Nyt en tiedä, onko aihetta jo aiemmin käsitelty.Jos on, olisin kiitollinen oikeaan keskustelukohtaan ohjaamisesta.
Miten naisen asema ortodoksisessa uskossa teologisesti määrittyy ja millaisia käytäntöjä se on kirkon toiminnassa synnyttänyt?
Tiedän erinäistä triviaa vain käytännöstä, mm. ettei nainen pääse alttarin takaosaan (miksi?) tai ettei nainen voi (koskaan?) toimia pappina. Miten asia silloin perustellaan? Millaisia (muita kuin mainitsemiani)käytäntöjä teologiset perusteet ovat kirkossa synnyttäneet?
Miten naisen asema ortodoksisessa uskossa teologisesti määrittyy ja millaisia käytäntöjä se on kirkon toiminnassa synnyttänyt?
Tiedän erinäistä triviaa vain käytännöstä, mm. ettei nainen pääse alttarin takaosaan (miksi?) tai ettei nainen voi (koskaan?) toimia pappina. Miten asia silloin perustellaan? Millaisia (muita kuin mainitsemiani)käytäntöjä teologiset perusteet ovat kirkossa synnyttäneet?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sinä aikana kun olen tätä palstaa seurannut, en muista suoralta kädeltä tätä aihetta käsitellyn. Ehkä joku muu muistaisi?
Kirkossa emme ole ensisijaisesti miehiä ja naisia, vaan ihmisiä, jotka Jumala on luonut rakastamaan Häntä ja toisiaan. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, ja tämä koskee yhtäläisesti sekä miehiä että naisia. Kaltaisuus on kasvamisen mahdollisuus, johon liittyy käytännön elämässä kilvoittelu kohti alkuperäistä luotua kauneutta.
Miehen ja naisen välistä suhdetta pohtii laajalti pyhä apostoli Paavali jo Uudessa Testamentissa. Hänen mukaansahan mies on perheen pää, ja hänen tulee rakastaa vaimoaan niinkuin Kristus rakasti seurakuntaansa. Jumala antoi naiselle erityisen kutsumuksen ja tehtävän, jota miehellä ei ole: kyvyn saada lapsia. Tämä on naisen erityinen kutsumus maailmassa. Kaikille kristityille on suuri esikuva Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria, joka kuuliaisuudesta ja vapaasta tahdostaan noudatti juuri tätä kutsumusta. On muistettava, että Kirkko kunnioittaa suurta joukkoa muitakin naispuolisia pyhiä, esimerkiksi
suurmarttyyrit Katariina, Aleksandra ja Varvara,
p. apostolienvertaiset Helena ja Olga, p. Georgian valistaja Niina, autuas Ksenia, p. Maria Magdaleena, kuuluisimpia mainitakseni.
Miksei nainen voi toimia pappina? Kristus asetti pappeuden ja hän valitsi opetuslapsikseen miehiä, joiden tehtävää piispat ja papit kirkossa jatkavat. Mies on erityisellä tavalla kutsuttu pappeuteen, mutta pitää huomata, etteivät suinkaan kaikki miehet vaan heidänkin joukostaan vain harvat ja valitut. Pappi ja varsinkin piispa ovat Kristuksen kuvia kirkossa.
Pappeus ei ole tasa-arvon eikä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kysymys, vaan se on sakramentti, hengellinen erityistehtävä.
Mitä alttariin tulee, siellä oleskelevat vain ne, joilla on siellä erityinen tehtävä. Jos alttariin ei ole asiaa, miksi sinne pitäisi päästäkään? Emmehän me mene lentokoneessakaan ohjaamoon emmekä sairaalassa leikkaussaliin, ellemme ole lentäjiä tai kirurgeja tai muita näiden alojen spesialisteja!
