Ajauduin yhdessä ketjussa kertoilemaan ykseydestä ja miten se suhteutuu yksilöllisyyteen. Huomasin että suhteellisestakin ykseydestä kertominen saattaa johtaa käsitteellisiin kummallisuuksiin. Meillä ei ole riittäviä käsitteitä ykseydestä kertomiseen. Lakkaako yksilöllisyys nirvanan ykseydessä? Ei lakkaa, jos säilyttää tietoisuutensa, ovat ylösnousseet mestarit kertoneet minulle. Nirvanan mestaritkin ovat muuten opiskelijoita. He opiskelevat mestareidensa ohjauksessa, jotka puolestaan ovat opiskelijoita. Ikuisia opiskelijoita kenties kaikki??
Nirvanan ykseys on kyllä sellainen aihe, että mitkään sanat eivät enää riitä, vaikka tuokaan ei ole täydellinen ykseys. Sekin on vasta alkua, joka syventyessään johtaa syvemmälle ykseyteen.
Täydellistä ykseyttä ei tietoisuus kenties koskaan saavuta. Kuolemassa palaamme suhteelliseen ykseyteen nähdäkseni, siihen minkä olemme ansainneet ja sen minkä tietoisuutemme kestää. Ajattelen että ryhmän merkityksen ymmärtämisen kautta, valonsäteet valomeressä, voidaan tuosta ykseydestä jotain kertoa, vaikka se onkin mahdotonta ja yrityksenäkin tuomittu epäonnistumaan.
SILLÄ: toisilla tasoilla ei ole niinkuin fyysisessä maailmassa, siellä on erilaista.
Tässä nyt yksi näkemys aiheesta, kun mietin millaisten välivaiheiden kautta tietoisuus palaa alkujuurilleen ykseyteen. Kaikkia vaiheita emme tietenkään tiedosta.
Nirvanan ykseys on kyllä sellainen aihe, että mitkään sanat eivät enää riitä, vaikka tuokaan ei ole täydellinen ykseys. Sekin on vasta alkua, joka syventyessään johtaa syvemmälle ykseyteen.
Täydellistä ykseyttä ei tietoisuus kenties koskaan saavuta. Kuolemassa palaamme suhteelliseen ykseyteen nähdäkseni, siihen minkä olemme ansainneet ja sen minkä tietoisuutemme kestää. Ajattelen että ryhmän merkityksen ymmärtämisen kautta, valonsäteet valomeressä, voidaan tuosta ykseydestä jotain kertoa, vaikka se onkin mahdotonta ja yrityksenäkin tuomittu epäonnistumaan.
SILLÄ: toisilla tasoilla ei ole niinkuin fyysisessä maailmassa, siellä on erilaista.
Tässä nyt yksi näkemys aiheesta, kun mietin millaisten välivaiheiden kautta tietoisuus palaa alkujuurilleen ykseyteen. Kaikkia vaiheita emme tietenkään tiedosta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kenelläkään ei ole varmuutta onko kuoleman jälkeen mitään. Mutta jokainen tulee kokemaan sen omakohtaisesti kuoltuaan. Ei tietysti koe mitään, jos ei ole mitään. Kyllä ikuinen unikin olisi ok.
Elän käsityksessä, että olen vierailijana tässä ajallisuudessa. Yleinen ajatus kuolemisesta johtuu siitä kun ihminen ei käsitä olevansa ajaton. Ihmisjärki ei kykene tajuamaan ajattomuutta sen paremmin kuin ykseyttäkään koska olemme aineen vankeja. Joka vähänkin kykenee itsenäiseen ajatteluun ymmärtää, että maailma ei ole tällainen kuin se meille ihmisille ilmentyy. Aineeseen sokeutuminen johtuu siitä kun meidän muistimme pyyhittiin kaikesta menneestä puhtaaksi siksi ajaksi minkä kulloinkin täällä vietämme.
Tietoisuuden on hyvin helppo kokea ykseys jollain suhteellisella tasolla, mutta ykseyden kokemuksen seikkaperäinen kuvaileminen kaikkine vivahteineen ei onnistu kielen käsitteiden kautta. Kokeminen on siis helppoa, puhuminen vaikeaa. Ykseyden tasolla ei nimittäin ole sanoja, käsitteitä eikä ajatuksia. Se on kuvaamatonta autuutta, tietoisuutta ja olemista. Tähän pääsemme transsissa samadhitilassa, hetkeksi silloin tällöin.
Tuo jota kuvataan itämailla sat-chit-anandaksi, on sellaista ykseyttä, jonka ovat pysyvästi realisoineet maailmassa ehkä vain 30-100 yksilöä kaikista 50 miljardista sielusta, jotka kiertävät jälleensyntymän kierrossa tällä pallolla. Mikään tavallinen itseoivaltaminen ei tuommoiseen riitä alkuunkaan. Klassinen itseoivaltaminen on kyllä perusedellytys sille, että voi aloittaa varsinaiset opinnot. Kokelaasta tulee tuossa oivallustapahtumassa opiskelija.
Itseoivaltainen on paljon helpompaa kuin ihmisen mittakaavassa "täydellinen ykseys"( sat-chit-ananda ), ja sen kestää fyysinen kehokin mainiosti.
Kuolemanjälkseisten tilojen selvittely voi joillakin olla alkua itseoivaltamiselle.
Seuraavassa maanläheisemmällä tavalla kerrottuna alkeita siitä, mitä on kuoleman jälkeen Zammitin mukaan. Victor Z. pyrkii sanojensa mukaan todistamaan kuolman jälkeisen elämän mahdollisimman pätevästi. Miten hän siinä onnistuu, sen saa etsijä itse määritellä.
