Olette varmaan katsoneet osto-tv:tä ja tiedätt kuinka siellä annetaan kaikkia kivoja lisukkeita kaupanpäälle jos tilaa nyt ja nopeasti tai kuinka matkapuhelin liittymien myyjät kilpailivat kuka antaa eniten ilmaista puheaikaa ja tekstiviestejä.
No uskonnoilla on ihan sama juttu, perus ikuisenelämän päälle tarjotaan esim 40 neitsyttä, kultaista kartanoa ja omaa planeettaa.
Voiko noista vielä laittaa jotenkin paremmaksi, mitä sinä haluaisit kuoltuasi?
No uskonnoilla on ihan sama juttu, perus ikuisenelämän päälle tarjotaan esim 40 neitsyttä, kultaista kartanoa ja omaa planeettaa.
Voiko noista vielä laittaa jotenkin paremmaksi, mitä sinä haluaisit kuoltuasi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
mitä uskonnot lupailee... on se sitten 40 neitsyttä tai mitä tahansa.
Haluan tulla tuntemaan totuuden. Ja sitä kautta tulin Jeesuksen omaksi useita vuosia sitten.
Haluatko sinä tulla tuntemaan totuuden hengellisestä asioista? Onko se sinulle arvo sinänsä? Suhteessa uskontoon ja uskonnollisiin asioihin?
On siellä missä on paras tarjous? Ateistien madon ruuaksi joutumis tarjous kusee, joten totuus ei mitenkään voi olla siellä, eihän?
Tietysti kaikki uskonnot tarjoaa itseään totuutena. Tässä mielessä ateismikin on uskonto opinkappaleineen, oman ilosanomansa julistamisineen ja käännyttämisyrityksineen. Jos sana uskonto tuntuu loukkaavalta laita tilalle ideologia tai maailmankatsomus. Kyllä sinäkin tarjoat näkemystäsi Jumalasta (että Hän ei ole) totuutena eli julistat omia ateistisia uskomuksia ja uskomusrakennemia parhaana tarjouksena = ainoana totuuden mukaisena vaihtoehtona.
Analyyttisessä mielessä kaikki uskonnot ja ideologiat Jumalaa koskien ovat samalla viivalla. Niitä voidaan tarkastella ja eritellä ottamatta kantaa niiden hengelliseen totuussisältöön. Tarkastellaan mitä ne tarjoavat ja mihin tietoisiin tai tiedostamattomiin tarpeisiin ihmisessä näyttävät vetoavan. Voidaan havaita tosiasiaksi että Jumalaan uskomisessa on ihmiseen vetoavia elementtejä jotka vastaavat joihinkin tarpeisiin ja että ihminen voi paeta vastuullisuutensa kohtaamista uskontoon. Samoin havaitaan tosiasiaksi että ateismissa on elementtejä jotka vastaavat inhimillisiin tarpeisiin. Kristitty tutkija havaitsee että ateismi palvelee ihmisen tarvetta kätkeytyä Jumalalta ja paeta Hänen kohtaamiseensa liittyvää "traumaa" eli paljastetuksi tulemista. Tähän ei tarvita edes kristittyä tai mitään teistiä. Jokainen ymmärtää että jos Jumala on oikeasti olemassa ja Hänen kohtaamisensa merkitsee muutosta, siinä tapauksessa ateismilla on vahva tilaus ihmisen luontaisessa halussa itse hallita elämäänsä, muuttua vain siinä määrin kuin itse näkee hyväksi ja haluaa. Tämän tosiasasian myöntäminen ei edellytä uskoa Jumalaan, koska Jumalan olemassaoloon otetaan kantaa vain oletuksen tasolla, mahdollisuutena mahdollisuuksien joukossa. Kysymys Jumalan olemassaolosta ei siis tule selvitetyksi tätä kautta, siihen ei välttämättä edes yritetä ottaa kantaa. Sikäli kaikki teistiset ja ateistiset totuuskäsitykset tarjouksineen ovat keskenään samanarvoisia uskomuksia ja väittämiä. Että voidaan havaita ihmisessä olevia mahdollisia tarpeita paeta inhimillistä elämäntodellisuutta Jumalaan, käyttää uskontoa valtapoliittisiin pyrkimyksiin yms., ei vielä tarkoita, ettei Jumalaa ole olemassa. Että voidaan havaita ihmisessä olevia mahdollisia tarpeita paeta hengellistä todellisuutta ja syntisyytensä kohtaamista Jumalan kieltämiseen, ei vielä tarkoita että Jumala olisi olemassa.
