Paljon puhuttu, huono itsetunto.
Ennen sotia, suomalaisilla oli hyvä itsetunto.
Sotien jälkeen, itsetuntomme lannistettiin pitkällisen poliittisen toiminnan johdosta.
Etenkin vasemmiston jokapäiväinen kirjoittelu Kansan Uutisissa ja Tiedonantajan provosoivat kirjoitukset lapualaisuudesta, revanssihengestä, suojeluskunnista, nationalismista ja yleensäkin isänmaallinen ajattelu, tuomittiin vasemmiston taholta fasismiksi.
SDP:n vaaliohjelma "jo riittää" karsi vaaleissa karkeimman vasemmiston provokaation, mutta alkava Kekkosen kausi joka jatkui ja jatkui, piti yllä "maltillista" ajattelutapaa kansan keskuudessa.
Kaiken tämän poliittisen perimän lisäksi oli vielä eräs toinen itsetunnon vaimennin, nimittäin kielikysymys maassa.
Kansan keskuudessa, kielellinen mustasukkaisuus omasta kielestään, syö jos mikä yhteiskunnan itsetuntoa.
Kysymyksessä on siis ruotsinkielen asema maassamme.
Sekin vielä, joka rasittaa yhteiskuntaa tälläkin hetkellä, koetaan epäoikeudenmukaiseksi.
Täytyy muistaa, että maan kaksikielisyys on julistettu ilman kansanäänestystä.
Eikö tässä ole jo tarpeeksi aihetta itsetunnon haihduttamiseen ja kansan saattamiseksi, alistuvaksi, kaiken epäoikeudenmukaisuuden pakkohyväksyjäksi, nöyräksi vallankäyttäjien muovailuvahaksi?
Jos aikoinaan Valvontakomission venäläiset oli sitä mieltä, että suomalaisilla on oikeus isänmaanrakkauteen, niin mikä siinä on, että vielä tänäänkin, 2011, saa kuulla jatkuvasti suomalaisten huonosta itsetunnosta?
Hei, herätkäämme suomalaiset ja nostakaamme leuka ylös uuteen kukoistukseen.
Ennen sotia, suomalaisilla oli hyvä itsetunto.
Sotien jälkeen, itsetuntomme lannistettiin pitkällisen poliittisen toiminnan johdosta.
Etenkin vasemmiston jokapäiväinen kirjoittelu Kansan Uutisissa ja Tiedonantajan provosoivat kirjoitukset lapualaisuudesta, revanssihengestä, suojeluskunnista, nationalismista ja yleensäkin isänmaallinen ajattelu, tuomittiin vasemmiston taholta fasismiksi.
SDP:n vaaliohjelma "jo riittää" karsi vaaleissa karkeimman vasemmiston provokaation, mutta alkava Kekkosen kausi joka jatkui ja jatkui, piti yllä "maltillista" ajattelutapaa kansan keskuudessa.
Kaiken tämän poliittisen perimän lisäksi oli vielä eräs toinen itsetunnon vaimennin, nimittäin kielikysymys maassa.
Kansan keskuudessa, kielellinen mustasukkaisuus omasta kielestään, syö jos mikä yhteiskunnan itsetuntoa.
Kysymyksessä on siis ruotsinkielen asema maassamme.
Sekin vielä, joka rasittaa yhteiskuntaa tälläkin hetkellä, koetaan epäoikeudenmukaiseksi.
Täytyy muistaa, että maan kaksikielisyys on julistettu ilman kansanäänestystä.
Eikö tässä ole jo tarpeeksi aihetta itsetunnon haihduttamiseen ja kansan saattamiseksi, alistuvaksi, kaiken epäoikeudenmukaisuuden pakkohyväksyjäksi, nöyräksi vallankäyttäjien muovailuvahaksi?
Jos aikoinaan Valvontakomission venäläiset oli sitä mieltä, että suomalaisilla on oikeus isänmaanrakkauteen, niin mikä siinä on, että vielä tänäänkin, 2011, saa kuulla jatkuvasti suomalaisten huonosta itsetunnosta?
Hei, herätkäämme suomalaiset ja nostakaamme leuka ylös uuteen kukoistukseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.