ILMESTYS VALTAKUNNASTA
Oli Kuningas joka perusti laajan valtakunnan ja piirsi sille rajat ja sanoi ihmisille: ” Tässä on teille valtakunta jota saatte asuttaa ja joka antaa teille kaiken mitä tarvitsette. Tämä valtakunta on kaikille niille avoin jotka tunnustavat kuninkuuteni ja tahtovat elää Minun alaisuudessani jossa tulen pitämään huolta kaikista heidän tarpeistaan. He saavat elää vapaina, rauhassa ja iloisina koko Minun valtakunnassani.”
Niin tuohon valtakuntaan virtasi ihmisiä, kuka mistäkin, mutta sinne tuli myös kaupunkien rakentajia jotka rakensivat itselleen omat kaupunkinsa ja rakensivat muurit ja vallihaudat kaupunkinsa ympärille ja kutsuivat kaupunkiensa muureille vartioita vahtimaan ettei kaupunkiin tulisi kukaan muu kuin juuri heidän luvalla ja hyväksymisellä merkitty ihminen.
Kaupunkien sisällä nuo kaupungin rakentajat sitten julistivat kaupunkiin tulleille, että vain heidän kaupunkinsa asukkaat olivat tuon valtakunnan oikeat asukkaat ja perilliset. Niin he lietsoivat asukkaita vihaan ja vastustukseen toisia kaupunkeja vastaan ja yhtenäisyys oli tuossa valtiossa rikottu ja se oli revitty pieniksi palasiksi, sillä uusia kaupunkeja syntyi kuin sieniä sateella.
Lopulta kaupunkien rakentajat päättivät käydä liittoon keskenään, mutta vain sellaiseen liittoon, jossa toisen kaupungin asukkaat eivät saaneet puhua toisen kaupungin asukkaita vastaan vaan hyväksyä heidät vieraan kaupungin asukkaina ja heidän liittolaisinaan. Mutta yhä jokainen kaupunki piti juuri omaa kaupunkiaan sinä ainoana oikeana valtakuntana jonka Kuningas oli muodostanut.
Kun Kuningas näki tämän, niin Hän murehtui suuresti ja lähetti palvelijoitaan puhumaan noille kaupunkien asukkaille ja kehoittamaan heitä olemaan yksi valtakunta ja poistamaan muurit ja hävittämään vallihaudat.
Kaupunkien rakentajat vastasivat palvelijoille, että kyllä he ovat siihen valmiita, kunhan muut kaupungit yhtyvät heidän kaupunkiinsa.
Kun Kuningas kuuli nuo vastaukset, niin Hän sanoi palvelijoilleen: ” Katsokaa, olen nyt hylkäävä tuon valtakunnan ja rakentava uuden ja ottava pois hyvyyteni tuolta valtakunnalta ja täyttävä uuden valtakunnan vielä moninkertaisella hyvyydelläni ja jokainen joka lähtee pois tuosta hylätyksi tulleesta ja käy uuteen valtakuntaani tulee minun kansakseni ja on pelastuva siltä päivältä jolloin hävitän nuo kaupungit ja tuon valtakunnan. Sillä minun valtakunnassani on vain yksi kaupunki ja yksi valtakunta eikä siellä ole muureja eikä vallihautoja ja on vain yksi rakentaja, minun poikani.”
Kun tämä tuli noiden kaupungin rakentajien tietouteen niin he sanoivat kansalleen joka kaupungeissa oli: ” Kuulkaa, on uusi valtakunta ja jos pysytte meille uskollisina niin teidät haetaan siihen uuteen valtakuntaan.”
Oli ihmisiä jotka uskoivat rakentajia ja jäivät kaupunkeihinsa, mutta oli myös niitä jotka lähtivät pois kaupungeista tuohon uuteen valtakuntaan ja heistä tuli sen asukkaita ja tuli päivä jolloin kuningas teki sen minkä oli luvannutkin, ja nuo kaupungit sortuivat ja niiden sortuminen oli suuri, mutta uudessa valtakunnassa olevat säästyivät ja saivat osakseen kaiken sen ihanuuden kuin minkä Kuningas oli luvannutkin.
Oli Kuningas joka perusti laajan valtakunnan ja piirsi sille rajat ja sanoi ihmisille: ” Tässä on teille valtakunta jota saatte asuttaa ja joka antaa teille kaiken mitä tarvitsette. Tämä valtakunta on kaikille niille avoin jotka tunnustavat kuninkuuteni ja tahtovat elää Minun alaisuudessani jossa tulen pitämään huolta kaikista heidän tarpeistaan. He saavat elää vapaina, rauhassa ja iloisina koko Minun valtakunnassani.”
Niin tuohon valtakuntaan virtasi ihmisiä, kuka mistäkin, mutta sinne tuli myös kaupunkien rakentajia jotka rakensivat itselleen omat kaupunkinsa ja rakensivat muurit ja vallihaudat kaupunkinsa ympärille ja kutsuivat kaupunkiensa muureille vartioita vahtimaan ettei kaupunkiin tulisi kukaan muu kuin juuri heidän luvalla ja hyväksymisellä merkitty ihminen.
