Olen katsonut kun äitini vielä eli kun hän kirjoitteli näille sivuille.MINULLA JA SISKOLLANI SEKÄ MEIDÄN LAPSILLA ON VALTAVA IKÄVÄ ÄITIÄ.Miksi meitä kohdeltiin näin? Äiti oli valmis lähtemää,mutta me olisimme tarvinneet häntä vielä..KUKA NYT HUHUILEE JA KYSYY MISSÄ MUMMUN RAKKAAT?? Kuka sanoo kun joillakin meistä oli paha mieli,ilä sinä rakas sure noin valtavasti anna hevoselle pääsi sisältö sillä on isompi pääkin ja nauroi iloisesti perään.Keskustelimme asiat suoriksi ja miten ne voisi saada vielä paremmaksi..Nyt ei ole äitiä minä en ymmärrä äiti oli vast 46v miksi hänen juuri täyti mennä ois?? Lapset kyselee missä mun lakas mummu on ELI missä mun rakas mummu on ?? miten selitän tämän?? tiedän kuoleman läheisyyttä on vaikea toisten lähestyä!! mutta en jaksa käsittää tätä asiaa ollenkaan olen aivan pois tolaltani MIKSI JUURI ÄITI SISKO käpertynt koloonsa lapsensa kanssa hokee samaa asiaa MIKSI JUURI MEIDÄN ÄITI JA MUMMU???? Lopetan tähän,kiitos kun kuuntelitte ITKEVÄ POIKA
ÄITINI LHTI YLÖS
MEILLE JÄI IKÄVÄ!!!!
4367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samanikäisenä naisena ja äitinä kuin sinun äitisi oli kirjoituksesi kosketti kovasti, myös minulla on tytär ja poika.......
näin ulkopuolisena on erittäin vaikea keksiä mitään lohduttavaa, ainut mitä osaan sanoa on vanha klisee *aika parantaa haavat*, niin kulunut lause kuin tuo onkin niin kuitenkin totta, pari vuotta siinä menee mutta senjälkeen alkaa helpottaa, joten yrittäkää jaksaa........
erilaisista auttavista puhelimista ja kriisitukipisteistä voisi myös olla hyötyä, niissä on asintuntevia ihmisiä kuuntelemassa ja antamassa neuvoja myös käytännönasioissa, kannattaa ainakin kokeilla yhteydenottoa, eihän se mitään ota jos ei annakaan.....
kaikkea hyvää teille molemmille ja jaksamista :))
äidit kuolevat,ei vain sinun äitisi.Jokainen sisko ja veli,isä ja äiti,kaikki kuolevat aikanaan.Jokainen syntyy ja kuolee myöskin pois,niin on maailma tehty.Kukaan ei jää tänne......
Tiedän kyllä että kaikki lähtevät ajallaan,koska emme tiedä milloin risti yllämme on?? Yritän ja toistamiseen yritän mutta en käsitä!Tämä kaikki tapahtui niin pian .Äidilläni todettiin pahan laatuinen syöpä,ei annettu edes toivoa,eikä mahdollisuutta.Sanottiin vain että tämä aika on lyhytToisaalta kun yritän käsittää jotain tässä sekavassa päässäni on se ettei äitini joutunut kauaa riutua,ja kokea tuskaa.Mutta siltikin miksi?????Äitini oli meille tuki ja turva.MISSÄ on äitini joka neuvoo mitä milloinkin tehdään,missä on hän kuka jaksoi aina nähdä vain hyvät puolet asioista!!Missä on äiti mummu joka koppas syliinsä jopa minutkin aika miehen ja kysyi miksi olet totinen,mikä painaa mieltäsi??MISSÄ on MUMMU joka leikki ja nauroi lastenlasten kanssa ?? Ei päivääkään etteikö hän olisi sanonut rakastan teitä kaikkia olette minun elämän suola.Siskoni saa vauvan kohta ,äiti kokeili siskoni masua kun lapsi potki ja sanoi taistelen että näen tämän neljännenkin lapsenlapsen!!! Mutta äiti ei jaksanutkaan taistella.Olen rikki olen aivan palasina, mutta kuka koskaan pääsee lähelle kuoleman surua?? Tuttu vieras mutta kumminkin tulee viikatemies salaa ja hajoittaa kaiken...MINÄ EN JAKSA KÄSITTÄÄ MIKSI?????? Itkevä poika.
Tässä elämässä kaikella on aikansa.
Niin se vain on, eikä sitä ihminen voi muuttaa.
Kyllä sinun äitisi jossakin on. Hän on paikassa, jossa on hyvä olla. Hän toivoo, että et sure liikaa. Hän toivoo, että tyydyt tähän kohtaloon, hänen oli vain mentävä nyt.