Käytännössähän naisella on kuitenkin kirkossakin paljon tehtäviä: hän voi olla rukoilija, kirkkolaulaja, ikonimaalari, kanttori, hän voi kantaa vastuuta jostain itselleen läheisestä vapaaehtoistyön muodosta. Neuvostoajan karu historia Venäjällä osoitti että naiset olivat erityisesti kirkon tukipylväitä vaikeina aikoina.
Ja nainen, kuten mieskin, on kutsuttu myös niin halutessaan luostarikilvoitukseen.
Kiitos vastauksesta.
Alttariasiaan joudun silti palaamaan, sillä esitetyssä spesialistianalogiassa kirkko tekee poikkeuksen seuraavalla tavalla: siinä missä ollakseen lentäjä, kirurgi tai muu spesialisti ihmisen ei tarvitse olla jotain tiettyä sukupuolta, niin ollakseen ortodoksipappi ihmisen täytyy.
Kutsumuksetkin voivat olla noin esitettynä varsin stereotyyppisiä (kaikki naiset ovat synnyttäjiä ja se on heidän kutsumuksensa; kaikki miehet ovat joukkona potentiaalisempi, vaikka siinäkin vain osalla miehistä on kutsumus toimia pappina), mutta koska kysymys lopultakin on uskonnosta ja halusta säilyttää tietty (näkemys) perinteestä, en halua kiusata tämän enempää.
Perustelu siis löytyy jollaintapaa tuolta Paavalista ja siitä, mitä hänestä on UT:sta löydettävissä.
Pyhät naiset oli sinänsä vaikuttava asia, vaikkeivät he ehkä niin paljon patriarkaalisen kirkon julkisuuskuvassa ainakaan vaikuttaisi esiin nousevankaan. Neitsyt Maria tosin lienee poikkeus.
Tuosta alttariasiasta, joka nyt vain on kiinnostava. Triviatietoihini kuuluu myös, ettei muuten kirkon siivoojaksi kelvannut naisihminen saanut kuitenkaan siivota tuota "kaikkein pyhintä" (kysymys oli imuroinnista)- vain, koska sattui olemaan nainen.
Tietoni perustuu tosin jo muutaman vuosikymmenen takaiseen tapahtumaan. Satuin itse silloin lapsena paikalle, kirkon lähistöllä leikkiessäni.
Otan esimerkin, Helsingim ort.srk:n kotikirkon isännöitsijä on nainen ja hän kyllä siivoaa alttarin imuroi ja luuttuaa.Mutta ensi arvoisen tärkeää on ettei hän koske Pyhää pöytää eikä Uhri pöytää.
Kiitos oikaisusta, ehkä erikoinen kokemus on muistikuvissani värittynyt. Jostain syystä olin aivan varma asiasta eli ettei koko alueelle ollut asiaa. Hyvä oikaisu. Seurakunta oli Haminan ort. srk, mutta eivät kai käytännöt poikenne seurakunnittain.
Hei!
Ei maallikkomieskään saa koskea. Eikä hän myöskään saa seisoa Pyhän Pöydän ja Kuninkaan ovien välissä.
Hienoa että on otettu nainen kirkon isännöitsijäksi. Venäjällä naiset hoitavat kirkot ja ovat myös alttarissa siivoamassa. Suomessa tämä asia tuntuu vain olevan miehille kova pala. Olen omassa seurakunnassani törmännyt tähän: naista ei voinut valita isännöitsijäksi juuri tuon alttariinmenon takia.
Kirkon kanonit sanovat: alttariin ei saa mennä kukaan jolla ei ole sinne asiaa. -Sukupuolesta ei siis puhuta!
Kassialma
Kyseinen nainen ei ole Helsingin kotikirkon isännöitsijä vaan vahtimestari. Isännöitsijä on miespuolinen ja ipodiakoniksi vihitty, eikä luullakseni siivoa alttarissa siksi, että hän sattuu olemaan näkövammainen. En tunne asian yksityiskohtia, mutta otaksun että vahtimestari on käytännön syistä siunattu tähän tehtäväänsä. Missään tapauksessa hänellä ei ole lupa koskea alttaripöytään, sillä se on kirkon pyhin esine.