Kaupunkien sisällä nuo kaupungin rakentajat sitten julistivat kaupunkiin tulleille, että vain heidän kaupunkinsa asukkaat olivat tuon valtakunnan oikeat asukkaat ja perilliset. Niin he lietsoivat asukkaita vihaan ja vastustukseen toisia kaupunkeja vastaan ja yhtenäisyys oli tuossa valtiossa rikottu ja se oli revitty pieniksi palasiksi, sillä uusia kaupunkeja syntyi kuin sieniä sateella.
Lopulta kaupunkien rakentajat päättivät käydä liittoon keskenään, mutta vain sellaiseen liittoon, jossa toisen kaupungin asukkaat eivät saaneet puhua toisen kaupungin asukkaita vastaan vaan hyväksyä heidät vieraan kaupungin asukkaina ja heidän liittolaisinaan. Mutta yhä jokainen kaupunki piti juuri omaa kaupunkiaan sinä ainoana oikeana valtakuntana jonka Kuningas oli muodostanut.
Kun Kuningas näki tämän, niin Hän murehtui suuresti ja lähetti palvelijoitaan puhumaan noille kaupunkien asukkaille ja kehoittamaan heitä olemaan yksi valtakunta ja poistamaan muurit ja hävittämään vallihaudat.
Kaupunkien rakentajat vastasivat palvelijoille, että kyllä he ovat siihen valmiita, kunhan muut kaupungit yhtyvät heidän kaupunkiinsa.
Kun Kuningas kuuli nuo vastaukset, niin Hän sanoi palvelijoilleen: ” Katsokaa, olen nyt hylkäävä tuon valtakunnan ja rakentava uuden ja ottava pois hyvyyteni tuolta valtakunnalta ja täyttävä uuden valtakunnan vielä moninkertaisella hyvyydelläni ja jokainen joka lähtee pois tuosta hylätyksi tulleesta ja käy uuteen valtakuntaani tulee minun kansakseni ja on pelastuva siltä päivältä jolloin hävitän nuo kaupungit ja tuon valtakunnan. Sillä minun valtakunnassani on vain yksi kaupunki ja yksi valtakunta eikä siellä ole muureja eikä vallihautoja ja on vain yksi rakentaja, minun poikani.”
Kun tämä tuli noiden kaupungin rakentajien tietouteen niin he sanoivat kansalleen joka kaupungeissa oli: ” Kuulkaa, on uusi valtakunta ja jos pysytte meille uskollisina niin teidät haetaan siihen uuteen valtakuntaan.”
Oli ihmisiä jotka uskoivat rakentajia ja jäivät kaupunkeihinsa, mutta oli myös niitä jotka lähtivät pois kaupungeista tuohon uuteen valtakuntaan ja heistä tuli sen asukkaita ja tuli päivä jolloin kuningas teki sen minkä oli luvannutkin, ja nuo kaupungit sortuivat ja niiden sortuminen oli suuri, mutta uudessa valtakunnassa olevat säästyivät ja saivat osakseen kaiken sen ihanuuden kuin minkä Kuningas oli luvannutkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mistä suunnasta katsoo?
Paavali: "Teidän yhteiset kokoontumiset on enemmän haitaksi kuin hyödyksi."
Paavali: "Älkää jättäkö seurakuintanne yhteisiä tilaisuuksia, niin kuin joillain täällä on ollut tapana."
Näistä molemmista kohdista löydetään paljon hyvää, eikä ole yhtään helpompaa lähteä yksin pois. Lähtijä selviää vähemmällä harhaopetuksista, mutta on myös alttiimpi mukautumaan tämän maailman menoon.
Sen kokemuksen perusteella, mikä minulle on täällä netissä pyörimisen seurauksena tullut, lähtijä on kyllä h u o m a t t a v a s t i enemmän harhaopetuksen kohteena, kuin tav. srk:ssa. Tietysti niitäkin on erilaisia, mutta kiitos omalle srk:lleni ja sen opettajille - leipää on riittänyt. Oma srk on noussut, puutteistaan huolimatta, kyllä arvoasteikossani korkealle.
Se joka lähtee, se tottelee Kristusta itseään, sillä Hän itse kehoittaa: "Lähtekää siitä ulos te minun kansani.." Ja apostoli julistaa: " Lähtekää ulos leirin ulkopuolelle.." Kristus ei nimittäin ole leirissä, vaan sen ulkopuolella. Niinpä se joka lähtee ei ole oikeastaan vaarassa joutua eksytetyksi, sillä kun hän on kuuliainen Jumalalle, niin Jumala on pitävä huolen siitä että tuo kuuliaisuus ei tule vahingoksi.
