"Inhottava suomalainen mies on rasisti, juntti ja muutenkin täysi paska"
Suomalainen mies hakkaa vaimoaan, vihaa mustia miehiä, ei osaa pukeutua, ei osaa tapoja, vaan on makkaraa syövä ja kaljaa kittaava tuulipukupersepaska. Näinhän meille kerrotaan. Meille suomalaisille miehille. Olemme luultavasti tällä hetkellä yksi maailman haukutuimmista olennoista. En tiedä miksi, mutta niin vain on päässyt käymään.
Olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä suhteellisen avoimessa ilmapiirissä. Minut opetettiin käyttäytymään hyvin, pukeutumaan hyvin ja koko ympäristöni viestitti sitä, että maahanmuuttajat ovat OK. Heissä ei ole mitään vikaa. Edelleenkin uskon, että maahanmuutto ei ole mitenkään erityisen iso ongelma Suomelle, eivätkä värilliset ihmiset ole mielestäni vähempiarvoisia kuin valkoihoiset.
Aloin vain miettimään mamukriittisyyden syitä ja lopulta tulin pohdintojeni jälkeen siihen tulokseen, että suomalainen mies kokee olonsa uhatuksia tällä hetkellä ja suhtautuu siksi vihamielisesti maahanmuuttajiin. Pohjimmiltaan suomalainen mies ei ole ollut rasisti. Esimerkiksi 50-luvulla amerikkalaiset "mustat" olivat Suomessa hauskoja olentoja, joihin suhtauduttiin uteliaasti ja hyväntuulisesti. Modernisti sanottuna heidät koettiin siis jonkinlaisena rikkautena. Maahanmuuttokriittisyys ja rasismi ovat siis suhteellisen uusia ilmiöitä Suomessa.
Suomalainen mies hakkaa vaimoaan, vihaa mustia miehiä, ei osaa pukeutua, ei osaa tapoja, vaan on makkaraa syövä ja kaljaa kittaava tuulipukupersepaska. Näinhän meille kerrotaan. Meille suomalaisille miehille. Olemme luultavasti tällä hetkellä yksi maailman haukutuimmista olennoista. En tiedä miksi, mutta niin vain on päässyt käymään.
Olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä suhteellisen avoimessa ilmapiirissä. Minut opetettiin käyttäytymään hyvin, pukeutumaan hyvin ja koko ympäristöni viestitti sitä, että maahanmuuttajat ovat OK. Heissä ei ole mitään vikaa. Edelleenkin uskon, että maahanmuutto ei ole mitenkään erityisen iso ongelma Suomelle, eivätkä värilliset ihmiset ole mielestäni vähempiarvoisia kuin valkoihoiset.
Aloin vain miettimään mamukriittisyyden syitä ja lopulta tulin pohdintojeni jälkeen siihen tulokseen, että suomalainen mies kokee olonsa uhatuksia tällä hetkellä ja suhtautuu siksi vihamielisesti maahanmuuttajiin. Pohjimmiltaan suomalainen mies ei ole ollut rasisti. Esimerkiksi 50-luvulla amerikkalaiset "mustat" olivat Suomessa hauskoja olentoja, joihin suhtauduttiin uteliaasti ja hyväntuulisesti. Modernisti sanottuna heidät koettiin siis jonkinlaisena rikkautena. Maahanmuuttokriittisyys ja rasismi ovat siis suhteellisen uusia ilmiöitä Suomessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomalainen mies on muutamassa vuodessa joutunut aikamoiseen myllerrykseen. Nykyään ei ole yhtä ainoa päivää, ettei suomalaisessa valtamediassa olisi jotain juttua, missä suomalaisia miehiä häpäistään joko sivistyneesti huumorin varjolla, tai sitten suorasukaisemmin ja avoimen vihamielisesti. Kaikki se on asiallista kritiikkiä ja varmasti monesti oikeaan osuvaakin. Olemmehan me suomalaiset miehet pohjimmiltamme aikamoisia mörököllejä. Salaa me olemme kaikki makkaraa syöviä juntteja. Tutkijat, asiantuntijat ja ukomailla oleilleet koittavat sanoa asian sen verran hienostuneesti, mutta kuitenkin sen verran ymmärrettävällä tavalla, että ne pässit, eli suomalaiset miehet, varmasti tajuavat, minkälaisia juutaksia he ovat ja miten loukkaavasti he ovat käyttäytyneet.
