Menkää katsomaan miten synnyttäjiä kohdellaan kuin jumalattaria. Yksikin kitisijä teki valituksen siitä kun oli pyytänyt jyväpussin, mutta sai lämminvesipussin. Samaan aikaan vanhukset kuolee sermien takana vuodeosastojen käytäville. Rahaa laitetaan ensin vauvaystävälliseen sairaalaan ja nyt jo äitiystävälliseen. Huoh.
JOUKKOMURHIA SAIRAALOISSA
ffffffffff
4677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on ja toivoisin että jos mullakin on samantyyppisiä kertoisivat. Äitini joutui sairaalaan. Hänellä oli käytössä dikoksiini lääkitys, olus paljon muita lääkkeitä. Toukokuussa 2010 lääke loppui ja hain uuden pakkauksen apteekista. Antoivat minulle mukaan esitteen jossa pyydettiin ottamaan yhteys lääkäriin mikäli tämä "uusi" dikoksiini aiheuttaa hengenahdistusta ja/tai jalkojen turvotusta. Dikoksiinin valmistusprosessi oli määrätty muutettavaksi , EU.n ympäristölainsäädännön vuoksi. Lääke on sama vaan eri valmistusprosessilla valmistettu. Äidillä alkoi henkeä ahdistamaan, yö yöltä aina vähän enemmän. Hoidimme hänet lääkäriin joka määräsi dikoksiini-kokeisiin. Mutta ennen kuin labran vastaukset tulivat yksi yö oli niin henkeäahdistava että päädyimme lähtemään sairaalaan. Parhaiten sairaalassa saadaan päivitettyä lääke oikealle tasolle. Lisäksi uskoimme että sairaalassa olis tieto dikoksiinin valmistusprosessin muutoksesta.
Kävin jokapäivä. Äidin kunto huononi. Äiti sekä huonekaverit sanoivat etteivät anna äidille juomista eikä hän saa syötyä. Äiti oli pienikokoinen, liikuntarajoitteinen 80 v. Hänet nostettiin istumaan kun tuotiin aamupalaa, lounasta, päiväkahvia ja päivällistä, sekä iltapalaa. Sänky oli niin matalalla ettei hän ylettynyt ottamaan lusikalla keittoa eikä haarukalla perunaa. Jukurtin tai leivän hän oli saattanut saada syötyä kun sai vedettyä sen syliinsä.
Juomista oli pyytänyt yöllä. Kukaan ei tullut antamaan. Huonekaveri oli mennyt antamaan äidille tuomani tripin. Samaan aikaan hoitaja oli tullut sisään ja nostanut metelin, ette te saa mennä antamaan, me annamme. Ehdottomasti on kiellettyä mennä auttamaan toista potilasta. Tämän osastojen ylilääkäri vahvisti myöhemmin. Kahden sairaalassaolopäivän jälkeen aloin käydä molemmilla vierastunneilla alusta loppuun asti. Toin pari nakkia taskussani ja jäätelöä, jukurttia ja trippejä. Mihinkään tuomiini ei oltu koskettu sinäaikana kun olin pois. Minulle oli tietenkin ensisijalla se dikoksiini-juttu ja odotin että se saadaan tasapainoon.
a
Tää on ihan järkyttävä juttu. Äidin kunto romahti kerralla, viidentenä päivänä. Yritin päästä kansliaan puheille. Aina kun tuli mun vuoroni esittää asiani: miksi äitin kunto on romahtanut ? Tuli hoitajille joku ongelma että piti lähteä pois. Hänen ns."omahoitajansa" hävisi heti kun ilmaannuin kansliaan.
Minäkin lähdin pois. Mutta kun pääsin autoon niin soitin osastolle ja pyysin hänen omahoitajansa puhelimeen. Niinpä sain häneen yhteyden. Ja mä kysyin: mitä on tapahtunut ? Hän ei ollut tietoinenkaan mistään äidin tilan heikkenemisestä. -Jos omainen sanoo niin, niin kirjaan sen tänne, voitte sitten keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Siitä kolmepäivää eteenpäin niin äiti oli viety pimeeseen huoneeseen, kanslianviereen, kuolemaan. Soittivat minulle.
- Äiti kuolee kohta.
Menimme sairaalaan kaikki lapset, pitkin päivää. Edellisenä iltana olin käynyt äidinkanssa vielä vessasakin. Nyt äiti makasi kyljellään, ilmeisesti tajuttomana. Mitään kontaktia ei saatu, mitään hän ei tuottanut itse. Hänelle annettiin kipulääkettä. Oksinormia. En tiedä miten se kirjoitetaan. Kysyimme miksi ? On vaikuttanut siltä että hänellä olisi kipuja. Ei me omaiset huomattu että äiti olisi kivulias. Mistä niitä kipuja olisi tullut ? Jaa-a oli hoitajan vastaus.
En pysty kirjoittamaan tätä kaikkia.
Mulla yhtäkkiä jysähti ja mä vaan tajusin niiden hoitajien käytöksestä, sanoista, ilmeistä jne..
Ne tappaa äitin.