Tunnen myös toisen poikkeuksen säännöstä. Lintulan nunnaluostarissa eräs sisar toimii alttariapulaisena. Näin tietenkin siksi, että nunnaluostarissa ei asu muita miespuolisia kuin luostarin palvelukset toimittava pappismunkki.
"Näin tietenkin siksi, että nunnaluostarissa ei asu muita miespuolisia kuin luostarin palvelukset toimittava pappismunkki. "
Ihan pelkästä uteliaisuudesta kysyn, että oletko varma, että palvelukset toimittava pappismunkki asuu Lintulan nunnaluostarissa? Eräässä lukemassani kirjassa kerrottiin, että palvelukset toimittava munkki asui kyllä ihan muiden munkkien tavoin Uuden Valamon luostarissa ja kävi sieltä käsin ilmeisesti joka päivä toimittamassa jumalanpalvelukset Lintulassa. Tuntuu jotenkin omituiselta, että munkki asuisi Lintulassa.
?
T: ...out of curiosity.. :)
Jos aisteihini ja empiiriseen kokemukseeni on luottamista, sitten olen varma. Keskustelin hänen kanssaan useimmiten käydessäni Lintulassa ja tiedän myös, missä rakennuksessa hänen keljansa sijaitsi. En usko nähneeni toistuvasti samaa unta, sillä se oli erittäin todentuntuista.
Lukemasi kirja kertonee tilanteesta vuosia sitten. Nyt asia on järjestetty kuvaamallani tavalla, ihan käytännön syistä.
Muuten, ymmärtäisin, jos asettaisit opilliset tietoni kyseenalaisiksi. Tämän tyyppisen asian suhteen kommenttisi vaikuttaa luostarissa asuneen ammattiortodoksin mielestä lähinnä hämmentävältä. Mutta saahan täällä tietenkin kaikkea epäillä...omaa syntymäänsäkin...
Nm. Olipa kerran mies joka ei uskonut että Amerikka on olemassa
Kuule Johannes, anteeksi vaan, jos kysymykseni oli sinusta "hämmentävä"!
Anteeksi, etten tiennyt (vaikka olen tällä palstalla usein käynyt ja ollut iloinen järkevistä vastauksistasi ihmisten kysymyksiin), että olet "luostarissa asunut ammattiortodoksi"! En toki olisi kysynytkään tuosta asiasta, jos olisin tiennyt "taustastasi"! :)
Ehkä käsitin vastauksesi (ikävän) sävyn väärin, mutta toivottavasti ymmärrät kysymykseni kun nyt tiedät, etten tiennyt sinun esimerkiksi asuneen luostarissa.
Saat anteeksi : )
Tietämättömyydestä ei sakoteta eikä se ole synti, mutta ei myöskään parantumaton tauti : D
Hyvin selvitetty. Jäin vain miettimään:
Tuntevatko ortodoksikirkon naiset olevansa kunnioitettuja siinä missä miehetkin ja arvostetaanko heidän työtään seurakunnassa?
Mitä ortodoksisesta kirkosta jäisi puuttumaan, jos siellä ei olisi naisia?
Taustaksi sen verran, että meillä luterilaisessa kirkossa naisten arvostus ei ole noussut naispappeudesta "huolimatta" ja naisten osallistumiseen kiinnitetään huomiota enimmäkseen vain puhuttaessa jumalanpalvelukseen osallistujien olevan suurimmaksi osaksi naisia, mutta naisia kaivataan vain kun tarvitaan villasukkia lähetysmyyjäisiin. Näin vähän kärjistäen.
Olen sikäli jäävi vastaamaan, että en ole nainen. Joten seuraava perustuu (subjektiivisiin) havaintoihini.
