että siitä normaali äffästä lukeminen on heille liian korkea ääni? Siitä lukemisesta kun varsinkaan ikäihmiset eivät saa enää selvää, naisääni on sen verran korkeataajuuksinen. Ja ne jotka saavat selvää, kärsivät siitä kimittämisestä.
Olkaa nyt fiksuja, te korkeasti koulutetut TM-kanttorinaiset: lukekaa vaikkapa alakvintistä tai muusta sopivasta alemmasta.. koska a) se ei rassaa korvia (kuten valitettavasti tekee se äffästä lukeminen - yöks.. inhottavaa kitinää) ja b) matalammasta äänestä saisivat kaikki paremmin selvän. Ja c) teidän äänenne ei kärsi yhtään enempää siitä jos siitä alemmasta luette. Päinvastoin se kestää paljon paremmin, ei laske sävelkorkeudet sitten laulussakaan niin paljon kuin muuten :)
Kukaan ei kehtaa teille tulla siitä sanomaan kun te olette niiiiiiiiin herkkähipiäisiä!! Lukekaa nyt edes sitten se täältä... pliis.
Olkaa nyt fiksuja, te korkeasti koulutetut TM-kanttorinaiset: lukekaa vaikkapa alakvintistä tai muusta sopivasta alemmasta.. koska a) se ei rassaa korvia (kuten valitettavasti tekee se äffästä lukeminen - yöks.. inhottavaa kitinää) ja b) matalammasta äänestä saisivat kaikki paremmin selvän. Ja c) teidän äänenne ei kärsi yhtään enempää siitä jos siitä alemmasta luette. Päinvastoin se kestää paljon paremmin, ei laske sävelkorkeudet sitten laulussakaan niin paljon kuin muuten :)
Kukaan ei kehtaa teille tulla siitä sanomaan kun te olette niiiiiiiiin herkkähipiäisiä!! Lukekaa nyt edes sitten se täältä... pliis.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yksi mahdollisuus olisi lähettää vaikka nimetön kirje seurakunnan papille, joka voisi hienotunteisesti keskustella asiasta kanttorin kanssa.
Ehkä olisi myös aiheellista kirjoittaa pappisseminaariin ja kertoa asiasta. Eikös siellä kouluteta, olisi aiheellista heidän tietää myös
Lakkautettiin 80-luvun lopulla.
vielä hengissä! Viittitkö vilkaista ort.fi-sivuston linkistä!
Ortodoksinen seminaari on kyllä olemassa mutta mitään pappisseminaaria ei ole ollut yli 20 vuoteen. Koulutus tapahtuu Itä-Suomen Yliopistossa ja opiskelijat asuvat seminarissa. Toki sielläkin annetaan joitain liturgiaan teologian käytännön harjoituksia. Mutta pappisseminaari, joka oli Kuopiossa on mennen talven lumia.
ovat kyllä vahvasti osa ortodoksisen teologian koulutusta, niin pappien, kanttoreiden kuin uskonnonopettajienkin, eikä vain "joitain liturgiaan teologian käytännön harjoituksia" varten.
Omituista, miten jotkut haluavat vähätellä seminaaria ja sen osuutta koulutuksessa?????
Oisko ylitulkintaa nyt? Ainakaan minä en ole vähätellyt yhtään seminaaria. Reagoin sanaan pappisseminaari. Selllaista ei enää ole. Tuntuu joskus siltä ettei omakaan väki ole tiedostanut, että ort. teologiaa opetaan yliopistotasolla, joka on aivan muuta kuin vanhan pappiseminaarin taso. Ja nyt sitten joku puolestaan vetää herneen nenään että 'vähätteletkö sinä pappisseminaarin tasoa ja sieltä valmistuneita'. Hoh hoijaa. Kaikki asiat voidaan aina vääntää ihan niinkuin itselleen parhaiten sopii. Mutta kysypä teologian opiskelijoilta miten paljon juuri opetusta seminaari antaa. Ja tällä tarkointan myös opintopisteitä. Seminaari on erittäin tärkeä juuri yhteisöllisyyden kannalta mutta varsinaista opetusta siellä annetaan aika vähän kokonaisuuden kannalta.
Olin vierailulla, kylässä aikoinani (jotain 30 vuotta sitten) yhden luokkakaverin luona, joka opiskeli silloin Kuopion Pappisseminaarissa.
Oli muuten kivaa siellä!
Aha, siis on jo yliopistotasoista.
Olen ollut paljon poissa Suomesta, en ole selvillä kaikesta mitä siellä on tapahtunut.
Missä luulet tulevien pappien saavan harjoitusta palvelusten toimittamiseen ja kanttoreiden kirkkolauluun ja sen ohjaamiseen ja yhteistyöhön papiston kanssa, missä luulet lukijoitten ja edellä mainittujen harjoittelevan esim. resittoimista ym, mitä opetusta yliopisto ei anna? SEMINAARISTA!
Yliopisto antaa teorian, seminaari käytännön. Ilman seminaaria meillä olisi teologeja, jotka eivät osaa toimittaa jumalanpalvelust, kanttoreita, jotka eivät osaisi johtaa
niinhän sitä luulisi. Otapa selvää opiskelijoilta miten asia on ja kuinka paljon opintopisteitä seminaarin henkilökunta voi antaa. Ihan vaan että asia valkenisi meille kaikille.
vaan KÄYTÄNNÖN HARJOITUKSESTA! Kaikki yliopiston pisteet ovat turhia, jos pappi ei osaa toimittaa jumalanpalvelusta ja muita toimituksia, diakoni hoitaa hommaansa, lukija lukea, kanttori harjoittaa ja johtaa kuoroa. Kaikkien näiden tehtävät ovat vain osaksi teoriaa, jota yliopisto tarjoilee, työ kuitenkaan ei suju, jos ei ole oppinut, miten ne teoriat hoidetaan käytännössä. Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, ettei seminaarin tarvitsekaan antaa teoriapisteitä, siellä annetaan jotain paljon arvokkaampaa!
tästä aiheesta. Voitko ottaa selvää miten paljon siellä oikeasti opetetaan näitä juttuja ja unohdetaan sitten ne opintopisteet jos kerta haluat. Ongelma on se, etteivät opiskelijat halua tehdä mitään mistä ei niitä pisteitä saa ja toiseksi ettei siellä nykyisin oikein enää opeteta niitä liturgisia asioita, kuten oli ennen. Ja tiedoksi, olen itse siellä opiskellut joskus ja tiedän mitä siellä nykyisin tapahtuu ja mitä oli ennen. Käytännön harjoituksia kyllä on mutta ei varsinaista OPETUSTA niin kuin se ymmärretään. Nyt en enää jaksa kääntää peistä missään vaan mun puolestani tähän tulee piste.
pitäisi aina olla mieskanttori ja mieslukija (niinkuin yleensä onkin).
Suuri jälkikaiku puurouttaa kimittäjien äänen totaalisesti.
Paitsi, että siellä on kyllä yksi naislukija jonka artikulointi on kohtuullisen hyvää. Myös mieskuorolaulu on ollut harrasta ja kaunista kuultavaa, lisää sitä, kiitos!
jäänyt pistetili itellään vähäiseksi! Sehän on opiskelijoiden omaa tyhmyyttä, jos eivät välitä hankkia ammattitaitoa ja kokemusta niitten kuuluttamiesi "pisteitten" lisäksi; voisi aueta työmahdollisuuksiakin enemmän, jos olisi hommat hallussa vähän paremmin. Kyllä harjoittelukin on opetusta, ihan samanlainen systeemi on opettajakoulutuksessakin, ensin opiskellaan ja sitten tehdään opetusharjoittelua! Niin on ortodoksisen kirkonkin hommissa.
olla laiskuutta tai opetuksessa puutetta siellä seminaarilla, kun ei valmistu kanttoreita eikä pappeja ja jos valmistuu niin minkälaisilla taidoilla. Se seminaarin jumalanpalvelustouhuilu vaikuttaa enempi semmottiselta hiekkalaatikkopuuhastelulta. Ollaan olevinaan niin kanttoria ja niin lukijaa... tai pappia tai diakonia... Ja suurin ja tärkein asia elämässä tuntuu olevan kuitenkin miten kuluttaa aikansa Jokelassa tai muissa anniskelupaikoissa - tai alkoholin äärellä nyt ylipäänsä. Ja sitten me teologian ylioppilaat ryypättiin niin. Kirkon työ tuntuu olevan kovastipaljolti sivuseikka opinnoissa.