Maahanmuuttokriittisyys on ilmeisesti alkaneen vuosikymmenen suomalainen megatrendi. Maassa maan tavalla -lause oli vielä hetki sitten merkki patavanhoillisuudesta ja ahdasmielisyydestä. Nyt se on monen suositun ja johtavankin poliitikon johtotähtiajatus. Maassa maan tavalla on nyt myös kirjan nimi. Tutkija Milla Hannula on koostanut otsikon alle suomalaisen maahanmuuttokritiikin lyhyen historian legendaarisen Eila Kännön ajoista lähtien. (Kännö johti kovamaineista poliisin ulkomaalaistoimistoa 1973-84.) Tuoreinta muutosta kuvaa sekin, että kirjan on kustantanut Otava, yksi perinteikkäimmistä kustannustaloistamme. Otava on rohjennut iskeä kätensä aiheeseen, josta useimmat tähän asti ovat mieluiten pysyneet vähintään kyynärän mitan verran kosketusetäisyyttä kauempana.
Taistelumme?
Hannulan tuotoksen nimi olisi yhtä hyvin voinut olla vaikkapa Taistelumme. Maahanmuuttokriitikot saavat siinä sankarin viitan ylleen. He katsovat käyneensä taistelua niin sanottua poliittista korrektiutta ja sananvapauden rajoituksia vastaan. Tämä urhoollinen kamppailu on käyty pääasiassa kirjoittamalla nimimerkin takaa internetin keskustelufoorumeille mielipiteitä monikulttuurisuutta, liberalismia ja suvaitsevaisuutta vastaan. Toinen urhoollisuuden ilmentymä on ollut erinimisten foorumien, seurojen ja puolueidenkin perustaminen. Tärkeimmät käsiteltävät yhteisöt ovat kansallismieliseksi nuorisojärjestöksi perustettu Suomen Sisu ja verkkofoorumi Homma. Taistelumme olisi sopinut kirjan otsikoksi myös sanaan liittyvän omistuspäätteen takia. Hannula tunnustautuu itse kansallismieliseksi maahanmuuttokriitikoksi ja kertoo tekevänsä tiliä omista aatteellisista lähtökohdistaan. Kuinka viileän tieteellisesti tutkija sitten on pystynyt kohdettaan analysoimaan oman osallisuutensa puitteissa?
Siitä ehkä antaa jonkinlaisen kuvan se, miten kirjassa käsitellään tamperelaista Seppo Lehtoa, joka sai yli kahden vuoden ehdottoman vankilatuomion törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Hannulan mukaan Lehto näet on "maahanmuuttokriittinen mutta ennen kaikkea uskomaton showmies, joka onnistuu aina ylittämään hyvän maun rajat ja jonka tarkoitusperät eivät tavallisille ihmisille aukea". Perään kirjantekijä arvioi Lehdon (joka jouduttiin vielä etsintäkuuluttamaan tuomion jälkeen) saaman tuomion "kohtuuttoman ankaraksi".
Siitä voivat olla jonkin verran toista mieltä ne, jotka joutuivat Lehdon nettiväärennösten ja viestintäterrorin kohteiksi jopa vuosikymmenten ajan.
Valkoinen perintö
Maassa maan tavalla -kirjan päätarkoitus on nostaa maahanmuuttoa kritisoivat nuoret taistolaisten ja vihreiden jälkeisen ajan tärkeimmäksi suomalaiseksi politiikan herätysliikkeeksi. Merkit ovat todellakin jotenkin tutut. Aikoinaan liberaaleja ja kokoomusnuoria myöten jäljiteltiin taistolaisten äänenpainoja. Sittemmin lähes jokainen julistautui vihreäksi. Nyt nationalistien nuolijoita löytyy kokoomuksesta demareihin. Antikommunismin ja valkoisen Suomen perinnöstä" nostetaan sukupolven suurta tarinaa. Jokainen voi tykönään miettiä, mitä kaikkea tästä voi seurata.
"Maahanmuuttokritiikin lyhyen historian" kirjoittaja on toimittajana ja tutkijana työskennellyt sekä 1974 syntynyt Milla Hannula. Kirjan julkistamispäivä on tänään, ja sen on kustantanut Otava.