Naisia on kirkossakin monenlaisia, mutta minun havaintojeni mukaan he kantavat ylpeinä ortodoksista identiteettiään, unohtamatta silti että nöyryys on aito kristityn hyve. Tällaisia suoraselkäisiä naisia olen tavannut mm. Helsingissä, Joensuussa ja Ilomantsissa. Ja emme unohda että naiset pitivät paljolti ortodoksisen kirkon pystyssä Venäjällä Neuvostovallan aikana.
Mitä kirkosta puuttuisi, jos siellä ei olisi naisia? Valtava määrä esirukousta jäisi kantamatta, suuri määrä kirkkolaulua laulamatta, monta ikonia maalaamatta. Kirkossa olisi todennäköisesti likaisempaa ja palveluksen jälkeen saisi mennä kotiin ilman kirkkokahvia. Myyjäiset jäisivät pitämättä, kerhotoimintaa olisi vähemmän ja naisten mielipide jäisi kuulumatta seurakunnanneuvostoissa, -valtuustoissa ja kirkolliskokouksessa. Lintula ja lukemattomat nunnaluostarit ulkomailla suljettaisiin.
Tämä kaikki olisi kirkolle katastrofi, mutta onneksi vain pelkkää utopiaa : )
Keskustelu toi siis esiin sen, että käytäntöjen tasolla naiset tai muut ei-papiksi-vihityt saavat siivota myös kaikkein pyhimmässä osassa temppeliä sillä edellytyksellä, että tietyllä alueella ei liikuta ja tiettyihin pyhiin kohteisiin ei kosketa.
Se ei mielestäni millään tavoin poista varsinaista kysymystä siitä, mikä tekee naisesta pappeuteen kykenemättömän.
Annetun analogian ("sheriffi" Johanneksen ilmaisemana)vastine:
"Alttariasiaan joudun silti palaamaan, sillä esitetyssä spesialistianalogiassa kirkko tekee poikkeuksen seuraavalla tavalla: siinä missä ollakseen lentäjä, kirurgi tai muu spesialisti ihmisen ei tarvitse olla jotain tiettyä sukupuolta, niin ollakseen ortodoksipappi ihmisen täytyy."
Eli nainen on toinen ja vahvasti. Hän ei ole aktiivinen toimija teologisesti vakavasti otettavassa mielessä. Olet tiettyä sukupuolta, jos sinut otetaan vakavasti (sen lisäksi, tietenkin, että täytät tietyt akateemiset ja uskonnolliset kriteerit, joita ortodoksiteologeille riittää, uskoisin).
Mainitsen tämän siksi, että periaatteessa suuresti arvostan ortodoksiteologien työtä. Paitsi tässä sukupuolikysymyksessä.
Sukupuolikysymyksen lisäksi on toinenkin eriarvoisuuskysymys, eli kansanuskoiset vs. akateemisesti oppineet. Jälkimmäiset ovat arvostettuja, ensimmäiset alistettuja.
Muuten hienoja asioita sisältävä ortodoksia saa minut ainakin erittäin mietteliääksi näistä syistä.Jotka minun tulisi hyväksyä siis siksi, että "nämä ovat sakramentteja, eivät tasa-arvokysymyksiä".
Sosiaalisesti liian monia puutteita, hyväksikäyttöjä, alistussuhteita. Silti, siellä rukouksen ja uskonharjoituksen tasolla olisi potentiaalia. Tasa-arvokysymykset vain ontuvat vahvasti.
Johannes Krysostomoksen teoksen Pappeudesta löydät varmasti vastaukset kysymyksiisi!
Kiitos,kirjastosta löytynee?
Tuota noin,
Kirkko EI OLE yhteiskunnallisen tasa-arvon eikä anarkian yhteisö eikä uskontopalveluiden virasto, vaan pelastuksen yhteisö joka ulottuu taivaaseen saakka. Ortodoksinen kirkko jatkaa mahdollisimman uskollisesti jakamattoman kirkon apostolista perinnettä muuttuvassa maailmassa.
