Me olemme wannabe-trendikkäitä ja näennäisen suvaitsevaisia kaupunkilaisia. Me katsomme, että ollaksemme kunnollisia eurooppalaisia meidän on halveksittava Suomen maaseutua, todisteltava kaikin keinoin ennakkoluulottomuuttamme ja erotuttava ns. junteista. Meille mikään ei ole niin tärkeää kuin muiden samanmielisten hyväksyntä ja fiksu vaikutelma. Paradoksaalista on, että suvaitsevaisuutemme loppuu tasan siihen pisteeseen, kun joku ilmoittaa olevansa eri mieltä maahamuuttoasoista. Tässä vaiheessa alamme populisti-fasisti-rasisti -nimittelyn ja oman moraalisen paremmuutemme osoittamisen. Suomalaisuuden häpeäminen ja muiden kulttuurien ylenpalttinen ihailu on se asia, mikä luonnehtii meidän elämänasennettamme. Ulkoiseen habitukseemme kuuluvat ranskalainen viinipullo, trendikäs pukeutuminen ja sen näyttäminen, että todella elämme ajan hermolla, uusia eurooppalaisia tuulia seuraten!
Toisen ryhmän meistä, mikä tosin on kooltaan melko marginaalinen, muodostavat erilaiset vasemmistolaisryhmittymät. Meidän, idealistien, ajattelu nojaa Marxin oppeihin siitä, että kaikki maailman ihmiset ovat loppujen lopuksi yhtä ja samaa suurta työväenluokan perhettä. Ainoa johdonmukainen tapa toteuttaa tätä ajatusta on avata kaikkien maiden rajat ja tehdä proletariaatista - siis meistä! - hallitseva luokka! Ajatteluamme luonnehtii yleensä idealismi ja naiivi sinisilmäisyys. Armeija on lakkautettava, eläimille taattava ihmisoikeudet ja kaikkien maailman ihmisten halattava toisiaan. Jos halaaminen ei heti toteudu, niin seuraava vaihtoehto on ikkunoiden kivittäminen ja kaikkien erimielisten likvidointi väkivallattomuuden nimissä! Ulkoista habitustammme edustavat suurivakoiset, kuluneet samettihousut ja teipatut sangat. Niin ikään kuvaan kuuluu sosiaalinen arkuus, laahustava ryhti ja hikoilevan tärisevät kämmenet. Kokoontumistilanteissa meillä on mukana nippu Tiedonantajia, musta huppu ja nyrkinkokoinen kivi. Näillä parannamme maailman. Vaikka väkisin!
Toisen ryhmän meistä, mikä tosin on kooltaan melko marginaalinen, muodostavat erilaiset vasemmistolaisryhmittymät. Meidän, idealistien, ajattelu nojaa Marxin oppeihin siitä, että kaikki maailman ihmiset ovat loppujen lopuksi yhtä ja samaa suurta työväenluokan perhettä. Ainoa johdonmukainen tapa toteuttaa tätä ajatusta on avata kaikkien maiden rajat ja tehdä proletariaatista - siis meistä! - hallitseva luokka! Ajatteluamme luonnehtii yleensä idealismi ja naiivi sinisilmäisyys. Armeija on lakkautettava, eläimille taattava ihmisoikeudet ja kaikkien maailman ihmisten halattava toisiaan. Jos halaaminen ei heti toteudu, niin seuraava vaihtoehto on ikkunoiden kivittäminen ja kaikkien erimielisten likvidointi väkivallattomuuden nimissä! Ulkoista habitustammme edustavat suurivakoiset, kuluneet samettihousut ja teipatut sangat. Niin ikään kuvaan kuuluu sosiaalinen arkuus, laahustava ryhti ja hikoilevan tärisevät kämmenet. Kokoontumistilanteissa meillä on mukana nippu Tiedonantajia, musta huppu ja nyrkinkokoinen kivi. Näillä parannamme maailman. Vaikka väkisin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen yhä enemmän ja enemmän alkanut arvostaa suomalaisuutta. Siis mitä? Eihän joku jenkkihapatus ole minun ominta, miten se voisi olla? Jos halveksii juuriaan (maalaisuus, luonto, järvet, hiljaisuuden kaipuu, vähäpuheisuus (sekin alueittain)) halveksii myös itseään. Nuoret omaksuvat helpoiten virtauksia ulkopuolelta ja niitä pidetään parempana, kuin omaa mutta sekin aika usein muuttuu vanhetessa.
Ainut huono asia Suomessa on mielestäni liika viinalla läträäminen ja se on aina ollut ongelma. Joskus Suomessa on kulutettu 2 litraa alkoholia/ asukas mutta kirkko päätti, että talonpojat ovat rappiolla ja sen jälkeen kotipolttoa alettiin rajoittamaan, mikä myöhemmin johti kieltolakiin.