ajattelun vapaus, tuo se on tärkeää, ei anneta tunneajatteluille mitää valtaa, sehän saattaa vain sairastuttaa herkän ihmisen.
Siis uskotaan "päällä", järellä ajatteltuihin ajatuksiin, ei millään sisäisillä tunteilla, eikä kuunnella mitään ajatelmia mitkä siellä myllertävät, lentäviä ajatuksia, niitä tunneajatuksia sitten sotketaan Pyhästä Hengestä tulleeksi tai vihollisen sanomisiksi.
Oikeastaan olen ihan raivostunut itseeni, että tunne meinaa voittaa järjen! Olen oikein tänään luvannut olla tunteilematta, kovettaa luonnettani, uskoa uskon uskona, synnin syntinä.
Ihminen voi olla uskossa hillitymmin, käydä kokouksissa jos siltä tuntuu, kiittää jos siltä tuntuu. RAKKAUS on tärkein, eikä siksi ole turhaan sanottukin suurimmaksi kaikista kaskysistä.
Rakasta puolisoasi, siihen on lupa sitä tunnettakin käyttää. Rakasta Jeesusta niinkuin sinulla on siihen uskoa annettu. Mutta pitäkää järki päässä se on täkeintä, sillä Jeesus on meidät VAPAUTEEN kutsunut, eikä mihinkään orjuuteen.
Siis uskotaan "päällä", järellä ajatteltuihin ajatuksiin, ei millään sisäisillä tunteilla, eikä kuunnella mitään ajatelmia mitkä siellä myllertävät, lentäviä ajatuksia, niitä tunneajatuksia sitten sotketaan Pyhästä Hengestä tulleeksi tai vihollisen sanomisiksi.
Oikeastaan olen ihan raivostunut itseeni, että tunne meinaa voittaa järjen! Olen oikein tänään luvannut olla tunteilematta, kovettaa luonnettani, uskoa uskon uskona, synnin syntinä.
Ihminen voi olla uskossa hillitymmin, käydä kokouksissa jos siltä tuntuu, kiittää jos siltä tuntuu. RAKKAUS on tärkein, eikä siksi ole turhaan sanottukin suurimmaksi kaikista kaskysistä.
Rakasta puolisoasi, siihen on lupa sitä tunnettakin käyttää. Rakasta Jeesusta niinkuin sinulla on siihen uskoa annettu. Mutta pitäkää järki päässä se on täkeintä, sillä Jeesus on meidät VAPAUTEEN kutsunut, eikä mihinkään orjuuteen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kiittäminen ja ylistäminen, niitä on ihan hyvä tehdä silloin kun sellaiselta tuntuu. Kiitosmieli on tietenkin silloin kun on aihetta kiittää, joskus voi ihan pienestäkin asiasta kiittää jos siltä tuntuu. Ylistäminen on hankalaa silloin kun tuntee olevansa koetuksissa. Uskonelämässä on tyyntä ja myrskyä vuoronperään. Myös myötä- ja vastatuulta on elämässä.
Mutta kaikista tunteista voi puhua Jumalalle, Hän kyllä kuuntelee. Rakkauden pitäisi olla uskovaisessa se päällimmäisin näkyvä asia. Sen pitäisi näkyä niin teoissa kuin sanoissakin. Ja kaiken minkä teemme, meidän tulisi tehdä niinkuin Jumalalle, vaikka tekisimme tavallista työtä tai palvelisimme toista ihmistä.
kun täällä pakkasissa kärvistellään. Kirjoitit näin.
"Oikeastaan olen ihan raivostunut itseeni, että tunne meinaa voittaa järjen! Olen oikein tänään luvannut olla tunteilematta, kovettaa luonnettani, uskoa uskon uskona, synnin syntinä.""""
Otahan päällesi Jeesuksen keveä kuorma, niin ei tarvitse ajatella, ei mietiskellä, ei tunteilla eikä järkeillä turhia. Asiat hoitaa Jeesus, älä ota itse niistä huolia ja murheita.
Matt.11.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
opettaja. Mitä sinun päässäsi liikkuu kun tuollaista opetat?
Että Jeesus muka hoitaa kaikki. Höpön höpön. Ei Jeesus tule mitään hoitamaan. Ihmisten ne on tehtävä; kärsittävä vaivaa kuin Kristuksen sotamiehet koskakin. Uskollisena aina kuolemaan asti.
ei hoida. Minä uskon ettei Hän valehdellut sanoessaan näin:
Matt.11.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Enpäs luottaisi siihen, että joku ihminen hoitelisi asiani paremmin kuin Jesse...
meitä tässä Lapinmiehiä. Jeesukselle minäkin kyllä annan hoitaa kaiken ja on hoitanutkin, nytkin tään vaiheen että tunteilut hiiteen ja luonnetta kovemmaksi, muttei julmemmaksi. Muuten mulle sanottiin tuossa eräänä päivänä että Lappilasen luonteeseen ei kuulu anteeksipyytäminen, sanoinkin että olen Savolais-Lappilainen.
41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Lienee selvää tekstiä siitä, miten käy jeesustelijoiden, jotka eivät pane tikkua ristiin hurskastelussaan.