Jos yhteiskunnassa tapahtuu sosiaalisia muutoksia, kirkon ei tarvitse matkia yhteiskuntaa vaan olla uskollinen omalle kutsumukselleen ja Kristuksen opetukselle. Jos jokin kirkko tekee päätöksen papinviran avaamisesta naiselle, ortodoksisen kirkon ei tarvitse matkia tätä toista kirkkoa ekumenian eikä minkään muunkaan ulkoisen paineen vuoksi! Syy on yksinkertainen ja mainitsin sen jo yllä: Pappeus on apostolinen ja se on ortodoksisessa kirkossa sakramentti. Ei sakramentteja noin vain muuteta sen mukaan mikä sattuu kulloinkin miellyttämään !!?! Jossain muussa yhteisössä se saattaa tapahtua noin vain, ortodoksisessa kirkossa siihen tarvittaisiin kaikkien ortodoksisten paikalliskirkkojen kirkolliskokous, jonka tulisi olla päätöksessään yksimielinen.
Eikä pappeus ole mikään kirkon opetuksesta erillinen asia vaan sidoksissa suuressa määrin kaikkeen kirkon opetukseen.
Toistan vielä, pappi on kirkossa Kristuksen ikoni. Lisäksi pappeuden suhteen pätee pitkä jatkuvuus, joka juontaa juurensa Vanhan Testamentin synagoogapalvelukseen saakka. Jos pappeus avattaisiin myös naisille, silloin päättyisi apostolinen pappeus, jonka Kristus asetti. Mitä arvoa on sellaisella kirkolla, joka kumoaa Kristuksen asettaman pappeuden? "Jos suola tulee mauttomaksi, millä se saadaan jälleen suolaiseksi?"
Jos puhutaan vallasta, vertailukohtia ei voida ottaa edes maallisesta yhteiskunnasta. Eivät sielläkään tärkeistä asioista päätä kaikki ihmiset vaan heidän äänestämänsä edustajat eduskunnassa. Myös maallisessa yhteiskunnassa on niitä, jotka päättävät asioita toisten puolesta ja heidän hyväkseen. Kirkossa on ollut varhaiskirkosta lähtien tämä kolmiportainen (piispa,pappi,diakoni) järjestys, joka esimerkiksi teki kirkosta Bysantissa muslimivallan aikana niin vahvan, että toisuskoiset vallanpitäjät rakensivat kristityillä alueilla hallintonsa tälle perustalle, koska he havaitsivat tämän systeemin toimivan. Sitä paitsi, olisiko ns. demokratia silloin hyve, kun äänestyksen jälkeen jää kuitenkin aina jäljelle äänekäs ja tyytymätön vähemmistö, joka voi vaivatta taikoa yhtenäisyyden eripuraksi? (Tästä on lukuisia havaintoesimerkkejä Suomen luterilaisessa kirkossa).
Syvässä mielessä pappeuden valta on valta toimittaa sakramentteja ja siihen liittyen sitoa ja päästää syntejä, ja näissäkin Kristus on aina sakramentin todellinen toimittaja. Siksi me kutsumme jumalanpalveluksia PALVELUKSIKSI, että niissä palvellaan. Ei vallan kerääminen ole edes kristillinen hyve.
Suoraan sanottuna, jos apostolinen pappeus katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on jollekulle suurikin ongelma ja este hänen tiellään, silloin on valittava jokin toinen kirkko, joka on paremmin räätälöity hänen yksilöllisiä tarpeitaan varten. Kirkko ei kuitenkaan ole mikään valintamyymälä!
Ei siis jäänyt mitenkään epäselväksi, ettei asioista keskustella vaan uskotaan mitä pyhät (miehet)sanovat.
Se hyvä ja sillä selvä. Aivan oikein, ei ole minun yhteisöni. Olin kieltämättä utelias kuulemaan kannan tässä sukupuolikysymyksessä. Tasa-arvosta sensijaan en mielestäni edes käsitteellisesti lähtenytkään keskustelemaan. Siltä osin pyydän tarkkuutta.