Mitä mieltä olette? Onko Valkoisen Suomen aika vihdoin koittanut vuosikymmenten punikkien aivopesun jälkeen? Pelastavatko Valkoiset jälleen kerran Suomen?
Taistelumme?
Hannulan tuotoksen nimi olisi yhtä hyvin voinut olla vaikkapa Taistelumme. Maahanmuuttokriitikot saavat siinä sankarin viitan ylleen. He katsovat käyneensä taistelua niin sanottua poliittista korrektiutta ja sananvapauden rajoituksia vastaan. Tämä urhoollinen kamppailu on käyty pääasiassa kirjoittamalla nimimerkin takaa internetin keskustelufoorumeille mielipiteitä monikulttuurisuutta, liberalismia ja suvaitsevaisuutta vastaan. Toinen urhoollisuuden ilmentymä on ollut erinimisten foorumien, seurojen ja puolueidenkin perustaminen. Tärkeimmät käsiteltävät yhteisöt ovat kansallismieliseksi nuorisojärjestöksi perustettu Suomen Sisu ja verkkofoorumi Homma. Taistelumme olisi sopinut kirjan otsikoksi myös sanaan liittyvän omistuspäätteen takia. Hannula tunnustautuu itse kansallismieliseksi maahanmuuttokriitikoksi ja kertoo tekevänsä tiliä omista aatteellisista lähtökohdistaan. Kuinka viileän tieteellisesti tutkija sitten on pystynyt kohdettaan analysoimaan oman osallisuutensa puitteissa?
Siitä ehkä antaa jonkinlaisen kuvan se, miten kirjassa käsitellään tamperelaista Seppo Lehtoa, joka sai yli kahden vuoden ehdottoman vankilatuomion törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Hannulan mukaan Lehto näet on "maahanmuuttokriittinen mutta ennen kaikkea uskomaton showmies, joka onnistuu aina ylittämään hyvän maun rajat ja jonka tarkoitusperät eivät tavallisille ihmisille aukea". Perään kirjantekijä arvioi Lehdon (joka jouduttiin vielä etsintäkuuluttamaan tuomion jälkeen) saaman tuomion "kohtuuttoman ankaraksi".
Siitä voivat olla jonkin verran toista mieltä ne, jotka joutuivat Lehdon nettiväärennösten ja viestintäterrorin kohteiksi jopa vuosikymmenten ajan.
Valkoinen perintö
Maassa maan tavalla -kirjan päätarkoitus on nostaa maahanmuuttoa kritisoivat nuoret taistolaisten ja vihreiden jälkeisen ajan tärkeimmäksi suomalaiseksi politiikan herätysliikkeeksi. Merkit ovat todellakin jotenkin tutut. Aikoinaan liberaaleja ja kokoomusnuoria myöten jäljiteltiin taistolaisten äänenpainoja. Sittemmin lähes jokainen julistautui vihreäksi. Nyt nationalistien nuolijoita löytyy kokoomuksesta demareihin. Antikommunismin ja valkoisen Suomen perinnöstä" nostetaan sukupolven suurta tarinaa. Jokainen voi tykönään miettiä, mitä kaikkea tästä voi seurata.
"Maahanmuuttokritiikin lyhyen historian" kirjoittaja on toimittajana ja tutkijana työskennellyt sekä 1974 syntynyt Milla Hannula. Kirjan julkistamispäivä on tänään, ja sen on kustantanut Otava.
Mitä mieltä olette? Onko Valkoisen Suomen aika vihdoin koittanut vuosikymmenten punikkien aivopesun jälkeen? Pelastavatko Valkoiset jälleen kerran Suomen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kahtiajakautuminen ja viha on aina huono asia. Sen sijaan rakentavaa olisi miettiä yhteistä etua eikä jakaa ihmisiä eri leireihin.
Eivät pelasta. Suuret ikäluokat elävät niin herran pelossa etteivät osaa taikka uskalla mitään tehdä. Nuoremmat eivät myöskään välitä ja ovat liian naiiveja sekä sokeita näkemään todellisuutta. Sitten ne jotka puhuvat valkoisesta suomesta yms. ovat yleensä sen verran sekaisia tapauksia ettei kukaan ota näitä tosissaan.