Niin, ja kuvitelmat siitä, että Jeesus käy vierellä tai, että Jeeus hoitaa, ovat ainoastaan ja vain itsesuggestiota. Ei mitään muuta.
lapinmiehiä ja kyllä hänkin saattaa joskus pyytää anteeksi - silloin jos menee naapurin hihalle sinappia nakkikioskilla, ja tämä kaveri on päätä pitempi...
Raamatusta napattua perustelua kuten tämäkin...
Luuk.18.
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Eli kannattaa sittenkin luottaa siihen Jessen sanaan ennemmin kuin omaa luuloon ja tekemiseen.
Ystävänpäivänä saimme me vanhemmat tyttäriltämme lähetyskentiltä tekstiviestit, ja kaikki eripuolilta maailmaa. Ne kuuluivat näin: Hyvää ystävän päivää äiti ja isä! Minä rakastan teitä. Kiitettiin viesteistä kaikkea kolmea ja toivotettiin samalla lailla takaisin. Siinä tuli mieleeni mummini tapa olla hempeilemättä. Kun olin pieni ja menin mummolaan (sama pihapiiri) niin niiauta niksautin ja sanoin: Hyvää päivää! Mummi siihen vastasi sanoen: Piä päiväsi, ei ne oo rapiat sullakaan. Anteeksi pyytäminen ja hempeily ei kai oikein luonnollisena osana kuulu koko Suomeenkaan. Sitä on ihan opeteltava.
ei mitään järkeä uskoa mielikuvitusolentoihin.
Rakastaa voimme ilman uskontojakin, epäitsekkyydestä myös lähtee kaikki hyvä.
Ymmärrän Mikko sinua mitä tarkoitat. Luonteen kovettaminen on ihan elintärkeä mielenterveydenkin kannalta täällä maailmassa ja olet ymmärtänyt sen että se on aivan eri asia kuin tulla julmemmaksi. Vai tällaista jaakopin painia nyt käyt. Älä anna periksi vaikka joskus voit lipsuakin asiassa, se kuuluu maalliseen elämään ja uskonasioissa ei pidä antaa aivojaan kellekään lainaksi, eikä pitää muutenkaan päätänsä pelkkänä hattutelineenä. Henkisen liikarasituksen iskiessä uskonasioita miettiessä on kuitenkin osattava hellittää ja luottaa vain Jumalaan, niin sitten jaksaa taas. Usko ei saa olla pelkkää suoritusta. On myös oikeus sanoa: Nyt minä en enään jaksa, olen hukassa.
...............
Elokuussa -87 kävin omalta kohdaltani läpi liki samanlaisia kärsimyksen vaiheita. Perheeni oli lähtenyt lomamatkalle Lopelle, jossa nuorin tyttäreni, silloin 5vuotias Sirpa, oli sairastunut. Hämeenlinnan keskussairaalassa todettiin, että umpilisäke oli pahoin tulehtunut ja oli turvauduttava leikkaukseen. Mutta. Ennen kuin tämä leikkaus ehdittiin suorittaa, oli tämä umpilisäke puhjennut ja sen seurauksena vaikeita komplikaatioita vatsassa. Olin silloin päivittäin puhelinyhteydessä perheeni kanssa ja tiesin tilanteen vakavuuden. Myöhemmin tarvittiin uusi leikkaus, verensiirtoja jne. Tilanne alkoi saada jo huolestuttavia piirteitä ja kun eräänä sunnuntai-iltana oikein pysähdyin ajattelemaan sitä tilannetta, on sanottava, että kävin omaa syvällistä "Gedsemanen taisteluani."
Neljä vuotta aiemmin elokuun alkupäivinä olin itse Lapin keskussairaalan teho-osastolla letkuissa ja nyt nuorin tyttäreni oli Hämeenlinnan keskussairaalassa niinikään letkuissa ja tilanne oli huolestuttava. Niinä vaikeina hetkinä toivoin, että olisi ollut edes yksi ihminen vaikka vain hiljaa istumassa rinnallani, mutta ei ketään. Lopulta ajoin yksinäisyyteen autioon paikkaan, mutta siinä hetkessä en jaksanut enää edes rukoilla. Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoin Jumalalle: "Herra! Tässä on koko homma. Hoida sinä, minä en jaksa enää".
Kun sitten seuraavana iltana menin samaan yksinäiseen autioon paikkaan, oli kuin jokin uusi voima olisi virinnyt sisimmässäni ja oli kuin joku olisi sanonut: "Mitä sinä etsit tukea ihmisiltä, jotka eivät kuitenkaan voi sinua auttaa". Ja ystävät! Siinä hetkessä oivalsin jotain todella suurta. Ymmärsin, että minä olen kuollut tälle maailmalle ia tämä maailma on kuollut minulle. Ja sen, minkä vielä täällä maanpäällä elän, sen minä elän uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa. Ja tämä uusi sisäinen kokemus on mullistanut koko sen jälkeisen elämäni. Sinä iltana opin todella arvokkaan läksyn: Niin kauan kuin minä etsin tukea ja rohkaisua ihmisiltä, minä koen pettymyksen ja masennuksen toisensa perään. Niin harvoin täältä ajasta löytyy todellisia hengen jättiläisiä ja uskon sankareita, joiden henkinen suuruus riittäisi näissä vaikeissa hetkissä rinnalla olemiseen. Mutta silloin, kun turvaan Jumalan iankaikkiseen ja muuttumattomaan läsnäoloon, minun ei tarvitse pettyä eikä masentua. Hän, joka Henkensä kautta on kaikkialla, on iäti muuttumaton ja vanhurskas Jumala, joka voi auttaa kaikkein syvimmissäkin kärsimyskouluissa.