Erittäin mielenkiintoista, mitä keskuudessamme 2000-luvulla yhä edelleen elää.
Siis mitä, ei keitä.
Duoda duoda,
Näen tämän keskustelun taustan aika pitkälti itäisen ja läntisen ajattelun välisenä jännitteenä. Kyllä asioista keskustella saa, mutta on asioita, jotka eivät muutu yksittäisten ihmisten mielipiteiden mukaan. Kirkko ei ole valintamyymälä eikä tuuliviiri, joka kääntyisi sinne mistä milloinkin sattuu puhaltamaan. Eikä kirkko ole uskontopalveluiden virasto, jossa vallantavoittelu olisi tärkein asia. Kirkko on Kristuksen ruumis ja pelastuksen yhteisö joka ulottuu maan päältä taivaaseen saakka.
Ihmisellä on jotenkin alitajuinen ominaisuus pitää itseään edistyksellisenä ja elämäämme aikaa parempana kuin aikaisempia aikoja. Miten me sen voimme tietää? Olemmeko muka onnellisempia tai älykkäämpiä kuin ihmiset vaikkapa tuhat vuotta sitten? Ja miksi kuvittelisimme, että tulevat sukupolvet pitävät meidän käsityksiämme kaikkein parhaina mahdollisina?
Kristus antoi keisarille sen mikä keisarin on ja Jumalalle sen mikä Jumalan on. Jos seuraamme tätä opetusta, silloin olemme kuuliaisia maalliselle esivallalle, vaikka sen johtajana sattuisikin olemaan nainen. Mutta kirkon tehtävä on olla uskollinen omalle perinteelleen, sillä vain siten se säilyy uskottavana. Jos tämä on liian suuri kynnys emansipoituneille ja valistusajatusten läpitunkemille "moderneille" ihmisille, silloin kirkko lienee heille väärä paikka...ja siitä huolimatta kirkko rukoilee myös heidän puolestaan, niin kauan kuin tämä maailma on olemassa!
Puolestani kiitän tästä ajatusten vaihdosta, joka omalla tavallaan valaisi tuota ortodoksista kirkollista ja teologista asetelmaa. Omat intressinihän olenkin jo ilmaissut, ne liittyivät sukupuolikysymykseen (ei tasa-arvon vaatimukseen tai muuhunkaan sellaiseen).
Ymmärsin, että sain aidon ja vilpittömän vastauksen siitä ajattelusta, joka ortodoksisuudessa sukupuolen kysymyksiin liittyy.
Keskustelu osoittautui erityisesti tuon päättävän jälkikirjoituksen osalta asialliseksi ja siitä kiitos. Uskonto on uskontoa, eikä esimerkiksi tiedettä. Hyvä niin ja niinkin.
Huomaankin tässä vaiheessa ketjua alunperin sukupuolikysymyksestä lähteneen pohdinnan synnyttäneen päättelyä, jossa katson voivani viitata eriarvoisuuteen ja itseasiassa tasa-arvoonkin.
En silti pitäisi sitä tasa-arvovaatimuksena, vaikka ilmeisesti olen tehnyt havaintoja tietyistä epäkohdista. Vallankäytöstä nyt kuitenkin kun on kysymys. Eräänlainen "nainen vaietkoon seurakunnassa" ikäänkuin väijyy taustalla (jotkin irralliset kirkollisissa yhteyksissä esitellyt ajatukset ja "heitot" värittävät ainakin omaa ymmärrystäni kirkollisista käytännöistä ja niiden perusteista).
Se miten Johannes Krysostomos tähän kaikkeen liittyy jäi nyt kuulematta. En tavoittanut teosta ja vaikka omat työni liittyvät toki näihinkin (sukupuolen) kysymyksenasetteluihin, ovat kontekstit toisenlaisia (sinänsä järjestäytyneen uskonnollisuuden ulkopuolella).
"Pappi on kirkossa Kriskuksen ikoni", kirjoitat.