Nimittäin kysymys on juuri kuuliaisuudesta ja luottamuksesta, sillä jos ihminen on kuuliainen ja luottaa koko sydämestään Jumalaan ja Hänen Sanaansa niin hänellä ei ole mitään vaaraa joutua eksytyksen uhriksi, sillä niin on kirjoitettu. Ei Herra turhaan kutsu omiaan ulos leirin ulkopuolelle, eikä varsinkaan siten että he joutuisivat eksytetyiksi ja harhautetuiksi, sillä sehän olisi vaston Kristuksen lupausta ja vakuutusta. Ei Hän saata omiaan eksytykseen vaan varjelee heidät. Mutta jos ihminen on tottelematon, niin silloin kyllä eksytys voi hänet saada hyvinkin helposti, sillä onhan sanottu: "Hänen omansa eivät istu siellä kussa pilkkaajat istuvat." Ja pilkkaajista sanotaan, että se joka eksyy se pilkkaa Jumalaa. eli sanatarkasti: " Älkää eksykö, sillä Jumala ei salli itseään pilkattaman." Pallo on siis meillä itse kullakin ja päätös on meillä ollaammeko kuuliaisia vai tottelemattomia, istummeko siellä missä eksyneet ja eksyttäjät istuvat vaiko kiiruhdammeko ulkopuolelle leirin HÄNEN pilkkaansa kantaen, sillä se joka tulee leirin ulkopuolelle joutuu pilkattavaksi, vainottavaksi ja vihattavaksi Hänen nimensä tähden.
Näin edessäni patsaan, kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Patsaan pää säteili rakkautta. Ruumis näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen rintakehässä luki sana "Israel", pää katseli sitä ja huokasi syvään. Sydämmen kohdalle sana "alkuseurakunta", se valtasi koko ruumiin ja sana "Israel" katosi. Ruumis näytti vahvalta ja elinvoimaiselta. Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus: "Roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa". Mutta nyt vatsa joutui kuin synnytyskipuihin, ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseeksi ja siitä "syntyi" ulkopuolisen voiman vaikutuksesta "eläviä lapsia". Mutta lapset joutuivat kidutettavaksi ja heitä tapettiin.
Mutta vainoista huolimatta "synnytyskivut" jatkuivat, syntyi sanoja "luterilaiset, anglikaanit, presbyteenit, episkopaalit, metodistit, babtistit, helluntalaiset ym. ja pää itki. Jakuvana huutoa eri ryhmien taholta: "lähtekää siitä ulos, te minun kansani". Huuto oli kuin kuolleiden luiden kolinaa; huuto ei ollut Pyhän Hengen vaikuuttamaa huutoa vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua. Yht-äkkiä kävi kuin humahdus, joka sai liikettä, kädet alkoivat huitoa, jalat käydä, mutta eri suuntiin. Ruumis kuin repeili kappaleiksi, nyt ilmestyi sinne tänne kiskovia jalkoja, käsiä sadottain, jotka olivat toistensa tiellä, mutta ei edistynyt.
Päästä valui kyyneleet, ruumis rikkirevittyä, runneltua lihaa, olivathan kristityt ristiinnaulinneet Herransa ruumiin, repineet pyhien seurakunnan...se oli tännä oppia, riitaa, kateutta, vihaa.
Ilmestyi "Pyhä Henki" ja "karisma" liittykää toisiinne rakkauden siteillä...olettehan samaa ruumista, jotka kaikuivat pään vaativana huutona. Uudet jalkaparit alkoivat astua tasatahtia ja alkoivat irrota lahoamaisillaan olevasta ruumiista, joka oikin jo ilman päätä! Tasatahtiset muodostivat todellisen ruumiin jolla pää. Päästä rakkauden virta pyyhkäisi pois lian ja saastan, haavat ja vammat nyt vanhan kirkkokuntaruumiin ylle saaden senkin käymistilaan. Kristuksen ruumis ylväänä, johon sidottiin leveä kultainen vyö jossa: "rakkaus täydellisyyden side". Side liitti yhteen patsaan eri osat koko uudestisyntyneiden ruumiiksi! Ilmestyi: "Kristuksen ruumis Jumalan seurakunta". Sen rinnalla, eri uskontojen kuolleista luista koostuneeseen kyhäelmään, joka näytti mahtavalta, mutta oli sisäisesti kuolleita luita ja saastaa: "suuri Babylon". Ja sitä katseli kauhistuneena synnytyskivuissaan oleva Israel... Yht-äkkiä väkevä tuulispää tempasi tämän Hengestä syntyneen, Herransa tuloa odottavan kristus-ruumiin.
Alhaalla maan kansat vaikeroivat, josta kuului viimeinen uloskäsky, koskien Israelia ja jäljellä olevia pyhiä-tyhmät neytsyet: lähtekää ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osalliseksi (ilm.18:4).
Sillä osoitetaan selvästi se kuinka ihmispuheet ja ihmisopit ovat repineet ja yhä repivät ihmisiä pois Kristuskeskeisyydestä omiin seurakunta keskeisyyksiin ja näin hajoittavat Kristuksen ruumista ja tietämättä tai tietoisesti ovat nousseet sotaan ITSE HERRAA vastaan.
....