....................
http://www.aretalogia.fi/kristilliset/iankaikkisuus.html
Joillekkin siunaantuu elämässään paljonkin kärsimyksiä, sinä kai kuulut niihin. Jotkut taas taivaltavat elämänsä läpi melkeinpä suruttomina. Sinä Lapin Profeetta voit ainakin yhtyä Reijo Taipaleen kauniiseen mutta surumieliseen lauluun; Olen saanut elää. Käyt joskus kovin surumielisenä, enkä ihmettele. Toivon että tiellesi tulee vielä niitä "maallisia enkeleitäkin" sillä niitäkin on.
- toivoton tapaus. Uskisten joukosta ei enkeleitä löydy. Ahdasmielisiä pelkureita ovat ja löyty vain kantapäiden vilinää.
Tarkoitinkin juuri niitä maallisia ihmisiä joita voi sanoa "enkeleiksi" tekojensa vuoksi, en uskovia.
no niitä on ollut ja on vieläkin. Esimerkiksi Sodankylän katunuoret olisivat aikanaan kantaneet vaikka kultatuolissa kun samaan aikaan uskikset kulkivat nokka pystysä ohi eivätkä olleet näkevinänkään.
Eli "kyllä se sieltä taipuu kunhan emme anna periksi". Mutta kun Leksa ei nöyristele väärien hurskaiden edessä. Leksalle kelpaa vain totuus ja oikeus ja ne, jotka syvintä totuutta ja oikeutta puolustavat. He ovat todellisia Jumalan palvelijoita - enkeleitä maan päällä.
kelpaa vain Leksalle. Et kai vain fiksuna miehenä muuta oletakaan?
Nouse siinä neljän jäkeen, keitä kahvit, kissa ulos, siinä kahvia hörppiessä tietokone auki. Kaminaan tulet, sitten nuttu päälle ja pihamaan halki pirtille, kylymähän siellä, eikun hellaan tulet ja puuro kiehumaan. No, vesi onkin jäässä, äkkiä hiuskuivaaja esille, hakemaan varastosta kuumailmapuhallin. Tunnin puhalluttanut ei vetta, pikasesti soitto naapurille tuleeko sinne vesi, siellä on kaikki kunnossa. Hyvä tuulisuus silti säilyy ja kiitoksen lausekkin huulilta. Putkimiestä etsimään, viimein saan nimen tietooni tutun kautta, ei puhelinnumeroa. Viesti enirolle saan palvelun ja niin puhelinnumero ja soittamaan. Lupaa tulla kun saa auton lämpiämään, tulee käymään sovitaan että vedetään uusi putki ja jäätynyt jääköön sinne sillan alle. Eukko kärtyää ei vettä, ei pääse suihkuun, otan sankon kahlon naapuriin, tunti kaksi siellä menee rupatellessa mukavia, tulen kotia kärtykin haiseen. Eukko on painumassa ulkohuussiin, sanon, äläs mene sinnehän jäätyy, lupaan käydä lisää vettä. Välillä kahvia, netissäkin toimitettava asiat, haitari syliin, "väliaikaista" ja antaumuksella "rakovalkealla". Vieras kävi tuossa, nuo puhelimetkin rallanneet, nyt hopusti vesisäiliö potkurinsylliin ja pikasesti hakemaan lisää vettä, putkimies tulee aamulla.
Outo saattaa olla kirjoitkseni, mutta siksi sen väsäsin, kaiken olen kokenut tyytyväisin mielin tänään, iloiten, pikkusen kyllä nurisin ehkä.
Muistakaa rakastaa lähimäisiänne!
Tällaista kuuntelis enemmänkin. Tätä ihan tavallista normaalia arkielämää. Kirjoitappa aina väliin mitä mieleen juolahtaa, ja samoin muutki. Jos tässä pitää olla uskonasiaa mukana niin tehään sitä väkisin. tuosta sinunkin vesireissustasi voi saada ihan hyvän aasinsillan vaikka kasteveteen.
Hyi helevata että profeetan katkeruus jopa tarttuu.Uskisko sitä onnettomuus autoa ajoi kun loukkaannuit?Siksikö olet katkera?
yhtään mihinkään. Henkisesti avutonta hurmahenkistä utopistihaihatteluporukkaa, joita ei tarvitse enempää Jumala kuin tämä kansakuntakaan.
Mutta onneksi on vaihtoehtoja: Todellisia uskon sankareita ja hengen jättiläisiä, joten jeesustelijat saavat olla missä lystäävät.