Ei Suomea pelasta enää kukaan. Kansallisuusaate on menneen talven lumia ja onhan se tietyllä tapaa keinotekoinen käsite, joka perustuu pelkkiin uskomuksiin. Monikaan ei koe enää tärkeäksi yhteisen valtion rakentamista vaan lähinnä omat ideologiat ja oma etu on tärkein. Nykypäivän ihmiskäsitykseen ei oikein sovi enää verot tai mikään julkinen tai yhteinen monellekaan, varsinkaan valtiomittakaavassa. Kansainvälinen kauppa itsessään on jo romuttanut Suomen aikapäivät sitten. Ehkä se on tuottanut myös hyvää viennin puolelta, mutta sitten taas toisaalta olemme yhä enemmän osa globaalia maailmaa jota pieksee aina välillä finanssikriisit. Maailma on muuttunut. Tätä maata ei haluta enää edes rakentaa, vaan antaa jonkun temmellyskentäksi. Ruoka tulee ulkomailta, kaikki on helppoa, miksi tämmöistä maata pitäis enää rakentaa. Elintaso tuntuu monille niin itsestäänselvältä. Tosin eipä se hyvä elintaso välttämättä itsestäänselvyys ole ja valtioiden palveluita leikataan kokoajan (valtio velkaantuu) ja kuka siinä kärsii? No eniten köyhät. Vihreät keskittyy enemmän maailmanrauhan rakentamiseen Suomen rauhan sijaan. Tuomalla monikulttuurisuus Suomeen Suomesta tulee tietysti suvaitsevainen hieno paikka. Tai no ainakin siihen pisteeseen että kaikilla on hyvä olla muuten, ettei jää leipä saamatta.
Siksi Eu sopii nykyihmisille erittäin hyvin. Kansallisvaltiot ajautuvat konkkaan ja tilalle tulee jotain muuta.
Tuleeko parempaa, emme tiedä. Sen ainakin tiedämme että tätä menoa ei ole jäljellä demokratian hippustakaan Suomelle päättää asioistaan. Jos verotus päätettäisiin muualta niin mitä varten tuo eduskunta tuolla tönöttää? Veroillahan ne kaikki palvelut tehdään ja siitähän politiikassa on kyse, miten verot jaetaan, miten maata rakennetaan? Finanssikeinottelijoiden takia verotusta tulisi yhtenäistää Euroopassa, sillä muuten suursijoittajat finanssitaloudessa pystyvät pelailemaan minkä ehtivät. Rahan mahti on nykyään suurin mahti, nimittäin se on alkanut hämärtää jo valtioidenkin merkitystä.70 prossaa lainsäädännöstä tulee jo Eu:sta ja Eu:ta halutaan yhtenäistää yhä enemmän. Ideana on saada yhteinen rahapelikenttä aikaiseksi, jossa on samantyyppinen politiikka. Voidaan kai vieläkin ehkä puhua valtioista mutta ei se enää samanlaista ole kuin aiemmin. Tietenkin tämä ei kylläkään tapahdu demokratian keinoin mutta mihinpäs sitä demokratiaa kun raha on tärkein asia ja yleisesti ottaen koko maailma on jo uusliberalistinen joka sotii valtiokäsitettä, julkista omisteisuutta vastaan - kaikki halutaan yksityistää. Valtio-omistus ei ole joidenkin mielestä kiva asia, sillä se estää bisnekset aika hyvin. Valtiossa on paljon bisneksiä, mitkä joku varmaan mieluusti ottaisi hoidettavakseen, kuten terveydenhuolto. Usa:ssa vankilatkin on jo yksityistetty. Suomessa pohjavesiä on myös myyty yksityisille, eli kaikki voi olla kaupan, luonnosta pitäen.
Kysykää itseltänne-mikä on valtio? Mitä se on? Se voi olla niin monta asiaa. Se voi olla diktatuuri, se voi olla pelkästään liberalismi jossa ei turvata kuin turvallisuudenpito. Eu:kin on politiikkaa. Voimmeko enää edes määrätä oman valtiomme asioista tavallaan. Ilmeisesti emme haluakaan määrätä tai sitten nykymaailman globalisaatiossa se alkaa olla mahdotonta. Muutenkin olemme mukana jo niin monissa kansainvälisissä sopimuksissa että ne jo osaltaan määräävät miten meidän tulee tehdä. EU:kin varmaan osaltaan haluaa olla monikulttuuristamassa kaikkea ja ihmiset liikkuvat nykyään rajojen yli helposti, työntekijöiden tulokin on kokoajan vaan helpompaa ja tottahan toki tämä saattaa vaikuttaa suomalaisten työntekijöiden oikeuksiin. Tosin yhtenäistämällä Eu:ssa lainsäädäntö voidaan työntekijöiden oikeuksia yhtenäistää. Emme voi elää enää missään Impivaarassa.
