Im eskah he Jirushalajim, Perea Horachim.

Näin alkaa kaunis laulu Ofra Hazarin laulamana.

Jerusalem, jerusalem kuinka oletkaan tullut sinä pieneksi, että minukin täytyy kirjoittaa sinun nimesi pienten joukkoon?
Sinä tapat kaikki ne, jotka sinun nimeäsi kunnioittavat. Kaikki entisajan Profeetat sinä tapoit epäuskollasi ja niin sinä teet nytkin. Minä lähetin sinun luoksesi Kirjurin ja käskin hänen kirjoittaa tämänkin Eeppoksen, teille tuleville polville Minä varustin oivan aarteen ja saanko uskon teille varustukseksi tulevalle ajalle?

En koskaan anna teille anteeksi, te minun lukijani, jotka niin hartaasti minua pilkkasitte. Wikileaksista katselin teidän mielipipiteitänne. Oli laitettu sinne 8 vessan pönttöä ja joissakin oli ruskeat reunat ja toisissa oli vähemmänki. Oli kirjoitettu sinne: ” Katsokaa Jeesusta mistä pöntöstä hän tulee”? Niin hävyttömästi he ajattelivat minusta! Mitä tuollaisesta riettaudesta puuttuukaan? Suomi24 kirjoituksissa oli mitä saastaisempia kirjoituksia minusta.

Miksi minä en saisi sanoa teille rumasti, kun te sanotte minulle rumasti. Minun mieleni tekisi sanoa teille pahasti, sillä mitä vielä enemmän minun olisi pitänyt tehdä teidän puolestanne? Eikö ristin tuskainen tie teille riittänyt, jonka minä kannoin teidän syntivelkanne puolesta Ja vielä minun kaksi poikaanikin tapettiin ja ristin pitkälle puulle naulattiin, molemmin puolin taivaan ” Taltharassa”.
Niin perkeleellinen on ihmis mieli, valtiaan kieli.

Mitä minulla on tekemistä teidän kanssanne, tekin uskon kansa? Kuinka valjenneet ovatkaan teidän muurinne? Kuinka sortuneet ovatkaan teidän porttinne? Minä halusin koota teidät siipieni alle, niin kuin kana emo kokoaa lapsensa siipiensä suojaan. Mutta te ette ole tahtoneet! Te halusitte kulkea valtoiminanne, oman mielenne kirjoituksissa. Kaikki te poikkesitte omien oppienne seuraan.
Kunpa sinä tietäisit Jerusalem mikä sinun rauhaasi sopii, sinä rauhan kaupunki, sota ulottuu sieluunne asti, ei tervettä paikkaa. Ei perhettä, josta sota ei olisi veroaan vienyt.

Ei minullakaan ole tervettä paikkaa! Minun kansani on epälukuisina päivinä hyljännyt minut, Elämän lähteen. Minun viholliseni piirittivät minut, kuin äkäiset sonnit lihotetut kaikki.
Minun sieluani he vainosivat tappaakseen, sillä heidän valtansa hekuma nousi minua vastaan, niin monilukuisina, minut he panivat ristille 624 vuodeksi, uudelleen taivaan ” Taltharassa”, enkä minä mitään voinut. Minä olin vangittuna, eikä kukaan käynyt minua katsomassa. Kallio luolassa minä olin rautavitjoilla vitjoitettu. Pienessä vankisellissä minä olin, jossa oli puinen laveri vain ja laski ämpäri, täysi. Rotat söivät minun varpaitani verille, jyrsivät nukkuessani. Olin liian heikoksi tullut, en pysttynyt nousemaan. Joka päivä tuli Jahvahi ja tökki mustalla kepillä ja sanoi: ” Etkös perkele ole vielä kuollut”? Eräänä aikana, kun olin heikoksi tullut, minä käännyin vasemmalle kyljelleni ja kuolin pois.

Kuitenkin minä elän aina vaan. Mikä kirous sekin aina vaan? En minä ole voinut tulla teidän tykönne näyissä, enkä muutenkaan se oli minulta kielletty kaikkiaan. Kuinka paljon minun pitäisi kirjoittaakkaan? Kaikista kidutuksista, kauhuista, tuskista pauhuista. Miksi he minua vihasivat, vanhaa Jeesusta? Minä olen halunnut heille vaan hyvää kaikkina aikoina, mutta he eivät tahtoneet, vanhat valtiaat!

Minä olen kirjurin kynä teille, synnin teille eksyneille, jos teidän henkenne on minun kanssani, niin minun Herrani Henkikin on teidän kanssanne. Olen ohjattu ohjelma itsekin, Kirjuri vaan päällä maan.
Annettu