hyvä sotakirja

Luin pitkästä aikaa uudestaan Matti Rantasilan kirjan "Talvisodan vapaaehtoinen". Alaikäisiä tai aiemmin palvelukseen kelpaamattomia ilmoittautui Talvisotaan runsaasti. Pori-Rauma -seudulla nämä koottiin omaksi komppaniaksi, eikä jaettu eri yksiköihin. Lyhyt peruskoulutus tapahtui 30 asteen pakkasissa eikä paleltumisilta tai sairastumisilta tosiaan vältytty. Sitten talvisodan viimeisen kuukauden koviin taisteluihin. Vapaaehtoiskomppania menetti kaikki upseerinsa ja joutui lopuksi pärjäämään omillaan. Huoltokin toimi vähän siihen malliin, että takaa tuli jotain ruuantapaista ja aseet sekä patruunat piti ottaa maahantunkeutujalta.

Teoksen ansiot eivät ehkä ole ns. kirjallisessa puolessa vaan siinä, että koska kirjoittaja ehti olla rintamalla "vain" noin neljä viikkoa niin hän tuntui muistavan päivittäiset tapahtumat, taistelut, nälän, pakkasen ja tunnelmat varsin yksityiskohtaisesti. Myös sotasairaalajakso oli koruton.

Olen alkanut arvostaa näitä mukana olleitten muistelmia entistä enemmän. Tässäkin oli itselle uutta se, että Raatteen taisteluista maahantunkeutujalta otettu asesaalis ehdittiin tosiaan jakaa joukoille. Tosin varustusta ei oltu mitenkään tarkastettu tai huollettu, vaan rintamajoukkojen piti tehdä se kenttäoloissa.
4294
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

oli Alpo Reinukaisen "Posliinipojan talvisota". Ei mitään liikaa tai liian vähän. Kaikki niinkuin se olikin.

Äänestä

>>Tässäkin oli itselle uutta se, että Raatteen taisteluista maahantunkeutujalta otettu asesaalis ehdittiin tosiaan jakaa joukoille.

Äänestä
  • kevy tkk vaan pikakivääri.

    Äänestä


Kommentoi aloitusta


zz-top kirjoitti:

Luin pitkästä aikaa uudestaan Matti Rantasilan kirjan "Talvisodan vapaaehtoinen". Alaikäisiä tai aiemmin palvelukseen kelpaamattomia ilmoittautui Talvisotaan runsaasti. Pori-Rauma -seudulla nämä koottiin omaksi komppaniaksi, eikä jaettu eri yksiköihin. Lyhyt peruskoulutus tapahtui 30 asteen pakkasissa eikä paleltumisilta tai sairastumisilta tosiaan vältytty. Sitten talvisodan viimeisen kuukauden koviin taisteluihin. Vapaaehtoiskomppania menetti kaikki upseerinsa ja joutui lopuksi pärjäämään omillaan. Huoltokin toimi vähän siihen malliin, että takaa tuli jotain ruuantapaista ja aseet sekä patruunat piti ottaa maahantunkeutujalta.

Teoksen ansiot eivät ehkä ole ns. kirjallisessa puolessa vaan siinä, että koska kirjoittaja ehti olla rintamalla "vain" noin neljä viikkoa niin hän tuntui muistavan päivittäiset tapahtumat, taistelut, nälän, pakkasen ja tunnelmat varsin yksityiskohtaisesti. Myös sotasairaalajakso oli koruton.

Olen alkanut arvostaa näitä mukana olleitten muistelmia entistä enemmän. Tässäkin oli itselle uutta se, että Raatteen taisteluista maahantunkeutujalta otettu asesaalis ehdittiin tosiaan jakaa joukoille. Tosin varustusta ei oltu mitenkään tarkastettu tai huollettu, vaan rintamajoukkojen piti tehdä se kenttäoloissa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu