Surua

Rakkaat auttaa kestä kirjoitti:

Olen ollut pri kuukautta hirveän surullinen. Jään itsesääliin pyörimään ja itken usein. Ei minulle hirveästi ole tapahtunut mitään esim. läheisen kuolema jne. Olen vain surullinen. Silloin kun itken, tulee vaan kaikkia synkkiä asioita mieleen. "Kukaan ei välitä minusta, epäonnistun kaikessa" Kaikki pienikin epäonnistuminen, mokat ja kaikki negatiivinen on minulle iso asia. Masennun tosi helposti. Arkipäivänä olen todella masentunut ja viikonloppuna iloinen. Mutta joka viikko viikolta tuntuu vain masentavalta ja haluaisin tappaa itseni. Kaikki pieni vastoinkäyminen, esimerkiksi jos tavara ei pysy pöydällä tms. pieestä asiasta mistä ennen en suuttunut kovinkaan paljon saa nykyisin minut hirveän pahalle päälle. Tulee hirveä suuttumus kohtaus ja saatan itkeä ja vahingoittaa itseäni. Olisipa asia kovinpieni tahansa se käy päälleni liian kovaa. Kun ajattelen elämääni niin ei tässä tapahdu mitään. Sitä samaa ja alkaa olla jo tylsää. Vaikea edes kuvitella minua yli kymmenen vuoden päässä. Tämä vain ei enää toimi niin hyvin. Vaikka tahtoisin olla onnellinen. Minulla ei ole ystäviäkään. Silloin kun ajattelen tappavani itseni, satun ajattelemaan perhettäni ja paria muuta lähimmäistä, se estää minut. Läheiseni antaa vähän voimaa, etten vielä tee sitä. Silti tämä kaikki tuntuu niin...tylsältä. Kaipaisin jatkuvasti kaikkea erikoista. Sillä on niitä hyviäkin päiviä paitsi sillon kun ei, niin päivä on hirveä. Ennen en siis masenunut jos oli tavallinen tylsä viikko. Nykyisin jos vähänkin epäonnistun niin tulee ajatus että 'haluan kuolla'.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä