Eilisen ohjelman perusteella ymmärrän kyllä ihmisten pahoinvointia työpaikoilla. Mitään käsitystä hyvästä johtamisesta ei taida monillakaan olla.
Matti Apusen aiemmin johtamassa Aamulehdessä oli todella kusiset paikat harjoittelijoilla ja vasta-alkajilla, sama on tilanne myös Hesarissa. Miten mies voi puhua yleisellä tasolla jos ei näe edes omassa silmässään malkaa.
Kyllä Suomessa tarvitaan vanhaa hyvää agraarijohtamista, samassa veneessähän kaikki olemme. Onneksi meitä asian ymmärtäjiä vielä on.
Matti Apusen aiemmin johtamassa Aamulehdessä oli todella kusiset paikat harjoittelijoilla ja vasta-alkajilla, sama on tilanne myös Hesarissa. Miten mies voi puhua yleisellä tasolla jos ei näe edes omassa silmässään malkaa.
Kyllä Suomessa tarvitaan vanhaa hyvää agraarijohtamista, samassa veneessähän kaikki olemme. Onneksi meitä asian ymmärtäjiä vielä on.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei harjoittelijoiden ja vasta-alkajien paapominen mitään kunnon johtamista ole. Ne on pantava tilanteeseen, jossa kykenevät näyttävät kykynsä ka kykenemättömät karsiutuvat.
Lähtökohtahan on se, että työssä pärjäävät ne, jotka haluavat pärjätä ja niillä, jotka itkevät "kilpailun paineita", ei ole niin suurta väliä. Sosiaalialan ammatteja riittää heille jatkossakin.
Tehdäkseen työssään parhaansa ihminen tarvitsee tunnustuksen itseisarvolleen, työtehtävistään riippumatta.
Nykyään ihmisen mittana on liian usein vain hyötyesineen arvo, viivan alapuolisen lukeman näkökulmasta. Se on pitkällä tähtäimellä täysin perseestä oleva näkemys, joka johtaa kaikkien osapuolten pahoinvointiin.
Luulen Apusen valinnan EVA:aan johtuneen pitkälle juuri tuon maksimaalisen hyödyntämisen osaamisoletukseensa.
Minä en ole halaistua sanaa puhunut paapomisesta ja luulen ettei Sinunkaan kannata minulle asiasta hiiskahtaakaan jos olet asian oikein ymmärtänyt.
Mitä taas nuijiin tulee, olen niitä riittävästi nähnyt. Toivottavasti et itsekään niihin kuulu vaikka siltä vähän näyttääkin.
Neuvo: Älä ota ihan heti kantaa, mietipäs vähän vaikkapa omaa perspektiiviäni, kaikupohjaa.
Kirjoitit itse Aamulehden ja Hesarin harjoittelijoista. Jos pysytään siinä aiheessa, niin sanomalehti palkkaa suuren joukon harjoittelijoita seuloakseen heistä kyvykkäät ja kehityskelpoiset esiin. Samoin tekee moni palveluyritys, kun se palkkaa nuoria ammattitutkinnon suorittaneita osa-aikaisiin ja määräaikaisiin työsuhteisiin. Lisää työtunteja tulee, kun osaaminen alkaa näkyä ja asenne työhön paljastaa ne, joiden työsuhde kannattaa vakinaistaa.
Toimittajan työ ja jopa myyjän työ on asiantuntija-ammatti, jota ei koneilla korvata. Näiden ihmisten johtaminen on taitolaji siinä, missä koneen ääreen, vaihetyöhön palkattujen johtaminen on kellokorttirutiinia, kun tehtaan portilla on jono odottamassa pääsyä niiden tilalle, jotka lintsaavat liikaa.
Ongelmia johtamisessa tietenkin on ja paljon, jos johtaja ei ymmärrä mitään laadullisista tulosmittareista, vaan tuijottaa pelkkiä numeroita. Kun johtajan tehtävä on kehittää henkilöstöstään huippuporukka, niin ei siinä pelkillä numeroilla pärjää. Ei juoksuvalmentajakaan tuijota pelkkää sekuntikelloa, vaan valmentaa urheilijaa niin, että tämä oppisi liikuttamaan kinttujaan nopeammin.
Muuten; saa kai sinulle sanoa, jos kirjoitat nuijasti? Vai onko hipiäsi liian herkkä kuulemaan totuuksia tekstistäsi?
Ihmisen ainutkertaisuus yksilönä tulee huomioida hyvässä johtamisessa. Häneen tulee siis paneutua. Läheskään kaikilla johtajilla ei siihen tarvittavaa herkkyyttä ja intensiivisyyttä ole. Vahvimmilla ovat he jotka jo lapsuudessaan, kasvaessaan, ovat kehittyneet tunne-elämältään ehjiksi.
Korostan: Lähes kaikilla on mahdollisuus kehittyä hyviksi johtajiksi. Perusedellytyksenä on kuitenkin ennen sitä kasvaminen hyväksi ihmiseksi.
En ole mitään kovin suuria intohimoja tuntenut kun olen tänne kirjoitellut. Asiat joita olen itse vankasti kokenut, ovat olleet päällimmäisinä. Kyllä hipiäni on myös herkkäkin, joskaan ei mainitsemassasi tapauksessa.