Vallankumouksen aika ei ole vielä.
Tuollainen vanhentunut valkoinen liike on vain välivaihe, yksi nykyisen politiikan näkökyvyttömyyden tuote muiden joukossa. Modernissa vallankumouksellisessa ideologiassa proletariaatti ei enää ole muutoksentekevä voima. Muutos lähtee ihmisestä itsestään yksilöstä, joka ei alistu mihinkään idealistiseen valtion tuottamaan muottiin. Kollektivismin ideaali on nähty jo tuhoon tuomittuna - kaatuneina kommunistisina diktatuureina ... niissä vanhentunut lähtökohta on, että valtio määrittelisi kansalaisensa ideaalin, jolloin todellinen tuottavuus ja todellinen hyvinvointia tuova ihmisen luonnollinen tuottavuus ei päässyt oikeuksiinsa, kuin harvojen ja valittujen eliittiin kuuluneiden keskuudessa.
Nykyvasemmisto on ideologisesti eksynyt ja jäänyt viime vuosituhannelle. Sama näyttää olevan oikeiston laita. Toistakaa vain vanhoja virheitä. Uus-sosialismi tulee ja näyttää vielä kyntensä.
Sosialismiin siirtyminen tulee tapahtumaan väistämättömästi työntekijöiden työolojen kurjistuessa, suurtyöttömyyden ja nälänhädän vallitessa, kun ylikansalliset äärioikeiston suosimat korporaatiot varastavat pohjavedet ja luonnonvarat uuskolonialistisella WTO:n sallimalla oikeudellan. On väistämätöntä, että jossain vaiheessa normaalit työtätekevät ihmiset päätyvät etsimään jotain uutta vanhojen järjestelmien tilalle.
Mikä muu olisi modernimpi ja sosiaalisempi ideologia, kuin uus-sosialismi?
Keskiviikkona 16.2 julkaistaan Milla Hannulan kirja Maassa maan tavalla. Se kertoo maahanmuuttokriittisen yhteiskunnallisen keskustelun taustoista ja kehittymisestä. Täten kirja sivuaa läheisesti Homman aihepiirejä ja siitä innostuneina ryntäsimme välittömästi haastattelemaan kirjan kirjoittajaa...
Aloin seurata suomalaista mediaviestintää ja verrata virallisen Suomen väitteitä maahanmuutosta siihen mitä vapaassa ja sensuroimattomassa internetissä puhuttiin, Hannula kertoo.
Oma maahanmuuttokriittisyyteni siis syntyi vertailusta: niin sanottujen monikultturistien perustelut näyttäytyivät mielestäni selkeästi huonompina kuin isänmaallisuutta tärkeinä pitävien väitteet siitä, miten maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi hoitaa.
Kirja kertoo myös poliittisesta leimaamisesta. Jos maahanmuuttokriittisiä on kuvailtu ääri-sanoilla, esimerkiksi äärioikeistolaisiksi, voi kysyä onko suomalainen yhteiskunta sitten puolestaan ollut äärimonikulttuuristava?
Maahanmuuttokritiikki oli 1980-luvulta 2000-luvulle yhteiskunnan tabuaihe. epädemokraattinen yhteiskunta, joka ei salli erilaisten mielipiteiden pääsyä julkiseen keskusteluun ja tietynlaista poliittista vainoakin.
Isänmaalliset ihmiset ovat olleet tietyissä valtaa pitävien piireissä naurun, pilkan ja mustamaalaamisen kohteina!!
Selkeimmin tämä on näkynyt tietenkin vastustajien ja ainakin aiemmin virallisen Suomen tavassa tarkastella asioiden sijaan henkilöitä ja psykologisoida kansalaisaktiivien motiiveja.