Ateistien madon ruuaksi joutumis tarjous kusee, joten totuus ei mitenkään voi olla siellä, eihän?
= Uskovien tarjous Jumalasta (jonka edessä olemme vastuullisia synneistämme ja jonka kohtaaminen merkitsee ratkaisevaa muutosta) kusee, joten totuus ei mitenkään voi olla Hänessä ja Hänen ristintyössään, eihän?
Kun tarkastellaan Jumalaan kantaa ottavien teististen ja ateististen käsitysten joukkoa, kristittynä ajattelen että olennaisinta ei ole mihin inhimillisiin tarpeisiin tietty käsitys vetoaa, vaan haluaako ihminen tulla tuntemaan totuuden, on se hänelle mieluinen tai ei. Kyse ei siis ole siitä, että keskenään samanarvoisten hypoteesien joukosta valitaan uskomuksia yhdistellen tai yhteen uskomukseen tiukasti pitäytyen se, mikä itsestäni tuntuu mukavimmalta. Totta kai tarkastelemme omien silmien läpi ja henkilökohtainen maailmankuva vaikuttaa pyrkimykseemme olla objektiivinen, päästä selville totuudesta ja omaksua vain se mikä oikeasti (uskomuksistamme riippumatta) pitää paikkansa. Mutta siltikin olennainen kysymys on olenko oikeasti kiinnostunut totuudesta? Suostunko tarkastelemaan omaa asenteellisuuttani, kyseenalaistamaan motiivini?
Vakaumuksellisesti ehdoton ateisti ajattelee ettei henkilö joka on päätynyt uskomaan Jeesukseen, ole voinut olla rehellinen, oikeasti totuudesta kiinnostunut, koska kaikkien mahdollisten totuuskäsitysten joukosta on valinnut ilmeisen väärän vaihtoehdon? Hän pitää varmana ettei Jumalaa missään tapauksessa ole.
Syntien anteeksiantamuksen ja uudestisyntymän kokenut kristitty pitää varmana ettei henkilö, joka totuutta etsiessään on päätynyt johonkin muuhun vaihtoehtoon kuin Jeesukseen, ole voinut olla loppuun asti rehellinen ja avoin totuudenetsinnässään, koska edelleenkin elää valheessa? Hän pitää varmana että Jumala joka tapauksessa on.
Ja kuten olet itsekkin huomannut niin totuutta on vaikea löytää, siksipä aloituksessani yritinkin auttaa ihmisiä siinä, vihjaamalla uskontojen kaupallisuuteen ja jos sitä lähtee ajattelemaan eteenpäin saattaa huomata, että uskonnoissa myydään käytännössä tyhjää. Kultapaperista ja todella ovelasti kaikella rihkamalla peitettyä, mutta silti vain kuitenkin pelkkää tyhjää.
Kyllä siellä on muutamia hyviä arvoja mukana, mutta ne eivät olekkaan varsinainen päätuote, jonka perässä ihmiset juoksevat kuola suupielistä vaahdoten.
Sanot "Syntien anteeksiantamuksen ja uudestisyntymän kokenut kristitty pitää varmana ettei henkilö, joka totuutta etsiessään on päätynyt johonkin muuhun vaihtoehtoon kuin Jeesukseen, ole voinut olla loppuun asti rehellinen ja avoin totuudenetsinnässään, koska edelleenkin elää valheessa? Hän pitää varmana että Jumala joka tapauksessa on. "
Juuri näin sanoo sinun totuutesi. Se on sinulle arvokas ja ainakaan minä sitä en muuksi väitä ja sinulta riistä. Mutta se on samalla äärimmäisen arrogantti mielipide. Se voi olla jonkun toisen uskonnon kannattajan mielestä jopa loukkaava. Totuuden etsijät toimivat aina 'omassa viitekehyksessään' ja hakevat sitä oman kulttuurievoluution lasit päässä. Omasta mielestään kaikki teistiset uskonnot ovat absoluuttisia totuuksia. Kun kristityt nimittelevät toisiaan 'Luopioiksi' tai 'Pirun kasteen kannattajiksi' tulkiteteessaan omaa pyhää kirjaansa omista viitekehyksistään ja julistaessaan sen absoluuttiseksi totuudeksi, on ko. teoksen vaikkapa Vuorisaarnan viestistä iso osa täysin hukassa, absoluuttisen totuuden nimissä. Tämä siis minun mielestäni eikä tämä ole absoluuttinen totuus.