Kristus on Jumala. Jumala loi ihmisen kuvakseen, "mieheksi ja naiseksi Hän hänet loi." Jumalan kuva on ihminen: mies ja nainen.
Onko Jumalalla maskuliinen ja feminiininen puoli? Onko vasta mies ja nainen yhdessä Jumalan kuva - Kristuksen ikoni? Pitäisikö pappina olla sekä miehiä että naisia?!? Jotta muodostuisi kokonaisuudessaan, kaikissa väreissään Kristuksen ikoni...
PS. laskettiinko kanttorit muuten aikoinaan papistoon? Muistelen lukeneeni joskus jostain, että heidät "pudotettiin" kategoriasta sen jälkeen, kun alkoi tulla naiskanttoreita...
Monet kirkkomme ulkopuoliset aina tivaavat, miksi nainen ei pääse alttariin. Miksi pitäisi päästä? Mitä sellaista erikoista siellä on, että sinne pitäisi päästä, jos siellä ei ole tehtävää? Ei sinne miehetkään saa tulla, jos ei ole tehtävää. Ponomari saa tulla, koska hän avustaa papistoa, tai isännöitsijä, joka hakee esim. siunauksen kerättävälle kolehdille.
Yksi näkökulma, jonka voisi tuoda esille pappeudesta puhuttaessa on se, että naisten ei TARVITSE olla pappeina.Pappeus on myös henkinen ja hengellinen taakka, jota kuvaa papin epitrakiili, joka itseasiassa kuvaa köyttä, joka oli Kristuksen kaulan ympärillä.
Hyvä p.nestori!
Näin on, naisten ei TARVITSE olla pappeina. Monikaan ei sitä uskalla suoraan sanoa. Olen, onneksi, saanut seurata monien pappien elämää hyvinkin läheltä ja tiedän mitä se on kun "puukolla lyödään selkään" pappeja. Meillä naisilla on paljon tekemistä seurakunnassa, tarkoitan nimenomaan positiivista tekemistä. Näin armolahjat ovat jaetut Kirkon hyväksi.
Jos Kristus olisi halunnut naisia papeiksi niin kyllä hän olisi myös apostolien joukkoon heitä valinnut, oli yhteiskunta silloin mikä tahansa. Kristus on viisaudessaan kaukonäköisempi kuin me. Eikä meillä ole oikeutta kyseenalaistaa Hänen Kirkkoaan.
Erinomainen näkökulma! Totta tosiaan, siitä voisi puhua paljon enemmän...
t. Useidenkin pappien työtaakkaa seurannut Johannes
... meitä naisia pyhien joukossa, ja onhan Jumalan Äitikin esikuvamme ja esirukoilijamme!
Jumalan Äiti ja naiset pyhinä ovat eri asia kuin nainen pappeuden sakramentissa.
ortodoksien piirissä? Katolisessa maailmassahan on jopa järjestöjä, jotka propagoivat naispappeuden puolesta...
Miksi pitäisi käydä puhetta asiasta jota ei ole olemassakaan??? Ei ortodoksinen kirkko apinoi tässä asiassa muita kirkkoja, kun protestanttisessakin maailmassa ns. naispappeuden kannattajat ovat edelleen vähemmistössä.
Muistan kuulleeni joskus kotimaassa, että diakonin viran avaamisesta uudelleen naisille olisi teorettisella tasolla keskusteltu. Käytännössä tämäkin on käsittääkseni asia, josta
voi päättää ainoastaan yleisortodoksinen kirkolliskokous.
Ainahan puhetta maailmassa riittää, tekoja vähemmän.
Onpa taidettu latinalaisen kirkonkin piirissä nimenomaan diakonaatin avaamisesta naisille(kin) keskusteltu enemmän kuin naispappeudesta.
Mutta miten kävi esim. Englannin anglikaanisen kirkon?!? Ensin avattiin diakonin virka naisille, vähän myöhemmin pappeuskin...