Vertailin tuossa noita Suomen ja Venäjän federaation armeijoita keskenään ja alkoin hieman huvittaa että täällä on tosiaan niin paljon uskovaisia, jotka uskovat pakolliseen asevelvollisuuteen ja täysin itsenäiseen puolustukseen. Suomalainen yli-isänmaallinen kasvatus on näemmä purrut, koska väki niin hanakasti uskoo kääpiö-armeijansa ylivoimaan. :D
SA: http://en.wikipedia.org/wiki/Equipment_of_the_Finnish_Army
Venäjän federaation asevoimat: http://en.wikipedia.org/wiki/Armed_Forces_of_the_Russian_Federation
Ihan sama onko täällä nykyinen-malli tulevaisuudessakin käytössä, koska sillä ei olisi mitään mahdollisuuksia muualla kuin lapsellisten suomalaisten illuusioissa. Se 60% joka edelleen kannattaa nykyistä mallia, ei ilmeisesti tiedosta täysin todellisuutta.
SA: http://en.wikipedia.org/wiki/Equipment_of_the_Finnish_Army
Venäjän federaation asevoimat: http://en.wikipedia.org/wiki/Armed_Forces_of_the_Russian_Federation
Ihan sama onko täällä nykyinen-malli tulevaisuudessakin käytössä, koska sillä ei olisi mitään mahdollisuuksia muualla kuin lapsellisten suomalaisten illuusioissa. Se 60% joka edelleen kannattaa nykyistä mallia, ei ilmeisesti tiedosta täysin todellisuutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tosiaan lähdetään siitä lähtökohdasta liikkeelle että eduskunnasta valtaosa muuttuu natomyönteiseksi, niin tällöin voidaan todeta ettei tarvita mitään neuvoa-antavaa kansanäänestystä natojäsenyydestä, koska tässä todellisuudessa eläminen vaatii realistista näkemystä, joka puuttuu ainakin 60%:lta suomalaisista.
Tilanne on kyllä suhteeton mikäli te 40 prosenttia väestöstä pääsette mielenne mukaan touhuamaan.
Kohta kaksi maata Suomi ja Venäjä sotisi keskenään ja voimien epätäsapainoa lisäisi se että Suomen puolustusvoimien iskukykyisin joukko olisi suorittamassa rauhaanpakottamista jossain maailman kolkassa.
Mutta me vielä housuissamme pysyvät 60 prosenttia emme anna syvän rauhantilan järkkyä.
Suomettuminen oli vielä kunniakasta ja ajoi vain meidän hyvinvointiasiaamme, mutta mitä on tämä nykyisten päättäjien rypeminen Amerikan helmoissa ja miten se parantaa Suomen hyvinvointia.
Pieni kertaus päättäjille, toimikaa niin että ystävät ovat läheltä ja jos, niinkuin näyttää, vihollisiakin teillä täytyy olla, ne olisivat mahdollisimman kaukana.
Jos te ulkopolitiikaan johtajat näette toimissanne pienenkin järjenvalon, tulkaa kertomaan se kansalle.
Jos kaikki olisivat yhtä itsekkäitä kuin sinä eli länsimaat maat eivät olisikaan liittoutuneet, niin Neuvostoliitto olisi vallannut helposti koko läntisen euroopan jo vuosikymmeniä sitten. Kommentistasi voi päätellä ettet ole aikeissa auttaa muita hädän hetkellä, eikä sinua mikään sido siihen.
Siitä asiasta voitkin olla 100% varma etteivät muutkaan tule auttamaan sinua, koska mikään ei siihen sido ja muut tietävät ettet sinäkään olisi auttanut. Koska et osoita auttamishaluasi millään muulla kuin sanahelinällä ja koreilla lauseilla. Pitäisi sitä ystävyyttä, tai sotilaallista auttamisenhalua osoittaa myös ennen kriisin puhkeamista, koska mitään ei saa tässä maailmassa ilmaiseksi.
Suomessa oli kylmänsodan aikana 750 000 miehen reservi, mutta sen aseet oli suunnattu länteen, eikä itään. Suomi ei ollut mikään varsinainen länsimaa, vaan Neuvostoliiton aseistama puskurivyöhyke.
Pelkkä provinssi jolla olisi Neuvostoliiton tuki aseellisen konfliktin sattuessa. Nykyäänkin Neuvostoliittoa ei enää ole ja Suomi on länsimaa joka tarvitsee ystäviä eli taustatukea, koska näin pieni maa ei selviä yksin. Asiassa tarvitaan realistista näkemysta, eikä pelkkää isänmaallista houhotusta, tai venäjän ylenkatsomista talvisodan tapahtumien takia.
Painokasta tekstiä en ainakaan hallitse,joten mielipiteeni tuntuvat jotenkin töksähtäviltä.
Sanot Suomen aseiden osoittaneen kylmän sodan aikana länteen. Epäilen että tiedän tuon asian paremmin. Kymmenet kerrat olen asallistunut valmiusharjoituksiin jossa hälytyksellä miehitettiin "kovat asemat" niiden torjuntasuunnan muistan.
Suomi ei osallistunut pyynnöistä huolimatta Neuvostoliiton sotaharjoituksiin, mutta on nyt tyrkyttäytymässä Naton manöövereihin, kansan mielestä ilman minkään laista motiivia.
Niin varmasti on että valtaosa johtajista on valmiit liittoumiin ja aseellisesti auttamaan, mutta suurin osa tavallisesta kansasta pitää sitä toimintaa edelleen sotimisena, vaikka sille tavan mukaan on kehitelty kauniilta kalskahtavia nimiä.
Miksi on niin ylivoimaista ymmärtää jonkun maan toimivan niin ettei aiheuta miinkäänlaista vastakkainasettelua, eikä näin ole mitenkään valvollinen puuttumaan toisten itselleen järjestämiin yhteenottoihin.
Kun sivullisten välien selvittelyyn riennämme olemmeko varmasti heikomman ja sorretumman puolella.
Tällä hetkellä näyttää siltä että mahtailua olemme puolustamassa ja lyömme lyötyä.
Uutiset kertovat että tottakai kerrotaan asiat vieraalle vallalle, olisikohan aika jättää Tiitisen listat silleen, uudet kun on moninverroin vaikuttavampia nykyhetkeen ,eikä nekään mitään merkitse.
Minä en ole ollut näkemässä mitä teidän valmiusharjoituksissanne on tapahtunut, mutta tiedän erittäin hyvin että YYA-sopimuksessa korostettiin nimenomaan sotilaallista liittolaisuutta ja hyökkäämättömyyttä; sekä Suomen että Neuvostoliiton taholta. Suomalaiset aseistettiin pääosin Neuvostoliiton voimin, eikä aseita ole täysin tietoisesti voitu myydä valtiolle joka käyttäisi niitä NL:ää vastaan. Kyllä meilläkin harjoiteltiin idästä tulevan hyökkäyksen torjuntaa, mutta vasta vuoden -91 jälkeen.
Ehkäpä tämä puhuu puolestaan: (YYA-sopimuksen) * 1 artikla
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.
Yllä mainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.