Marginaalissa olevien oppositioihmisten ajattelusta kasvoi mielipiteitä, jotka valtavirtapoliitikot omivat itselleen. Silti virallinen Suomi kohtelee maahanmuuttokriittisiä osittain edelleen epäoikeudenmukaisesti, vaikka heille onkin jo joitain vuosia annettu sanankäytön ja näkymisen mahdollisuus.
kyllähän tällainen käytös aiheuttaa myös vihaa. Tämä viha on mielestäni oikeutettua ja ymmärrettävää, vaikkakin hyödytöntä. Mutta vihapuheiden perään itkijöiden toiminta on myös aika röyhkeää, jos ja kun he toiminnallaan itse luovat sitä.
pääansio on internetillä ilmaisukanavana. Se pakottaa avoimuuteen. Internet on tavallaan myös hyvin oikeudenmukainen. Fiksuissa nettikeskusteluissa perustelut ratkaisevat, ei kirjoittajan asema. Internetin vuorovaikutteisuus pistää huonosti argumentoidut jutuntekijät heti palautteen kohteeksi. Se myös pakottaa journalismin uuteen avoimuuteen. Usein uutisten lukijapalautteessa onkin informatiivisempaa ja mielenkiintoisempaa tekstiä kuin varsinaisessa jutussa. Ja nöyrä toimittaja ottaa tästä tietysti opiksi.
Vallanpitäjät eivät helposti luovu vallasta tai yleensä edes tunnusta virheitään oli sitten kyse mediasta, virkamiehistä tai poliitikoista.
entiset monikulttuuristajat tai vaikenijat yrittävät peittää jälkensä ja vastuunsa.
valtaväestö ei enää luota samalla tapaa kuin aiemmin lukemaansa. Aivan kuin Neuvostoliitossa aikoinaan: ihmiset ymmärtävät paremmin myös toimittajien sidonnaisuudet ja arvomaailmojen vaikutukset. Moni lukeekin tiettyjä poliittisia aiheita valtalehdistä niin, että ”asiat on juuri toisin kuin toimittaja kirjoittaa”. Nuoret käyttävät interaktiivista nettiä ja heidän medianlukutaitonsa on toista luokkaa kuin vanhemmalla sukupolvella.
Suomi seuraa Norjan, Tanskan ja joidenkin muiden Euroopan maiden esimerkkejä. Siellä maahanmuuttokriittisyys on ollut jo kauemmin valtavirtaa. Ruotsissa koulujen äänestystulokset näyttivät, että huolimatta suuresta Sverigedemokraattien vastaisesta virallisesta ilmapiiristä, tulevaisuus on puolueelle hyvä.
http://cms.hommaforum.org/index.php?option=com_content&view=article&id=470:homman-haastattelussa-milla-hannula&catid=9:kannanottoja&Itemid=25
Artikkeli, jonka sinä kirjoitit, on katkeran kommunistin ja mamunnuoleskelijan jätettä.
Sinä "yök"
Kerro toki mihin suuntaan Suomi pitäisi viedä.
Ja minkälaisen Suomen sinä haluat?
Itse kannatan isojen poikien peliä. On ihan oikein Suomen oikeistolaisille, että joku rikkaampi tulee, ostaa Suomen maat ja pistää pikkuporvarit polvilleen. Yksityistetään koko terveydenhuolto oikeistolaiseen malliin. Kun päästään oikein kunnolla yhtenäistämään liittovaltio niin on oikein että Suomesta tehdään mamukulttuurin hieno paikka. Global world, you know. Erilaiset kauppapakotteet ja sorto vaan lisäävät suomalaisten onnea. Kaikkialle vapaakauppa niin ahkerat kiinalaiset vievät kaikkien työpaikat!!
Minä en ole punikki vaan kannatan erityisesti kaikkien rajojen poistoa ja myöskin demokratian poistoa että saadaan vapaat markkinat kaikkialle. Kauan eläköön täysin vapaat pääoman liikkeet ja suurkapitalismi! Eurooppaankin ollaan kehittelemässä samanlaista eläkeikää ja verotusta. Haluan tänne amerikkalaisia suuryrityksiä ja pois kaikki punikkiaatteet! Iso ostaa sen minkä sillä varaa on ostaa. Hienoa.