Että älykkäänä ihmisenä sinun täytyy huomata, että uskontojen lupaamat asiat ovat ihan poskettomia, eikä heillä ole mitään estoja luvata ihan mitä tahansa kunhan he vain saavat ihmiset uskomaan juuri heidän juttuunsa.
Siksi kysyin keksiikö kukaan vielä jotain parempaa, mitä he eivät jo tarjoaisi.
Ainiin rakkaus puuttui tuosta listastani, vaikka kukaan muu ei rakastaisi, niin Jumala ainakin rakastaa sinua, eikö olekkin kiva juttu?
Kun Jumalan todellisuudesta (Hänen mahdollisesta olemassaolostaan) puhutaan, pitäisi ottaa huomioon, että se ei välttämättä ole tieteen todennettavissa oleva asia. Se ei kuitenkaan tarkoita että tiede olisi todistanut ettei Jumalaa ole. Jumalan olemattomuus on uskon asia samoin kuin olemassaolokin.
Vuosia uskossa olleena minulle on vahvistunut käsitys että ihminen on kokonaisuus, joka kuitenkin sisältää erilaisia olemuspuolia ja Raamatun määritelmä "henki, sielu, ruumis" kuvaa kokonaisuuden toimintaa osuvasti. Ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa olennaisinta on yhteys Jumalaan ja se tarkoittaa "hengen todellisuutta" jossa Jumalaa ei lähestytä ensisijaisesti fyysisin tai sielullisin aistein, emotionaalisiin tuntemuksiin ja järjen päätelmiin turvaten, jotka ovat sinänsä tärkeitä inhimillisen elämän kannalta. Rukous ottaa huomioon hengellisen olemuspuolen todellisuuden tai ainakin sen mahdollisuuden.
Järjelläkin on pääteltävissä ettei järjellinen päättely ole riittävä mittapuu kaiken todentamiseen.
On järjetöntä esim. pitää tieteellistä tutkimusta ja sen keinoja lähtökohtana Jumalan todentamiseen... Vähän sama kuin vaatisi että alkeishiukkasten olemassaolo tulee todistaa alkeellisella stetoskoopilla.
Jumala voi kuitenkin ilmaista itsensä sisimmällemme ja sisimmässämme kun lähestymme Häntä rukouksen kautta. Kun ensinnäkin nöyrrymme myöntämään mahdollisuuden että Hän saattaa olla.
Tähän voidaan vastata että kokemukset ovat sisäisiä elämyksiä joilla ei ole todistusarvoa. Ok, ne eivät todista Jumalan olemassaoloa. Mutta ei myöskään ole todistettu että ne olisivat vain psykologisia ja emotionaalisia ilmiöitä, itsesuggestion tulosta, aivokemian temppuilua tms. mihin jotkut ovat yrittäneet vedota.
Ajattelet ihmisten kokemuksista miten tahansa olisi kuitenkin suotavaa ettet omista uskomuksista käsin lähtisi kovin karkeisiin yleistyksiin.
"ihmiset juoksevat kuola suupielistä vaahdoten"
ei kuulosta kovin totuudelliselta puheelta, pikemminkin ilkeämieliseltä vähättelyltä ja leimaamiselta. Samaa tunneperäistä leimaamista on mielestäni havaittavissa viesteissäsi usein, vaikka sitten vetoat myös tieteeseen, järjen käyttöön yms.
Kysymyksessä Jumalan olemassaolosta on kyse uskonasioista.
Ihminen joko suostuu myöntämään että todellisuudessa voi olla hengellinen osa-alue, taso tai ulottuvuus, todellisuuden olemuspuoli jota ei voida tutkia tieteelliseen tutkimukseen soveltuvin instrumentein, tai sitten (omista uskomuksistaan kiinni pitäen) kieltää sen.
