En oikein ymmärrä sitä, että uskovaiset perustelevat uskoaan Jumalaan rukouksen voimalla. Itsekkin rukoilin pitkään ja sain mielestäni vastauksia isoihinkin asioihin ja toiveisiin (tietysti oli tuhansia kertoja, jolloin vastausta ei kuulunut). Sitten ajan kanssa lakkasin uskomasta Jumalaan ja tein mielenkiintoisen havainnon. Toiveeni toteutuvat edelleen aivan samassa suhteessa kuin rukoillessani. Ja miettiessä jotain suurta kysymystä saan edelleen silloin tällöin "ahaa" elämyksiä, mitkä moni varmaan kokee Jumalan vastaukseksi. Esim. sairaiden puolesta rukoilullahan ei ihan tutkitusti ole positiivista vaikutusta potilaan parantumisen kannalta. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset uskovat Jumalaan, mutta kannattaisi joskus pohtia sitä, että tapahtuisko asiat aivan samalla tavalla siitä huolimatta ettei uskoisi Jumalaan ja rukoilisi häntä. Mutta tällainen ajattelu varmaan pelottaa monia uskovaisia liika eivätkä he uskalla tällaista ottaa huomioon.
Rukouksen voima?
Karneades
5239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"..kannattaisi joskus pohtia sitä, että tapahtuisko asiat aivan samalla tavalla siitä huolimatta ettei uskoisi Jumalaan ja rukoilisi häntä."
Varmaan tätä on yksi jos toinenkin pohtinut. Olisiko sinulla ideoita, miten asiaa voisi selvittää yksityisajattelua perusteellisemmin, kun saman elämän eläminen kahdella vaihtoehtoisella tavalla eron selvittämiseksi ei taida oikein onnistua.
Asiaa mutkistaa edelleen, että rukoileva saattaa itsekin toimia elämässä joltakin osin toisin kuin Jumalaan uskomaton, joten erot lopputuloksissa voivat johtua tästäkin.
Eipä minulla mitään ideaa ole, miten asiaa voisi selvittää perusteellisemmin, omia kokemuksiani vain kertailen. Uskoin omasta mielestäni ihan täysin Jumalaan ja elinkin sen mukaisesti. Vaikeat ajat elämässä eivät sitten lopulta vahvistaneetkaan uskoa, vaan siinä kävi täysin päinvastoin. Tästä on jo aikaa ja nykyisin elän onnellista elämää ja hyviä asioita on tapahtunut paljonkin. Tämä siis uskomatta Jumalaan ja rukoilematta häntä ollenkaan. Miksi hän olisi niin kiero, että hädässä hän hylkäisi ja sitten kun omin avuin selviää ja lakkaa uskomasta häneen, hän palkitsisi sen hyvillä asioilla?
Jotenkin tuntuu, että sinua ei aikoinaan ihan kokonaan hylätty.
Ihmettelisit mieluummin millä perusteilla eri uskonsuunnat rukouksen voimaan uskovat. Raamattuhan ei viestisi mukaiseen uskonmuotoon anna esimerkkiä.
"The good Reverend Carlin he was right he said, "When you pray,
Only 50% of the time will you get your way."
If God doesn't listen to our cries when we call
Someone tell me what's the point of praying at all?
God is all knowing
And God is all seeing
Just who do you think that you are
To change his mind?
He already knows what you want
And decided that you didn't need it
So don't bother asking for cures or an answer
God is the one who gave you the cancer."
- Aurelio Voltaire Hernández -
http://www.youtube.com/watch?v=XFoP0-RM8Po