Kotisairaanhoitajat käyvät muistisairaan potilaan luona kolmesti päivässä antamassa lääkkeet potilaan suuhun. Miksi apteekin on jaettava ne lääkkeet kertakohtaisiin annoksiin? Potilas maksaa apteekille jakamisesta 35.20 euroa /kk,eikä se kerrytä Kelan korvausta. Muistilääkkeet itsessään maksavat jo 100 euroa /kk,ja muitakin lääkitystä vaativia sairauksia on. Lisäksi tulevat kotisairaanhoitajien käynneistä johtuvat kulut muiden normaalista elämisestä johtuvien kulujen lisäksi.Onko oikein,että on anottava toimeentulotukea pystyäkseen maksamaan kaksinkertaisesta lääkkeiden jakelusta:ensin apteekille ja sitten kotisairaanhoidolle.Nurinkuriselta tuntuu sekin,että jos joku omainen tai ystävä ottaa huolehtiakseen lääkkeiden antamisesta potilaalle,apteekin annosjakelua ei tarvita vaan lääkkeet saa ulos apteekista normaalikäytännön mukaisesti. Ihmettelen vaan.
lääkkeiden annosjakelun hinta ja tarpeellisuus kotihoidossa
omaiseton
51063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tietoa annosjakelusta....http://www.apteekkariliitto.fi/Documents/Annosjakelupalvelu.pdf
Olisikohan tuossa tilanteessa ajateltu kotisairaanhoidon työn helpottamista ja virheiden torjumista. Kun kotisairaanhoitaja kiertää usealla asiakkaalla, hän ei voi muistaa varmasti kuka tarvitsee mitäkin lääkettä johonkin kellonaikaan. Kun lääkkeet ovat apteekin annosjakelussa, kotisairaanhoitaja voi antaa varmuudella oikean lääkkeen oikeaan aikaan ilman että pitää alkaa selvitellä lääkkeitä ja reseptejä. Maalaisjärjellä ajatellen tuon voisi välttää potilaan kotona tai hoitajalla olevalla lääkelistalla, mutta lääkkeen antaminen käy nopeammin ja varmennin valmiista muovipussista kuin asiakkaan kaapista etsittävästä lääkepurkista.
Omainen tai ystävä voi tehdä tuon annostelun helpommin normaalipakkauksistakin, kun kyse on vain yhdestä henkilöstä. Dosettien käyttö muistisairaalla ei onnistu itse lääkkeet ottamalla, koska potilas ei välttämättä muista onko jo ottanut lääkkeet jostain lokerosta. Pahimmillaan päivässä syödään vaikka useammankin päivän lääkkeet tai niiden ottaminen unohdetaan kokonaan.
Kotisairaanhoito voi jakaa lääkkeet pakkauksesta dosettiin, josta sitten antaa lääkkeet asiakkaalle. Näin ainakin meillä toimitaan. Ei tarvita apteekin jakoa. terv. lähihoitaja
asiakkaaseen. Jos dosetti on asiakkaan kotona, muistisairas voi ottaa itse lääkkeitä dosetista ja annostus on mitä sattuu, pahimmillaan suurikin yliannostus kun ei muista että on jo ottanut lääkkeet. Tavanomaisessa toiminnassa tämä dosettijakelu lienee yleisintä, näin toimitaan äitinikin kotisairaanhoidossa. Mutta olen joutunut korostamaan äidilleni että dosetista otetaan määräaikana ao. lokerossa olevat lääkkeet (kotisairaanhoitaja täyttää dosetin mutta äitini ottaa itse lääkkeet määräaikana). Hän ottaa kovin mielellään lokerosta yksittäisiä pillereitä sen mukaan kuin itse päättelee. Joskus haluaisi jättää ottamatta jotain lääkettä (viimeksi nesteenpoistolääke kun juoksuttaa liikaa vessassa vaikka auttaakin sydänvaivoissa).
Hoitajien ajansäästö: Aiemmin lääkkeet jaettiin dosettiin,joka lukittiin asiakkaan kotona olevaan lääkekaappiin ja avain hoitajan taskuun. Hoitajilla on (täytyy olla) jokaisesta potilaasta lääkekortti annosteluohjeineen, Ei reseptien selaamista.Sama aika menee lääkkeiden antamisessa potilaan suuhun annospussista kuin dosetistakin,hoitajahan tulee potilaan luo pelkästään lääkkeiden antamista varten. Sitäpaitsi osa lääkkeistä (esim. Marevan) joudutaan annostelemaan dosettiin,koska lääkemäärä voi muuttua jopa päivittäin.
Turvallisuus: Muistisairas ei tietenkään itse pysty huolehtimaan lääkkeistään,siksihän hoitajat käyvät.Onkohan turvallisuutta se,että maksullisen annosjakelun ainoana vaihtoetona ehdotetaan omaisen tai naapurin ottavan huolekseen potilaan lääkityksen,jolloin tämä saa lääkkeet apteekista tavanomaisissa pakkauksissa? Lääkkeistä huolehtijan muistia,kuntoa tai riippuvuuksia ei tarkista kukaan.
Pakollisuus: Onko Stakes tai joku muu viranomainen määrännyt annosjakelun pakolliseksi,apteekit puhuvat palvelusta. Eikö palvelun pitäisi olla vapaaehtoista,jos sitä haluaa ja siitä on vara maksaa,sitä käyttää,muussa tapauksessa ei.
Tosiasiana mielestäni pysyy,että sairas maksaa lääkejakelusta kahdesti; ensin apteekille ja sitten kotisairaanhoidolle.Lisäksi annosjakelun aloitusvaiheessa potilaan lääkekaappiin jäi pakkauksissa olevia lääkkeitä kymmenien eurojen edestä.Niitä ei kuulema voi käyttää,koska jakelutapa on muuttunut,vaikka lääkitys on koko ajan pysynyt samana. Ihmetystä riittää omaisettomalla.