Ilmainen nettikirja:
http://www.victorzammit.com/book/4thedition/index.html
Ei ole ihmisen elämän tyhjään raukeamista, sillä se on olotila jossa ihmisen sielu,ego on rauennut tyhjyyteen , ja se osa joka on kuolematon yhtyy nirvanaan joka on ajatonta elämää jonka osa ihminekin on
Jos tuo ego ei ole rauennut tämän elämän aikana, niin karman mukaan sen on jatkettava elämästä toiseen,
kunnes tuo raukeaminen tapahtuu
Nirvana on sama kuin taivas ja on olemassa vain maanpäällisessä elämässä, sillä kuoleman jälkeen sinne voi päästä, sillä sen on tapahtuttava tässä elämässä
Juuri tämän vuoksi ihmiset syntyvät ihmisiksi. Jotta oivaltavat maallisen elämän aikana. Ihmisen kannalta oleellisten oivallusten on tapahduttava tässä materiakehossa ollessamme. Vaikka oivaltaisimme meditaatiossa, on oivallus tuotava kuitenkin fyysisiin aivoihin ja päivätajuntaan, jotta se konkretisoituu fyysisessä maailmassa ja taivasten valtakunta saa ilmennyksen maan päällä.
Kaikkein helpointa, kun ei ajattele koko kuolemaa, kun ei sitä oikeasti ole edes olemassakaan.
Meitä vain johdettiin harhaan.
Ihmisillä jää vain ikävä sitä joka palasi kotiin.
Ikävä on oman muistamattomuuden itkemistä.
Ikävä perustuu sen kokemiseen, että olisi jostain erossa. Kun ei ole jostain erossa, niin ei ole ikävää.
Kuolema on elämänmuutos.
Ollaan me oltu muillakin planeetoilla kuin tämä Maapallo.
Me olemme Entiteettejä jotka pelaavat peliä jota nimitetään kaksinaisuudeksi.
Egomme kuvittelee vain että tämä täällä olisi todellisuutta, Me ollaan luotu koko uskottu todellisuutemme takaperin.
Kuoleme kuuluu vain niihin uskomuksiimme joilla ego on meitä vedättänyt.
Kuolema ei voi olla elämän muutos, kun koko elämääkään ei oikeasti ole.
Oikeasti meidän kaksinapaisuutemme onkin yksinapaisuutta.
Miksi murehtia, kun kaikki on kuitenkin mitä meillä on juuri tässä hetkessä ja enempää emme tarvitse kun ei sitä edes ole olemassakaan.
Sisällämme sisällämme on vastaukset elämään ja kuolemaan jotka alkavat olla ihmiskunnalla menneen talven lumia.
Ikävästä itkemme, mutta itkemmekö Rakkaudesta?
Jos Rakkaudesta itkemme, kun jotakin emme koskaan enään näe, niin iloitkaamme siitä että väliaikaista kaikki vain on. Yx Kax ja kaikki tää ohi on, jolloin syleilemme taas niitä kaikkia jotka olemme hyvästelleet elämämme aikana.
Muistamattomuutemme on Ok joka on niin lyhyen ja olemattoman hetken, mutta tuntuu vain ikuisuudelta.
Kotona meillä ei ole aikaa ja kun muistamme, niin se häviää täällä maanpäälläkin.
Onko sinulle joku käynyt kertomassa.
Mukava olisi nähdä ystävät ja vihamiehet tuonpuoleisessa, mutta ei sitä kukaan ole todistanut uskottavasti että niin kävisi.
Varmaa on, että joskus tuokin selviää, nopeasti, sillä elämä on lyhyt.
Ei kai meidän tarvitse tietääkään onko sitten mitään, jos se olisi tarkoitettu tiedettäväksi ei olisi niin paljon epäselvyyttä, ja mitä moninaisimpia uskomuksia.
" Yx Kax ja kaikki tää ohi on, jolloin syleilemme taas niitä kaikkia jotka olemme hyvästelleet elämämme aikana. "
Voimme syleillä heti jos on tarvetta. Onko olemassa eroa tämän ja tuonpuoleisen välillä? Miten kaikki voi olla ohi kun mikään ei ole koskaan alkanutkaan? Onko olemassa jotain, josta voisi olla erossa?
Kun olemme se joka ei ole alkanut eikä lopu, niin on rakkaus. Ihmisen muodot ovat illuusiota, heitä ei ole olemassa sellaisina kuin ihmiset heidät näkevät, muotokuvitelmina.
Todellista on ääretön joka ei koskaan ala eikä lopu. Mitään eroa mistään ei ole.
Kun kuolemme fyysisen kuoleman luulemme, että se on elämän päättymistä, mutta niin ei ole sillä ei sellainn elämä voi päättyä tuossa kuolemassa jok ei ole koskaan syntynytkään
Elämä on tuo ykseys, sillä olemme kaikki samaa elämää, kaikkialla maailmankaikkeudessa, mutta tämä erillisyyden harha jossa elämme on aivan toinen juttu, sillä se on kehityksen kautta materiasta syntyisin, ja näinollen aikaa ja ainetta, mutta elämä on ajaton ja kuolematon, mutta tuo erillisyys materiasra, joten se ei ole kuolematon
SEn elinikä ei ole sidottu ihmisen elinikään vaan syihin ja seurauksiin, ja häviää kun syyt js seraukset on ymärretty