Kaikki alkoi, kun äitini muutti pois kotoa. Hänellä ja isälläni oli ollut jo kauan huonot välit, enkä ihmetellyt tätäkään käännettä.
Isä ei koskaan ole ollut sellainen, kuin hänen olisi pitänyt. Äidin ja mummoni hoitaessa pikkuveljiäni, isä viiletti pitkin iltoja kylillä. Hän on epäreilu ja omistushaluinen. Hän pitää miehiä huomattavasti parempina kuin naisia.
Isosiskossani on paljon samoja piirteitä kuin isässä; ulkonäössä ja luonteessa. En tule kovinkaan hyvin juttuun kummankaan kanssa, osittain johtuen siitä, että olen samanlainen kuin äiti.
Näin illalla täytyn pahalla ololla, varsinkin kun vietän viikonloput isäni luona. En nytkään tiedä missä isä on, eikä pahemmin kiinnostakaan. Itken, muistelen menneitä, "hyviä" aikoja.
Siskoni on käynyt terapiassa ja suositteli sitä minullekin. Mitä jos se todella auttaisi?
En tiedä olenko masentunut, mutta mitä muutakaan? Olen myös huomannut olevani kateellinen siskolleni hänen poikaystävästään. En usko, että se johtuu pojasta, vaan siitä mitä hän saa häneltä. Minäkin tahdon rakastua. Tai no, olen rakastunut. Poikaan, joka vihaa minua, poikaan, joka sanoi "ole jo hiljaa" vastaukseksi tunteisiini.
Kannattaisiko mennä sinne fysioterapiaan, vai mikä se nyt onkaan missä puhutaan ammatti ihmiselle ja se yrittää auttaa? Älkää naurako, kiitän vain että luitte.. toivottavasti joku haluaa auttaa.
Isä ei koskaan ole ollut sellainen, kuin hänen olisi pitänyt. Äidin ja mummoni hoitaessa pikkuveljiäni, isä viiletti pitkin iltoja kylillä. Hän on epäreilu ja omistushaluinen. Hän pitää miehiä huomattavasti parempina kuin naisia.
Isosiskossani on paljon samoja piirteitä kuin isässä; ulkonäössä ja luonteessa. En tule kovinkaan hyvin juttuun kummankaan kanssa, osittain johtuen siitä, että olen samanlainen kuin äiti.
Näin illalla täytyn pahalla ololla, varsinkin kun vietän viikonloput isäni luona. En nytkään tiedä missä isä on, eikä pahemmin kiinnostakaan. Itken, muistelen menneitä, "hyviä" aikoja.
Siskoni on käynyt terapiassa ja suositteli sitä minullekin. Mitä jos se todella auttaisi?
En tiedä olenko masentunut, mutta mitä muutakaan? Olen myös huomannut olevani kateellinen siskolleni hänen poikaystävästään. En usko, että se johtuu pojasta, vaan siitä mitä hän saa häneltä. Minäkin tahdon rakastua. Tai no, olen rakastunut. Poikaan, joka vihaa minua, poikaan, joka sanoi "ole jo hiljaa" vastaukseksi tunteisiini.
Kannattaisiko mennä sinne fysioterapiaan, vai mikä se nyt onkaan missä puhutaan ammatti ihmiselle ja se yrittää auttaa? Älkää naurako, kiitän vain että luitte.. toivottavasti joku haluaa auttaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen monesti myös todella väsynyt, enkä jaksaisi muuta kuin koneella istua. Mikä tähän voisi auttaa?
Olen 12 vuotias tyttö ja haluaisin elämältä enemmän kuin mitä tämä tällä hetkellä on.
... aivan hyvin keskustelemassa noista asioista jonkun ammattiauttajan kanssa. Sinun tilanteessa varmasti parasta olisi kääntyä ensimmäiseksi kouluterveydenhoitajan puoleen, heillä on vaitiolovelvollisuus kuulemistaan asioista, ja mikäpä heille ammatin puolesta sen parempaa kuin se jos voivat auttaa sinua, oppilasta, elämässä eteenpäin.
Olen itse yli kaksi kertaa sinun ikäinen, ja olin nuorempana ja osin yhä saman tyyppisten kokemusten kanssa tekemisissä. Muistan omat ajatukseni vielä selvästi, ne olivat yhtä todellisia ajatuksia kuin ajatukseni nyt, erona oli vain se, etten nähnyt asioita tuolloin aivan niin laajalti kuin nyt vanhempana. Välillä asioihin ei auta muuta kuin aika, siis se että vuosien mittaan löytää elämälleen oman polun, joka on monesti paljon mukavempi kulkea eteenpäin, ja sekin, että omien mahdollisuuksien mukaan pyrkii työstämään näkemiään, tuntemiaan ja kokemiaan asioita niin, ettei niistä synny liian suuria ja raskaita asioita tuonne korvien väliin kannettavaksi.
Olet vielä iän puolesta nuori, lapsuuden ja nuoruuden kynnyksellä, sen vuoksi tuo seurustelu saattaisi olla jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen vasta vähän myöhemmin. Tarkoitan sitä, että nuorena, kun ajatusmaailmaa kehittyy vielä nopeaa vauhtia, on hyvä keskittyä ymmärtämään etupäässä omaa itseään, ja vasta sitten kun ajatusmaailma on valmis kohtaamaan ehkä paremmin tähän maailmaan liittyviä asioita voisi mukaan ottaa toisen ihmisen.
Haluan vain sanoa että anna itsellesi aikaa ja etsi tarvittaessa apua mieltä painaviin asioihin luotettavilta tahoilta. Omia ajatuksia ei kannata vähätellä nuoren iän vuoksi, mutta ei myöskään vaipua liian syvälle mielen syövereihin, koska elämä voi muuttua muutaman vuoden sisällä paljon positiiviseen suuntaan. Jos käännyt ammattiauttajan puoleen, suosittelisin tuota kouluterveydenhoitajaa, jos haluat avun tulevan oman perheen ulkopuolelta.
Se hoito mistä mainitsit on psykoterapiaa, pääpiirteitään juuri tuota keskustelua ammattiauttajan kanssa. Siitäkin saat oivallisesti lisätietoa kouluterveydenhoitajalta tai muulta auttajataholta, ja onhan täällä netissäkin siitä paljon tietoa.
Kiitos. (: