Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Tapio Puolimatka

Rautaista tekstiä! Kannattaa ehdottomasti lukea. Tapio ei kertoile lomamatkoistaan! Hän kirjoittaa asiaa isolla A:lla! En kuitenkaan ole kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä.

Tapio Puolimatkan kirjasta

Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Sivulta 59-60


”Steven Weinberg (1999: 170 ss.) antaa esimerkkejä siitä, miten Ahteen edustama positivistinen lähestymistapa on haitannut tieteen edistymistä.

”Positivismi oli atomiteorian 1900-luvun alussa kohtaaman vastustuksen keskiössä. - - Machin positivistiset hengenheimolaiset katsoivat atomiteorian olevan ristiriidassa luonnontieteille soveliaiden ajattelutapojen kanssa, koska atomeja ei voitu havanboida millään tuolloin kuviteltavissa olevalla menetelmällä.
Postivistit vaativat, että tutkijat pitäytyvät raportoimaan ainoastaan havaintotuloksistaan, kuten esimerkiksi siitä, että vesihöyryn syntymiseen tarvitaan kaksi tilavuusmitallista betyä yhtä happimitallista kohti, ja jättävät esittämättä sen metafyysisen arvelunsa, että tämä johtuisi vesimolekyylin koostumisesta kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista, näitä atomeja ja
molekyylejä kun ei näet voi havaita.” (Weinberg 1999: 170)

Weinbergin mukaan atomismin vastustaminen viivästytti statistisen mekaniikan tulemista yleisesti hyväksytyksi. Kyseinen teoria oli kuitenkin yksi 1800-luvun lunnontieteiden suuria voittoja. ”kieltäessään statistisen mekaniikan positivistit tekivät pahimmanlaatuisen virheen, jonka tiedemies voi ylipäätään tehdä; he eivät tunnistaneet onnistumista silloin kun se tapahtui” (Weinberg 1999: 171)
Positivismi esti tieteen edistymistä, koska se ei tehnyt oikeutta tulkintojen merkitykselle tieteellisten teorioiden kehittämisessä. J.J. Thomson teki vuonna 1897 kuuluisan kokeen, jossa hänen yleisesti katostaan löytäneen elektronin. Koska Thomson toimi Isaac Newtonin luomassa fysiikan perinteessä, jossa koetuloksia suhteutetaan laaja-alaisiin taustaoletuksiin, Thomson tulkitsi koetuloksiaan rohkeasti ja päätteli löytäneensä atomin alkeellisen rakenneosan, jota alettiin kutsua elektroniksi. (Weinberg 1999: 171)
Suunnilleen samoihin aikoihin Walter Kaufman oli tehnyt Berliinissä saman kokeen. Itse asiassa Kaufmanin koe oli vielä parempi sikäli, että hän sai elektronin varauksen ja massan suhteelle lähempänä sen nykyisin tunnettua arvoa olevan tuloksen. Hän ei kuitenkaan tulkinnut löytäneensä uutta hiukkasta, koska hän oli positivisti eikä katsonut fyysikoiden tehtävänä olevan spekuloida asioista, joista he eivät voi tehdä havaintoja. Niinpä kaufman ei raportoinut löytäneensä uutta hiukkasta. Hän ainoastaan raportoi, että mikä tahansa katodisäteissä virtaakin, sen sähkövarauksella ja massalla on määräsuhde. (Weinberg 1999: 172)
Thomsonin ja Kaufmanin lähestymistavalla oli myös se ero, että Thomson jatkoi tutkimuksiaan ja selvitti lisää hiukkasen ominaisuuksia. Jollei hän olisi ollut valmis tekemään pitkälle meneviä tulkintoja löydöistään ja suhtautunut vakavasti hiukkaseen, josta ei siihen aikaan ollut mahdollista tehdä suoria havaintoja, hän ei luultavasti olisi tehnyt jatkokeitaan. Kaufmanin positivismi sen sijaan vaikutti sen, ettei hän jatkanut asian tutkimusta, ja näin hänen positivistinen ennakkoluulonsa jarrutti tieteen kehitystä. (Weinberg 1999: 172)"



Onesimpleprinciple mallin mukaan on olemassa erittäin pieniä hiukkasia joita liikkuu näkyvän maailmankaikkeuden läpi koko ajan erittäin paljon ja erittäin nopeasti.

Ne liikkuvat kvarkkien ja hiukkasten kuten fotoneiden läpi ja niistä absorboituu energiaa kaikkiin näkyvän maailmankaikkeuden energiatihentymiin ja samalla näkyvän maailmankaikkeuden energiatihentymistä absorboituu mysö vähän energiaa niihin.

Näin ne välittävät informaatiota vaikkapa kahden eri suuntaan liikkuvan fotonin välillä koko ajan ja jos toinen fotoni mitataan, saattaa tuo mittaus vaikuttaa toiseen eri suuntaan liikkuvaan fotoniin. Varsinkin jos kyseiset fotonit ovat olleet alunperin samassa tilassa ja lähteneet sitten liikkumaan eri suuntiin jne.

Vaikka näitä erittäin nopeita ja erittäin pieniä hiukkasia ei vielä voida mitata / havaita, voidaan niiden olemassa joskus tulevaisuudessa vieä todistaa tieteellisesti.

Kyse on kuitenkin hiukkasista joissa on jotakin konkreettista joka vaikuttaa konkreettisesti asioihin havaittavassa maailmankaikkeudessa.


Mitä konkreettista on laajenevassa tilassa tai kaareutuvassa tilassa?

Jos ei osaa kertoa miten tila laajenee tai miten tila kaareutuu, onko kyseessä silloin edes tieteellinen väite, kysyn vaan?

Ps. Olen joutessani selvittänyt mihin ikuinen energian liike perustuu.

Siitä enemmän täällä

http://onesimpleprinciple.com/forum/viewtopic.php?t=2660

.