Aloin pumpulitopsilla kostuttamaan hänen suutaan, ja itkin yhdessä veljeni vaimon kanssa hänen sänkynsä vieressä. huulet, kieli, poskiin... yhtäkkiä äiti nappasi pumpulitopsiin imemällä sitä parikertaa. Me katsottiin toisiimme miniän kanssa, Kato, nappas ja imi. Sanoi miniä. Sitten vaan uudelleen ja uudelleen luovuttamatt, jos imisi toisenkin kerran ja niinpä yhtäkkiä äiti nappas sen uudelleen ja nyt imi sitä jo pidemään ja vaipui taas tiedottomuuteen. Sanoin miniälle että nyt lähden kaupasta hakemaan pillimehua ja sinä jäät tähän jos äiti ottais sitä vettä. Mahdollisimman ohutpillinen pillimehu ja kylmästäkaapista, sen vein ja Äiti imi siitä pillimehusta ja nieli. "Juomista, juomista, antakaa juomista." Äiti alkoi virkoamaan. Tämän virvottamis projektin aikana oli hoitaja tullut taas sen oksinormipiikin kanssa ja sanonut että olisi aika ottaa tämä. Kielsin sen eikä sitä laitettu. Sillon tein päätöksen että me omaiset emme poistu äidin viereltä paitsi yöksi. Yöt hoitaa sairaala, päivät valvomme me. He soittivat ja pyysivät tulemaan, sen perusteella jäämme. Hain kaupasta valmiskalakeiton josta siivilöin liemen ja pillillä aloimme sitä juottamaan, äiti imi sitä hanakasti, kuitenkin se olo oli puolittain tajuttomuuden tai hereillä olon rajamailla.
Noin kuukauden kuluttua tästä hän nukkui pois. Koko ajan me valvoimme sairaalassa, paitsi öisin.
Äiti virkos tästä niin että noustiin vessaan ja syömään ja vähän jumpattiinkin ym.
Jokatapauksessa tästä virkoamisesta noin kolmevuorokautta eteenpäin tuli osastojen ylilääkäri kierrolle. Me kaksi samanikäistä naista seisoimme vastakkain äidin oikealla ja vasemmallapuolella. Lääkäri kysyi: -Tiedättehän te että hän elää elämänsä viimeisiä hetkiä. - En tiedä. -Sopiihan se teille että me hoidamme hänet oksinormilla, kipulääkkeellä. Hänen ei tarvitse tuntea kipuja lähtiessään. - No ei kyllä sovi. Teillä on alkuperäinen tehtävä suorittamatta, päivittää hänen dikoksiini lääkkeenä ajantasalle. Haluan tietää mihin perustuu tällainen puhe. - Hänellä on ollut pitkiä hengityskatkoja, niitä tulee ennen kuolemaa. - Anteeksi, mutta äidillä on ollut pitkiä n. minuutin hengityskatkoja lapsesta asti.
-Mä voin pyörtää päätökseni. Hän saa tiputuksen ja lääkityksen takaisin.
He oli poistaneet koko peruslääkityksen. Oli vain nitrolaastari ja oksinormi pistoksena.
Paljon paljon muuta.
Tämän jälkeen kun hän oli ollut riittävän kauan ilman lääkitystä ja ravintoa ja jomista ja kun ne taas palautettiin, äiti ei ennalleen kuitenkaan palannut mutta kaikkiaan viisi viikkoa oli sairaalass
Tajusitteko miksei sitä juotavaa saa juoda jos on pahentuva sydämen vajaatoiminta? Koska se kertyy sydämen vajaatoiminnassa elimistöön ja aiheuttaa sitä kautta hengenahdistusta. Vaikka potilaalla olisi jano hänelle voi antaa juotavaa, koska voi tulla keuhkopöhö ja hengenahdistus pahenee. Tiesitkö, että potilaat kertoo hoitajille kivuista hoitajille, eivätkä välttämättä halua valittaa omaisilleen.
Sydämen vajaatoiminnassa tehdään lista mihin suunnitellaan nesteytys, ettei ylimääräistä nestelastia pääsisi syntymään, jos näin ei oltaisi tehty niin silloin hoitajat oisivat yrittääneet tappaa äitisi. Oxynorm olisi lievittänyt rintakipuja, eikä sillä kukaan olisi tappanut ketään, ellei olisi tullut annosteluvirhettä.
Apteekista "Antoivat minulle mukaan esitteen jossa pyydettiin ottamaan yhteys lääkäriin mikäli tämä "uusi" dikoksiini aiheuttaa hengenahdistusta ja/tai jalkojen turvotusta. Dikoksiinin valmistusprosessi oli määrätty muutettavaksi , EU.n ympäristölainsäädännön vuoksi. Lääke on sama vaan eri valmistusprosessilla valmistettu. Äidillä alkoi henkeä ahdistamaan, yö yöltä aina vähän enemmän. Hoidimme hänet lääkäriin joka määräsi dikoksiini-kokeisiin. Mutta ennen kuin labran vastaukset tulivat yksi yö oli niin henkeäahdistava että päädyimme lähtemään sairaalaan. Parhaiten sairaalassa saadaan päivitettyä lääke oikealle tasolle. Lisäksi uskoimme että sairaalassa olis tieto dikoksiinin valmistusprosessin muutoksesta."
Huomasitko lukea tämän ! Eu.n ympäristölainsäädännön vuoksi ! Lääketeollisuus siitä tiedoitti.