Suomalaiset naiset ovat myös kääntyneet suomalaisia miehiä vastaan. Avoimessa Euroopassa matkailleet itsenäiset naiset ovat huomanneet, että eurooppalainen mies on kohtelias, naisia huomioiva ja kaikin tavoin naisen kannalta parempi versio olennosta, jota mieheksi kutsutaan. Niinpä he jotenkin pettyvät ja samalla julmistuvat sisimmässään suomalaisille miehille. He päättävät, että kun he palaavat kotimahan, he kertovat suomalaisille miehille, minkälaisia apinanpuolikkaita nämä ovat. Niinpä mediassa ja keskustelupalstoilla velloo suomalaisen naisen kauna ja pettymys maansa miehiä kohtaan. Heitä verrataan ulkomaan ihmeisiin, jotka nauravat ja harrastavat kepeää huumoria ja ovat niin ihquja. Samaa toistelevat Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset miehet ja naiset. Suomalainen mies on kauhea olento, joka sortaa naisia ja ulkomaalaisia. Kaikki kerrotaan sivistyneesti ja hyväntuulisesti, mutta viesti on selvä: Olette aika surkeita ja inhottavia.
käveletkö laput korvilla ja silmillä.
Suomalaisen miehen tarina on seuraava: Aikojen alussa, eli ennen keskiaikaa Suomessa asui muutama kymmenen tuhatta ugrilaisten keskuudesta kauaksi pohjoiseen paennutta metsästäjää ja heidän perheensä. He olivat karskeja ja villejä, koska vain sellaiset yksilöt liittyivät pohjoiseen matkanneeseen populaatioon. Suomalaisiksi kutsuttu työteliäs populaatio eli maassansa karua, mutta harmonista elämää. Aikaa kului, suomalaiset asettuivat aloilleen pieniin kyläyhteisöihin ja maatalouskulttuuri valtasi alaa. Suomalaiset alkoivat kasvaa kansana, mutta juuri kuin vakiintuminen oli päässyt hyvään vauhtiin, tapahtui jotain onnetonta. Ihmisten liikkuminen oli nimittäin helpottunut ja Pohjolan kansat alkoivat ottaa toisiinsa yhä enemmän kontaktia. Lopun arvaattekin jo tässä vaiheessa. Suomen länsipuolelle oli nimittäin pikkuhiljaa muuttanut suomalaisia monta kertaa suurempi ja teknisesti kehittyneempi germaaninen populaatio. He olivat jakautuneet eri heimoihin. Osa kutsui itseään svealaisiksi, osa oli gööttejä ja jotkut kauempana asuvat kutsuivat itseään daaneiksi.
Nämä kansat voimistuivat nykyisen Tanskan ja Keski-Ruotsin viljavilla seuduilla ja kaksi niistä järjestäytyi Svea-heimon johdolla kuningaskunnaksi. Svean riikiksi, eli Sverigeksi. Jo aiemmin sveojen väestö oli kasvanut siinä määrin suureksi, että osalle sen nuorista miehistä ei löytynyt yhteiskunnassa riittävän elämänlaadun takaavaa osaa. Niinpä he suuntautuivat järjestäytyneet yhteiskunnan ulkopuolella ja pikkuhiljaa kehittivät itselleen ryöstelystä tuottoisan elinkeinoin. Jälkimaailma tuntee heidät viikinkeinä.