"Että älykkäänä ihmisenä sinun täytyy huomata..."
Kykenetkö pitämään uskovia älykkäinä, päättelykykyisinä ihmisinä? Se on positiivista. Kaikki ateistit eivät pysty. Samoin eivät kaikki uskovatkaan pysty pitämään ateisteja päättelykykyisinä, rehellisinä totuudenetsijöinä. Rehellisyydellä on rajansa. Voidaan olla rehellisiä jossain asiassa ja johonkin rajaan asti mutta toisissa taas ei. Sama älykkyyden kanssa. On kyse sitten uskovasta tai ei-uskovasta.
Itsekriittisyyteen kykenevä ei lähde nopeisiin ja helppoihin yksinkertaistuksiin ja yleistyksiin silloinkaan kun omaa vahvasti erilaisen ja voimakkaankin vakaumuksen. Hän haluaa perehtyä ilmiöihin joihin ottaa kantaa. Hän ottaa huomioon että vaikka se mitä hän asiasta ymmärtää, olisi totta, asiakokonaisuuteen saattaa liittyä paljon muutakin, sellaista mitä hän ei vielä tiedosta eikä ymmärrä.
Ei ole kovin älykästä muodostaa kokonaiskuvaa asioista joista ymmärtää kenties vain yhden reuna-alueen tai kaistaleen...
Älyllisesti ajatellen voimme tulla johtopäätökseen että on asioita joiden ratkaisemiseen järkeilymme ei riitä eikä voikaan riittää. Vaatimus että Jumalan olemassaolo tulisi tieteellisesti todistaa on paitsi järjetön myös epätieteellinen, koska ulottaa tieteen koskettamaan alueita joiden tutkimiseen siltä puuttuvat mahdollisuudet ja instrumentit. Vaatimus Jumalan olemassaolon todistamisesta tieteellisin keinoin on vähintään yhtä mieletön kuin vaatimus, että alkeishiukkasia tulisi tarkastella stetoskoopilla, jotta voisimme myöntää niiden olevan olemassa.
"Ilkka Niiniluodon mukaan käsitys todellisuudesta on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamatun kaltaisiin uskonnollisiin kirjoituksiin) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tieteellisten ja uskonnollisten väitteiden ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla. Arvovaltoihin tai elämyksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää todistusvoimaisina, sillä ne rikkovat kriittisyyden ja puolueettomuuden menetelmällisiä vaatimuksia. Niiniluodon mukaan mikään arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin arvovaltoihin sisältää lisäksi kehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisesti koeteltavissa, joten ne eivät kelpaa todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Nämä elämykset voidaan kyllä asettaa psykologian tutkimuskohteeksi ja niiden syntytavalle voidaan pyrkiä antamaan tieteellinen selitys."
Wikipedia, Ateismi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
- - -> "Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia..." (Niiniluoto).
Viestini pointti oli että järjellisesti tutkien voidaan esittää väitteitä miksi ihmisen psykologiselta kannalta on "kannattavaa" ja "houkuttelevaa" uskoa Jumalaan ja yhtä hyvin "kannattavaa" kieltää Hänet, mutta tutkimus ei sinänsä ota kantaa Jumalan olemassaoloon. Väitteessään että Jumalaa ei ole ole ateismi ei ole yhtään tieteellisempi kuin väite että Jumala on.
En siis yritäkään sanoa että Jumala on tieteellisesti todistettavissa tai että tieteen tulisi hyväksyä että Jumala on. Tieteellä on omat lähtökohtansa ja niitä tarvitaan. Tiede tutkii asioita siltä pohjalta mitä esim. luontoa tutkittaessa on jo havaittu ja millaisiin johdonmukaisiin johtopäätöksiin on tultu, esim. mitä tiedetään alkeishiukkausten käyttäytymisestä jne. Nämä johtopäätökset kuitenkin koskevat vain todellisuuden osa-alueita joita on kyetty tutkimaan.
