhdistaa itsensä tämän kaltaisista, tulee hänestä astia jaloon käyttöön, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Päämääränämme on pyhitys, Jumalan itsensä kirkastuminen meissä.
Siksipä tarvitsemme toisiamme. Vasta yhdessä voimme täyttää sen kuvan, joka on Jeesus. Kussakin meissä on pala siitä, kunhan se saatetaan loistamaan. "Tämän kolmanneksen minä vien tuleen, puhdistan sen kuin hopean ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan."
Annetaan Jumalan tulen palaa. Se polttaa kaiken kuonan. Tulesta tullessamme olemme puhtaampia kuin sinne mennessämme. Kunnes lopulta Herran kirkkaus loistaa.
Siksipä tarvitsemme toisiamme. Vasta yhdessä voimme täyttää sen kuvan, joka on Jeesus. Kussakin meissä on pala siitä, kunhan se saatetaan loistamaan. "Tämän kolmanneksen minä vien tuleen, puhdistan sen kuin hopean ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan."
Annetaan Jumalan tulen palaa. Se polttaa kaiken kuonan. Tulesta tullessamme olemme puhtaampia kuin sinne mennessämme. Kunnes lopulta Herran kirkkaus loistaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja ihminen ihmistä hioo, mutta jos Herra ottaa ihmisen jaloon käyttöön niin hän myös kouluttaa ja mitä suurempaan tehtävään niin sitä suurempi on ahjo, ja ihminen koetellaan monelta kantilta, viedään erämaahan ja aika voi olla pitkä Mooseksen tavoin.
Onkos ollut ahjosi kuuma? Joko tuli tuntuu hyvältä? :)
Mutta tälle, joka täällä teki aloituksen pieneksi kasvamisesta, niin Jumalan armosta kyllä kertoo sen ehkä suurimman koetinkiven: ihmissuhteet. Niin kauan sitä luuli olevansa hyvä ihminen, kunhan meni naimisiin... Ja niin kauan luuli olevansa hyvä uskovainen, kunhan sai lapsia... Jne jne.
Eli, kehotan: kaikki irti kaikista ihmissuhteista, jotka hankaavat. Voikin huomata, että suurin hankaaja on itse. Mutta kyllä ne kulmat lähtevät, kun on sitkeä ja kärsivällinen. Eikä luovuta.
Voi kauhistus, jos olisi luovuttanut!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Herralle kiitos kaikista kamalista hiontakuvioista (kunhan ne ovat ohi)! Toisaalta, ainahan niitä tulee lisää ja lisää...
Äitini sanoi: kyllä kelpaa, kun lapsi syliä rasittaa, mutta sitten kun tulee aika, että sitä sydäntä...... ja lapsia oli paljon, ´tosi paljon! Kaikki se kärsii ja kaikki kestää - äidin sydän ja lopussa kiitos seisoo!
Lapsi äidin kasvattaa ja aikuinen sellainen vasta kasvattaakin. Hionet myös omaa äitiäsi lapsiesi kera ?
Jaa-a, toivoa sopii. Olen kyllä ollut tuossa suhteessa vähän tossun alla... Kunpa Herrani auttaisi äkkiä sieltä pois... Mikä siinä on niin vaikeaa, kasvaa omaksi itsekseen omien vanhempien läsnäollessa? Ja omien lasten kasvattaminen siihen suuntaan, joka on oikea? Tämä on murrosvaihe, niin monessa mielessä. Muututtavaa on niin paljon.
Eräs kirja "Savesta asiaksi", Risto Santalan kirjoittama. Valaiseva kuin mikä!
Ja olikohan siinä kirjassa nämä esimerkit?
Miten helmi syntyy? Pieni hiekanjyvä tunkeutuu simpukan kuoren sisälle. Se tuottaa kipua ja polttaa. Simpukka ei saa sitä pois. Se yrittää lieventää kipua; alkaa erittää helmiäistä kivensirun ympärille. Kipu alkaa hellittää. Ja lopuksi syntyy helmi! Jalokivi. Mutta kivutta se ei synny, eikä sellaista kasva kaikissa simpukoissa. Toiset säästyvät kivulta, jäävät vaille helmeä...
Timantit? Eivät ne "kehity" kaupungin toreilla - vaan kovassa kuumuudessa kivihiili puristuu vuorten uumenissa, ja syntyy kaikkein kovin tunnettu aine! Sellainen, jota jalokivenä voi käyttää, mutta joka toimii vaativimpien porakoneiden teränä... Ihmeellistä?
On sanottu, ettei mitään todella arvokasta synny helposti, taikka hetkessä! Kissanpojan syntyvät kyllä nopeasti, parin kuukauden odotusajalla, mutta ne ovat syntyessään sokeita.
Hedelmä? Ei kypsää hedelmääkään voi odottaa heti, kun vaikkapa omenapuun kukat loistavat valkoisena huntuna alkukesän ihanuudessa! Kestää aikansa. Puutarhuri ei hötkyile; hänellä on aikaa ja kärsivällisyyttä. Kukat varisevat. Pienet raakileet tulevat esille. Ne kasvavat, jos ei tule tuholaisia, tms. Ja syksyllä - kuukausien päästä vasta - ovat maukkaat ja kypsät omenat tarjolla. Niitä ei huoli pureskella raakileina. Ovat happamia.
Jumalan taso?
Jumalalla on aikaa. Jeesus sanoi: ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin. Mutta?
Jos se putoaa, se itse kyllä "kuolee" ja mätänee --- mutta siinä oleva elämä jatkuu. Kymmeniä, jopa satoja uusia jyviä!
