"Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija, ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa".2."Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: "Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huneenhallituksestasi; sillä sinä et enään saa minun huonettani hallita'. Niin huoneenhaqltija sanoi mielessään: Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen? "Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän.
Minä tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallitukseswta.'
Näin se on, että mieli rakentuu ajatuksesta ja ajatus ilmenee aatteiden ja uskomusten muodossa. Mieli ei uskalla olla tyhjä, koska silloin se lakkaisi olemasta. Mutta vapaus on kuitenkin totuuden etsimisen edellytys. Ei suinkaan totuuden etsiminen voi alkaa, jos mieli on täytetty kaikenlaisilla uskonnollisilla oppipäätelmillä ja uskomuksilla. Kirkolliset päätelmät ja uskomukset on tyhjennettävä mielen rasitteena pois. Mielen vapaus on etsimisen edellytys. Vapaus on etsimisen päämäärä, mielen tulee kokea vapaus ja irottautua päätelmänä ilmenevästä tiedosta siksi, että se ei ole totuuteen johtavaa tietoa, ja siksi se ei johda oivaltamaan totuutta.
Me samaistamme itsemme oppeihin ja teoroeihin, joka ehkäisee totuuden tiedon etsimisen, me rakastamme itseämme, ja samastamme itsemme kirkollisiin oppiin ja teorioihin, ja se ehkäisee olemasta nöyrä totuuden etsijä. Haluamme olla johtajia, olla tärkeitä, emme halua ajatella totuuskysymyksiä syvällisesti, vaan haluamme kuulua laumaan, eli johtajien joukkoon, emme ole niinkään kiinnostuneita ihmisistä, vaan siitä mitä saamme puuhata järjestömme hyväksi. Verhoamme itsemme kunnioitettavuuden kaapuihin - autamme ihmisiä kunnioitettavuuden ja maineen vuoksi, mutta emme ole tosiasiallisesti auttamisesta.
Vaan halumme kohde on edeistää suunnitelmia tai organisaatiota, eli se mitä etsitään, on oman pyyteen luom projektio joka pohjautuu vaikuttimeen. Kuitenkin mieli pitäisi hiljentää, se ei saisi olla enään persoonallisen pyyteemme "leikkikenttä". Totuuden tutkiminen edellyttää, että ajatus vapautuu oppipäätelmistä, tradition luomasta varmuudesta, vapautua mielipideiden orjuudesta, jatkuu seuravalla palstalla!
Minä tiedän, mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallitukseswta.'
Näin se on, että mieli rakentuu ajatuksesta ja ajatus ilmenee aatteiden ja uskomusten muodossa. Mieli ei uskalla olla tyhjä, koska silloin se lakkaisi olemasta. Mutta vapaus on kuitenkin totuuden etsimisen edellytys. Ei suinkaan totuuden etsiminen voi alkaa, jos mieli on täytetty kaikenlaisilla uskonnollisilla oppipäätelmillä ja uskomuksilla. Kirkolliset päätelmät ja uskomukset on tyhjennettävä mielen rasitteena pois. Mielen vapaus on etsimisen edellytys. Vapaus on etsimisen päämäärä, mielen tulee kokea vapaus ja irottautua päätelmänä ilmenevästä tiedosta siksi, että se ei ole totuuteen johtavaa tietoa, ja siksi se ei johda oivaltamaan totuutta.
Me samaistamme itsemme oppeihin ja teoroeihin, joka ehkäisee totuuden tiedon etsimisen, me rakastamme itseämme, ja samastamme itsemme kirkollisiin oppiin ja teorioihin, ja se ehkäisee olemasta nöyrä totuuden etsijä. Haluamme olla johtajia, olla tärkeitä, emme halua ajatella totuuskysymyksiä syvällisesti, vaan haluamme kuulua laumaan, eli johtajien joukkoon, emme ole niinkään kiinnostuneita ihmisistä, vaan siitä mitä saamme puuhata järjestömme hyväksi. Verhoamme itsemme kunnioitettavuuden kaapuihin - autamme ihmisiä kunnioitettavuuden ja maineen vuoksi, mutta emme ole tosiasiallisesti auttamisesta.
Vaan halumme kohde on edeistää suunnitelmia tai organisaatiota, eli se mitä etsitään, on oman pyyteen luom projektio joka pohjautuu vaikuttimeen. Kuitenkin mieli pitäisi hiljentää, se ei saisi olla enään persoonallisen pyyteemme "leikkikenttä". Totuuden tutkiminen edellyttää, että ajatus vapautuu oppipäätelmistä, tradition luomasta varmuudesta, vapautua mielipideiden orjuudesta, jatkuu seuravalla palstalla!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jeesus sanoo evankeliumissaan, "antakaa kuolleiden haudata kuolleensa, te jotka olette eläviä seuratkaa minua". Tämän käsityksen mukaan ylösnousemus on psykologinen tapahtuma ihmisen sielussa, eli hän nousee sisässään kuolleista ylös uuteen elämään, jossa hän on uusi ihminen. Tämä on varsin pitkälle mennyttä, jo psykologisessa kokemuksessa. Totta kai me vain iloitsemme siitä, että tässä tulee suuri lupaus esiin, että totuuden etsijä voi päästä kokemuksessaan näin pitkälle.
Siis vapaus on etsimisen päämäärä. On selvä, että ihmisen tulee oppia itsensä tuntemaan, - jotta meidät otetaan jälleen takaisin, meidän on velvollisuus oppia tuo nöyryyden läksy. Meidän oppia tuntemaan itsemme ja aivan selvästi tunnustaa omat vikamme ja puutteemme, ja samalla kysyä, kuin Paavali; "mikä - tai kuka pelastaa meidät tästä kuoleman ruumiista"? Onhan se selvää, että niin kauan kuin ihminen ei tunne olevansa jumalan Poika, niinn hän on "vihan lapsi". Niin kauan hänellä on sielussaan, se tunnusmerkki, että hän uskoo vaistomaisesti juuri lakiin.
Mitä se sitten merkitsee? Se merkitsee, että kun hän joutuu totuus kysymyksissä koville, eli elämän käytännössä koville, niin hän ei usko anteeksi antoon, ei rakkauteen vaan oikeuteen. Hän vaatii ja tahtoo, että oikeutta pitää olla, eli että kukaan ei pääse tekojensa seurauksista, ehdotonta oikeutta pitää olla. Jokaisesta sanasta pannaan ihminen tilille. Olemme vielä siinä 10-käskyn laki uskossa, ettemme jaksa uskoa Rakkauteen, anteeksiantoon, hyvyyteen. Emme jaksauskoa kuin oikeuteen, kun vääryyttä tapahtuu, kun pahaa tehdään, niin sisimpämme vaatii rangaistusta, joten siis pahasta tulee kostaa. Niin olemme lain lapsia.
Lain käsite on kirkkokuntiemme korkein siveelline - moraalinen käsityksemme, sitä saarnataan ja opetetaan, ja ihmiset hapuilevat pimeässä ja luulevat olevansa vapaat, he tuntevat oikeuden vaatimuksen, vain siinä, että he itse vaativat toisilta oikeutta, vaativat toisia elämään ilmavaltojen hallitsijan alaisina, eli vaativat palvelemaan alemman minän haluja, he opettavat lakia joka kuolettaa orastavan rakkauden.