Kaikki paitsi persut.
Jatkuvasti nousevat energiaverot, epäonninen jätevesiasetus ja viikolla putkahtanut aloite ruuhkamaksuista. Mitä yhteistä niillä on? Kaikkia niitä yhdistävät ylevät ympäristötavoitteet. Kaikissa niissä on pantu raharaippa ohjaamaan kohti yleviä tavoitteita. Kaikista niistä paistaa vieraantuneisuus ihmisten arjesta: elämisen ehdoista ja maksukyvystä. Kaikkien kohdalla ovat unohtuneet kysymykset oikeudenmukaisuudesta.
Paremman puutteessa voimme kutsua tämän tuulen puhaltajia ”vihreäksi eliitiksi”. Tähän klubiin kuuluu väkeä kaikista puolueista oikealta vasemmalle. Ainoastaan persut eivät tähän puutarhaan lukeudu.
Tällä viikolla liikenneministerin asettama ruuhkamaksuja pohtinut ryhmä sai työnsä valmiiksi. Ryhmä oli kallellaan – kuten odottaa saattoi – ruuhkamaksuun. Merkille pantavaa on, että ryhmä on käsitellyt – varsin ansiokkaasti – ympäristövaikutuksia, julkisia investointeja ja ennen kaikkea yhteiskunnan saamaa jättipottia maksuista, mutta sivuuttanut sellaiset kysymykset kuin maksun oikeudenmukaisuus, yksityisen kansalaisen maksukyky- ja halukkuus. Pikkujuttuja vihreän eliitin mielestä?
Ruuhkamaksuissa on yksi iso mutta, jonka elitistinen työryhmäkin otti esiin. Pääkaupunkiseudulla on kymmeniä tuhansia työmatkalaisia, joilla ei ole vaihtoehtoa henkilöautolle. Tehokas ja kattava joukkoliikenne uupuu. Toisaalta ruuhkamaksujen herkkutuotolta putoaisi pohja, jos vaihtoehtona olisi toimiva joukkoliikenne – joten lyhyellä tähtäimellä pakkovero purisi parhaiten julkisen talouden näkökulmasta. Siksi maksua on haluttu ajaa.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella elävät voivat nyt ajatella, että itsepähän ovat etelässä ruuhkansa aiheuttaneet, jotta parempi, että itse niistä maksavatkin. Ymmärrettävää, mutta hieman kohtuutonta. Kymmenet tuhannet ovat joutuneet muuttamaan alueelle työn perässä, kun tehtaat on suljettu tai tilat pantu pakettiin. Toisekseen; paljon on kerätty jo etelän autoilijoiltakin veroja, mutta vähän he ovat saaneet vastikkeeksi. Voimakkaasti kasvanut pääkaupunkiseudun poikittaisliikenne on jäänyt tieliikenneinvestoinneissa jalkoihin vuosikausiksi – sitä nyt kiistää tuskin kukaan kehäykköselle eksynyt.
Energiaverojen nostointoa, jätevesiasetusta ja ruuhkamaksuja yhdistää vielä yksi tekijä. Se on persujen pelko. Yksi jos toinen poliitikko sanoutuukin persujen pelossa vielä irti ”vihreistä veroista”. Liikenneministeri Anu Vehviläinen näytti jo mallia. Hän veti maton työryhmänsä jalkojen alta heti selvityksen valmistuttua sanoutumalla irti ruuhkamaksuista.
Tavoite suunnata verotusta ansiotuloista kohti kulutusta kääntyy itseään vastaan, kun tavoitetta ajatetaan puolivillaisilla asetuksilla tai selvityksillä tai kun veroa korotetaan markkinoilla (sähköntuotanto), joilla kuluttajaa jo viedään kuin pässiä narussa.
Jatkuvasti nousevat energiaverot, epäonninen jätevesiasetus ja viikolla putkahtanut aloite ruuhkamaksuista. Mitä yhteistä niillä on? Kaikkia niitä yhdistävät ylevät ympäristötavoitteet. Kaikissa niissä on pantu raharaippa ohjaamaan kohti yleviä tavoitteita. Kaikista niistä paistaa vieraantuneisuus ihmisten arjesta: elämisen ehdoista ja maksukyvystä. Kaikkien kohdalla ovat unohtuneet kysymykset oikeudenmukaisuudesta.
Paremman puutteessa voimme kutsua tämän tuulen puhaltajia ”vihreäksi eliitiksi”. Tähän klubiin kuuluu väkeä kaikista puolueista oikealta vasemmalle. Ainoastaan persut eivät tähän puutarhaan lukeudu.
Tällä viikolla liikenneministerin asettama ruuhkamaksuja pohtinut ryhmä sai työnsä valmiiksi. Ryhmä oli kallellaan – kuten odottaa saattoi – ruuhkamaksuun. Merkille pantavaa on, että ryhmä on käsitellyt – varsin ansiokkaasti – ympäristövaikutuksia, julkisia investointeja ja ennen kaikkea yhteiskunnan saamaa jättipottia maksuista, mutta sivuuttanut sellaiset kysymykset kuin maksun oikeudenmukaisuus, yksityisen kansalaisen maksukyky- ja halukkuus. Pikkujuttuja vihreän eliitin mielestä?