Mielestäni ei ole kovinkaan järkevää pitää ehdottomana totuutena että tieteellä on pääsy kaikkeen ja mistä tieteellä ei vielä ole todistusaineistoa, jonka se omien välineidensä puitteissa voisi hyväksyä, sitä ei missään tapauksessa ole olemassa.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on edelleenkin uskonasioihin kuuluva kysymys. Silloinkin kun väitetään ettei Jumalaa ole. Väitettä voidaan perusteella tieteellisin argumentein mutta pohjimmiltaan kyse on henkilön subjektiivisesta maailmankuvasta ja siihen liittyvistä uskomuksista.
Minä olisin halunut jutella uskontojen kaupallisuudesta ja sinulla tuntuu olevan kova puheripuli 'hengen todellisuudesta'. Sinun aiheestasi tosiaan voi jutella vaikka kuinka ja paljon, mutta se on kuin pelaisi lassipalloa, eli peliä jossa sääntöjä voi keksiä lisää pelin aikana, mutta sellainen ei nyt innosta minua tällä kertaa.
Luulin että kysyit minulta mitä uskonnon pitäisi tarjota että se vetoaisi minuun, mikä olisi se paras tarjous jolla minut saisi ko. uskonnon kannattajaksi. Siihen vastasin että totuus on se mikä minua kiinnostaa. Totuutta etsien tulin Jeesuksen luo ja koen ettei kyse ole niinkään uskonnollisesta rakennelmasta vaan elävästä yhteydestä Jumalaan. Se on se juttu mikä minua kiinnostaa. Todellinen elämä todellisen Jumalan yhteydessä.
Voidaan me uskontojen kaupallisuudestakin jutella. Kyllä minä mielestäni siihen jo otinkin kantaa, viittaamalla erilaisiin vaihtoehtoihin, joista jokainen markkinoi itseään totuutena ja että uskontoa voidaan käyttää valtapolitiikan yms. välineenä, jolloin ihminen uskontoa käyttäen ajaa vain omia etujaan.
Vapaa-ajattelijoillakin on ollut erilaisia kampanjoita hyödyntäen kaupallisuuden keinoja, mainontaa, iskulauseita ja tunteisiin vetoavuutta.
Tällä välin kysyn sinulta, mikä sinun mielestäsi olisi sellaista että haluat että kuolemanjälkeen olisi, jos saisit itse päättää? Yritän palata keskusteluun uskontojen kaupallisuudesta jos vain saan aikaa löytymään... pitäisi nyt tenttiinkin lukea, joten voipi olla että keskustelu jää tähän.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
Pot.
Totuuden etsintä on arvostettavaa ja siksi vähän pisti silmään tuo 'elävä yhteys Jumalaan' koska jos ihan totta puhutan niin se taitaa olla aika yksipuolinen yhteys ja elossakin on vain toinen, voit toki todistaa minun epäilykseni vääriksi ja vaikka kysäistä häneltä miten toimiva kylmäfuusioreaktori rakennetaan, saasteeton ja rajaton energianlähde ratkaisisi monta ihmiskunnan ongelmaa.
Et vastannut kysymykseen...
Haluatko sinä tulla tuntemaan totuuden hengellisestä asioista? Onko totuus sinulle arvo sinänsä?
Suhteessa uskontoon ja uskonnollisiin asioihin?
Totuus on minulle hyvinkin tärkeä arvo, enkä pidä huijatuksi tulemisesta, enkä huijaamisesta laisinkaan.
Minä haluaisin aitoja lesken ropoja.
tulet tänne ateisteja pilkkaamaan?
Onko Benny Hinn ateisti? :O
:O
vain fyysinen asuinsijamme, kehomme, tomumajamme, -miten sen nyt sanoisi- se kuolee.
Sielu on kuolematon ja kehittyy jälleensyntymien saatossa saavuttaen jumaluuden ja lihaantumispakon.
Mitään helvettiä ei ole mutta jonkinlainen jumala ja jeesus(useampiakin) sinne tuonpuoleiseen on järjestetty uskovaisten rettelöiden välttämiseksi.
Muista aina että kaikista itsekkäistä teoista saat negatiivista karmaa ja se tulee heijastumaan takaisin samoinkuin hyvät työt aiheuttavat hyvää karmaa. Paha ajatuskin heijastuu takaisin.
päästen lihaantumispakosta!