Jeesus, Herramme - oli tämän taivaallinen nisunjyvä. Hän suostui. Kärsimään, luopumaan valta-asemastaan, kirkkaudestaan. Suostui kuolemaan, jotta me saisimme elämän! Ja saimme elämän!
Jumalalla on aikaa ja kärsiv'ällisyyttä. Hän tietää, ettei meissä kasva mitään arvokasta tuossa tuokiossa! Hän taivaallinen puutarhuri on kärsivällinen. Jaksaa odottaa vuosia, vuosikymmeniä!
Usein koko pitkän ihmisiän, jotta kypsä hedelmä valmistuisi. Me ihmiset olemme hätäisiä, emme tahdo odottaa. Emme tahdo kulkea Herramme jäljissä, tahdomme mennä sinne ja tänne!
Mutta Hän jaksaa!
On hyvä tyytyä Hänen teihinsä. Vaikka ne olisivat täynnä tuskan tulivuorten kuumuutta! Niissä palaa poroksi monta lajia. Ja, kun kipu viiltää sisällä, Herra opettaa kiittämään joka tilassa. Kaikesta, kaikista piikeistäkin, ja kiitoksessa Jumalan voima alkaa asua meissä!
"Kiitos sulle kukkasista jotka teilläin kukoisti!
Kiitos myöskin ohdakkeista, jotka mua haavoitti!"
Aina ei tule muistaneeksi, että kristillisessä katsomuksessa ja ihan arjen kokemukseen liittyy kärsimys.
Koska usein kärsimykselle ei löydy järjellistä perustaa, niin usein on joutunut turvautumaan Jeesuksen ristin erääseen merkittävään kohtaan. Nimittäin joissain symboleissa jätetään kunniankruunu kuviosta kokonaan pois.
Sovituksen armon olen kyllä ymmärtänyt, niinkuin ihminen sen voi uskon kautta ymmärtää. Mutta jatkuvan kärsimyksen kivun suhteen on ollut vaikea käsittää, hyväksyä. Rukoiltuani siihen vastauksen sain nähdä yöllä unen voimassa , Jeesuksen päähän laitettu piikkisen kasvin punos, mikä aiheutti myös verenvuodon.
Tahtoo sanoa, että myös sinun tuskasi ja haavasi on Jeesus kantanut, mistä myös vuosi sovintoveri.
Ja tämä hetken kestävä ahdistus on pientä verrattuna siihen ikuisuuden kautta tulevaan vapauteen, missä ei ole tuskaa, kipua, vainoa, pahuutta...Vaan iloa ja rauhaa Vapahtajasi huomassa.
Tämä ei ole mistään "päivän sana" kirjasta, mihin tosin on koottu näitä käytännönkin elämänkokemuksia uskon koetukseksi ja myös vahvistukseksi. Kaikki usko koetellaan, oletko todella valinnut tämän kapean tien, ja seuraatko Jeesusuta mihin ikinä Hän sinut johdattaa? Sillä Hän on näyttävä sinulle tien, mitä vaeltaa, ja Hän pitää sinusta huolen, lapseni. Älä itke lapseni, sillä sinun itkusi on muuttuva iloksi ikuisuudessa.
"Ennen kuljit minne tahdoit, mutta nyt sinut vyöttää Toinen, joka vie sinnut, minne et tahdo."
Arvaa mitä? Olet ML, mutta sinussa on ihana henki! Ja arvaapa vielä: luin juuri hartauskirjastani tuon esimerkin helmen synnystä. Että kiitos!
Olet äitini ikäluokkaa. Että rohkaisu on aina tervetullut! (Ei silti, etteikö äitini osaisi rohkaista. Hän on oikeasti ihana ihminen, niin kuin sinäkin. Ikä on vain erilainen, siinä se pulma. Kunpa osaisimme kaikki rohkaista myös omia lapsiamme ottamaan ne paikat, jotka Jumala on heille tarkoittanut. Se ei nimittäin ole niin yksinkertaista. Ja siinä tarvitaan sukupolvien välistä yhteistyötä.)
Että siunausta sinulle, ML. Toivottavasti maa alkaa kukkimaan. Ja lauluja syntyy :)
???????????
Kyllä me kaikki olemme ihania ihmisiä. Ikävä vain, että piikit välillä pistävät. Mutta kun me pyydämme anteeksi syntejämme ja teemme totta elämässämme, alkaa ihanuus taas näkyä. Sitähän se vihollinen haluaa - että emme tee parannusta. Ja kuten eräästä kirjasta luinkin, sillä on silloin laillinen oikeus kiinnittyä meihin.
että niiden "maa kukkii" aina, jotka Herran lähellä elävät... ja uutta syntyy päivittäin. Kaikki vain ei näy, eikä tulekaan näkyä.
"Mutta katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä!" "Mahtaako hän löytää uskoa maan päältä, kun hän tulee?"
Matt. 23:15
"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!"
Koulutus? "..äidin opetukset ja isän kuritukset..."?
Vain Jumalan sanassa pysyminen voi estää eksytyksen ja lopuksi: Jumalan valtakunta on niiden, jotka sydämessään uskovat Jeesukseen.
Raamatun mukaisen rakkaudenllisen kasvatuksen lapselleen antanut äiti luovuttaa lapsensa jo 7 vuotiaana maailman kasvatettavaksi. Ei paljonkaan pysty vaikuttamaan, kuin vähän vielä ala-asteella, mitä kaikkea epäsovinnaista (ei raamatullista) lapselleen opetetaan. Mutta kukaan ei kysy sitten äidiltä, miksi sydämesi on poljettu pohjia myöten.
.....