Ruuhkamaksuissa on yksi iso mutta, jonka elitistinen työryhmäkin otti esiin. Pääkaupunkiseudulla on kymmeniä tuhansia työmatkalaisia, joilla ei ole vaihtoehtoa henkilöautolle. Tehokas ja kattava joukkoliikenne uupuu. Toisaalta ruuhkamaksujen herkkutuotolta putoaisi pohja, jos vaihtoehtona olisi toimiva joukkoliikenne – joten lyhyellä tähtäimellä pakkovero purisi parhaiten julkisen talouden näkökulmasta. Siksi maksua on haluttu ajaa.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella elävät voivat nyt ajatella, että itsepähän ovat etelässä ruuhkansa aiheuttaneet, jotta parempi, että itse niistä maksavatkin. Ymmärrettävää, mutta hieman kohtuutonta. Kymmenet tuhannet ovat joutuneet muuttamaan alueelle työn perässä, kun tehtaat on suljettu tai tilat pantu pakettiin. Toisekseen; paljon on kerätty jo etelän autoilijoiltakin veroja, mutta vähän he ovat saaneet vastikkeeksi. Voimakkaasti kasvanut pääkaupunkiseudun poikittaisliikenne on jäänyt tieliikenneinvestoinneissa jalkoihin vuosikausiksi – sitä nyt kiistää tuskin kukaan kehäykköselle eksynyt.
Energiaverojen nostointoa, jätevesiasetusta ja ruuhkamaksuja yhdistää vielä yksi tekijä. Se on persujen pelko. Yksi jos toinen poliitikko sanoutuukin persujen pelossa vielä irti ”vihreistä veroista”. Liikenneministeri Anu Vehviläinen näytti jo mallia. Hän veti maton työryhmänsä jalkojen alta heti selvityksen valmistuttua sanoutumalla irti ruuhkamaksuista.
Tavoite suunnata verotusta ansiotuloista kohti kulutusta kääntyy itseään vastaan, kun tavoitetta ajatetaan puolivillaisilla asetuksilla tai selvityksillä tai kun veroa korotetaan markkinoilla (sähköntuotanto), joilla kuluttajaa jo viedään kuin pässiä narussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paljon enemmän luonto kuluttavaa kaikilta päästöiltään kuin se hyöty bensan käytöstä. Asiasta oli juttu Länsi - Savo lehdessä tänään. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Taas meitä kusetettiin ja kunnolla.
Tehokas ja kattava joukkoliikenne löytyy niiltä alueilta joille tätä ruuhkamaksua on pääsääntöisesti kaavailtu. Lähinnä omaa saamattomuutta jos ei pääkaupunkiseudulla löydä julkista kulkupeliä.
Sähkötuotanto taas kusettaa kuluttajaa, koska oikeisto ne teollisuuden edut on junaillut velvollisuuksien kustannuksella.
menee kaikkien hallituspuolueiden piikkiin, myös vihreät mukaanlukien. Vihreät ovat tulleet suomelle jo niin kalliiksi , että meillä ei ole enää varaa päästää sellaista puoluetta uudelleen hallitukseen.
En puhunut verosta, vaan siitä miten yksityistämisen luomalla "kilpailulla" eivät hinnat laskeneet vaan kasvoivat. Vältämättömällä hyödykkeellä kilpailevat yritykset kun eivät kilpaile toisiaan vastaan vaan suurimmista voitoista.
Pelastus? Ei tainnut tulla "tuohesta takkia, eikä pojasta pappia", vaikka apotti Soini kuinka käyttelee verbaalia kyvykkyyttään?
Mies on adjudantti Putkosen kanssa ydinvoiman kannattajia, siinä missä nää kokoomus,kepu,ja demarihörhöt ja onhan niitä kristillisissäkin ja vasureissa jokunen.
Kuuntelin Soinin haastattelua, hyvin plarasi: mikään esitetty kysymys ei ollut nk.kynnyskysymys, hallitukseen menon esteeksi!!
Samanlainen p:leen ympäripyöreyksien moottoriturpa kuin muutkin, persujen luonnon -ja ympäristönsuojelu vihamielisyys ja täydellinen välinpitämättömyys ja "vapaamatkustajuus" on kovin hallitseva piirre koko politiikassa.
Auringonlaskun porukkaa, siinä kuin entisetkin eliitin kultapossut!!
Mikä neuvoksi, kun rutto,kolera tms. vaihtoehdot eivät miellytä, taitaa olla kovan luokan kysymys muillekkin, ketkä hakee jotain muuta, kuin hetken pikavoittoja?
kun sattuu vain olemaan niin , että se parjaamasi ydinsähkö on ainoa ympäristöä saastuttamaton tuotantomuoto , joten järkevät ihmiset sitä kannattavat , mutta vihreäthän eivät perinteisesti edellämainittuihin kuulukkaan.