Yhä voimakkaammaksi kasvanut Svean valtakunta katsoi tarvitsevansa lisää elintilaa. Niinpä he käänsivät katseensa itään alueille, jossa eli pieni ja kaikin tavoin mitätön populaatio, joka tunnettiin finneinä. Niinpä alkukantaiset suomalaiset joutuivat kehittyneempien ruotsalaisten valtakunnan osaksi ja niistä päivistä lähtien suomalaisella miehellä on ollut epäkiitollinen osa pienen kansan vastuunkantajina mahtavien naapurien rinnalla. Se vaikuttaa edelleen suomalaisen miehen psyykeessä.
Elämä Ruotsin valtakunnassa sujui rauhalliseen tapaan ja tekniikka kehittyi vuosikymmen vuosikymmeneltä. Jotain omituista oli kuitenkin tapahtunut vuosisatojen aikana. Väestö, jonka arvioitiin olleen 1100-luvulla jopa kymmenen kertaa ruotsalaisia pienempi, oli työkalujen ja tietotaidon parannuttua alkanut lisääntymään kuin kanit konsanaan ja suomalaiset muodostivatkin 1700-luvulle tultaessa kohtuullisen kokoisen ja suhteellisen hyvin kehittyneen populaation. Kun kansallinen herääminen sitten tapahtui Euroopan maissa 1800-luvulla, tajusivat myös nämä omituiset metsän asukkaat olevansa kansa. Tyhmiähän he olivat ja heidän omituinen kielikin kertoi, että ei heistä ole sivistyskansaksi. Mutta voi hyvänen aika kun ne lisääntyivät alemmille roduille tyypilliseen tapaan. Ei kai niillä muuta tekemistä ollutkaan talven pimeydessä. No pitihän niiden turaanien sitten ruveta omaa valtiotakin haikailemaan, vaikka hyvähän niillä olisi ollut uuden isännän, eli Venäjän Keisarin suojeluksessa. Eihän ne mihinkään olisi itse kyenneet, mokomatkin villi-ihmiset.
Mutta niin Suomi vain itsenäistyi, vaurastui nopeaa vauhtia, menestyi sodissa koko maailmaa hätkähdyttäen, maksoi ainoana valtiona velkansa ja osoittautui lopulta erinomaisen sitkeäksi ja taitavaksi kansaksi. Kylmän sodan aikana se lypsi metsäteollisuuden ja itäkaupan avulla valtavasti pääomia itselleen ja rakensi muutamassa vuosikymmenessä eturivin hyvinvointivaltioihin kuuluneen yhteiskunnan ja kun tekninen kehitys pääsi tietotekniikan suhteen valloilleen, kehitti se Nokian ja sen ympärille vaurautta takoneen uuden teollisuudenhaaran. Suomessa oli kuin varkain kehittynyt eturivin länsimaa, jota itsestäänselvästi pidettiin parhaimmistoon kuuluvana asiassa kuin asiassa. Raivokkaasti ugrit tekivät töitä ja lopulta ei ollut vertailua, jossa Suomi ei olisi killunut parhaimpana tai parhaiden joukossa. Ulkopoliittisesti Suomi jatkoi menestyksellistä diplomaattista menettelytapaa ja maailma erehtyi Suomen suhteen. Se meni halpaan, jonka ovelat ja kunnianhimoiset metsäläiset sille virittivät. PISA-menestys kruunasi maailman pahimman harhan. Suomalaisia alettiin pitää sivistyneimpien joukkoon kuuluvana kansana. Potemkinin kulissi oli täydellinen. Nokia, sosiaaliturva, naispresidentti, PISA-menestys ja muut "palkinnot" langettivat maailman ja suomalaisetkin uskomaan, että me muka olemme nykyään jotain muuta kuin pieni ja melankoliaan taipuvainen arktinen populaatio kaukana kaikesta. Rakettimainen nousu 50 vuoden aikana täydellisestä mitättömyydestä suureen menestykseen oli liikaa. Menestys kihahti hattuun.
mistä kopiot tekstiä.
"Menestys kihahti hattuun" ja Suomi otti kunnon perskännit, kun EU tarjosi, ja sitten menetti puolet omaisuudestaan. Hyväuskoisuuttaan vielä lainasi kelvottomille etelän kavereilleen miljardeja, jota ne ei koskaan maksa takaisin.