Valitettavan paljonhan Suomesta löytyy huonoa johtamista, kun meillä ei ole vielä juurikaan jouduttu kilpailemaan työvoimasta. Patruunaperinne ja asema-auktoriteetti istuvat asennepuolella perittyinä haittoina, mitä ei auta muualta suomennettujen johtamisoppien kopiointi laput silmillä.
On meillä hyviäkin johtajia, mutta liian vähän.
Hyvää johtamista kyllä Suomesta löytyy. Alat lienevät moderneja, joilla sitä on.
Mielestäni johtamiskonsultit lähes laidasta laitaan vain kopioivat muiden valmiiksi märehtimiä johtamisoppeja ja estävät näinollen kansalliselta pohjalta kumpuavan, hyvän johtamisen kehittymisen.
missä piileskelee keskustalainen johtajuus?
Keskustalainen johtajuus ja sen taso on yhtä kuin Jäätteenmäki, Vanhanen ja Kiviniemi. Kahden ensimmäisen johtohommat menivät pahasti karille ja kolmannen suoriutuminen on vielä selvitettävänä. On osoittanut vasta puhetason osaamista, ja puhuahan osaavat kaikki.
Ainakin Unto Hämäläinen kirja-arvostelussaan näyttää kunnioittavan Väyrystä johtajana, jopa pelon rajoille. Sen vuoksi pitää yrittää leimata ja vähätellä, kun ei analyysiin pysty.
Keskustassa osataan muita paremmin harkita asioita. Se lienee hyvää johtajuutta.
Johtamisen perustyyppejä on kuvattu Tuntemattomassa Sotilaassa.
Koskelaa on kirjan hahmoista pidetty johtamisen mallina, mutta itse en oikein usko tuollaisen johtajan pärjäävän. Hän on kyllä miestensä puolella, taistelee yhtenä heistä, mutta johtajuuta hänessä on vähän. Hän ei puutu miestensä tekemään vilppiin kuin vasta jos ylemmät siihen kehottaa jne. Kosklan joukkuetta johtaakin pätevät aliupseerit, Hietanen ja myöhemmin Rokka, selä Lehto omalla karulla tavallaan. Ja tietysti Kariluoto jolle tuo Koskelan konekiväärijoukkue oli alistettu.
Hietanen onkin mielestäni paras johtajahahmo Tuntemattomassa, maanläheinen, hyväntahtoinen ja välitön. Mutta osaa kuitenkin tarvittaessa vaatia, kuten kohtauksessa jossa komentaa Rahikaista ampumaan vihollista kohti eikä roiskimaan minne sattuu Rahikaisen luimistellessa poterossaan.
Ylemmistä upseereista majuri Sarastie näyttää hyvää johtajuutta. Samoin luutnantti Autio joka kaatuu jo kirjan alkuvaiheessa.
Lammio on sitten sellainen perinteinen vahvaan autoritääriseen johtamiseen turvaava kukkoilija, joka ei saa joukkoja yhtenäisenä taakseen, mutta selviytyy kuitenkin tuolla kovalla komennollaan ja muodollisella asemallaan
Yhtenä hahmona jota voi verrata täällä palstalla riehuvaan evp aliupseeri Kapuun, voisi ottaa esiin Vääpeöi Sinkkosen, kanta-aliupseerin joka painottaa kuria ja järjestystä, mutta ei kykene mihinkään sodan olosuhteissa. Kohtaus jossa hän joutuu miesten naurun kohteeksi Petroskoin kasarmeihin majottauduttaessa ja turvautuu ylempiinsä (Lammio) sopisi kuin nenä päähän Kapuun, oneton tunari joka pärjää vain itkemällä ylemmilleen.
Sotilasjohtajissakin on siis monenmoisia. ja se hyvä johtajuus on usein kateissa vaikka henkilö sinällään noudattaa kaikkia sääntöjä ja ohjeita. Siviilijohtamisessa tuollaiset Kapi-Sinkkoset eivät pärjäisi alkuunkaan
Hyvään johtajaan luotetaan, koska hän on oikeudenmukainen ja johtaa oman auktoriteettinsä avulla eikä aseman tuomalla käskyvallalla.
Lepsua johtaja, joka vain pyrkii olemaan alaistensa kaveri ei useinkaan arvosteta, vaikka hän voikin olla pidetty siksi, ettei vaadi liikoja. Tällainen johtaja aiheuttaa alaisissaan usein turvattomuutta, joka taas johtaa yhteishengen huononemiseen ja sen seurauksena johjtaja menettää luottamuksensa.
Hillihehän vähän ihtiäis, ettet oppeihis sekoa.
Miten päin sinun munuaiset toimii? Mistä oppikirjasta sinä noita loruja tänne postaat?
Omalla esimerkillä, ei huollon teltasta sikanautaa mussuttaen tai rättivarastolta pyykkejä järjestellen kuten eräs nykyisin vaippoja käyttävä aliupseeri evp.
Noin tapahtuu jos muitakin tekijöitä on mukana kokonaisuudessa.